Kitarat: kitarakamat ›

Elekääs ny pojjaat tapelko. HB:n tuotteista mulla ei ole mitään mielipidettä, koska semmoista en koskaan ole omistanut, enkä edes testannut. Mutta voin helposti olettaa niiden olevan varsin kehnoja.
Mutta V-amppi Pro ja 1010 midilauta löytyy täältä, tosin en ole koskaan vielä kokeillut tuon 1010:n toimivuutta, muuta kuin kanavan vaihtajana vahvistimessa :) Ehkä joskus jaksan säädellä sen kanssa enemmän.
V pro on mielestäni ihan kelpo vekotin. Sen kanssa kotona tulee soiteltua paljon, enemmän kuin Rocktron Prophesyllä sen helppokäyttöisyyden takia. Prophecyä saa vääntää ihan prkleesti jos haluaa soittaa muillakin kuin preseteillä.
Mielestäni vamppi pro on ihan kelpo peli. Treenejäkin sen kanssa on tullut vedeltyä ja hyvältä on kuulostanut.. Ainakin mun ja kavereiden korvaan.
 
Niin HB:sta sen verran vielä, että tekis mieli ostaa se kasaus sarja :) Sen kanssa vois olla kivaa värkkäillä ja virittää, varsinkin kun en ole mikään soitinrakentaja ja hinta on edullinen. Jos ei siitä mitään tule, niin roskikseen sitten :D

Onhan noita kokemuksia. Kitara on kyllä paska mutta ei välttämättä ihan niin paska mitä yleinen mielipide sanoo. Tai sitten minun yksilöni on vain Bentoneiden suuri johtaja ja sensei.
Kitara ei pysy vireessä päivää kauempaa, kuulostaa paskalta ja aiheuttaa mielenterveyden järkkymistä jatkuvan säätämisen takia. Mutta omassa HB:ssäni ei ole mitään suurempia viimeistelyvirheitä, ja kyllä sillä kelpaa soitella tässä uutta kitaraa odotellessa.
Kaiketi nuo kitarat ovat sitten niin hemmetin epätasalaatuisia, että kokeilematta ei kyllä ainakaan kannata ostaa. (eikä kyllä välttämättä muutenkaan ellei ihan akuutti tarve ole uudelle kitaralle.)

Lisäänpä minäkin kommenttini tähän juttuun...
Ostin HB merkkisen kitaran helvetin kauan sitten, eli noin 8- 9 vuotta sitten.
Tämä kyseinen yksilö on pitänyt vireen tähänkin päivään asti aivan hyvin lisenssi FR tallasta huolimatta. Kuluneita osia on tasan tarkkaan vain ja ainoastaan nauhat otelaudassa. Kaula ei ole vääntyillyt. Mikithän noissa on ihan hevonkuikasta, mutta nehän saa vaihdettua halutessaan.
Tuon kyseisen kitaran body on tehty täysin mahongista ja kaula jostakin vaaleasta puusta. Otelauta on ruusupuuta, jopa hyvälaatuista sellaista. Lastulevystä, tai muovista kyseisessä kitarassa ei ole tietoakaan.
Ehkä HB:n taso on tippunut perkeleesti 8 vuodessa, mutta justiinsa tuosta kitarasta en voi sanoa pahaa, vaikka laatutietoinen olenkin nykyään soitinten suhteen.

Lastulevystä, tai muovista kyseisessä kitarassa ei ole tietoakaan.
Ehkä HB:n taso on tippunut perkeleesti 8 vuodessa, mutta justiinsa tuosta kitarasta en voi sanoa pahaa, vaikka laatutietoinen olenkin nykyään soitinten suhteen.
 
Veikkaan että nuo lastulevy/muovijutut ovat liioittelua, mitä täällä foorumilla saa lukea hyvin usein.

Mistä muuten nykyään tehdään ns. parempien kitaroiden satulat?
 
Muovisiahan nuo tehdassatulat yleensä ovat, mutta muoviakin on montaa eri laatua...

Oman HB:n (HBT1500) kohdalta voi sanoa että: Koska Shine tekee sitä myös omana mallinaan (= WF170), niin...
 
