Kitarat: kitarakamat ›

Ootteko sellasta miettinyt, että jos joku iso firma (F tai G) tulis tänäpäivänä markkinoille tänhetkisellä mallistollaan ja laadullaan, kuinka kävisi kauppa?
 
Fender Strato (ja Tele):
Ohutsoundinen, osittain kömpelösti muotoiltu, säädettäviltä osiltaan kummallisia ratkaisuja täynnä oleva, äärimmäisen yksipuolinen, selkeästi halvan tuotannon kitara.
 
Aika paksua puhetta. Ei kai mikään malli myy pelkillä perinteillä tai sillä, että joku starba on niillä soitellut? Kyllä Fenderin suosio on perustunut paljon myös designin toimivuuteen- olkoonkin, että se on 50-luvulta. Ja miten niin Strato on muka äärimmäisen yksipuolinen??
 
Sen sijaan, löytyy myös merkkejä, jotka tekee OMIA kitaramalleja, joita KUKAAN kuuluisuus ei ole vielä käyttänyt päästessään huipulle. Ibanez, Schecter, Aria, Eagle Instruments, ... ja voi että, näille minä nostan hattua ja kumarran syvään! Firmoille jotka vielä TEKEE jotain!
 
Enpä tiedä ovatko nuokaan lopulta niin omaperäisiä merkkejä. Aika vahvasti nekin pohjautuvat klassisiin malleihin. Toki yksityiskohdissa on omaa panosta. Esimerkiksi Ibanez oli alussa enemmän kopioiden valmistaja. Myöhemmin merkki muutti sitten linjaansa ja sai nimeä, kun Satrianin kaltaiset kaverit alkoivat soittaa niillä.
 
..kun taas jotkin Brian Mooret ja Ruokankaan VSOPit yms. ovat IMHO aika karamelli-sarjaa (en siis pidä).
 
Ei VSOP mun mielestäni kovin karamellinen ole.. onhan niissäkin huomattavia yksilöeroja, mutta tavallinen Standard 2-tone sunburstilla ja valkoisella tai mintunvihreällä pleksillä on kyllä aika pelkistetyn näköinen.

Sen sijaan, löytyy myös merkkejä, jotka tekee OMIA kitaramalleja, joita KUKAAN kuuluisuus ei ole vielä käyttänyt päästessään huipulle. Ibanez, Schecter, Aria, Eagle Instruments, ... ja voi että, näille minä nostan hattua ja kumarran syvään! Firmoille jotka vielä TEKEE jotain! Ne on soittajan puolella.
-Aki.
 
Niin no niin, Akille täytyy todeta - tosin oon sata varma että tiedät.. :) Kyllähän Iballa niitä "kuuluisuusmalleja" oli kauan ennen Vaita ja Satriania. Randy Scruggs, Bob Weir, Steve Miller nyt ainakin - niin ja Grateful Deadin ukot nyt tietysti, Jerry Garciahan soitteli perin juurin modatuilla Musicianeilla paljon.. Yamahan SG:llä soitteli Santanan Carlos. Andy Summer Hamerilla poliisissa..Kun muistiavaruutta skannailee niin löytyyhän näitä, mutta toki harvakseltaan.. =)

Gibson,Fender ja joku muu.

Gibson,Fender ja joku muu.
 
Tämä oli hyvä, lisää tätä.

Jahas.
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/ … er_-_Esprit_Ultra_-_Robben_Ford.jpg
-Aki.
 
Ketäs ne nuo Fendän pojjaat tuossa on kopioinu?? Kun on vähän niinku mun 1977 antique violin-värinen - - Artisti?? :) Mutta kämäsemmät otelautamerkit... Näin tämä vaikutteiden omaksuminen on siirtynyt toisinpäin: Fender - Ibanez ennen, nykyisin Ibanez - Fender... Ja onhan tuossa vähän doublecut Les Pauliakin...

Aika paksua puhetta. Ei kai mikään malli myy pelkillä perinteillä tai sillä, että joku starba on niillä soitellut?
 
Ainakin Mark Knopfler osti ensimmäisen punaisen Stratonsa noilla perusteilla. Ja hemmetti, niin tein minäkin.
 
