Yleistä keskustelua musiikista ›

Ala-asteella musiikkinumero oli 6, yläasteella 10 :)
Oli vähän hienoa, kun 7:llä luokalla annettiin kitarat käteen ja koko luokka soitti mun lempibändini biisin.

Ala-asteiden opettajat joutuvat vaan olemaan kaikessa hyviä. Tai eihän se äikkä tai matikka mitään vaikeaa ole, mutta esimerkiksi musiikki ja käsityöt ovat käytäntöä vaativia aineita. Tuoreen vaimoni (ei, minulla ei ole aiempia vaimoja, halusin vain korostaa tuota avioliittomme nuoruutta) isoveli on Jyväskylän OKL:stä tämän vuoden keväällä valmistunut, luokanopettajan virka löytyi hieman tuolta etelämmästä. Ei kateeksi käy niitä, jotka hänen "musiikin" opetukseensa pääsevät. Jannu ei pahemmin osaa laulaa tai soittaa mitään instrumenttia, pianokokeesta pääsi läpi vissiin juuri ja juuri. Mutta ei siinä mitään, oma 5-6 luokan opettajani oli aivan samanlainen ja silti olen tällainen kitaravirtuoosi ja laululintunen;)
 
Millaisiahan kappaleita nykyajan ala-asteen musiikin kirjoissa on, kun en ole moisia tutkinut? Fröbelin palikoita ja Britney Spearsia? Vai tehdäänkö ne perinteitä kunnioittaen ja populaarimusiikkiin siirrytään hiljalleen vasta yläasteella, hä?

Ala-asteella minulle opetettiin miten kuuluu laulaa. Yläasteella jatkettiin samaa linjaa. Lukioaikana menin laulutunneille ja aloin saada täysin päinvastaisia neuvoja kuin noiden monen vuoden ajan. Onneksi vihasin joitakin musiikinopettajiani niin paljon, etten ollut ottanut kaikkia vääriä ohjeita kuuleviin korviini. Olisi muuten ollut vielä paljon enemmän korjattavaa myöhemmällä iällä. Onneksi olin myös ollut kuorossa, joka ei liittynyt näihin kouluihin mitenkään.
 
Ja se nokkahuilu....

Rummut ala-asteella? Ja kitara? Järkyttävää! Poljettava urkuharmooni kyllä riittää virsien säestykseen.

Laulukokeet loppuivat kun koko luokan jokainen oppilas oli saman lukukauden kolmessa laulukokeessa laulanut "Heinillä härkien kaukalon". Kiitettävää yhteishenkeä!

Rummut ala-asteella? Ja kitara? Järkyttävää! Poljettava urkuharmooni kyllä riittää virsien säestykseen.
 
Nimenomaan! Tosin virsiä emme sentään joutuneet laulamaan. Ja nokkahuiluakin saatiin joskus soittaa.

Tosin virsiä emme sentään joutuneet laulamaan.
 
Meillä oli ala-asteen 1-4 luokilla opettajana yltiöhengellinen (kuitenkin erittäin mukava) naishenkilö joka piti huolen, että jokaisen päivän päätteeksi laulettiin virsi. Numerosta ei ole tietoakaan, mutta se meni jotenkin näin: "Mut siipeis suojaan kätke, oi Jeesus herrani..." Huomaa kyllä kuinka hyvin tämä pakkolaulattaminen tehosi ainakin omalla kohdallani... Paukahdin kirkottomaksi heti kun laki salli. : )

Ala-asteella mä soitin viulua. Kuudennella luokalla rohkenin esittää luokalle ensimmäisiä kitaralla opeteltuja biisejä, ja opettaja meni pähkinöiksi. Mä en katsokaas viiteen vuoteen ollut oppinut sitä viulua soittamaan ja viulunopettaja oli jo naulaamassa hanskoja seinään.
 
Sittenhän sitä kitaraa sai pimputella kokoajan. Hauskaa oli. Erittäin sympaattinen vanha miesopettaja. Kaiveli rillinsangalla korvaa ja sitten imeskeli sitä sankaa.

Luojalle kiitos, että mä kävin urheilupainotteisen ala-asteen Suomessa v. 1990-1993, jonka jälkeen muutto Ruåttiin ja siellä keskiastetta (4-6 luokka).
 
Suomessa joutu laulaa (silloin omasta mielestä)paskoja lastenlauluja ja tekemään jopa laulutestin.. huhhuh, tuskan hiki nousee edelleenkin pinnalle.
 
Musiikintunneilla Ruotsissa me kuunneltiin kaikkea 'kivaa', esim. Metallicaa, jotain silloista diskohumppaa (muistaako kukaan Whitfieldiä..hoho!), Iron Maidenia, Megadethiä, Guns'n Rosesia jne. jne.
 
Että sellaista kivaa! ;)

Musiikintunneilla Ruotsissa me kuunneltiin kaikkea 'kivaa', esim. Metallicaa, jotain silloista diskohumppaa (muistaako kukaan Whitfieldiä..hoho!), Iron Maidenia, Megadethiä, Guns'n Rosesia jne. jne.
 
= Syy Ruotsin parempaan menestykseen musiikkimaailmalla?

Olihan se räkäpillin vingutus sen verran piinaavaa touhua,että en kaipaa takaisin.Ylä-asteellakin soitettiin semmoista shittiä ettei mitään rajaa,mutta oli siellä sentään kunnon soittovehkeet toisinkuin ala-asteella missä oli peräti yksi akustinen skeba.