...minkä näistä, kuka tahansa, pitäis itsellään ja myis omalla merkillä, sen A-luokan vehkeen vai ne B- ja C-luokan vehkeet ?
 
Eli virittimissä on klappia, body oli parilla kolhasulla varustettu, jne. Kaulakulma on kyllä tiukka, ehkä jopa liiankin, siinä oli maalissa / lakassa, parin sentin halmeama jo valmiiks. Eli ihan A-luokan vehkeestä, ei ole kyse.
 
Hienovireeseen saaminen on (ehkä otelaudan skaalan takia ?) huomattavasti vaikeampaa, kuin vaikka tossa mun Morrisin stratossa.
 
Kaula on mun makuun p-a-k-s-u. Eli esim. F-barren ottaminen (siis kunnolla, eikä fuskaten) tällä, vois joillekin tuottaa ongelmia.
 
Mikit on meikäläiselle ihan liian herkät eli sain äänittäessä aikaan klippiä, vaikkei äänentaso ollu lähelläkään nollaa. Täytyy varmaan vääntää voluumia kitarasta pienenmälle. Mikkejäkään ei ny ihan alas viittis asettaa.
 
Tehdaskielet oli sitä samaa "tasoa" kuin monissa muissakin kitaroissa. Mulla oli Morrisissa 4 vuotta vanhat kielet, mutt noi jopa löi ne laudalta, negatiivisessä mielessä.
 
Kyllä tällä soittaa voi, mutt se, ett olisiko samaan hintaa (155 euroo), saanut jotain parempaa, on sitten toinen kysymys. Esim. Danelectro DE56 Pro:ta, saa T-kaupasta 11 euroo kalliimmalla, mutt niistä ei oo mitään henk. koht. kokemusta.

Tuossa viitattiin siihen jotta paskan kitaran voi palauttaa kunnes saa hyvän tilalle, mutmut.. Ongelma noissa halvimman luokan kitaroissa on se että niiden suurimpia ostajakuntia on ne harrastajat joille se on ihan ensimmäinen kitara. Mistä tuossa vaiheessa kun siihen barreesoinnun muodostamiseen menee tunti ja otteen siirtämiseen toinen voi tietää onko kitarassa vikaa?
 
Se mikä minua oikeasti vituttaa noissa halvoissa on juuri se että se voi listiä orastavan soittoinnon alkuunsa. Monenko suomalaisen junnun into sammui seitkyetluvun punaiseen paholaiseen Landolaan, huonoimmilla niistä ei kertakaikkiaan pysty soittamaan.
 
Tästä syystä en missään tapauksessa suosittele yhdellekkään ensikertalaiselle mitään noista halvimmista merkeistä. En missään tapauksessa kiistä etteikö noista jossain määrin kelvollisiakin yksilöitä löytyisi. Riski saada sellainen yksilö joka aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja soittoinnossa on liian suuri. Kelvollisten, suht tasalaatuisten soittimien hinta ja merkkikirjo on kuitenkin nykyään kadehdittava. Ei 200-300€ sijotus harrastusvälineeseen mielestäni ole kohtuuton.
 
Jos taas kokemusta soittamisesta/soittimista on kertynyt niinpaljon että karkeimmat viat pystyy erottamaan niin mikä ettei.
Niin HB:sta sen verran vielä, että tekis mieli ostaa se kasaus sarja :) Sen kanssa vois olla kivaa värkkäillä ja virittää, varsinkin kun en ole mikään soitinrakentaja ja hinta on edullinen. Jos ei siitä mitään tule, niin roskikseen sitten :D
Itse olen tuota myös mietiskellyt, olis mukava nähdä minkälaisen tuosta saa kasatttua, body on ainakin varmasti puuta.

Ongelma noissa halvimman luokan kitaroissa on se että niiden suurimpia ostajakuntia on ne harrastajat joille se on ihan ensimmäinen kitara. Mistä tuossa vaiheessa kun siihen barreesoinnun muodostamiseen menee tunti ja otteen siirtämiseen toinen voi tietää onko kitarassa vikaa?
 