Kyllä Fenderin suosio on perustunut paljon myös designin toimivuuteen
 
Njuu, ja etenkin alkuvaiheessa hintaan. Eihän se mikään salaisuus ole että Strato on kitaroiden kuplavolsu, kansankitara. Leo itse on sanonut siinä olevan pulttikaulan kustannusten pienentämiseksi. Design pääosin ihan toimiva, mutta pellistä väännetyt tallapalat ja kielenohjaimet ei tänäpäivänä sais olla edes laillisia yli 300 euron sähkökitarassa.
 
Ja miten niin Strato on muka äärimmäisen yksipuolinen??
 
Älkää ymmärtäkö väärin, olen itsekin Stratomies, mutta modaamattoman Straton soundithan ovat däng, dong ja dung. Tuhtia jatsisoundia vaan ei saa tonea poisrullaamalla, eikä tallamikin soundi ilman tonesäädintä ole mun käytössä kovinkaan käyttökelpoinen. Hurjan monipuolinen sen sijaan on kahden humpparin kitara, jossa mikit saa puolitettua, kuten oma Daionini, linkki lopussa.
 
Enpä tiedä ovatko nuokaan lopulta niin omaperäisiä merkkejä. Aika vahvasti nekin pohjautuvat klassisiin malleihin.
 
Etenkin Iba aluksi, kyllä, mutta näiden merkkien mallisto on yleensä paljon F:ää ja G:tä laajempi. Kyllä Iballa toisaalta on ollu omaa mallistoa jo ennen kopioita. Ja mallisto on käynyt läpi huikeita seikkailuja jo ennen Satrianin, tai jopa edes ennen Lukatherin mukaantulemista. Joskin, tänäkin päivänä uusia loistavia malleja putkahtelee. (SZ520)
 
Daionilla itselläänkin on harvinainen mutta omaperäinen mallistohistoria, kuten myös vielä harvinaisemmalla Vantage-merkillä.
 

 
Makuasioitahan nämä kaikki on. En oikeastaan ihmettele jos joku ei henkilökohtaisesti pidä Ibanezin historiaa juuri minään, ja jos samaisen henkilön mielestä Les Paul on soundeiltaan monipuolinen. Tässä vaan tosiaan omia mielipiteitäni.
 
Aivan pari enshätään mieleen tullutta omaperäistä japanilaista sähkökitaramallia:
 
Ibanez AM255 '83:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Action/poseidon_jam.jpg
 
Ibanez AM400 '89:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Ibanez_AM400_tk.jpg
 
Ibanez CN250 '78-'79:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Ibanez/Ibanez_-_CN250av.jpg
 
Ibanez MC300 '78:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/MC300/body.jpg
 
Ibanez TV550 '96:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/talman.jpg
 
Ibanez Blazer (saarnirunko):
http://www.ibanezvintage.com/newmodel/blazer500first.jpg
 
Ibanez ST300 '78-'80:
http://www.ibanezvintage.com/newmodel/st300's.jpg
 
Ibanez RS1010SL '84:
http://www.collectguitars.com/Gear/ … en/1984RS1010SteveLukathermodel.jpg
 
Ibanez RS1300 '8?:
http://www.ibanezregister.com/images/images-roadstar/rs1300nt-1985.jpg
 
Ibanez RS1500 '8?:
http://www.tools4tones.nl/rs300.gif
 
Yamaha SHB400 '8?:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/SHB400(small).jpg
 
Daion Power Mark XX:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/Daion_-_Power_Mark_XX.jpg

Ketäs ne nuo Fendän pojjaat tuossa on kopioinu?? Kun on vähän niinku mun 1977 antique violin-värinen - - Artisti?? :) Mutta kämäsemmät otelautamerkit... Näin tämä vaikutteiden omaksuminen on siirtynyt toisinpäin: Fender - Ibanez ennen, nykyisin Ibanez - Fender... Ja onhan tuossa vähän doublecut Les Pauliakin...
 
Toihan on Custom Shopin kitara, eli herra Ford on sanonut mestarille minkälainen kitara on hakusessa, ja setä tekee..
 
