Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen tuskainen. Aikoinaan hankin Talking Headsin tuotannon vinyyleillä. Sitten jossain vaiheessa hiljalleen tuli päivitettyä äänitteitä cdeiksi, kun vinyylisoitinkin hajosi ja ei tullut hankittua uutta. Sitten alkoi tulla kaikenlaisia Special editioneita livelevyistä ja muista, nekin piti tietysti isona fanina hankkia. Ja nyt sitten Talking Heads julkaisi koko tuotantonsa re-masteroituina DualDiskeinä bonuskappaleiden ja DVD-videopätkien kera. Ja nyt sitten pitää alkaa ostaa niitä, kun ovat niin hienoja ja äänenlaatu paranee. Ja hinta on taas uuden levyn hinta.
 
Ja näemmä Kraftwerk on ollut jo pidemmän aikaa ollut tekemässä jotain samanlaista omalle tuotannolleen. Ja ei Bowien re-mastereistakaan pitkä aika ole. Kuinka monta kertaa nämä nyt oikein pitää ostaa??

Muutama artisti on haaveena, mutta jos siis aivan täydellisestä diskografiasta (japsipainokset, eri painokset, remasterit, eri julkaisut - digipack, jewelcase, jne.) puhutaan, niin tuskinpa kenenkään vaikka kuinka haluaisin.
 
Jos nyt esimerkkejä niistä joista haluaisin:
 
Front Line Assembly (lähes 100 ihan tavallista julkaisua CDS, EP, CD, puhumattakaan sitten eri painoksista)
Fear Factory (noin 30 eri julkaisua, mutta niistä noin tusina on käytännössä mahdottomia löytää)
Devin Townsed (noin 15, mutta osa niistä on melkoisen harvinaisia)
Emperor (tältä löytyykin lähes kaikki)

Olen tuskainen. Aikoinaan hankin Talking Headsin tuotannon vinyyleillä. Sitten jossain vaiheessa hiljalleen tuli päivitettyä äänitteitä cdeiksi, kun vinyylisoitinkin hajosi ja ei tullut hankittua uutta. Sitten alkoi tulla kaikenlaisia Special editioneita livelevyistä ja muista, nekin piti tietysti isona fanina hankkia. Ja nyt sitten Talking Heads julkaisi koko tuotantonsa re-masteroituina DualDiskeinä bonuskappaleiden ja DVD-videopätkien kera. Ja nyt sitten pitää alkaa ostaa niitä, kun ovat niin hienoja ja äänenlaatu paranee. Ja hinta on taas uuden levyn hinta.
 
Ja näemmä Kraftwerk on ollut jo pidemmän aikaa ollut tekemässä jotain samanlaista omalle tuotannolleen. Ja ei Bowien re-mastereistakaan pitkä aika ole. Kuinka monta kertaa nämä nyt oikein pitää ostaa??
 
Sama pulma. Toisaalta ajattelen niin, että kun ne alkuperäiset vinyylit on ulkomuistissa, niin kokonaisuutta häiritsee jotkut jämäbiisit siinä seassa, joita ei sitten kuitenkaan kuuntele. Tosin tein poikkeuksen the Whon kohdalla. Ja Televisionin. Ja Violent Femmesin. Saas nähdä miten käy Talkkareiden kohdalla.

Ymmärrän tuskasi mr_b. Viimeksi tuli vaihdettua Freen ja John Martynin cd -painokset uusiin, ihan vaan bonusbiisien takia. Mutta esim. Bowien viimeisimmät EMI:n remasterit olivat mielestäni aika tylyjä: täyshintaisia ja kaikki edellisessä erässä (EMI/Ryko) olleet bonusbiisit poistettu!
Kolmatta ostokertaa en minkään artistin kohdalla muista, toivottavasti näin ei tapahdu ihan lähiaikoina. Tarkoitan vaan cd -versioiden päivittämistä, esim. Van Der Graaf Generatorin tuotannon ostamista cd:nä olin onneksi viivästyttänyt ja remastereiden ilmestyttyä tuli hommattua ne eka kertaa cd:inä.
 
Joku pitää tätä varmaankin aika naurettavana tuskasteluna, mutta näitä levyhulluusasioita ei edes parane alkaa selittelemään.