Miten olisi uusi näkökulma aiheeseen? Onko koulu/opettajat AINA syyllisiä siihen, että musiikkitunnit ovat tylsiä? Miettikääpä rauhassa, oletteko olleet aina avoimin mielin ja "kiltteinä" musa- tai ihan millä tahansa tunneilla. Saattaa nimittäin opettajalla kiinnostus loppua, jos joutuu käyttämään kaikki energiavarat muutaman häirikön taltuttamiseen.
 
Ope

äh..ihan hiki nousee pintaan, kun muisteleepi, mutta teoriaa tunnista tuntiin... teoriaa,teoriaa,teoriaa ja vielä keran teoriaa.... ja jos ehotti käytännön harjoittelua, niin sai opettaja raivarin...se siitä musiikin tunneista sitten....

Nyt kun oli tänään ensimmäiset vapaaehtoisen musiikin tunnit, niin tuli erittäin mukava opettaja. Nuori miespuolinen jazz-laulaja joka soittaa pääasiassa lyömäsoittimia. Ensimmäisellä tunnilla se kertos vähän mitä me tehdään vuoden kuluessa ja laulettiin The Cranberriesin Zombie ja toisella tunnilla siirryttiin ala-kertaan jossa ei oikeastaan ole soittimia, no opettaja sitten sanoi että tällä toisella tunnilla voidaan aina kuunnella jotain hyvää rockia tai mennä bänditiloihin soittamaan. No mentiin sitten koko luokka soittamaan rumpuja bändi-tiloihin, itse soitin tietenkin nurkassa kitaraa. Ensi viikolla yhteis-soittoa, sitä sitten odottelemaan. :)

Ala-aste perseestä. Ja meillä oli vielä olevinaan ihan "oikea" musiikinopettaja, mutta mitään järkevää ei kyllä tehty ikinä. Perseestä.
 
Ylä-aste ihan ok, vaikkakin opettaja ei ollut aina niin innostava, mutta löytyi hyviä soittokavereita (tasan 2kpl) ja muutenkin suht paljon sai tehdä. Oli sentään jonkinlaiset kamat ja jopa äänitystudio.
 
Ja nyt lukiossa opetus onkin jo ihan huippuluokkaa eikä ole mitään valittamista. Paitsi että musaa saisi olla enemmän!
 
Niin että minkä helvetin takia ala-asteen musiikinopetukseen ei voida panostaa???

Olen luultavasti ikuisesti katkera yläasteen musiikinopettajalleni, joka antoi minulle laulukokeesta arvosanan 7+. Se oli kyllä niin maan väärin että haluan jonkin bändin laulajaksi pelkästään sen takia, että voin sitten nauraa sille mokomalle ylimieliselle paskiaiselle(joka oli itse hirveä 50v. wannabeboheemimuusikko pitkine, jatkuvasti taaksepäin suittavine hiuksineen):
 
"HAHAA, minustapa tuli jotain, sinä olet vain opettaja ja sellaisena pysyt! HAHAAA!
 
Niin, mutta tässä on vielä yksi ongelma. Kuka bändi ottaa leipiinsä 7+ - laulutaidon omaavan solistin?

Joskus vuonna 1980 eräs poika toi ala-asteen musiikintunnille haitarin. Opettaja antoi jälki-istuntoa ja tiedotti vanhemmille, että pojan pitäisi keksiä jokin muu harrastus kuin syntisen haitarin soitto. Sama vanhapiika opettaja piti huolen, että äidinkielen tunneilla luettiin paljon raamattua. Tämä nyt ei tänne kuulu, mutta vieläkin suututtaa..
 
Mitähän olis tapahtunu, jos jäppinen olisi tuonut sähkökitaran?

Joskus vuonna 1980 eräs poika toi ala-asteen musiikintunnille haitarin. Opettaja antoi jälki-istuntoa ja tiedotti vanhemmille, että pojan pitäisi keksiä jokin muu harrastus kuin syntisen haitarin soitto. Sama vanhapiika opettaja piti huolen, että äidinkielen tunneilla luettiin paljon raamattua. Tämä nyt ei tänne kuulu, mutta vieläkin suututtaa..
 
Se oli vuonna -92 kun, luojille kiitos, alkoi peruskoulun musiikintunnit. Sai laulaa ja tanssia mielin määrin. Mutta ehdoton suosikkini tuolloin oli ( salainen fantasia nykyisinkin ) kanteleen soitto. Siinä oli jotain joka sai värisemään.
 
Yläaste aikaan musiikin- opettaja oli yksi niistä harvoista opettajista jotka naamaani jaksoivat katsella, tunteetkin olivat molemmin puoleiset.
 
Tänä päivänä opiskelessani nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi musiikki puuttuu täysin täysin opetussuunnitelmasta... ja sehän nyt vaan on ihan perseestä.
 
Varmasti aika koulu kohtaista on toi musiikin opetus mutta itse voin kertoa nauttineeni joka hetkestä.
 
Varsinkin silloin kun ala-asteen Levyraadissa valitsemani kappale ( Juha Vainion Kolmatta linjaa ) äänestettiin parhaaksi biisiksi =)

Olisikin opetettu jotain, mutta meidän ala-asteen musiikkitunneilla pääpaino oli nokkahuilun soitolla ja Karjalan kunnaiden (hyi!) laulamisella. Ai niin, olihan joulukuussa ja toukokuussa aina levyraadit, joissa (mun mielestäni) huonoin biisi _aina_ voitti. Yhtenä vuonna musanmaikkana toimi koulun rehtori, joka mm. uhkasi tökätä nokkahuilun kurkkuun jokaiselta, joka päästää pillistään inahduksenkin ennen lupaa. How nice.