Loistava kitara, kallis..

itseppäs ostin juuri mielestäni ihan kohtuusummalla vuoden -76 les paul customin (kuvia sivulla) ja enpä ole koskaan soittanut kitaralla joka soi yhtä hienosti ja tuntuu yhtä paljon "omalta". munmielestä noi paskanjauhamiset liian kalliista kitaroista voi heittää roskikseen, samoin kun merkkien palvomisesta. maksaahan ihmiset hienoista ja hyvistä autoistakin helvetillisiä summia. ja kun kerran ostaa hyvän ja oman näköisensä vehkeen niin ei tarvitse heti olla myymässä.
 
ja ainahan ne rahat voi mielummin kumota kurkusta alas kun ostaa soittimen.. ;)
 
EDIT: niin ja gibsonia voi haukkua siinä missä fenderiäkin. mutta kitaroita ne on silti ja varmasti molemmissa se oma soundinsa/fiiliksensä mikä ketäkin viehättää. kehukaa omianne mielummin kun haukutte muiden-

itseppäs ostin juuri mielestäni ihan kohtuusummalla vuoden -76 les paul customin (kuvia sivulla) ja enpä ole koskaan soittanut kitaralla joka soi yhtä hienosti ja tuntuu yhtä paljon "omalta". munmielestä noi paskanjauhamiset liian kalliista kitaroista voi heittää roskikseen, samoin kun merkkien palvomisesta. maksaahan ihmiset hienoista ja hyvistä autoistakin helvetillisiä summia. ja kun kerran ostaa hyvän ja oman näköisensä vehkeen niin ei tarvitse heti olla myymässä.
 
ja ainahan ne rahat voi mielummin kumota kurkusta alas kun ostaa soittimen.. ;)
 
EDIT: niin ja gibsonia voi haukkua siinä missä fenderiäkin. mutta kitaroita ne on silti ja varmasti molemmissa se oma soundinsa/fiiliksensä mikä ketäkin viehättää. kehukaa omianne mielummin kun haukutte muiden-
 
Asiatekstiä kaikin puolin. Pitääkin copy-pasteta tuo muistioon näitä kitisijöitä varten, joiden mielestä on maailman huutavin vääryys, että tungen pennoseni Gibsoniin enkä kaljaan :)

Design pääosin ihan toimiva, mutta pellistä väännetyt tallapalat ja kielenohjaimet ei tänäpäivänä sais olla edes laillisia yli 300 euron sähkökitarassa.
 
No jaa, alkuperäinen Fenderin vintagevibra pesee soundimielessä silti esimerkiksi useimmat Ibanezin tekeleet.
 
Älkää ymmärtäkö väärin, olen itsekin Stratomies, mutta modaamattoman Straton soundithan ovat däng, dong ja dung.
 
Tuosta olen edelleen eri mieltä, jos puhutaan kunnollisesta Stratosta eikä jostakin halvasta kopiosta. Mutta makuasiaoitahan nämä, niinkuin itsekin sanoit.
 
Toihan on Custom Shopin kitara, eli herra Ford on sanonut mestarille minkälainen kitara on hakusessa, ja setä tekee..

Loistava kitara, kallis..
 
Taitaapa Fordilla olla käsissään Fender Elite (vai mikä sen nimi nyt olikaan..), joka ei ole custom shop-kitara. Myöhemmin tuo malli otettiin hieman modattuna uudelleen tuotantoon RF-signaturena. Nykyään Ford ei enää soita Fenderillä, vaan aika samanhenkisellä Bakerin valmistamalla skeballa.

sadowsky sen olla pitää. maa ei ole päällään kantanut parempia kitaroita ja bassoja:
 
www.sadowsky.com

Niinkun nyt oikeekätisellä vois olla ongelma ostaa kitara!!No POSITIIVINEN ongelmahan se varmaan on,joka liikkeessä on kymmeniä kitaroita,luulis löytyvän jokaiselle jotain!Vaan molempi tyyppiset olla pitää(Les Paul+Strato)pidemmän päälle,jos haluaa vähän erilaista saundia,merkillä ei niin oo väliä,kokeile ja vertaile,ei noi meganimet aina oo laadun tae,kitarat on yksilöitä!iItelläni on vasurit Strato(jenkki)vm 96,ihan OK,ja Yamahan SG2000(vm79),eli vähän lespoolin tyyppinen,painaa kun synti,mutta sustainissa löytyy:-)
 
