Kitarat: kitarakamat ›

Hommasin ensimmäisen e-akustisen kitarani, Yamaha APX5.
Sähkökitaraan tottuneena ensimmäinen huomio oli soittotuntuman
raskaus (onkohan tuo nyt oikea ilmaisu). Millähän tuota
voisi keventää ?? Itselle tuli mieleen kaularaudan säätö (kaula näyttää
kylläkin olevan ok), ohuemmat kielet (nyt on arviolta 11-setti), tallapalan
hionta matalammaksi.
Mikä noista kannattaisi ensimmäiseksi tehdä vai kaikkiko?
Olisiko muita keinoja?
Vai kuuluuko tuo raskaus yleensäkin e-akustisten ominaisuuksiin?
 
Muuten kyllä hyvin soiva ja hienon näköinen kitara.

Kyllä nuo kaikki keinot madaltaa kitaran actionia, mutta kannattaa varmaan viedä jollekin ammattilaiselle säädettäväksi, jos et itse osaa katsoa missä on varaa alentaa. Ensiksi yleensä katsotaan kaulan suoruus ja kiristetään/löysätään kaularautaa, tämän jälkeen mitaan kielten korkeus nauhalta 12. nauhalta (akustisille n. 2.5mm paksun E-kieleltä on optimi, korkealta e-kieleltä n. 1.7mm muut kielet tältä väliltä). Tallapalaa voidaan hioa alta tai päältä tai vain joidenkin kielten kohdalta, mutta vaatii miettimistä, mittausta ja tarkkuutta, muuten voi mennä helposti pilalle, kun ottaa liian paljon. Ohuemmat kielet on helpompi painaa alas ja yleensä ne istuvat matalammalla, mutta akustinen ei ole tarkoitettu sähkökitaraksi ja tietyllä tavalla vähän raskaampaan soittotuntumaan on mielestäni totuttava. Liian ohuet kielet eivät kuormita kantta tarpeeksi ja tällöin akustinen ääni jää huonoksi, mutta 0.011 setti on ihan hyvä. Itse käytän 0.012 settiä.

Puolestani ehdottaisin kyllä 010 kielisettiä ihan suosiolla, ja yksi miettimisen arvoinen asia on vaihto jumbonauhoihin. Operaatio on vähän kalliimpi, mutta aikoinaan Ovation Celebrityyn toteutettuna se kyllä maksoi vaivan. Aikasemmin aika haastava kaula muuttui kohtalaisen helpoksi ja kevyeksi soittaa.
 
Kielten laskemista kovin alas karsastan, koska samalla kielten räminä lisääntyy varmasti, eritoten, jos käytät 012 kielisettiä... Akustinen ei ole sähkökitara, joten sitä tatsia et siihen kyllä ikuna saa pilaamatta samalla akustisuutta.

Tosiaan jos olet tottunut sähkökitaroihin niin akustinen voi tuntua raskaammalta. Pystytkö esim. vertaamaan muihin e-akustisiin tai akustisiin yleensäkin? Voihan se olla, että juuri sinun yksilösi voi olla vähän vaativampi soittaa tai sitten et vaan ole vielä tottunut akustiseen.
 
Kiitokset vastauksista. Ibanezin Talmania joskus soittelin ja se oli kyllä paljonkin raskaampi kuin Yamaha. Hintaluokaltaan n. puolet Yamahan hinnasta, siihen verrattuna Yamaha kyllä tuntuu paremmalta. Ja näinhän se varmaan on, että kun on tottunut sähköitaraan, e-akustiset tuntuvat raskaammilta. Pitänee yrittää itse säädellä (varovaisesti) ja eiköhän ne nyt kipeytyvät sormenpäät kovene, kun aikansa soittelee.

edit: sma tuplaten->poistin

0.010 setti on musta kyllä liian ohut mihinkään akustiseen tulee sellainen pieni ja trebleinen soundi, jossa ei ole tarpeeksi bassoa, mutta jos kitaran kansi on tavattoman herkkä ja/tai kitara vanha, niin 0.010 voi toimia ihan hyvin. Alottajan kitara on kuitenkin ihan uusi. Kannattaa myös kiinnittää huomiota kielten laatuun ja siihen miten jotkut halvat prossikielet (kuten Martinin nimellä mainostetut Darcot) ihovat viilan tavoin nahat sormenpäistä kun kieliä pitkiä liuuttaa sormia. Nykyisin itselläni ei mene enää sormet mitenkään rikki vaikka soittaisi 5 tuntia putkeen, joskus aikaisemmin meni aina hetkessä. Vaatii vaan lisää treeniä.

starsailor, saatat tietysti olla oikeassa... Oon kyllä ikäni käyttänyt 010 settiä, kun varsinkin elektroakustisessa pääosa soundista menee PA:n kautta kuitenkin. Mutta täytyy kyllä nolona myöntää, että aitopuukansia noissa skitoissa on järjestäen ollut, joten sinänsä en ole paksumpia kieliä kokenut tarvitsevani...

