Kitarat: kitarakamat ›

Niin, mietinpä tässä, että onko kyseessä ominaisuus vai vika, kun tuo Voodoo Gibsoni vain pitää vireensä kummallisen huonosti. Joka kerta kun sen soittoon nappaa, pitää ensin tovi viritellä, ja sittenkin tod näk vähintään G-kielen vire putoaa johonkin, josta se pitää pari kertaa ruuvata ylös, ennenkuin tuo vire alkaa pitää. Joskus se pitää vireensä vähän pidempäänkin hyvin, toisinaan taas tuntuu, että virittely käy työstä. Olisiko jossain mahdollisesti jotain häikkää, jolle voisi tehdä jotain, vai pitääkö asian kanssa vain elää? Onhan sen kanssa ihan hyvin tähänkin asti pärjännyt, mutta vähän ihmetyttää, kun joku kymmenyksen ko. kitaran hinnasta maksava elektroakustinen pitää vireensä vaikka patteriin talvella nojaten, ja tämä ei edes laukussa nurkassa makoillessaan.
 
ps. Mikä siinä muutenkin on, että nuo G-kielet ovat aina poissa vireestä? About jokaisessa testaamassani kitarassa se on aina se kieli, joka ensimmäisenä hukkaa vireensä.

Lyijykynää satulauraan, tai uutta satulaa. Silläkin on merkitystä, miten pitkälle kielet on pyöritelty viritystappiin. G-kieli on vaan aina se pirulainen, joka tykkää elää punomattomana. Punottu ei niinkään muljua, punomaton G on vain liian paksu perhoseksi.

Tosiaan juu kunnon satula auttaa asiaan paljon. Ja se miten ne kielet siihen viritystappiin laitetaan.
 
Edit. Oliko se Laxu tai joku jolla oli jonkunlaista kuvahässäkkää siitä miten ne kannattaa laittaa?

.....Ja se miten ne kielet siihen viritystappiin laitetaan.
 
Juuri niin, g-kieli kierretään viritys tapin reikäsen yläpuolelle, eli eritavalla kuin muut. ts. --> suorempi linja satulaan. Pysyy vire.

ps. Mikä siinä muutenkin on, että nuo G-kielet ovat aina poissa vireestä? About jokaisessa testaamassani kitarassa se on aina se kieli, joka ensimmäisenä hukkaa vireensä.
 
Johtuu siitä, että sähkökitara on alunperin suunniteltu väärin eikä ns. mittavirhettä ole korjattu. Jos soitat esimerkiksi avoimen e-mollin jossa g ei ole matala, niin avoimessa e-duurisoinnussa g# on liian korkea -> vika on satulassa. Kitaran vireisyyttä voi parantaa asentamalla esim. Earvanan kompensoidun satulan. Vireestä ei tule täydellinen, mutta sen verran parempi, että esim. tuota e-duurin ja -mollin epävireisyyttä ei juurikaan huomaa. Earvanan satula taisi maksaa Thomannilla 35e tjsp.
 
Muutama kymppi muovinpalasta on aika paljon, mutta paljon paremmasta vireisyydestä maksaisin enemmänkin. Ihmettelen vaan, miksi noita ei käytetä standardina edes kaikkein kalleimmissa kitaroissa? Vastaanpa omaan kysymykseeni: monia soittajia ei ikinä haittaa tuollainen, ja perinteet velvoittaa. Joku voisi jättää sen Gibsonin LP:n ostamatta tuollaisen "hi-tech"-satulan takia - eihän se ole enää aito LP. Järjetöntä? Minun mielestäni kyllä, mutta sanopa se kaikille puristeille.
 
Edit: ...tulipahan aikamoista ajatuksen virtaa. Toivottavasti joku tosta ottaa selvää:)

Oma spesiaalini tarvii kunnon "löysät pois" -runnomisen ennen kuin g:n vire pitää. Se selvästi tykkää kun sitä rankaisee ja samalla puhuu vähän tuhmia...

Joo, muutama perusvinkki vireen pitämiseen:
 
-Sävel NOSTETAAN oikeaan vireeseensä, eli jos virität g-kieltä, ja se on liian korkea niin ensin lasket vireen reilusti alle puhtaan g:n ja vasta sitten nostat sen tarkalleen g:hen. Eli ei missään tapauksessa pienestäkään ylävireestä lasketa suoraan oikeaan vireeseen, ei varmasti vire pidä.
 