PS vasureilla on HIEMAN suuremmat murheet:valinnan vara on olematon,liikkeissa on yleensä joku rupinen,HALVIN mahdollinen malli, esim. Stratojen kopiot,semmosia 200- 300 € paskoja...itse haluaisin jotain puoliakustista kokeilla,vaan mistä löytyis vasuri:-(

PS vasureilla on HIEMAN suuremmat murheet:valinnan vara on olematon,liikkeissa on yleensä joku rupinen,HALVIN mahdollinen malli, esim. Stratojen kopiot,semmosia 200- 300 € paskoja...itse haluaisin jotain puoliakustista kokeilla,vaan mistä löytyis vasuri:-(
 
Niinhän se on. Jossain isommissa maissahan tosin on vasureille ihan omia kitaraliikkeitäkin.

Kysynpä nyt tässä että mitä mieltä ollaan Gibsonin SG Specialista...verrattuna esim. standard-malliin ja muutenkin?
Käsittääkseni ainakin jonkin verran halvempi se on..vaihä?

Mun nähdäkseni Special eroaa Standardista puuttuvien otelaudan reunalistojen ja mikinkuorien osalta ja taitaa otelautamerkitkin olla doteja trapezoidien sijasta. Sen verran monta satasen seteliä mahtuu noiden mallien hintahaarukkaan että minä ainakain valitsisin tuon Specialin.
Gibsonilta löytyy sitten vielä Worn (tai Faded) sarjassa SG joka vastaa kai aika hyvin tuota Specialia, mutta jostain syystä noista pyydetään yleensä enemmän kuin paremmin maalatuista Specialeista.

Aivan pari enshätään mieleen tullutta omaperäistä japanilaista sähkökitaramallia:
 
itseasiassa ansiokas kokoelma kitaroita joissa on kopioitu pieniä amerikkalisia valmistajia tai käsityöläisiä sekä paloista koottuja kitaroita.
 
Ibanez AM255 '83:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Action/poseidon_jam.jpg
 
Gibsonin 300-sarjan kopio joita on maailman väärällään - pienempi body - mutta niin on ollut kymmenissä malleissa ennen tuota. Muistuttaa muuten todella paljon Moonstone kitaroita joita vanhat Guitar Playerit olivat pullollaan.
 
Ibanez AM400 '89:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Ibanez_AM400_tk.jpg
 
Hammer Artist, muuten vähnän niinkuin sama juttu kuin edellä
 
Ibanez CN250 '78-'79:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/Ibanez/Ibanez_-_CN250av.jpg
 
70-luvulla tuollaisia tekivät kaikki kitaranraketajat, Rex Boguen vaikutus näkyy - Boguetahan Ibanez kopio paljon.
 
Ibanez MC300 '78:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/MC300/body.jpg
 
Alembic kopio jossa on vaikutteita S.D.Curlee kitaroista, ennenvanhaan kitarantekijöiden suosikkirakenne, noilla se Nevalainenkin aloitti ennekuin Ibanez MC-malleja oli olemassakaan.
 
Ibanez TV550 '96:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/talman.jpg
 
Vähän Teleä ja vähän Stratoa alasarvi kopioitu Deanilta, St:Blues teki 80-luvun alussa samantyyppisiä Bluescaster ja Bluesmaster kitaroita.
 
Ibanez Blazer (saarnirunko):
http://www.ibanezvintage.com/newmodel/blazer500first.jpg
 
Kun Schecter-kuume oli korkeimmillaan tuli Ibanezsille kamala kiire tehdä oma "shecterinsä" jossa on myös vaikutteita Music Manilta - toisaalta Stratohan tuo on - ei mitään omaa Ibanezilta
 
Ibanez RS1010SL '84:
http://www.collectguitars.com/Gear/ … en/1984RS1010SteveLukathermodel.jpg
 
Vähän Scheteriä ja Charvelia ulkonäkö ja rakenne Lepa Strato yhdistelmineen on napattu Dan Erlewinen The Automatic - kitaroista jotka olivat varmasti tuttuja Steve Lukatherille.
 