Uusissa akustisissa kielet ovat lähes aina minun makuuni liian ylhäällä ja aina olen joutunut tallapalaa viilaamaan matalemmaksi. Tämä kielten korkeus on uusissa akustisissa kitaroissa aivan tarkoituksenmukaista, sillä jotkut tykkäävät, että kielet ovat korkeammalla jotkut haluavat taas mahdollisimman alas ja tuo kielten laskeminenhan onnistuu akustisissa helpommin, kun nostamiseen taas tarvitaan uusi tallapala.
Mitä kielten paksuuteen tulee... Olen käyttänyt .010 .011 ja .012 settejä ja lopulta mieltynyt .011 settiin.

Omaan kitaraan kokeilin kymppisettiä ja se oli virheliike. Akustiseen kitaraan (ja paksumpiin kieliin) tottuneena en saanut oikein kunnon tuntumaa ohkaisiin kieliin ja lisäksi soundi kärsi todella paljon. Lopputuloksena en saanut oikeastaan mitään ohuiden kielien tyypillisiä hyötyjä vaan pikemminkin haittoja.
 
E: Niin, 12-setti on se "mun juttu".

Puolestani ehdottaisin kyllä 010 kielisettiä ihan suosiolla
Johon tulikin vastaus:
Lopputuloksena en saanut oikeastaan mitään ohuiden kielien tyypillisiä hyötyjä vaan pikemminkin haittoja.
 
10-setti toimii ainoastaan jos kaipaa hyvin erikoista tatsia erikoistarkoitukseen. Jos esim soitat mikitettynä sähkisjuttuja. Jos on tarkoitus vähääkään kompata avosoinnuilla, 10-setti on huono valinta. 11-setillä homma alkaa toimimaan, 12-setti on myös mulle sopiva.
 
yksi miettimisen arvoinen asia on vaihto jumbonauhoihin. Operaatio on vähän kalliimpi, mutta aikoinaan Ovation Celebrityyn toteutettuna se kyllä maksoi vaivan.
 
Pidän todennäköisenä että ammattilaisen samalla säätämä satula toi omansa hyvään soittotatsiin. Ja ehkä nauhat olivat jo kuluneet. Itsekin tykkään jumboilla soittaa, mutta ko tapauksessa se mitä todennäköisimmin ei ole ongelmien ratkaisija.
 
Kielten laskemista kovin alas karsastan, koska samalla kielten räminä lisääntyy varmasti, eritoten, jos käytät 012 kielisettiä...
 
Paksumpia kieliä voi pitää alempana kuin ohkasempia. 10-setti rämisee akustisessa enemmän kuin hyvin säädetty 12, säätää sen kitaran ihan miten tahansa. Tämä johtuu 10-kielten suuremmasta ja hallitsemattomasta liikeradasta.
 
Suosittelen myös kitaran viemistä tohtorille. Huoltomieheltä voi kysäistä jättötilanteessa että onko merkittävää parannusta odotettavissa, osaavat sen kyllä arvioida samantien.

Itsellä on Taylor 210 D akustinen ja kokeilin siihen 11 settiä ja se kuulosti jotenkin ohuelta, enkä tykännyt soundista. Taylorin kotisivuilla suositellaan Dreadnought mallisille kitaroille 13 settia, joilla kannen pitäisi syttyä eloon. Itseltä löytyi laatikosta käyttämätön 13 custom setti jossa ohut e ja b ovat samat kuin 12 setissä ja johan alkoi toimimaan, soundiin tuli sitä kaivattua syvyyttä ja avoimuutta ilman mitään kuminaa. Tosin nuo paksuimmat kielet ovat kyllä vähän liian paksuja minulle, kun olen tottunut sähkiksessä 10 settiin, mutta kyllä tuolla 13 setilläkin ihmeen hyvin pystyy soittamaan. Seuraavaksi taidan kokeilla ihan vakio 12 settiä, niin kuin moni täällä on akustiseen suositellut, josko se olisi minullekin paras.

