Tässä hieman vinkkiä uusien (fonin, miksei myös klaran) bambujen sisäänajoon. Joillekin tämä ehkä tarjoa mitään uutta ja joillakin voi olla parempiakin menetelmiä. On kuitenkin mahdollista, että joukosta löytyy sellaisiakin joille sisäänajo ei ole tuttua puuhaa.
Olen itse tehnyt aiemmin sen virheen, etten ole kunnolla valmistellut lehtiä käyttöön, vaan ottanut vain lehden rasiasta, laittanut sen 10-15 min likoon ja sitten ryhtynyt paahtamaan kovaa ja kauan. Sitten sitä onkin jälkeenpäin ihmetellyt, miksi monet alkuun niin hyvin toimineet lehdet eivät enää pelittäneet ja käyttöaika jäi vaatimattomaksi.
Löytyihän sitä lopulta kuitenkin infoa lehtien käsittelyyn jokuselta nettisivulta*. Olen itse ryhtynyt käyttämään seuraavassa kuvattua menetelmää joka varmasti on tyhjää parempi. Kantsii kokeilla. Jos jollakulla on täydennettävää tai huomautettavaa, niin jakakaa toki tietoa eteenpäin.
*
http://www.superial.com/FAQ.htmlhttp://www.superial.com/notes.htmlhttp://www.geocities.com/vienna/8288/reeds.htmlhttp://daviecane.com/Pages/FAQ6.html 1. päivä
-Pane päre vesilasiin lyhyeksi aikaa (1-2 minuuttia, ei yli 5min).
-Ravistele pois ylimääräinen vesi.
-Laita päre tasainen puoli alaspäin tasaista ja puhdasta alustaa vasten. Tee tasaisia ja varman tuntoisia vetoja sormella päreen laelta kohti kärkeä (kärkeä painamatta). Tee tätä noin 20 sekuntia.
-Laita päre paikoilleen ja ryhdy soittamaan varovasti ja ääripäitä välttäen (ei niitä kaikkein korkeimpia ja matalimpia sointuja kovaa soittaen), ennemmin keskirekisterissä hissutellen.
-Puhaltele noin 5 minuuttia.
-Toista lopuksi päreen painelu.
-Laita päre tasaiselle ja puhtaalle alustalle kuivumaan tasainen puoli alaspäin tai vaihtoehtoisesti lehtisuojaan (esim. Vandoren).
2. päivä
-Tee samaa kuin aiemmin, nyt voit lähteä vähitellen kasvattamaan soittoaikaa (10 min).
3. päivä
-Taas hieman soittoaikaa pidentäen (15min).
4.
-Sama homma jatkuu…
Kun viikko on vierähtänyt, niin jyvät on jo saatu eroteltua akanoista ja sisäänajovaihe on viety päätökseen. Sitten ei muuta kuin treenaamaan. Ääripäitä ja lujaa soittoa kannattaa kuitenkin lisätä pienin annoksin. On parempi antaa lehden totutella rääkkiin vähitellen.
Ja lopuksi vielä muutama ajatus:
Kierrätä lehtiä mahdollisimman paljon. Älä soita samaa lehteä päivästä toiseen.
Älä liota lehteä liian pitkään. Se alkaa vaan lahoamaan. Parempi käyttää lehteä vesilasissa vain sen aikaa, että sillä pystyy soittamaan. Oikea liotusaika löytyy kyllä kokeilemalla. Jos minuutti ei riitä, niin kokeile kahta tai hieman kauemmin.
Lehtisuojassa (esim. Vandoren) päreet kuivuvat hissukseen ja säilyttävät muotonsa (lehden kärki ei ala muistuttamaan käristettyä pekonia; ei kupruile).
Sisäänajossa tulee paremmat lehdet eroteltua huonoista. Niihin voi sitten tehdä tyveen pieniä merkintöjä (esim. lyijykynällä) joista käy ilmi lehden laatu, esim: a=mahtava, b=hyvä, c=kohtalainen, d=heikko. Heikot voi säilyttää mahdollista säätämis-eksperimentointia varten ja parhaimmat lehdet saa helposti mukaan vaikkapa keikalle/soittotunnille.
Syntymän ja kuoleman välillä on vain sattumia ja valintoja.