Ibanez RS1300 '8?:
http://www.ibanezregister.com/images/images-roadstar/rs1300nt-1985.jpg
 
Minulla oli aikanaan tuollainen, hyvä kitara, mutta hankin sen vain koska minulla ei ollut varaa Scheteriin.
 
Ibanez RS1500 '8?:
http://www.tools4tones.nl/rs300.gif
 
Erittäin tyypillinen paloista koottu Strto-custom 70-luvun lopusta ja 80-luvun lopusta. Charvel ja Schecter nämä keksivät sitäpaitsi ne ovat vain eräänlaisia Stratoja.
 
Daion Power Mark XX:
http://www.hut.fi/~arintama/guitar/p/omat/Daion_-_Power_Mark_XX.jpg
 
No tässähän on taas se Alembic peruskonsepti jota kopioivat ensin kitaranrakentaja ja sitten kaikki tehtaat. Tuon näkösiä kopio kitaroita oli sitten 80-luvun alussa kaupat väärällään - sitten kopioijille tuli hätä kun tähdet ryhtyivät käyttämään Schecter, Charvel ja Valley Arts Strato customeita ja yhtä-äkkiä jokainen japanilaisfirma toi niisät omat mallinsa.
 
Mutta kyllä Ibanez ja Yamaha tehtailla on ollut omaperäsiäkin innovaatioita - nuo ei vaan olleet niitä.
 
Hämmästyttävän monet innovaatiot ovat 70-luvulta alkaen lähteneet kitaristeilta itseltään - siis siitä lähtien kun kitaroiden osia sai ostaa yleisesti - siinä on esimerkiksi Scheterin merkittävyyden ydin.
 
Muutama innovaattori joita nuoremmat eivät taida tietää:
 
http://www.moonstoneguitars.com/electric.htm
 
http://www.alembic.com/prod/further.html
 
http://www.hamerguitars.com/index.c … m?fa=detail&mid=377&sid=177
 
http://www.erlewineguitars.com/pgs/custom.htm
 
Nämä ovat tietenkin uusia sivuja ja malleja mutta kun nämä firmat ja herrat tekivät samanlaisia pelejä jo ennen kun minä ensimmäisen Guitar Playerinin ostin (muistaakseni se oli 76).

Alembic kopio jossa on vaikutteita S.D.Curlee kitaroista, ennenvanhaan kitarantekijöiden suosikkirakenne, noilla se Nevalainenkin aloitti ennekuin Ibanez MC-malleja oli olemassakaan.
 
Erittäin tyypillinen paloista koottu Strto-custom 70-luvun lopusta ja 80-luvun lopusta. Charvel ja Schecter nämä keksivät sitäpaitsi ne ovat vain eräänlaisia Stratoja.
 
Mutta kyllä Ibanez ja Yamaha tehtailla on ollut omaperäsiäkin innovaatioita - nuo ei vaan olleet niitä.
 
Kossun taas kerran aivan erinomaiseen "katsaukseen" vähän lisäinfoa (jos ketä kiinnostaa)
Kossu tarkoittaa ymmärtääkseni, että Matti aloitti S.D.Curlee:n mallisilla (etäisesti), eikä noilla Ibaneesin Musicianeilla, hengailin Matin remmissä jo linja-autoaseman verstaan aikoihin.. tosin useimmat Matin kitarat olivat Stratari-Tele - kehitelmiä..
Toki noita Musicianeja on nykyisin nimetty "Poor manŽs cousin of Alembic), lähinnä noita MC400 ja MC500 - malleja joissa on aktiivielektroniikka, ovat kyllä kaikki varsin hyviä neck-through kitaroita nuo sarjan yläpään kitarat, jos sattuu jostain löytymään.
Tuota superstrat-konseptia itseasiassa ensimmäisenä lähti kehittelemään vanha vakaa Gibson US-1 - kitarallaan joka, ei mikään ihme, ei ollut mikään myyntimenestys. Giban oikeastaan kaikki vakiomalleista poikkeavat kehitelmät ovat olleet tosi huonoja markkinamenestyksiä ja poistuneet ripeästi kaupoista...
Tosiaan niinkuin Kossu sano, juuri oikeastaan Schechter ja Mighty Mite toivat rakentelun osista uusille ulottuvuuksille 70-luvun loppupuolella, jos halusi ruusupuurunkoisen Straton cocobolo-kaulalla, messinkiosilla ja erikoismikeillä kannatti kääntyä em. firmojen puoleen. Schechter USA:han alkuaikoina ennen konkurssia ja uudelleenjärjestelyjä teki tosiaan ainoastaan tuota customointipala-bisnestä.
Mitä tulee Ibanezin ja Yamahan 70-luvun lopun huippukitaroihin, niin tulee ottaa huomioon monta kertaa mainittu kilpailuasetelma, ne haastoivat 2 suurta niiden omassa sarjassa tekemällä huippulaatuisia kitaroita korkealla ammattitaidolla ja pienemmillä työvoimakustannuksilla, tuloksena Yamahan SG-sarjan huippumallit ja Iban Artistit sieltä sarjan yläpäästä, sekä ehken Strato-look-a-like Roadstarit taas sieltä sarjan yläpäästä..Toki joka sarjasta oli saatavana myös niitä ns. halvempia versioita...

