Koskettimet ›

Tehontarve on yllättävän suuri, jos joudut soittamaan kovakätisen rumpalin tai särökitaroiden kanssa. Pianosaundi on vielä hankala siitä, että soittimella on laaja dynamiikka - eli huiput menee särölle ennen kuin keskimääräinen teho on lähelläkään kaiuttimen/vahvarin nimellistehoja. Mittasin omasta pianostani dynamiikkaeroa soittamalla yhtä säveltä normaalivoimalla ja kahden käden sointua kovaa lyötynä (6 säveltä) ja välille tuli eroa 14dB. Tuon soinnun lyöminen vaati siis 25-kertaisen määrän tehoa soidakseen ilman säröä.
 
Säröytyvä kitaravahvistin kompressoi signaalia rajusti, joten nimellisteholtaan pienestäkin vahvistimesta saa suurtakin keskimääräistä tehoa ulos. Jos kitaristi luukuttaa 30-50W putkivahvarilla, ei pianistille ole ollenkaan ylimitoitettua hakea 300W aktiivikaappia. Transistorivahvistin, josta joudutaan ottamaan kaikki tehot irti, soi korvia raastavasti.
 
Hanki ensin n. 300W teholuokassa oleva aktiivikaiutin ja jos ei tunnu riittävän, niin hanki toinen ja saat stereosatsin. Näillä eväillä on turha vielä kuvitella tuottavansa bassokamojen jytinää, joten viisainta on edelleen jättää pari alinta oktaavia basistin pelikentäksi.
 
Jos taas soitat jossain herrasmiesten jazzkvarterissa akustisten soitinten kanssa, niin tehontarve on tietysti toinen.
 
Aktiivikaapeissa kannattaa lisäksi tarkistaa, että niiden oma volumesäätö riittää omiin soittimiisi. Jos käytössä on mikseri tai esivahvistin, tämä ei ole ongelma, mutta jos tavoitteena on kytkeä kaiuttimet suoraan kiippariin, niin kaikissa aktiivikaiuttimissa ei säätövara riitä. Helpointa on, jos musaliikkeessä on samanlainen soitin kuin kotona tai sitten ottaa oman soittimen mukaan liikkeeseen.