10-setti toimii ainoastaan jos kaipaa hyvin erikoista tatsia erikoistarkoitukseen. Jos esim soitat mikitettynä sähkisjuttuja.
 
Olen hieman hämmentynyt tästä tosiaan soitettuani 15 vuotta akustista 010 setillä, ja tutustuttuani sähkiksiin vasta viimeisen 6 vuoden aikana =)
 
Jos on tarkoitus vähääkään kompata avosoinnuilla, 10-setti on huono valinta. 11-setillä homma alkaa toimimaan, 12-setti on myös mulle sopiva.
 
Paksumpia kieliä voi pitää alempana kuin ohkasempia. 10-setti rämisee akustisessa enemmän kuin hyvin säädetty 12, säätää sen kitaran ihan miten tahansa. Tämä johtuu 10-kielten suuremmasta ja hallitsemattomasta liikeradasta.
 
Minulla räminä ei johdu esiintyessään niinkään kielten hallitsemattomasta liikeradasta vaan puhtaasti huonosta sointuotteesta. Ongelma korostuu paksuilla kielillä, joilla myös otteiden ottaminen kysyy sormista enemmän voimaa.
 
Eli jos nakkisormillani en saa sointuotettu just eikä melkein, niin 012 setti kuolettuu tai särisee takuulla helpommin kuin 010. Kyllä paksummat kielet soivat tietysti tavallaan rikkaammin ja pidempään, mutta soittovoimaa se tietysti vaatii samalla mitalla enemmän.
 
Mitä soundiin tulee, niin mielestäni kuitenkaan hyvälaatuinen kokopuukannella varustettu kitara ei hukkaa soundiaan 010 tai 012 kielisettien välillä, se vain soi hiljaisemmin. (mikä siis tietyissä tilanteissa voi olla huono juttu). Jos tuota kielten aiheuttamaa voluumia pyrkii kompensoimaan mättämällä plekulla sitten senkin edestä, niin joo... kyllä siinä erilainen soundi ja myös soittotuntuma on =)
 
Mutta mielipide vain

Taylorin kotisivuilla suositellaan Dreadnought mallisille kitaroille 13 settia, joilla kannen pitäisi syttyä eloon. Itseltä löytyi laatikosta käyttämätön 13 custom setti jossa ohut e ja b ovat samat kuin 12 setissä ja johan alkoi toimimaan, soundiin tuli sitä kaivattua syvyyttä ja avoimuutta ilman mitään kuminaa. Tosin nuo paksuimmat kielet ovat kyllä vähän liian paksuja minulle, kun olen tottunut sähkiksessä 10 settiin, mutta kyllä tuolla 13 setilläkin ihmeen hyvin pystyy soittamaan.
 
Itse olen miettinyt ihan todella josko kokeilisi 13-settiä. Nykyisellään soittelen 12-54 -setillä ja kokeilu 13-56 -setistä on pyörinyt mielessä. Varsinkin yhdessä vaiheessa tuli paljon pidettyä Eb-virettä ja siihen ehkä olisi ehkä kaivannut vähän paksumpaa kieltä jotta olisi päästy optimaaliseen soundiin.
 
Fide mainitsi noista muutamista seikoista liittyen soittoon ohuimmilla kielillä. Itselle tuli juuri päinvastaisia kokemuksia ohuista kielistä. Paksumpiin kieliin tottuneena ne ohuet olivat todella velton oloisia ja esim. soinnuissa oli juuri epäpuhtautta kun esim. e-kieli silloin tällöin "tipahti" otelaudan ulkopuolelle. Tämä on juuri niitä tottumuskysymyksiä eikä näissä voida mitenkään tuomita oikeita ja vääriä tapoja. Riippuu paljon soittajan tekniikasta ja juuri tästä tottumisesta eri paksuisten kielien tuntumaan. Se on kyllä totta, että sähkispuolen soittajat ovat ehkä paremmin kotonaan ohuemmilla kielillä. SRV sitten erikseen. :)

eihän tässä muuta, kun mua vaan rupeaa häiritsemään, että oonko soittanut tosiaan tuon 15 vuotta tavallaan "päin honkia", kun oon tehnyt sen 010 setillä :-/
 
...mulla on historiassa muutamia varsin epämielyttäviä kokemuksia 012 seteillä varustetuista kitaroista, mutta voihan tietysti olla, että itse kitarat oli vain säädetty päin honkia, vaikka minä päädyin syyttämään kielisettiä... tarttis varmaan ottaa nöyrästi hattu käteen ja ruveta omalla kitaralla ajan kanssa kokeilemaan eri kielisettejä... kerrankos sitä erehtyy =)

Johan muuttui soitto kevyemmäksi. Alkuperäiset kielet, taisivat olla vähintään 12-sarjaa, vaihdoin 11-sarjalaisiksi. Kaula oli alunperinkin aika mutkalla, sen suoristin, nyt ehkä liiankin suora, ei kielet tosin vielä rämise. Seuraavaksi voisi vielä joskus kokeilla tallapalan hiomista, mutta hyvä on näinkin.
Kiitokset neuvoista, nyt on ilo soittaa.