-Satulaurat kannattaa ja pitääkin viilata sen verran reiluiksi, ettei kieli jää satulauraan jumiin. Vanhoilla, asteen kielen satulauraa paksummilla kielillä voi välit hioa kätevästi, mutta pitää varoa, ettei varsinkaan korkeussuunnassa hio uria liian mataliksi. Punotulla g:llä voi varovasti hioa h- ja e-kielien urat.
 
-Satulan uriin kantsii laittaa vähän terävärkisellä lyijytäytekynällä lyijyä menoa liukastuttamaan, niin homma toimii paljon paremmin (periaate auttaa myös muuallakin elämässä), eikä kieli jää uraan jumittamaan. Tämä must etenkin vibrakammen kanssa leikittäessä.
 
-Kielten pujottaminen viritystappeihin on myös tarkkaa hommaa! Eli ei mitään sekasikiökierroksia, jossa kierrokset menevät toistensa päältä ja koko sotku näyttää kauhealta vaan kielen kierrokset kiertyvät aina edellisen kierroksen alapuolelle poislukien punomattomat kielet, joissa jotkut tykkäävät käyttää tätä "eka kierros yläpuolelle ja loput alapuolelle" -periaattetta, mutta minä olen ainakin pärjännyt aivan hyvin ilmankin. Punottuihin pari kokonaista kierrosta ja punomattomiin kolme-neljä kierrosta, ja koko ajan plekukädellä pidetään kieltä kireänä kun samalla toisella kädellä ruuvataan kieltä tapin ympärille. Näin kierroksiin ei jää löysää.
 
-Uusien kielen asennuksen jälkeen kieliä "nypitään" irti otelaudasta ja paukutellaan pirunmoisesti otelautaa vasten, jotta kielistä häviää ylimääräinen jousto. Välillä viritetään nopeasti oikeaan vireeseen, ja näin seurataan, kuinka vire alkaa pitämään. Jos vähänkin laskee -> kielelle lisää runtua.
 
Noista ekojen nauhojen vireisyydestä olen huomannut, että kyllä nekin saa soimaan alle 2centin tarkkuudella vireessä kunhan vaan kielet ovat tuosta kaulan alkupäästä riittävän matalalla, eli satula kuntoon ja kaula tarpeeksi suora. Yleensä ongelmana on ainoastaan liian korkea satula -> kielet liian korkealla ekoilta nauhoilta -> pirunmoinen ylävire.

Edit. Oliko se Laxu tai joku jolla oli jonkunlaista kuvahässäkkää siitä miten ne kannattaa laittaa?
 
Hai hai! Menetelmät ryövätty (joskin itse kuvitettu/tekstitetty) Dan Erlewinen mainiosta "How To Make Your Electric Guitar Play Great" opuksesta:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing01.gif
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/stringing02.gif
Eka kuva punomattomille kielille, toka punotuille.
 
Kannattaa myös tarkastaa tallapalojen kunto. Jos kielten urissa on selvästi teräviä reunoja tai uurteita, ne kannattaa hienolla hiekkapaperilla (800-1200) hioa pois.
Toinen kohta, kuten Imper mainitsikin, on satula. Noin 80% (mutuluku) tehdastekoisista kitaroista on huonosti tehty satula. En oikein ymmärrä miksi, sillä huomattavasti halvemmissa akustisissakin on monesti siististi tehdyt satulat. Havainnollistetaan kuva-esimerkeillä:
 
Useimmissa kitaroissa satula näyttää suunnilleen tältä:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/nut_bad01.jpg
Huomaa syvissä urissa olevat kielet, satulan terävät reunat. Tässä satulassa kielet olivat syvistä urista huolimatta vielä liian korkealla joten intonaatio kärsi ekoilla nauhoilla. Kielet ottivat ahtaisiin uriin kiinni ja vire pysyi huonosti.
 
Tältä satula näytti ongelmien korjaamisen jälkeen:
http://www.saunalahti.fi/laxu/pics/articles/nut_finished01.jpg
Kielien urat ovat vain suunnilleen puolet kielen halkaisijasta, punomattomilla kielillä vähän enemmän. Intonaation kanssa ei ongelmia, vire pysyy hyvin.
 