Jos se repii haavoja käteen niin tavallisen aloittelijan siitä kohdasta pitäisi arvata että verenluovuttaminen soittimelle ei ole ehkäpä se mitä siinä haetaan. Kyllä siinä kohdassa pitäisi pystyä pysähtymään ja miettimään, että onkohan se nyt sittenkään ihan asetusten mukainen että ne nauhat on ulkona laidoista ja kaula silminnähden mutkalla.

Lisäänpä taas yhden kokemuksen:
 
Kouluun oli hankittu yläasteen puolelle paskabändikämpälle harleybentonin muovikaula sg. Oli uskomattoman huono.
 
Kaverilla oli muinoin hb strato, joka oli ihan siedettävä soitin.

Soittelin tuossa muutama viikko sitten sellaisella SG-mallisella HB:n kitaralla ja oli ihan normaali peruskeppi. Ei mitään valittamista. Helvetin halpa vain. Sitä ennen olen soittanut kahdella stratotyylisellä HB:lla ja molemmat olivat ihan perustoimivia kitaroita, jotka varmasti sopivat alottelijoille ihan täydellisesti. Ainoa ongelma mitä huomasin yhdessä stratokopiossa oli terävät nauhanpäät, mutta viila käteen niin homma on hoidettu parissa minuutissa.

Eräs tuttu osti Harley Bentonin Dobron jollain 200€ , vaihtoi siihen osia suunnilleen samalla hinnalla, vähän viilaili ja täytyy sanoa että siitä tuli yllättävän hyvä. Ja ennenkaikkea halvemmallahan siinä pääsi kuin olisi hommannut sen "oikeen" merkin.
 
"Kustannustehokkaasti" Harley Bentonit valmistetaan, mutta jos jaksaa nähdä vaivaa niin kyllä niistä varmaan saa ihan kelvollisia.

Se mikä minua oikeasti vituttaa noissa halvoissa on juuri se että se voi listiä orastavan soittoinnon alkuunsa. Monenko suomalaisen junnun into sammui seitkyetluvun punaiseen paholaiseen Landolaan, huonoimmilla niistä ei kertakaikkiaan pysty soittamaan.
Tästä syystä en missään tapauksessa suosittele yhdellekkään ensikertalaiselle mitään noista halvimmista merkeistä..
 
Eli ajat ovat muuttuneet 70-luvun alusta. Sellaisella "kitaralla" jolla minä alkuun opettelin soittamaan, eivät varmaan tämän päivän "isi osti mulle uuden gibsonin" nuoret soittaisi hetkeäkään. Valehtelematta sormet olivat rakkuloilla treenatessa niillä anttilan halpiksilla. Sitten kun sai ekan sähkiksen niin ihmetteli kuinka helppoa soittaminen voi ollakaan. Ja siihenkään sähkikseen ei varmaan monikaan em. tapaus sormellaan koskisi. Eli jos nykyään aloittelija saa pikkurahalla ihan toimivan kitaran vaikkei sen tuottamat nyanssit ammattilaiselle vältämättä kelpaakaan mutta se täyttää tehtävänsä, niin mikä siinä on silloin vikana. Väärä logo tms. ?

Omat kokemukseni HB:n kitaroista rajoittuvat velipojan kahteen teräskieliseen akustiseen, samaa mallia molemmat. Halpoja ovat, mutta myöskin huonoja. Kauheita soittaa, vire ei pidä. Sormenpäät tehokkaasti verillä, kun oikein pistää menemään. Toisessa noista oli sellainen hauska yksityiskohta, että tallassa kielten ohjurivaot eivät toki olleet mitenkään tasaisin välein. Ja heitto oli silminnähtävä, useiden metrien päästä.
 
Toisaalta noilla on broidit tehneet ihan hyvänkuuloisia äänityksiä. Niistä kunnia kyllä kuuluu varmasti soittajille ja efekteille, ei kitaroille.
 
Mutta nuo kitarat olivat niin törkeän halvat, ettei niitä oikein hinta-laatu -suhteen huonoudestakaan voi moittia.

Eli ajat ovat muuttuneet...
 
