Kitarat: kitarakamat ›

http://www.line6.com/vetta_ii/
 
Toi kannattaa katsoa jo pelkästään sen takia että paljonko tavaraa saa yhtiin kuoriin.

Ainakin ulkonäkö on päivitetty. Kävin mä yhden samplenkin kuuntelemassa, joku Big Bomber taisi olla, ihan paska kuitenkin. Aah, ei oo putkine murinan voittanutta. Jos tollasen saisi halvalla niin mikäpä siinä.

Toi kannattaa katsoa jo pelkästään sen takia että paljonko tavaraa saa yhtiin kuoriin.
 
Mullakin on tossa pöydällä tollanen harmaa laatikko jossa on prosessori ja kovalevy jne...

No, ainakaan Line6:sen sivujen ääninäytteet ei kuulosta niin kamalalta kuin PODXT:n ja Variaxin samplet.
 
Jos kamalista sampleista puhutaan niin Rocktronin sivuilla Voodu Valven samplet. Ei tee kunniaa, tai jos tekee niin paska laite.

Vetoomus Line6:lle:
 
Tehkää se kerrankin kunnolla. Ottakaa mallia ilmaispluginista. :)

Vetoomus Line6:lle:
 
Tehkää se kerrankin kunnolla.
 
Kohta tulee Vilhelmus ja sanoo v-sanan. x)

Kyllä on hullu maailma, 70 vahvaria yhdessä lootassa ja efektit päälle, viddu mikä vehe, siis aivan tajuton...:)

Kyllä on hullu maailma, 70 vahvaria yhdessä lootassa ja efektit päälle, viddu mikä vehe, siis aivan tajuton...:)
 
Niin, ja jos ne ne "vahvarit" kuulostais vielä siltä kun pitäisi...

Niin, ja jos ne ne "vahvarit" kuulostais vielä siltä kun pitäisi...
 
Niinpä juuri. Kyllä moniin ihmisiin menee täydestä toi homma.

...Mutta jos totta puhutaan, veikkaan, että kuten monissa muissakin monimutkaisemmissa laitteissa, on Vetta2:senkin kohdalla helppo jäädä ns. säätelyluuppiin, eli viilaa soundiasetuksia enemmän kuin soittaa.
 
Tuo pitää ainakin itseni kohdalla täysin paikkansa. Ostin n. vuosi sitten Line 6 Guitarportin ja lähes vuosi siinä meni kun piti kaikenlaista säätöä ja kombinaatiota kokeilla. Soittaminen (sen opettelu) tosiaankin jäi vähän toissijaiseksi kunnes tajusin että eihän soundeja tarvitse olla kuin muutama jos ne ovat tomivia ja käyttökelpoisia.
 
Sen jälkeen kun sain valmiiksi ekan putkivahvistimeni niin se opetti taas lisää: Riittää kun vähän säätää vahvistimesta ja loput hoituvat kitaran volume/tone säädöillä.

...eihän soundeja tarvitse olla kuin muutama jos ne ovat toimivia ja käyttökelpoisia.
 
Aivan. Tuskin hirveän montaa ei-kitaristia kiinnostaa soitatko nyt vuoden '65 Marshallin vai Mesan Mark IV:n läpi. Se mikä kiinnostaa (jos sekään ;-) on, että kuulostaako hyvältä. Elävässä elämässä pärjää hyvällä kitaralla & vahvistimella melko pitkälle tyylissä kuin tyylissä, varsinkin jos ne maustaa kyseiseen tyyliin sopivilla efekteillä.
 
Myönnän, että mallintaville laitteille on oma paikkansa (kaipa se on pakko, kun itsekin omistaa ;-), mutta en oikein ymmärrä, että mitä järkeä on yrittää mallintaa jokaista mahdollista vahvistinta & efektiä yhteen laatikkoon.
Keskittyisivät sen sijaan kehittämään jotain uutta, mihin putkivehkeet eivät taivu.

Mitä toi mahtaa maksaa.

Onhan tuo varmaan kiva yllätys nykyisille Vetan omistajille. Ilmainen softapäivitys ja liitäntäpuolenkin saa varmaan "edulliseen Line6" hintaan hommattua, kun se ilmestyy.

Myönnän, että mallintaville laitteille on oma paikkansa (kaipa se on pakko, kun itsekin omistaa ;-), mutta en oikein ymmärrä, että mitä järkeä on yrittää mallintaa jokaista mahdollista vahvistinta & efektiä yhteen laatikkoon.
Keskittyisivät sen sijaan kehittämään jotain uutta, mihin putkivehkeet eivät taivu.
 
Em. syistä minä ainakin olen armoton Yamaha-diggari näissä mallinnusasioissa. DG sarjassa on nimen omaan keskitytty muutaman (= 8kpl) hyvän soundityypin mallintamiseen, jotka kattaa aika pitkälle eri musiikkityyleissä tarvittavat perussounditsoundityypit ja unohdettu juuri tietyn vuosimallin Marshallin tai Voxin mallintamisen yrittäminen. Ainakin omien kokemusteni perusteella Yamaha on onnistunut suhteellisen hyvin mallintamaan putkivahvistimen dynaamisen käyttäytymisen. Ainakin siis aiemmin omistamiini Bossin mallintimiin (GT-5, GX700) verrattuna.

Em. syistä minä ainakin olen armoton Yamaha-diggari näissä mallinnusasioissa. DG sarjassa on nimen omaan keskitytty muutaman (= 8kpl) hyvän soundityypin mallintamiseen, jotka kattaa aika pitkälle eri musiikkityyleissä tarvittavat perussounditsoundityypit ja unohdettu juuri tietyn vuosimallin Marshallin tai Voxin mallintamisen yrittäminen. Ainakin omien kokemusteni perusteella Yamaha on onnistunut suhteellisen hyvin mallintamaan putkivahvistimen dynaamisen käyttäytymisen. Ainakin siis aiemmin omistamiini Bossin mallintimiin (GT-5, GX700) verrattuna.
 
