Bassot ›

Hei,
 
arvelen, että jokseenkin kaikki tämänkin palstan lukijat haluavat edistyä soittotaidossa. Niin minäkin. Ongelma on siinä, että edistystä ei tunnu aina tapahtuvan. Mitä silloin pitäisi tehdä? Kauhistuttavin vaihtoehto on tietenkin, että kaikki potentiaali on tullut jo käytettyä ja on todettava, että tuli valittua väärä laji.
 
Osa-alueita ovat esim. oikean käden tekniikka, vasemman käden tekniikka, nopeus, nuotinluku, bassolinjojen rakentelu jne. Sama kysymys koskee mitä osa-aluetta tahansa.
 
Missä vaiheessa toteatte, että homma ei nyt toimi tätä kautta ja yritätte jotain muuta? Ja mitä muuta? Olisi hauska tietää, minkälaisia kokemuksia asiasta on.
 
Loputtomiin ei jaksaisi hakata päätään seinään!

Mä en osaa tohon muuta vinkkiä antaa kuin sen, että kannattaa hyväksyä sellainen fakta että oppimisen ja edistymisen perusluonne on epäsäännöllistä & nykäyksittäistä. Välillä on pitkiäkin aikoja jolloin tuntuu ettei mitään tapahdu ja kaikki on turhaa jne jne, mutta sitten yhtäkkiä vähän myöhemmin tajuaakin omaksuneensa ison joukon uusia juttuja. Eli ei muuta kuin bodya, sporttia ja tsemppistä.

Ei eidisty, mut tyylitaju toivottavasti kyllä ja ymmärrys siitä mikä on basson rooli bändissä ja mitä ja mihin yleensä kannattaa soittaa.

Ei eidisty, mut tyylitaju toivottavasti kyllä ja ymmärrys siitä mikä on basson rooli bändissä ja mitä ja mihin yleensä kannattaa soittaa.
 
Tästä plussa Jukille.
Osittain puutteellisellakin tekniikalla pärjää kun osaa laittaa oikeat äänet oikeaan aikaan oikeaan paikkaan...

Mulle ratkaisu soittotaidon parantumiseen oli soittotunnit. Joka viikko soittotunti, teoriatunti ja parit bänditreenit. Joka päivä tuntee olevansa astetta parempi soittaja.

Tästä plussa Jukille.
Osittain puutteellisellakin tekniikalla pärjää kun osaa laittaa oikeat äänet oikeaan aikaan oikeaan paikkaan...
 
Niin. Miles Davisin elämänkerrastakin muistan lukeneeni, kuinka herralla oli milloin mitäkin ongelmia huulien ja yleensäkin tekniikan kanssa. Vaan onpa silti aikas herkullista kuultavaa herran levytykset (neetkin, mitkä on ns. "puolikuntoisena" vetänyt).
 
Niin ja todettakoon vielä, että tähän itsekin aina vetoan.

Kyllä mielestäni "se" voi kehittyä, sekä teknisesti että musikaalisesti.
Ns. nuottikorva - jaap kyllä sekin voi kehittyä ja myös kehittyy. Toivottavasti?

Bassolinjojen plokkaaminen levyiltä on varmasti hyvää harjoitusta noin niin kuin yleisesti nuottikorvalle, mutta sanokaapa miten ja minkälaisilla harjoituksilla kannattaisi edetä jos haluaisi oikein systemaattisesti, nopeasti ja tehokkaasti kehittää nuottikorvaa ja nimenomaan bassonsoiton kannalta katsottuna. Vissiin aloitetaan intervallien tunnistamisesta mutta entäs sitten...
 
Olen ollut ymmärtävinäni että yks hyvä kikka sävelkorvan parantamiseen on laulaa (siis omin päin harjoitellessa kun kukaan ei varmasti kuule:) kaikki se mitä soittaakin. Minkälaisia muita poppakonsteja löytyy?