Mä kyllä komppaan 60-70 halpiskitaroiden puolesta. Esim. Danelectrohan on jo klassikko vaikka puuta ei ole nähnytkään, mikkien kuoret tehtiin huulipunakoteloista yms... Ennen kuin niitä alettiin tekemään uudestaan Koreassa niitä myytiin Jerry Jones merkillä uusintapainoksina suolaseen hintaan. Monet sen ajan halpis ja postimyyntikitarat ovat nykyään haluttua tavaraa... Harmony, Ibanez ja muut japsikitarat... en usko että niitä silloin aikanaan kovasti arvostettiin.

Jos se repii haavoja käteen niin tavallisen aloittelijan siitä kohdasta pitäisi arvata että verenluovuttaminen soittimelle ei ole ehkäpä se mitä siinä haetaan. Kyllä siinä kohdassa pitäisi pystyä pysähtymään ja miettimään, että onkohan se nyt sittenkään ihan asetusten mukainen että ne nauhat on ulkona laidoista ja kaula silminnähden mutkalla.
 
Tuota......... En nyt tarkoittanut ihan sen luokan ongelmia että se aiheuttaa fyysisiä vammoja, ai sellaisiakin on ollut. No sitä paremmalla syyllä!! Ai niissä on ollut kaula silminnähden mutkallakin. Ajattelin kyllä vähän pienempiä ongelmia liittyen vireessä pysymiseen, sähköihin, intonaation säätöön, kieltenkorkeuteen, nauhojen hiomattomuutteen, erikorkuisiin nauhoihin ym.
 
Eli ajat ovat muuttuneet 70-luvun alusta. Sellaisella "kitaralla" jolla minä alkuun opettelin soittamaan,
 
Just näin! Miksi väkisin koittaa silti sen halvimman ostaa jos nykyään saa laadukkaan soittimen edullisesti?
 
nykyään aloittelija saa pikkurahalla ihan toimivan kitaran vaikkei sen tuottamat nyanssit ammattilaiselle vältämättä kelpaakaan mutta se täyttää tehtävänsä, niin mikä siinä on silloin vikana. Väärä logo tms. ?
 
Jep jep.. Minkälainen on väärä logo? Halpaa on soittoharrastus nykyään logoista riippumatta. Tuo "väärä logo" minua aina hymyilyttää=) Onhan noissa valinnanvaraa jos se jonkin merkin tunnus/logo ärsyttää.

Onhan noissa valinnanvaraa jos se jonkin merkin tunnus/logo ärsyttää.
 
Ja tietyt logot ärsyttää näemmä enemmän kuin toiset vaikkei laadussa olisi mitään olennaista eroa.

Ja tietyt logot ärsyttää näemmä enemmän kuin toiset vaikkei laadussa olisi mitään olennaista eroa.
 
No sithän kannattaa vaihtaa toiseen kitaraan jos sen logo ärsyttää, eikö? Tuskinpa se logo nyt sentään laatuun vaikuttaa. Mitkä niitä eniten ärsyttäviä ovat?

Bändikaverini hommasi Harrikan basson jokunen vuosi sitten. Kuulemma ihan ok oli halpisbassoksi, tosin potikat menivät vaihtoon ja kuukauden sisällä. Valitettavasti se on tuo raha se mikä monella ratkaisee soitinvalinnan.

Tuota......... En nyt tarkoittanut ihan sen luokan ongelmia että se aiheuttaa fyysisiä vammoja, ai sellaisiakin on ollut. No sitä paremmalla syyllä!! Ai niissä on ollut kaula silminnähden mutkallakin.
 
Joo tuota, minen tiedä. Ainakin noista anttiloiden Williamseissa on joten siitä repäisin nuo jutut. Elämäni aikana en ole kuin kaksi harrikkaa nähnyt ja niissä nyt tosiaan noita vikoja ollut. Toisessa oli vähän oudonnäköisesti kaulaliitos, mutta muuten ne oli peruspaskaa.
 
Ajattelin kyllä vähän pienempiä ongelmia liittyen vireessä pysymiseen, sähköihin, intonaation säätöön, kieltenkorkeuteen, nauhojen hiomattomuutteen, erikorkuisiin nauhoihin ym.
 
Kyllä tuommoisella oppii soittamaan, itse aloittelin alta 500 markan Peaveyn kitaralla, soitin sillä vuosikaudet ennen kuin vaihdoin parempiin.