Kitarat: soittaminen ›

Onko muillakin tällaista ongelmaa kuin minulla?? Tekis mieli soittaa mutta kun ei löydä mitään järkeviä tabulatuureja eikä omiakaan jaksaisi. Kuukauteen ei ole vaarmaan ainuttakaan uutta biisia tullut soitettua. Mikäpä tähän auttaisi?:)

Bluesia A:sta.

Unohda tabulatuurit (hetkeksi). Ota joku hyvä levy ja yritä poimia korvalla sieltä juttuja ja löytää niitä kitaralla. Kehittävää, aikaavievää ja samalla äärimmäisen hauskaa ja antoisaa hommaa.

Itse tässä olen huomannut jonkinlaisia kausia soitossa ;P Tuossa syksystä uuteen vuoteen asti ei tule biisejä vaikka kuinka yrittää. Sitten aina tammikuusta huhtikuuhun tulee biisejä parhaimmillaan biisi päivässä. Kesällä taas sitten menee aika töissä ja muiden bändien kanssa keikkaillessa.

Minulla on vähän sama ongelma, varsinkin nyt kun tajusin, että hevi onkin suurelta osin aika tylsää musiikkia. Siis soittajan näkökulmasta, poislukien ehkä sooloilu. Olenkin alkanut pohtimaan, että voisi soittamisen sijasta opetella musiikin teoriaa. Jos vain jaksaisi alkaa etsimään teoriakamaa netistä.. blaah..

Kehittele giutar prolla joku blues, jazz, latino ihan mikä vaan joku normaalista maustasi poikkeava hässäkkä ja pistä tulemaan ikuisuuden sen hässäkän ja jamittelet siihen päälle. Kauntri on kaikista siistein. C | F | G | C ja siihen Am bluessia päälle.
 
Kitaramaikkani äänitti levylle omia taustojaan, jotta voisin harjoitelle eri musiikkityyleille sopivia kikkoja, ja ihan vaan huvikseni improilla kaikkea. Joku 5min per tausta hässäkkä ja 7 eri taustaa levyllä, ja joskus monta kertaa tullu soitettua sen mukana läpi. Karua, kivaa, kehittävää.

Minulla on vähän sama ongelma, varsinkin nyt kun tajusin, että hevi onkin suurelta osin aika tylsää musiikkia.
 
Hienoa että tajusit.

Onko muillakin tällaista ongelmaa kuin minulla?? Tekis mieli soittaa mutta kun ei löydä mitään järkeviä tabulatuureja eikä omiakaan jaksaisi. Kuukauteen ei ole vaarmaan ainuttakaan uutta biisia tullut soitettua. Mikäpä tähän auttaisi?:)
 
Millasta musiikkia soitat/kuuntelet?

Bluesia A:sta.
 
Joo, tässä on se vaara että kohta ei sitten muuta tule soiteltuakaan. Ainakaan en ite ole muuta sen jälkeen soitellut kun opin bluesskaalan ja tajusin että sen voi siirtää mihin tahansa sävellajiin. Nyt kaikki lähtee pentatonic minorista vaikkei haluaisikaan.

Unohda ne tablatuurit ja ala kehittämään sävelkorvaa, keikoilla et tule _ikinä_ tarvitsemaan tabloja. Käy kirjastossa lainaamassa kassillinen CD-levyjä ja opettele biisit korvakuulolta, mieluusti levyjä joita et ole ennen kuullut, levy soimaan ja soitat messissä. Analysoi sisältö: mikä sävellaji? Tahtilaji? Biisin rakenne, onko esim. modulaatiota, jos on, miten sinne uuteen sävellajiin mennään? Sointukulku? Hyvin pian oppii välittömästi tunnistamaan tietyt usein käytetyt sointukulut ja pystyy etukäteen "aavistamaan" mihin suuntaan biisi menee: tuo taito pelasti monta keikkaa joita tein yhden laulaja-kitaristin kanssa, sillä kaverilla on päässä talletettuna hillitön määrä biisejä, mutta aika anarkistinen suhtautuminen biisilistoihin. Keikalla se monta kertaa ihan fiiliksen mukaan spiikkasi biisin jota ei oltu ikinä soitettu, ehkä biisin nimi on tuttu ja mielessä joku etäinen kuulokuva jos on kuullut sen vaikka radiosta joskus. Ennen biisin aloittamista se sitten vaan kääntyi bändiin päin, kuiskasi sävellajin ja sitten menoksi. Tuota kun tekee tarpeeksi niin kehittyy taito saada biisi haltuun aina vain nopeammin, erittäin hyödyllinen taito keikoilla, erityisesti jos on tuuraamassa jonkun bändin soittajaa.

Oma filosofiani: "Jos et keksi soitettavaa, treenaa sointuja". Se ei mene ikinä hukkaan ja työmaata riittää.
 
Ja vieläkin kun menee astetta pidemmälle, voisi selvittää, mitä nuotteja sointuun kuuluu. Se ei ainakaan mene hukkaan.

Joo, tässä on se vaara että kohta ei sitten muuta tule soiteltuakaan. Ainakaan en ite ole muuta sen jälkeen soitellut kun opin bluesskaalan ja tajusin että sen voi siirtää mihin tahansa sävellajiin. Nyt kaikki lähtee pentatonic minorista vaikkei haluaisikaan.
 
Tää on kyl kovin totta. Itellä kans tilanteita, että pitäis soittaa iloinen soolo menevään rokkibiisiin, eikä mitään muuta kunnolla hallussa kuin mollipentatoninen ja bendit... Heviin tuo onneksi sopii :)

Tää on kyl kovin totta. Itellä kans tilanteita, että pitäis soittaa iloinen soolo menevään rokkibiisiin, eikä mitään muuta kunnolla hallussa kuin mollipentatoninen ja bendit... Heviin tuo onneksi sopii :)
 
Iloisen rokkibiisin kohdalla siirrät sitä samaa mollipentatonista skaalaa puoltoistasävelaskelta eli kolme nauhaa alaspäin. Ja kauniisti soi (duuri)blues!

Joo, tässä on se vaara että kohta ei sitten muuta tule soiteltuakaan. Ainakaan en ite ole muuta sen jälkeen soitellut kun opin bluesskaalan ja tajusin että sen voi siirtää mihin tahansa sävellajiin. Nyt kaikki lähtee pentatonic minorista vaikkei haluaisikaan.
 
No joo. Paras ois opetella koko otelauta. Moodit joonisesta lotriseen. Aikaa vievää, mutta palkitsevaa. Skaaloina ja kielet erikseen tavallaan niin helppo hahmottaa.

Iloisen rokkibiisin kohdalla siirrät sitä samaa mollipentatonista skaalaa puoltoistasävelaskelta eli kolme nauhaa alaspäin. Ja kauniisti soi (duuri)blues!
 
Siis C soinnussa soitan vaan A blues mollia ja silloin kuulostaa duurilta?
 
edit: Kato saamari..sehän toimii
edit2: ..vielä toinen syy soitella aina vaan mollipentatonista

Siis C soinnussa soitan vaan A blues mollia ja silloin kuulostaa duurilta?
 
edit: Kato saamari..sehän toimii
edit2: ..vielä toinen syy soitella aina vaan mollipentatonista
 
Niin, tuo käy koko C-duuri blueskiertoon, jos kyseessä on perinteinen rokkibiisi tai iloisempi blues. Itselläni on tapana aloittaa bluessoolo duuripentatonisella (eli 5. aseman sormituksella) ja tokalla tai kolmannella kierroksella nostaa soolon intensiteettiä ja aggressiivisuutta soittamalla mollipentatonista (8. asema)