Mulle ratkaisu soittotaidon parantumiseen oli soittotunnit. Joka viikko soittotunti, teoriatunti ja parit bänditreenit. Joka päivä tuntee olevansa astetta parempi soittaja.
 
Tuntee olevansa, mutta onko kuitenkaan...
 
Sori.

Bassolinjojen plokkaaminen levyiltä on varmasti hyvää harjoitusta noin niin kuin yleisesti nuottikorvalle, mutta sanokaapa miten ja minkälaisilla harjoituksilla kannattaisi edetä jos haluaisi oikein systemaattisesti, nopeasti ja tehokkaasti kehittää nuottikorvaa ja nimenomaan bassonsoiton kannalta katsottuna. Vissiin aloitetaan intervallien tunnistamisesta mutta entäs sitten...
 
Olen ollut ymmärtävinäni että yks hyvä kikka sävelkorvan parantamiseen on laulaa (siis omin päin harjoitellessa kun kukaan ei varmasti kuule:) kaikki se mitä soittaakin. Minkälaisia muita poppakonsteja löytyy?
 
Levyiltä plokkaaminen on ehdottomasti yksi parhaista tavoista oppia! Tästä vielä tehokkaampaa on transkriptioiden tekeminen, eli kirjoittaa kaikki plokkaamansa jutut nuottiviivastolle.
 
Toinen nuottikorvaa ja tekniikkaa kehittävä treeni on, niin tylsältä kuin se kuulostaakin, asteikkojen kelaaminen.
En tiedä, oliko tämä jo täällä jossain, mutta kannattaa tsekata:
http://www.imperiumi.net/inferno/inf_int_2.php?id=530
 
Tuo rytmipyramidi(vaikka onkin hieman oudosti havainnollistettu) on timen kehittämiseen erittäin hyvä treeni ja tuo alla oleva asteikkoharjoitus on oikeasti todella toimivaa tavaraa.
Pitää muistaa, että tuo treeni pitää toteuttaa kaikissa skaaloissa.

Ei eidisty, mut tyylitaju toivottavasti kyllä ja ymmärrys siitä mikä on basson rooli bändissä ja mitä ja mihin yleensä kannattaa soittaa.
 
Juuri näin. Jos treenaa jotain biisejä jotka ei välttämättä ole teknisesti haasteellisia, niin ei ne turhaa treeniä ole todellakaan vaikka saattas siltä tuntua. Niistä kuitenkin oppii uusia tyylejä, mitä voi soittaa milloinkin, mikä sopii mihinkin. Ja se on just sitä tärkeetä opittavaa basistille. Turha treenatakaan oikeestaan mitään virtuoosien biisejä, ei ne välttämättä basistina kehitä paljoakaan. Vaikka niistäkin oma hyötynsä on, jos vaan tekniikka antaa myöten.

Tattista vaan tähänastisesta asiallisesta palautteesta. Ongelmahan on siinä, että kun aika on rajallista ja haluaa edistyä, niin sitä haluaisi käyttää ajan tehokkaasti.
 
Yksi pieni esimerkki: jyystin joskus aikanaan suht haasteellista bassolinjaa metronomin kanssa varsin verkkaisella tempolla, kuten yleensä opetetaan. Hiljaa hyvä tulee! Mutta edistystä ei näyttänyt tapahtuvan. Jostain päähänpistosta laitoin metronomin nakuttamaan kymmenen pykälää tiuhempaan. Hankalaa oli, mutta kun palasin alkuperäiseen tempoon, kaikki sujui kuin leikiten.
 
Tässä tapauksessa tempon reipas nostaminen auttoi pääsemään eteenpäin.
 
Vaikeus on siinä, että itse ei välttämättä tiedä milloin joku polku on kuljettu loppuun ja on syytä kokeilla uutta. Hyvä maikka tietenkin voisi olla suureksi avuksi, mutta kuinka paljon niitä on liikkeellä, vaikea tietää.

