Kitarat: soittaminen ›

Perkule. Kitaran varressa roikkuminen on ollut turhaa puuhaa viimeisen viikon ajan. Koitti soittaa yksin tai yhdessä niin tuloksena on vaan hirvittävää omakohtaista tumpelointia, joka pistää vihaksi.
 
On tälläisiä kausia ennenkin ollut, mutta nyt ajankohta on totaalisen väärä. Lauantaina pitäisi soittaa läheisen kaverin häissä kolme biisiä, ja tuntuu kuin sormet olisi liimattu yhteen Erikeepperillä. Liekö jännitystä vai mitä, koska tilaisuus on ymmärrettävästi myös emotinaalisesti sitä luokkaa, että ei ole helppoa nousta lauteille. Tiedä sitten onko kyse jonkinkaltaisesta ylisuuresta itsekriittisyydestä, koska tapahtuma on tosiaan erityisen tärkeä niin monella tasolla.
 
Jos jollain on hyviä neuvoja niin nyt olisi aika esittää niitä.
Help!

Itsevarmuus, se lienee paras lääke sekä jännitykseen että tohon toiseen ongelmaan. Okei, et usko sitä, mut mua ainakin auttaa:P

Itsevarmuus, se lienee paras lääke sekä jännitykseen että tohon toiseen ongelmaan. Okei, et usko sitä, mut mua ainakin auttaa:P
 
Kyse ei ole tuosta. Olen soittanut ky. biisejä "sata kertaa", kyllä mä ne osaan ei siinä mitään. Mutta kun ei kulje, perkule.

Kyllähän sellasia päiviä tulee että soitto ei luista.
Mutta jos olet reenannut biisit hyvin ja hallitset ne niin pietä vaikka päivän tauko soittamisessa ja sit koitat uudelleen.
Kuitenkin biisit kyllä onnistuvat keikalla jos olet reenannut ne hyvin.
Tottakai jännittää jos on tällainen tilaisuus kyseessä,mutta otat nyt vain turhia paineita...siis et välttämättä halua sitä myöntää =)

Ettet vaan oo menny "ylikuntoon"??

Ettet vaan oo menny "ylikuntoon"??
 
Niin, yleensä jos on hirveä pakkomielle oppimaan soittamaan joku kohta perusteellisesti saattaa käydä niin että kyseistä kohtaa toistaessa monta kertaa se alkaa pian kyllästyttää ja silloin niitä virheitä tuleekin kun toistaa jotain asiaa automaattisesti. Ehkäpä taukoja pitämällä ja asiaa ajattelemalla tarkemmin se alkaa luistaa. En oo siis vieläkään varma onko asia tosta kiinni mutta sama se:P

Äänitän parhaillaan kitaraosuuksiani Burning Winterin kakkosdemolle, eikä tästä tule kyllä mitään. Ei mitään. Ja turha ottaa kahtasataa ottoa, kun ei kerran irtoo. Olkoon paskaa.

Tuttu tunne. Joku vuosi sitten lupauduin vetämään kaverin häissä sulhasen kanssa akustisin kitaroin jonkun elokuvasävelmän, jonka nimeä en edes osannut lausua itse tapahtumahetkelläkään. Köppäseltä C-kasetilta yritin hätäisesti parina iltana blokata sointuja ja melodiaa, mutta hidas- ja vaihtelevatempoinen fiilistelykipale ei tahtonut tarttua päähän ei sitten millään.
 
Siellä sitten istuttiin Multian kirkossa juhlakansan pällisteltävänä ja meikäläinen oli ihan kuutamolla. Akustiikka ja tunnelma olivat sitä luokkaa, että jos kyseessä olis' ollut autotalli olisi voinut kuulla kuinka Buickit ruostuu. Jotenkin vaan sitten siinä nenätysten saatiin kipale käyntiin ja toinen toistemme ilmehdintää ja elehdintää seuraamalla tuli esitykseen kuin Häneltä Itseltään, Herra Sebaotilta, henki ja kehuivat vielä perkeleet, siis juhlavieraat, että oli sielukas esitys. Välillä ryssittiin parissa kohtaa mutta onneksi samaan suuntaan :)
 
Toivottavasti tuo rohkaisi edes vähän.

Perkule. Kitaran varressa roikkuminen on ollut turhaa puuhaa viimeisen viikon ajan. Koitti soittaa yksin tai yhdessä niin tuloksena on vaan hirvittävää omakohtaista tumpelointia, joka pistää vihaksi.
 