Samaa mieltä, hyvin putkimyllymaisesti tuo Yamaha DG tuntuu käyttäytyvän. Tuntuu, että Yamaha oli aikoinaan vuosia edellä kilpailijoita, Yamaha DG-sarjan vahvistimethan tulivat käsittääkseni hieman ennen kuin vaikkapa Line6:sen ekat vahvistimet. Jo silloin niissä oli ominaisuuksia (kuten tuo putkivahvistinmainen käyttäytyminen, moottoroidut potikat, 128 muistipaikkaa...) joita Line6 ja kumppanit lisäsivät vasta jokunen vuosi sitten vahvistimiinsa.
 
Käytettävyys on kyllä Yamahan mallintavissa mielestäni yksi vahvistimien parhaita ominaisuuksia. Ei ole mitään menuvalikoita (esim. Boss GT-6 on valikkoa valikon perään), ei tarvitse pitää pohjassa nappia X, Y ja Z ja pyörittää potikoita jotta pääsee joihinkin ominaisuuksiin käsiksi eikä efektien (niiden vähien) käytössä ole rajoituksia (kaikki saa päälle yhtä aikaa, eli ei mitään chorus+delay tai chorus+tremolo tyyppisiä rajoituksia).

Line6:n ja Yamahan toimintamallit kautta linjan on ollut niin erilaisia kuin vain voi kuvitella. Line6:n toiminnasta on aina paistanut läpi katetuoton maksimointipyrkimys joka on ilmennyt valmistamisena halpamaissa, komponenttien tingityssä laadussa, hypettävässä mainonnassa jne. kun taas Yamaha on tuonut markkinoille soittajan tarvitsemia ominaisuuksia sisältäviä laadukkaista komponenteista koottuja kestäviä tuotteita, jotka vieläpä noudattaa teollisuusstandardeja ja joita teknofobisempikin soittaja osaa käyttää.
 
Esimerkiksi kun lueskelee Line6:n kotisivuilta firman historiaa niin siellä hehkutetut Line6 innovaatiot on ollut lähinnä muiden jo kehittämien teknologioiden uudelleenpakkaamista erilaiseen koteloon. AXsys 212 oli tietysti ensimmäinen malintava vahistin, mutta kuinka suurta innovatiivisuutta vaatii Rolandin vuosi pari aiemmin esittelemän räkkimallintimen, transistorivahvistimen ja kaiuttimen yhdistäminen yhdeksi paketiksi? Tai Bossin GP-100:n pakkaaminen omituisen muotoiseen pöytäkoteloon 4 vuotta GP-100:n esittelyn jälkeen. Tai Rolandin VG-8:n pakkaaminen itse kitaraan ja myyminen mullistavana Variaxina 8 vuotta VG-8: n jälkeen. Minusta Line6:n innovaatisuus on ollut lähinnä Behringerin tasoa.

Variaxina 8 vuotta VG-8: n jälkeen. Minusta Line6:n innovaatisuus on ollut lähinnä Behringerin tasoa.
 
Mitenkäs nämä nykyiset USB:n käyttö, Guitarport, Guitarport Online jne. ratkaisut? Mun mielestä ne ei vaikuta läheskään niin apinoiduilta. Itseasiassa aika innovatiivisilta. Ja kyllä aika helmeltä vaikuttaa nykyisin Line6:n tekninen tuki. Kysymyksiin tuntuvat vastaavan alle 24 tunnissa ja vastaaja _tuntuu_ tietävän myös asiasta (joku DSP- tai ajuri-insinööri itse vastaa). Hintapolitiikka on yhä vähintään yhtä pepusta. No meni vähän offtopic :)

Miten pitkään Vetta kerkesi edes olla olemassa? Vuoden? Tuommoinen överi uusiutumistahti syö kyllä ainakin minun osaltani semmoista luotettavuuden meininkiä, taisiis, tulee samanlainen olo kuin tietokoneen kanssa: "jos ostankin puolen vuoden päästä niin saan paljon paremman koneen samaan rahaan, ja tämä nykyinen on jo ihan vanhentunut."
 
Vrt. vaikka Fender Twin... :)

Mitenkäs nämä nykyiset USB:n käyttö, Guitarport, Guitarport Online jne. ratkaisut? Mun mielestä ne ei vaikuta läheskään niin apinoiduilta. Itseasiassa aika innovatiivisilta. Ja kyllä aika helmeltä vaikuttaa nykyisin Line6:n tekninen tuki. Kysymyksiin tuntuvat vastaavan alle 24 tunnissa ja vastaaja _tuntuu_ tietävän myös asiasta (joku DSP- tai ajuri-insinööri itse vastaa). Hintapolitiikka on yhä vähintään yhtä pepusta. No meni vähän offtopic :)
 
Innovatiivisinta tuossa Guitar Portissa oli minusta se miten Line6 taas kerran säästi valmistuskustannuksissa ja pisti käyttäjän tietokoneen laskemaan ne mallinnukset niin ettei itse GP:n tarvinnut laittaa DSP voimaa. Ovelaa, ja kieltämättä innovatiivista. Jos USB liitännän takia pudotetaan pois SPDIF liitäntä niin minusta se osoittaa kyllä mihin käyttöön ja mille kohderyhmälle laite on tarkoitettu, eikä se ole ainakaan (studio)muusikot.