Rummut: rumpukamat ›

Tällainen asia kiinnostaa, ja noi "ostanko tämän vai tämän?" keskustelut alkaa jo tympiä.
Eli onko kuinka moni m-netin rumpuja soittavista jäsenistä itseoppineita? Tarkoitan itseoppineisuudella, ettei ole käynyt opettajan pakeilla. Itselleni näytettiin peruskomppi ja siitä sitten harjoitusvideoiden,kirjojen ja musiikin mukana soittamisen avulla on pitänyt rakentaa oma tyyli. Huom. Pitänyt.
En aiheellani yhtään vähättele opettajilla käyneitä. Lähinnä olen heille kateellinen. Tavoitteenani on joskus vielä ottaa muutamia tunteja.
Eli onko itseoppineisuus hitaan oppimisen takia jäänyt unholaan?

Minä olen itseoppinut. Yläasteen musiikintunnilla opettaja näytti, miten soitetaan peruskomppia, mutta sen jälkeen minua ei kukaan ole varsinaisesti opettanut. Suurimman osan taidoistani olen hankkinut kuuntelemalla levyjä, lukemalla joitakin kirjoja ja katselemalla vähän videoita. Ja tietysti soittamalla.
 
Itseoppineisuus on minulle vähän kaksipiippuinen juttu. Jos olisin saanut kunnollista opetusta, minulla olisi luultavasti nyt paljon enemmän taitoa ja luovuutta. Toisaalta taas opetuksen ja sen myötä tavoitteiden puuttuminen tarkoittaa sitä, että rumpujen soitto on ollut minulle hyvin rentouttava harrastus vailla minkäänlaisia suorituspaineita.
 
Nuorempana soitin muutaman vuoden pianoa kansalaisopistossa. Lopetin kuitenkin soittamisen mennessäni lukioon, koska koulutyön määrä lisääntyi jonkin verran ja minusta tuntui, että soitossani ei tapahtunut minkäänlaista edistystä. Se ehkä vaikutti osaltaan siihen, että en missään vaiheessa tullut etsineeksi rumpuopettajaa. Nytkin se vaatisi jonkin verran järjestelyjä ja ennen kaikkea rahoitusta, ja asia on vain jäänyt roikkumaan. Ehkä jossain vaiheessa vielä ryhdistäydyn.

Itseoppineisuus on minulle vähän kaksipiippuinen juttu. Jos olisin saanut kunnollista opetusta, minulla olisi luultavasti nyt paljon enemmän taitoa ja luovuutta. Toisaalta taas opetuksen ja sen myötä tavoitteiden puuttuminen tarkoittaa sitä, että rumpujen soitto on ollut minulle hyvin rentouttava harrastus
vailla minkäänlaisia suorituspaineita.
 
Ensinnäkin. Hauska kuulla että joku on samassa veneessä.
Itselleni kanssa sanottiin kun olin jo hyvän aikaa soitellut rumpuja, että ei ehkä kannattaisi mennä enää tunneille. Lähinnä kuulemma sen takia, että minulle on muovautunut aivan oma tyyli soittaa vaikeammat kikat. Ja isäukko ei aikanaan laskenut tunneille, sillä vihasin neuvomista ja harrastus olisi ehkä jäänyt ensimmäiseen tuntiin.

Yhden rumputunnin olen elämäni aikana ottanut, ja senkin viime kuussa. Eli itse olen kaikki pähkäillyt ja testaillut, edes mitään kirjallisuutta ei ole tullut selattua. Paljon musan kuuntelua ja jonkin verran soittoa...
 
Tuo jonkin verran soittoa meinaa sitä, että bänditreenit vs yksinsoittelu suhde on about 90/10, ja yksinsoittelustakin on melkein kaikki jammailua, eli varsinaisesti en ole ikinä mitään järjestelmällisiä tekniikkatreenejä tehnyt. Ehkä siksi 14 soittovuoden jälkeen olen about samalla tasolla kuin puolet vähemmän soittaneet ja enemmän opiskelleet...

Itseoppinutta täälläkin. Peruskompista lähtien opin itse. Rumpujen taakse ja soittamaan, niin siten olen oppinut. Mielenkiinnosta kysyn: Mitä "rumputunneilla" opetellaan?

Itseoppinut. Varmasti rumpuopettajan painajainen, kun en edes kirjallisuutta ole lukenut enkä opetellut rudimentteja näistä "must" opuksista. Kuhan vaa soittanu.

Itseoppinut alusta asti.

Onhan noita itseoppineita suuruuksia. Buddy Rich, John Bonham...

Tuskinpa kukaan voi väittäää olevansa todella itseoppinut... paitsi jos on pullossa kasvanut.
Eikä rumpuopetuksessa välttämättä ole mihinkään tutkintoihin tähtäävästä puurtamisesta kysymys.
 
Luultavasti kaikki "itse" oppineet imevät sitten vaikutteensa ja oppinsa joltain muulta taholta. Usein taito siirtyy kaveripiirissä, soittokämpillä jammaillessa. Näissä on vaan joskus se ongelma, että "taitavalla" kaverilla voi olla pahojakin puutteita etenkin tekniikkapuolella. Pahimmillaan sitten tästä seuraa tilanne "sokea taluttaa sokeaa".
 
