Studiotyöskentely ›

Ensiks sellainen, että millä sais tommoisen demotasoisen nauhoituksen (pop-rockia) kuulostamaan samalla silleen kirkkaalta ja silti pehmeältä.
 
Harjoittelmalla. Ikävä kyllä tämä on ainut vaihtoehto. Kaikki lähtee tietenkin äänittämisestä: Hyvät mikit oikeassa paikassa hyvien etuasteiden läpi hyvälaatuiselle tallentimelle, hyvät instrumentit hyvin soitettuna hyvässä tilassa, miksatessa hyvä balanssi ja oikeellinen EQ:n ja kompressoreiden käyttö johtavat yleensä hyvään lopputulokseen. Mutta mitään yleispätevää ohjetta on vaikea mennä sanomaan kun ratkaisumalleja ja vaihtoehtoja on lähes rajattomasti.
 
Ja sitte sellainen kysymys olis, että millä efektillä (pluginilla) sais sellaisen vaikutelman aikaiseks että ääni tulis "kauempaa".
 
Tilaefektit eli reverbit ja delayt. Mitä "kuivempi" (eli vähemmän efektoitu) ja kompressoidumpi soundi on, sitä lähempänä se tuntuu olevan. Tietenkin tämän voi ottaa jo äänittäessä huomioon, sillä kauempaa äänitetty kuulostaa myös olevan kauempana.
 
Kolmas juttu olis lauluefektien kysely. Mitä ite käytätte. Eli reverb, EQ ja kompura on ilmeisesti aika perusefektejä siinä ja muutamat tuntuu käyttävän chorusta noiden tekstien perusteella mitä luin, mutta puuttuuko tosta joku oleellinen?
 
Ei puutu. Kompura ja EQ ovat perusnäkkäriä ja reverbit ja delayt juustoa. Lisämausteina voi sitten käyttää lähes mitä tahansa säröista choruksen ja phaserin kautta vaikka lesliesimulaattoriin.
 
Ainoa todella yleispätevä sääntö kuuluu: "Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä"

Ainoa todella yleispätevä sääntö kuuluu: "Jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä"
 
Eikös tähän ole myös jatko-osa?
 
"Mikä kuulostaa hyvältä yksinään ei välttämättä kuulosta hyvältä muiden instumenttien joukkoon miksattuna."

Ehkäpä tuota voitaisiin pitää tarkennuksena ja muuttaa alkuperäinen sääntö muotoon:
 
"Jos kokonaisuus kuulostaa hyvältä, niin se on hyvä riippumatta yksittäisten osatekijöiden laadusta tahi määrästä."
 
Mutta koska olen yksinkertainen mies ja pidän yksinkertaisista asioista olen henkilökohtaisesti luottanut tuohon alkuperäiseen. Siinä kun ei ole liikaa miettimistä. : )

Ehkäpä tuota voitaisiin pitää tarkennuksena ja muuttaa alkuperäinen sääntö muotoon:
 
"Jos kokonaisuus kuulostaa hyvältä, niin se on hyvä riippumatta yksittäisten osatekijöiden laadusta tahi määrästä."
 
"Jos kokonaisuus kuulostaa hyvältä, ovat osatekijät perusteltuja, siitä riippumatta miltä ne yksinään kuulostavat."
 
Hoho!