Niin paljon sitä on tullut mentyä viime vuosina noita "vahvista heikopaa raajaasi" -treenimetodien mukaan, että yksi päivä huomasin, että se parempi käsi (mulla oikea) tarvitsee erityishuomiota. Ei niin, että heikompi olisi jotenkin ohittanut sen, mutta että soittaessa huomio kiinnittyy liikaa siihen mitä vasuri tekee. Liidikäden aksentoinnit, erilaiset soittokulmat rideen, oikean käden ride-tomikuviot ym. on jäänyt treenaamatta kun on van miettinyt, miten kehittää vasuria. Kuitenkin liidikäsi on se joka vie hommaa eteenpäin ja muut vaan maustaa. Näin ainakin meilläpäin.
Yksi hyvä treeni tähän mun mielestä on kompata haitsuun tai peltiin, mutta korvata virveli padilla. |
Itselläni on tähän hommaan auttanut Stick Control for Snaredrummer-kirja.Eli ainaisia rudimenttejä,rumpalin peruskauraa.Näitä soittelemalla menee "pakka sekaisin",kun käsijärjestys ja aksentointi ei olekaan niin,kun on yleensä soittanut.
Äänittää omaa soittoaan,huomaa yleensä,että vahvemman käden lyönnit on kovempia/paremmin timessä.Siitä on sitten helpompaa lähetä kehittämään hyvää balanssia raajojen välille. Hullulta ei voi paljon vaatia. |
mats petter
fabarm