"Virallinen" soitonopetus takaa myös hommalle tietyn laadun, tällöin ei varmaan maksa turhasta.
 
Olen käynyt musiikkiopistossa tunneilla, tunnustan, tosin vain parin vuoden ajan. Nuo tunnit opettaja räätälöi minulle sopiviksi, eli kävimme läpi aineistoa, jolla olisi jonkun perustutkinnonkin halutessaan voinut suorittaa. Rudimentteja, virvelisoittoa nuoteista, independenceä joka raajalle sekä sitten settisoittoa (kompit & fillit). Kaikki tämä oli niputettu sopiviksi osioiksi, ettei päässyt kyllästymään. Tuossa iässä ihminen kun on varsin kärsimätön...
 
Tuohon aikaan tuntui, ettei soiton opiskelu tuonut aikaan riittäviä tuloksia, joten se sai sitten jäädä. Olen kyllä sen jälkeen (itseopiskelussa) löytänyt noita juttuja uudelleen ja hoksannut levyiltä kuunnellessa samoja asioita, joita opettaja yritti minuun tartuttaa.
 
Nuottipuolen kohentuneesta taidosta olen kyllä ollut erittäin tyytyväinen. Se antoi hyvän pohjan kahlata läpi soitto-opuksia ja pistää myös bändisoitossa lapuille omia komppejaan uusille biiseille. Levylle biisejä sovittaessa näistä rytmipuolen lapuista oli myös erittäin suuri hyöty, koska pystyi näyttämään basistille tupakkatauolla, kuinka tietyn biisin komppi menee.
 
Kaikki kunnia kaikille täysin itsekseen puurtaville, mutta oikealla asenteella käyty rumpuopettajan lyhytkin kurssi edesauttaa kehitystä rumpaloinnissa. Eikä tämä ole ikäkysymys, kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, kunhan vaan on avoimin mielin liikkeellä.

Olen lähes täysin itseoppinut. Nyt se on tosin alkanut harmittaa, että en koskaan käynyt kenenkään opissa harjoittelemassa esim. kapulatekniikkaa ja muutakin. Tässä vanhemmalla iällä on paljon työläämpää alkaa treenaamaan sitä kuinka rumpuja tulisi lyödä, kun on työ, perhe ja vastuuta. Junnuna sitä olisi voinut treenailla paremmilla ohjeilla ja paremmalla ajalla tekniikan hyväksi.

Onhan noita itseoppineita suuruuksia. Buddy Rich, John Bonham...
 
Tuollakin olen itseäni lohduttanut. Kits Hollmi-5.

Yhteensä on tullut oltua opettajan pakeilla aikoinaan kolme vuotta. Vähän hankala kuitenkin sanoa kannattiko. Ehdottomina plussina mainittakoon että musiikkiopistossa rytmitaju parani aivan järjettömästi ja bändikoulussa taas opin soittamaan bassarilla, mutta kun jälkeenpäin on opetusta miettinyt, niin en kyllä mielestäni saanut tarpeeksi ohjeita. Tekniikkaan ja ergonomiaan ei varsinkaan puututtu tarpeeksi, ei edes musiikkiopistossa. Katsottiin vaan vierestä kun poika soitti. Käytännössä suurin osa sellaisista asioista mitkä olen nähnyt ihan käytännön rumpaloinnissa tarpeelliseksi, olen joutunut itse hoksaamaan. Kun piti tosissaan ruveta pähkäilemään näitä nopeusasioita, niin nekin oli vähän pakko itse löytää. Suomesta ei kuitenkaan hirveän montaa opettajaa löydy, jotka viitsisivät kiinnostua näistä äärimetallihommien opettamisesta. "Tämä ei sitten ole mikään rokkikoulu" oli ensimmäisiä kommentteja joita kuulin ensimmäiseltä opettajalta.

Mä oon itseoppimaton. En oo käyny ikinä missään enkä kyllä hyvin osaakkaan. Haaveena joskus kehittyä sen verran hyväksi että ilkeäisin tunneille mennä :)

Onhan noita itseoppineita suuruuksia. Buddy Rich, John Bonham...
 
Dennis chambers

Kaiken olen itse opetellut vaan mitään en osaa. Tunteja pitäisi ottaa.

Missäs noita tunteja muuten stadissapäin sais otettua ja mihin hintaan ? Onko mitään ikärajoitteita ja alkuvaatimuksia ?

Itseoppinut olen periaatteessa. Isä ku on rumpali myös, niin se joskus vuonna nakki opetti pari komppia. Muuten olen opetellut kaiken itse, kirjoja tai mitään opetusvideoita ei oo pahemmin katteltu. Kuunnellu vaan musaa ja opetellu kaikenlaista sitä kautta.

Missäs noita tunteja muuten stadissapäin sais otettua ja mihin hintaan ? Onko mitään ikärajoitteita ja alkuvaatimuksia ?
 
www.dafry.net sieltä vasemmasta valikosta painat rumputunteja-kohtaa niin löytyy oppettajia kustakin kaupungista, tuskinpa on mitään ikä tai tasorajoitteita kunhan pätäkkää löytyy sen perikymppiä kerralle