Olen tuskainen. Aikoinaan hankin Talking Headsin tuotannon vinyyleillä. Sitten jossain vaiheessa hiljalleen tuli päivitettyä äänitteitä cdeiksi, kun vinyylisoitinkin hajosi ja ei tullut hankittua uutta. Sitten alkoi tulla kaikenlaisia Special editioneita livelevyistä ja muista, nekin piti tietysti isona fanina hankkia. Ja nyt sitten Talking Heads julkaisi koko tuotantonsa re-masteroituina DualDiskeinä bonuskappaleiden ja DVD-videopätkien kera. Ja nyt sitten pitää alkaa ostaa niitä, kun ovat niin hienoja ja äänenlaatu paranee. Ja hinta on taas uuden levyn hinta.
 
kuka sano, että äänenlaatu paranee; joku ystävällinen kasvo anttilan katalogissa?
 
mun mielestä hyvä älppäri hakkaa CD:n. enkä sano tätä siksi, että fiilistelisin jotain v*tun rahinoita, vaan siksi, että ILMAN niitä rahinoita ja kunnon äänentoistolla LP:n analoginen saundi hakkaa CD:n digitaalisen pikselipaskan mennen tullen.
 
EDIT: tämän kirjoituksen tarkoitus oli siis vain syyllistää mr_B menneistä huonoista valinnoista. hyi.

kuka sano, että äänenlaatu paranee; joku ystävällinen kasvo anttilan katalogissa?
 
Ei se välttämättä aina edes parane, esim. paljon on ollut keskustelua joidenkin remasterien kohdalla turhasta kompressoinnista ja no-noise tmv. systeemien käytöstä yms. Omalla kohdalla täkyinä ovat aina olleet nuo bonusbiisit, hyvänä esimerkkinä Televisionin remasterit. Minusta oli mukavampi kuunnella "Little Johnny Jewel" ilman rahinaa ja puolenvaihtoa.:) Eikä nuo bonusbiisit minua häiritse, jos ovat sijoitettu alkuperäisen levyn jälkeen tai, vielä parempaa, omalle levylleen (hintaa nostamatta).

kuka sano, että äänenlaatu paranee; joku ystävällinen kasvo anttilan katalogissa?
 
Siinä vaiheessa kun ystävilliset kasvot Anttilan katalogissa kehuvat minulle Talking Headsin levyjä elän onnellisessa yhteiskunnassa. Tai vahvan lääkityksen alaisena.
 
Hifistely pois, mutta itse asiassa parinkin levyarvostelua ja nettikommenttia on ylistänyt remasteroinnin esiintuomia hienoja sävyjä ja yksityiskohtia yhtyeen musiikissa. Ja kun kyseessä ovat kuiten tuttuakin tutummat biisit, niin luulen että nauttisin aidosti näiden uusien detaljien fiilistelystä. Voidaan tietenkin väitellä, onko se nyt sitten oikeasti aidompi/parempi versio, mutta vaihtelu virkistää.
 
ILMAN niitä rahinoita ja kunnon äänentoistolla LP:n analoginen saundi hakkaa CD:n digitaalisen pikselipaskan mennen tullen.
 
Äh, hieno musiikki on hienoa vaikka 64kbps:n mp3silla...
 
EDIT: tämän kirjoituksen tarkoitus oli siis vain syyllistää mr_B menneistä huonoista valinnoista. hyi.
 
The story of my life. Kohotan maljan tuleville huonoille valinnoille.

B.B. King, Frank Zappa ja Prince. On siinä ihmiselämän ajaksi tekemistä.

Äh, hieno musiikki on hienoa vaikka 64kbps:n mp3silla...
 
joo, mut miks maksaa erikseen scheissesta?

Vihaan kaikki bonusjuttuja levyjen lopussa. Laittais toiselle levylle, penteleet.
 
joo, mut miks maksaa erikseen scheissesta?
 
Onko kompa?

...Ja näemmä Kraftwerk on ollut jo pidemmän aikaa ollut tekemässä jotain samanlaista omalle tuotannolleen. Ja ei Bowien re-mastereistakaan pitkä aika ole. Kuinka monta kertaa nämä nyt oikein pitää ostaa??
 