Kossun taas kerran aivan erinomaiseen "katsaukseen" vähän lisäinfoa (jos ketä kiinnostaa)
Kossu tarkoittaa ymmärtääkseni, että Matti aloitti S.D.Curlee:n mallisilla (etäisesti), eikä noilla Ibaneesin Musicianeilla, hengailin Matin remmissä jo linja-autoaseman verstaan aikoihin.. tosin useimmat Matin kitarat olivat Stratari-Tele - kehitelmiä..
 
Kiitos kehuista, yritin vain muistuttaa että kyllä muidenkin ideoita on kopioitu kuin Gibsonin ja Fenderin. ja että jos Ibanez, Aria tai Yamaha ovat tuoneet markkinoille mallin joka ei muistuta G:tä tai F:ää se ei tarkoita sitä että että he olisivat innovaation takana.
 
Muistelua Nevalaisen kitaroista - Kun olin armeijassa -79 samalla Rakuunakoulun soittokämpällä roikkui Lappeenrantalainen kaveri, jolla oli ensimmäinen Nevalainen jonka muistan nähneeni ja se oli maple-neck thru body kitara jossa oli ajan tyylin messinki osat ja Di Marzion mikit. Muuten samalla kämpällä oli usein myös pitkä ja laiha alikersantti nimeltä Jarmo Nikku, jolla oli oikein mainio SG 1000 kitara. Ja se SG 1000 oli hyvä ja innovatiivinen peli vaikka Lepan johdannainen on sekin. Ensimmäisen DC-Lepan taisi tehdä sittenkin Hammer Sunburnst mallillaan - vai oliko se sittenkin Ibanez Artist ?
 
Alembic on muuten valtava vaikuttaja jota ei tunnu nykyään kukaan muistavan.

Ja se SG 1000 oli hyvä ja innovatiivinen peli vaikka Lepan johdannainen on sekin. Ensimmäisen DC-Lepan taisi tehdä sittenkin Hammer Sunburnst mallillaan - vai oliko se sittenkin Ibanez Artist ?
 
Alembic on muuten valtava vaikuttaja jota ei tunnu nykyään kukaan muistavan.
 
No tuota, ilmeisesti ensimmäinen "kaupallinen" DC-LesPa johdannainen taitaa kuitenkin olla meikäläisen kovin ihailema Ibanez Artist, 75-76. Paul Hamerin ensimmäiset kaupalliset mahonki-vaahteraSunburstit taisivat olla vuosimallia 77-78. Yamahan SG-mallit on kuitenkin molempien keralla suurinpiirtein samoissa, ilmeisesti Hoshino-group ja Yamaha kyttäilivät tarkoin toisiaan...
Nyt kun on hypetetty tuota Zeppeliinin DVD:tä niin siinähän muuten Jonesyllä on komee Alembicin basso...josta tuli mieleeni että vieläkös Treella Ahosen Musiikissa on Alembicci?? Siellä nimittäin yksi on "lepäillyt", sitä en tiedä että onko se "myynnissä" =)