Mullakin menee ekaa kertaa 10-setti kiinni akkariin lähinnä kokeilumielessä. Nykyään tulee soitettua sillä aika harvoin ja sitten kun jotuukin vetämään yhtäkkiä koko illan "mökkisetin", niin ranne on siinä kunnossa ettei pysy edes kello kädessä. Pakko yrittää vähän keventää ohuemmilla kielillä. Tähän asti siis .11-settiä aina. Ymmärrän hyvin että paksut soi paremmin, mutta olen kyllä Fiden kanssa ihan samaa mieltä siinä että räminä tulee meillä siimakätisillä miehillä puristusvoiman puutteesta ja epäpuhtaista otteista.
 
E. ja mun jamaha on ihan Oeschin säätämä, että se puoli on kyllä kohdallaan. Viimeksi kun asennettiin säätöjen yhetydessä Dean Markleyn gold-setti niin kommentti oli : Näin kalliit kielet näin huonoon kitaraan?! Ei se kyllä oikeesti oo niin paska, vaikka halpa onkin.

Kiitokset vastauksista. Ibanezin Talmania joskus soittelin ja se oli kyllä paljonkin raskaampi kuin Yamaha. Hintaluokaltaan n. puolet Yamahan hinnasta, siihen verrattuna Yamaha kyllä tuntuu paremmalta.
 
Jos tarkoitat e-akustista Talmania, niin omien kokemuksieni mukaan kyseiset skebat ovat nimenomaan parhaimmillaan kun säädöt on kohdallaan ja kielisettinä .010 tai max. .011.
 
Muissa akustisissani (isokoppaisissa) käytän jopa .013:sta ja tokihan niistä lähteekin mehevämpi soundi. Talman on aika mainio keikkakitarana, kevyt soittaa ja vahvistettuna(kin) kuullostaa aika mainiolta.
 
Ja näinhän se varmaan on, että kun on tottunut sähköitaraan, e-akustiset tuntuvat raskaammilta. Pitänee yrittää itse säädellä (varovaisesti) ja eiköhän ne nyt kipeytyvät sormenpäät kovene, kun aikansa soittelee.
 
Opettelin soittelemaan joskus 12-13-vuotiaana ekalla "rokkikitarallani" (se oli rokkikitara, koska siinä oli teräskielet...), joka oli huonosti vireessä pysyvä h-vetin surkea Samick, jossa kielet oli niin korkealla että 5 minuutin soiton jälkeen oli sormet verillä. Kun ei muuta välinettä ollut, niin sillä sitten hammasta purren opin soittamaan. Oi sitä autuutta kun sai ekan sähkökepin...
 
Öh, pointtina siis oli se, että e-akustinen on eri soitin kuin sähköskeba ja se vaatii toisenlaisen lähestymistavan.

Ainoa ratkaisu tässä tilanteessa on viedä kitara ammattilaisen hoiviin, ellet itse varmasti osaa kitaraasi säätää. Hemmetin hyvä kitara tuo Yamahan malli muuten, paikallisella seurakunnalla on pari kappaleita noita. Soivat todella hyvin ja ovat kevyitä soittaa, siis akustiseksi todella kevyitä. Tosin kumpikin niistä on ammattilaisen säätämiä, varmasti vaikuttaa asiaan. 11-setistä ei missään nimessä kannata lähteä kieltä ohentamaan, mieluummin vaihda vahvempaan kieleen jossain vaiheessa.
 
Mutta tosiaan on kitaristilla sormivoimassa kehitettävää jos soitto ei taitu akustisella, jossa on 11-setti. Mutta älä siitä huolestu, voimaa tulee sormiin yllättävän nopeasti kunhan pakottaa itsensä soittamaan vähän kankeammalla kitaralla. Mulla on sähkökitarassa 11-setti ja akustisessa 13-setti, tuskin ketään kiinnostaa, mutta muutkin ovat sanoneet niin kai minäkin sitten.