On tälläisiä kausia ennenkin ollut, mutta nyt ajankohta on totaalisen väärä. Lauantaina pitäisi soittaa läheisen kaverin häissä kolme biisiä, ja tuntuu kuin sormet olisi liimattu yhteen Erikeepperillä. Liekö jännitystä vai mitä, koska tilaisuus on ymmärrettävästi myös emotinaalisesti sitä luokkaa, että ei ole helppoa nousta lauteille. Tiedä sitten onko kyse jonkinkaltaisesta ylisuuresta itsekriittisyydestä, koska tapahtuma on tosiaan erityisen tärkeä niin monella tasolla.
 
Jos jollain on hyviä neuvoja niin nyt olisi aika esittää niitä.
Help!
 
Kyllähän noita päiviä on. huomasin että yhtäkkiä noin viikon ajan en saanut pikattua kunnolla treenasin 16 osia rauhallisella temmolla, mutta kättä en saanut ohjattua kunnolla, nyt taas sujuu=)

vähän off-topic mut tuleeko teillä sitten joskus myös semmosia että kaikki menee leikiten? Semmosen jälkeen on tosi ikävää soittaa enää "tavallisilla" taidoillaan...

vähän off-topic mut tuleeko teillä sitten joskus myös semmosia että kaikki menee leikiten? Semmosen jälkeen on tosi ikävää soittaa enää "tavallisilla" taidoillaan...
 
Ei ikinä. Enkä valehtele.

Toivottavasti tuo rohkaisi edes vähän.
 
Meitä on kolme kitaristia, toivottavasti ryssitään kaikki kanssa samaan suuntaan jos sikseen tulee. Pitäisköhän vetää playbackillä ;.) Eiköhän se siitä taitu. Naimisiin menevä kaveri on sitä paitsi basisti, joten ei se mitään kitaroinnista tajua kuitenkaan ; D

Ei ikinä. Enkä valehtele.
 
Meni vähän liioitteluksi. Siis ei nyt ihan kaikki, mut semmoset mitä normaalisti osaa jotenkin...

vähän off-topic mut tuleeko teillä sitten joskus myös semmosia että kaikki menee leikiten? Semmosen jälkeen on tosi ikävää soittaa enää "tavallisilla" taidoillaan...
 
Mullakin käy tota tosi usein. Heti kun palaan "normaali"-tasolle, pidän pikku tauon ja sitten ei muuta kun tekniikkaa heti jyystämään.

 
Mullakin käy tota tosi usein. Heti kun palaan "normaali"-tasolle, pidän pikku tauon ja sitten ei muuta kun tekniikkaa heti jyystämään.Häsläsin noitten lainausten kanssa.

Jos jollain on hyviä neuvoja niin nyt olisi aika esittää niitä.
Help!
 
45 minuuttia ennen keikkaa jännäkakalle ja iso viski varttia ennen lauteille kapuamista.
Lisäksi miksaaja kannattaa valtuuttaa mute-näppäimen käyttöön.

Jos biisi/biisit on hyvin jo hallussa niin pidä taukoa että sormet ja ranteet ja pääkoppakin saa levätä kunnolla ennen tapahtumaa ettei mene paikat tukkoon. Muista myös lämmitellä kunnolla ennen esitystä. Eiköhän se siitä sitten suju ihan itsestään kun hetki koittaa. Äläkä ota mitään turhia paineita esim. jännittämisen takia. Jopa kokeneet konkariesiintyjätkin usein jännittävät ennen keikkaa, mutta siitä on usein jopa hyötyäkin ja se menee kyllä ohi hetkessä sitten kun soitto alkaa. :-)
 
vähän off-topic mut tuleeko teillä sitten joskus myös semmosia että kaikki menee leikiten? Semmosen jälkeen on tosi ikävää soittaa enää "tavallisilla" taidoillaan...
 
Yleensä jos treenaa ahkerasti ja sitten pitää vähän taukoa niin soitto sujuu sen jälkeen taas entistä paremmin. Tämä kuuluu asiaan ja siitä juuri tietää että menee kehityksessä eteenpäin. Vähän sama asia kun jos nostelee vaikka painoja, niin joka treenikerralla lihakset kehittyy tietyn verran ja seuraavalla kerralla nousee aina enemmän ja helpommin. Sama pätee kaikkeen oppimiseen ja kehittymiseen. :-)
 
- Aardfather

Äänitän parhaillaan kitaraosuuksiani Burning Winterin kakkosdemolle, eikä tästä tule kyllä mitään. Ei mitään. Ja turha ottaa kahtasataa ottoa, kun ei kerran irtoo. Olkoon paskaa.
 
Suosittelen menemään lenkille ja syödä ja juoda vähän jotain ja sitten yrittää uudestaan. Mulla toimii!!