Ei niitä tarvitse ostaa. Hankin mieluummin mid price -hintaisen "tavallisen" CD-lätyn hyllyyni kuin menen ostamaan mitään 25 euron super-mega-deluxe-pakettia. Yleensä siinä käy niin, etteivät minun puukorvani huomaa sanottavampaa eroa äänentoistossa ja ne ennenjulkaisemattomat bonusraidatkin jäävät kuuntelematta. Springsteenin "Born to Run" piti tosin hankkia myös 30-vuotisjuhlaversiona.
 
Toisaalta, jos the Beatlesin levyt julkaistaan uudestaan re-masteroituina painoksina ja vaikka parilla mukavalla Anthology-tyyppisellä bonusraidalla höystettynä, niin sitten saatan luistaa periaatteestani ja päivittää vanhat levyt uusiin.
 
No joo. Sanomatta paras. Ei minun pitänyt ostaa mitään DVD:llakaan, mikäli omistan elokuvan jos VHS-formaatissa...

Ei niitä tarvitse ostaa. Hankin mieluummin mid price -hintaisen "tavallisen" CD-lätyn hyllyyni kuin menen ostamaan mitään 25 euron super-mega-deluxe-pakettia. Yleensä siinä käy niin, etteivät minun puukorvani huomaa sanottavampaa eroa äänentoistossa ja ne ennenjulkaisemattomat bonusraidatkin jäävät kuuntelematta
 
jep
 
olen huomannut, että ensin tuntuu hienolta kun saa kaikkea ekstraa, bonusta yms. julkaisematonta aineistoa special-uudelleenjulkaisuilta - - Mutta: en minä oikeasti niitä sitten viitsi välttämättä edes kertaakaan läpi kuunnella. Jotain poikkeuksia on, esim. aiemmin erillisinä julkaistuja Beatlesien "evoluutioversioita" on ollut mielenkiintoista verrata - varsinainen nautiskelukuuntelu tapahtuu kuitenkin alkuperäisjulkaisuversioina.
 
Nojaa... silti juuri viikko sitten postissa tupsahti iggyn kaksi ensimmäistä 2-cd -versioina - lisälevyihin en ole vielä kajonnut lainkaan, mutta onhan se hienoa omistaa ;-) - - vähän turhan hifit vinyyleihin verrattuna, mutta tulipa langettua - eli turha ostos loppujen lopuksi (olisi voinut jotain relevantimpaa ostaa silläkin rahalla)
 
noita eri cd-versioita en ole vertaillut, joten siitä en osaa sanoa - tosin vanhimmat/ensimmäiset vanhojen levytysten cd-julkaisut 80-90 -luvulta ovat yleensä ottaen hirveitä, mutta onneksi niitä ei tarvinnut ostaa kun ymmärsin pysyä niiltä osin vinyylikannassa (toisin kuin eräät ja loppuikänsä katuvat)

En enää ikinä minkään. Kokoelmat riittää. Levyjä piisaa jo, jotain yli 100.

En enää ikinä minkään. Kokoelmat riittää. Levyjä piisaa jo, jotain yli 100.
 
Hoho!

En enää ikinä minkään. Kokoelmat riittää. Levyjä piisaa jo, jotain yli 100.
 
Seuraavan kerran kun sanot samaa niin on 1000 levyä ;)

Apulannan
 
Suurin osta Apulannan levyistäni pöllittiin muutamia vuosia sitten Provinssirockissa.
 
Metallican
 
Sama kohtalo kuin edellisellä.

En enää ikinä minkään. Kokoelmat riittää. Levyjä piisaa jo, jotain yli 100.
 
muistan kun minulla 18-19 vuotiaana oli noin 30 LP:tä - ajattelin silloin, että joku 100 levyä on varmaan kaikki mitä tarvitsee, että erilainen itseä kiinnostava musiikki olisi kasassa - enkä siinä vaiheessa edes tiennyt, kuin noin 5 seuraavaa ostoslistalla olevaa
 
paljon on vettä virrannut Monikonpurossakin sitten noiden päivien ;-)

Iron Maiden. Nyt on kaikki remasterit, ynnä muuta sälää. Hankinnassa ainakin:
- CD:t alkuperäis-painoksina
- Albumit LP:inä
- Jokaisesta singlestä ainakin 1 versio, formaatilla ei niin väliä
- Kaikki dvd:t ja varmaan VHS:tkin
- Venäjä-painokset cd:istä

soittaminen/laulaminen/säveltäminen > levyjen keräily