Yksi pieni esimerkki: jyystin joskus aikanaan suht haasteellista bassolinjaa metronomin kanssa varsin verkkaisella tempolla, kuten yleensä opetetaan. Hiljaa hyvä tulee! Mutta edistystä ei näyttänyt tapahtuvan. Jostain päähänpistosta laitoin metronomin nakuttamaan kymmenen pykälää tiuhempaan. Hankalaa oli, mutta kun palasin alkuperäiseen tempoon, kaikki sujui kuin leikiten.
 
Mullaki on joskus käyny samoin. Ja toinen, mikä toimii itelläni hyvin, on basson vaihtaminen nauhallisesta nauhattomaan. Kun soitan jotain uutta (eli melkein mitä vain ), joka ei oikein tunnu onnistuvan kunnolla, alankin soittamaan samaa juttua nauhattomalla. Sitten kun se alakaa mennä jotenkuten, palaan takaisin nauhalliseen ja sittenhän se tuntuukin jo lasten leikiltä.

Mullaki on joskus käyny samoin. Ja toinen, mikä toimii itelläni hyvin, on basson vaihtaminen nauhallisesta nauhattomaan. Kun soitan jotain uutta (eli melkein mitä vain ), joka ei oikein tunnu onnistuvan kunnolla, alankin soittamaan samaa juttua nauhattomalla. Sitten kun se alakaa mennä jotenkuten, palaan takaisin nauhalliseen ja sittenhän se tuntuukin jo lasten leikiltä.
 
Mukava kuulla! Olen tehnyt saman havainnon, vaikka itselläni ei nauhatonta olekaan. Käyn silloin tällöin räpläämässä musiikkiliikkeiden nauhattomia ja olen huomannut, että kun sen jälkeen soittelen kotona nauhallista, niin muutaman päivän ajan sävelten ottaminen tuntuu huomattavasti helpommalta. Käsi on selvästi rennompi, en purista otelautaa niin paljon kuin tavallista, ja otan sävelet huomattavasti tarkemin otenauhan vierestä.
 
Eli voisiko tästä vetää sellaisen varovaisen ohjeen, että jos asteittainen eteneminen ei edisty, niin on syytä kokeilla jotain selvästi haasteellisempaa väliin?

Käsi on selvästi rennompi, en purista otelautaa niin paljon kuin tavallista, ja otan sävelet huomattavasti tarkemin otenauhan vierestä.
 
Joo saman oon huomannut itsellänikin. Kai se johtuu siitä että ku nauhattomalla pitää sormien olla just eikä melkeen kuvitteellisen nauhan kohdalla. Siihen kun hetkeksi tottuu, niin sormet menee lähemmäs nauhaa nauhallisellaki automaattisesti, jolloin ei tarvita niin paljo voimaakaan. Ja ku vaihtelee nauhattoman & nauhallisen välillä, oppii samalla soittamaan molempia, kaksinkertainen hyöty.
 
Eli voisiko tästä vetää sellaisen varovaisen ohjeen, että jos asteittainen eteneminen ei edisty, niin on syytä kokeilla jotain selvästi haasteellisempaa väliin?
 
Joo, tämähän on nyt tutkittu juttu. kaksi todistajaa.

Ei edisty, mutta tuuri paranee. ;) (oho taas osui ihan säkällä oikeaan ääneen tosta) Jatka harjoittelua vain sitkeästi, mutta yritä tehdä siitä hauskaa.

Edistää.

Ehkä voisi senkin varovaisen johtopäätöksen vetää, että treenaaminen ei välttämättä takaa sitä, että soittotaito paranee. Todennäköisyys siitä, että soittotaito paranee, kasvaa kuitenkin huomattavasti verrattuna siihen tilanteeseen, että ei treenaisi lainkaan.
 
Mutta hauskaa pitäisi tietenkin olla, se on tärkeätä!

Lyhyesti sanottuna: ei.