Noita satulan uria ei sitten saa alkaa ihan miten vaan viilailemaan, sillä kielen pitää ottaa kiinni satulaan satulan otelaudan puoleisessa päässä, ei esim. satulan keskellä. Jos kontaktipiste on satulan keskellä, intonaatiota ei saa kohdalleen. Samoin satulan urien pitäisi viettää loivasti alamäkeen otelaudan puoleisesta reunasta lavan puoleiseen reunaan mennessä. Lavan puoleisesta reunasta urien tulisi myös hieman leventyä jotta kielet pääsevät kulkemaan vapaasti virittimille.
Suosittelen tuon Dan Erlewinen kirjan ostamista tai lainaamista (vaihtoehtoisesti enemmän korjauksiin keskittyvästä saman hepun kirjoittamasta Guitar Player Repair Guidesta löytyy myös vähän suppeampi selostus aiheesta), siinä on hyvin selitetty tämä kaikki. Mielestäni niitä "jokaisen kitaristin pitäisi omistaa tämä kirja" luokan läpysköjä.

G-kielen epävireisyys johtuu myös siitä ettei punomaton G-kieli alunperin kitaraan kuulunut. Punotun G-kielen kanssa vire- ja soundi (soinnuissa) paranee huomattavasti.

G-kielen epävireisyys johtuu myös siitä ettei punomaton G-kieli alunperin kitaraan kuulunut. Punotun G-kielen kanssa vire- ja soundi (soinnuissa) paranee huomattavasti.
 
Pitää paikkansa. Valitettavasti punotun G-kielen ongelmana on, että sitä ei voi oikein kunnolla venytellä. Joutuu venyttämään kieltä huomattavasti enemmän että saa edes sen kokosävelaskeleen verran nostettua sävelen korkeutta.

Pitää paikkansa. Valitettavasti punotun G-kielen ongelmana on, että sitä ei voi oikein kunnolla venytellä. Joutuu venyttämään kieltä huomattavasti enemmän että saa edes sen kokosävelaskeleen verran nostettua sävelen korkeutta.
 
Jep, mutta tämäkin on hyvin pikälti tottumiskysymys. Olen nyt pari kuukautta käyttänyt kahdessa kitarassa Dean Markleyn 11-52 settiä, joka sisältää punotun G-kielen. Aluksi bendailu tuntui vaikealta, lähinnä sen takia kun sitä kieltä ei oikein uskaltanut venyttää tarpeeksi.
Itse käytän Eb tai D-virettä niin tuon setin .020 vahvuinen G-kieli ei edes ole mikään raskas venyteltävä. Sitä vain joutuu venyttämään pitemmästi. :)
 
Soundi ja vireenpysyvyys tuntuu kuitenkin punotun G-kielen kanssa olevan niin paljon parempi, etten ymmärrä miksi ainakaan kukaan rytmisoittoon keskittynyt kitaristi haluaisi käyttää punomatonta.

Jep, mutta tämäkin on hyvin pikälti tottumiskysymys. Olen nyt pari kuukautta käyttänyt kahdessa kitarassa Dean Markleyn 11-52 settiä, joka sisältää punotun G-kielen. Aluksi bendailu tuntui vaikealta, lähinnä sen takia kun sitä kieltä ei oikein uskaltanut venyttää tarpeeksi.
Itse käytän Eb tai D-virettä niin tuon setin .020 vahvuinen G-kieli ei edes ole mikään raskas venyteltävä. Sitä vain joutuu venyttämään pitemmästi. :)
 
Soundi ja vireenpysyvyys tuntuu kuitenkin punotun G-kielen kanssa olevan niin paljon parempi, etten ymmärrä miksi ainakaan kukaan rytmisoittoon keskittynyt kitaristi haluaisi käyttää punomatonta.
 
Niimpä. Mulla on yhdessä kitarassa .12-setti ja hyvin pelaa. Siinä en g-kieltä ihan vireeseen saa bendattua mutta en mä sitä niin "soolokitarana" pidäkään. Muuten tykkäisin pitää paksumpia kieliä kaikissa mut en tiedä kestääkö mun käsi enää sellasta ja en viitsi ottaa riskiä.