Koskettimet ›

Miten soinnut soitetaan kun ne on merkittynä nuottien yläosaan?
Mistä tietää mitä pitää painaa, että soittaa oikeat soinnut?
 
Ja vielä että miten soittaessa tietää kuinka kovaa pitää painaa koskettimia
Ja missä tilanteissa kovuus vähenee/nousee?

Miten soinnut soitetaan kun ne on merkittynä nuottien yläosaan?
Mistä tietää mitä pitää painaa, että soittaa oikeat soinnut?
 
Ja vielä että miten soittaessa tietää kuinka kovaa pitää painaa koskettimia
Ja missä tilanteissa kovuus vähenee/nousee?
 
Oot ilmeiseti aloittelemassa koskettimien soittoa, kanattais hommata joku joka opettaa, kaveri tai oikein opettaja. :)
 
Se voi muuten olla hankalaa päästä alkuun ja voi kyllästyäkin helposti.

Mulla on vähän tunne, että sä tiedät niin vähän, että ei sua oikein voi neuvoa.
Osta Tohtori Toonika, opiskele se ja kysy sitten lisää.

Oon soittanut kyl aika pitkään, mutta silleen (valitettavasti) että vasemman käden nuotit näkyvät siinä samalla tavalla kuin oikean, eli aika vähällä olen tähän asti päässyt.
 
Edit: siis vasen siinä alhaalla, mutta nuoteilla merkittynä
 
Juu, no nyt ymmärrän.. Kannattaa jostain kirjasta, vaikka tosta mitä toi baron suositteli, siinä varmaan kerrotaan.. :)
Sä oot varmaan soittanu pianoa? Niitä sointumerkkejä käytetään enemmän "kevyessä musiikissa", sähköurkujen soitossa ja yhtye-soitossa.
 
Voi olla hankala neuvoo näin, tai voi joku osatakin, katsotaan..

Itsellä oli aikanaan samaa ongelmaa. Muutaman vuoden olin jo tunneilla käynyt, mutta kaikki soinnut oli kirjoitettu auki, joten toisenlainen notaatio iski sitten yli hilseen. Noita sointuja on kuitenkin selitetty siellä täällä. Monissa nuotti- ja oppikirjoissa on takana listattu mokomia.
 
Tässä pari esimerkkiä, jotka tosin ovat vähän huonoja:
http://www.harmony-central.com/Other/chord-chart1.gif
http://images.art.com/images/-/Piano-Chords--C10069880.jpeg
 
EDIT: vielä tämmöinen:
http://users.tkk.fi/~saruohom/gallery/chords.jpg

Tohtori toonikalla alkuun. Jos riittää into mennä opettajan puheille, niin kannattaa ilman muuta.
 
Kevyessä musiikissa ei ole yhtä oikeaa tapaa soittaa. Sointumerkeillä kerrotaan kappaleen harmoninen perusrakenne ja soittajan tulee itse tyylilajin ja henkilökohtaisen tulkinnan puitteissa tehdä omat valinnat. Teoriakirja avittaa siinä, että siellä kerrataan eri skaalat, soinnut käännöksineen ja vielä eri sointujen roolit kappaleessa. Kun osaaminen lisääntyy, voi sointuja lisäksi muunnella ja vaihdella toisiin. Lopulta ratkaisee vain se, miltä kokonaisuus kuullostaa.
 
Jos on tottunut soittamaan vain nuoteista, tällainen improvisointiin vahvasti nojaava musisointi tuntuu alussa hyvin hankalalta, vaikkei tässä mitään niin kummaa olekaan. Ihan niitä samoja sointuja eri käännöksinä ja eri muunnelmina käytetään myös klassisessa musiikissa - sointumerkit vain jäävät yleensä merkitsemättä ja harmonia-analyysissä ne merkitään soinnun asteen (esim. V7), ei reaalisointumerkinnän (esim. G7) mukaisesti. Neliäänisessä kuorolaulussakin nämä samat soinnut ovat käytössä, vaikkei yksittäistä stemmaa seuraava laulaja sointujen kautta performanssiaan ajattelekaan. Kuoron johtaja sen sijaan saattaa mielessään pohtia, sopisiko tuon Dmaj7:n edelle sittenkin Dsus2.
 
Yksinkertaisissa biiseissä melodian ja sointumerkkien avulla kappaleen saa aika hyvin pakettiin. Nuottikirjoitusta tarvitaan silloin, jos täsmällinen esitystavan kirjaaminen on tarpeen. Pienessä bändissä hyvät soittajat pärjäävät ilman nuotteja, mutta kun soittajien määrä kasvaa, tulee tärkeäksi ihan oikeasti sopia siitä, miten kukin soittaja biisiin osallistuu. Sinfoniaorkesterissa voi olla 40 soittajaa. Ellei biisiä ole nuotitettu, niin perinteisellä autotallibändin sovitustekniikalla esityksestä ei tulisi yhtään mitään. Aivan samaan ilmiöön törmätään kevyen musiikin puolella - pelkillä sointumerkeillä ja vahvarista lisää volaa vääntämällä ei enää isoissa kokoonpanoissa pärjätä.
 
Ei muuta kuin kokeilemaan