Yleistä keskustelua musiikista ›

D.R.Iltä ois kiva saada kaikki :)

harvoja bändejä, joilla koko tuotanto ois ihan puhdasta kultaa.
 
Mr. Bunglen 3 hienoa levyä on ollu ostoslistalla jo vuosia. Ekaa levyä kuulin about 6 vuotta sitten, mutta en oo vieläkää saanu ostettua sitä.

Frank Zappaa olis tarkotus kerätä koko sarja, miinus kokoelmalevyt, tosin kai nekin vois sitten ihan viimesenä hankkia, onhan niissä jotain eroja mixeissä ja live-versioita... pikkuhiljaa sitä kertyy... Tosin Sheik Yerboutin ja Zoot Alluresin joutuu ostamaan vinyylinä, eli tarvii hommata myös vinyylisoitin :) Oon lukenut vaan niin huonoa juttua niistä cd-versioista, että ei kiitos, ellei sitten niitä ihan ekoja painoksia löydy.

Cannibal Corpse, Judas Priest, AC/DC, Queen, Abba, Agents, Nevermore, Panzerchrist, Rotten Sound.

Nirvanan koko tuotannosta olen haaveillut jo pitkään. Nyt olen ajatellut hankkia sen sikäli, kun budjetti antaa myöten. Onkohan kyseiseltä bändiltä olemassa jotain überharvinaisia julkaisuja?
 
Bootlegejä yms. epävirallista löytyy isoja määriä ainakin. Jotkut vähän parempia, jotkut todellista tuubaa jos edes sitäkään. Puhun siis äänitteiden laadusta, en niiden sisältämistä biiseistä. En muista missä levyliikkeessä näin useamman epävirallisen jutskan, mutta jossain niitä oli todella paljon. En tiedä kuinka laillista/laitonta kyseinen touhu on. Ehkä vähän.

Bootlegejä yms. epävirallista löytyy isoja määriä ainakin. Jotkut vähän parempia, jotkut todellista tuubaa jos edes sitäkään. Puhun siis äänitteiden laadusta, en niiden sisältämistä biiseistä. En muista missä levyliikkeessä näin useamman epävirallisen jutskan, mutta jossain niitä oli todella paljon. En tiedä kuinka laillista/laitonta kyseinen touhu on. Ehkä vähän.
 
Onhan se vähän ehkä laitonta, mutta olisipa silti mukava löytää jostain ihan alkuaikojen keikoista bootlegejä. Pelkästään kaikkien virallisten julkaisujen omistamisesta olisin ylpeä.

Wig Wamin.
Kas siinä keräämistä.

Tosin Sheik Yerboutin ja Zoot Alluresin joutuu ostamaan vinyylinä, eli tarvii hommata myös vinyylisoitin :) Oon lukenut vaan niin huonoa juttua niistä cd-versioista, että ei kiitos, ellei sitten niitä ihan ekoja painoksia löydy.
 
Mikäs noitten cd:issä on huonoa? Sheik Yerboutin ekassa brittipainoksessa (EMI) on jotain eroja alkuperäiseen vinyyliin, mutta kyllä muut versiot ja myös nykyiset remasterit pitäisi olla ihan asiallisia. Eikös se ole vaan tuo "Ruben & The Jets" jossa on vieläkin 80-luvulla tehdyt uudet komppiraidat? "We're Only In It For The Money" kärsi jonkunaikaa myös samasta vaivasta.

Mikäs noitten cd:issä on huonoa? Sheik Yerboutin ekassa brittipainoksessa (EMI) on jotain eroja alkuperäiseen vinyyliin, mutta kyllä muut versiot ja myös nykyiset remasterit pitäisi olla ihan asiallisia.
 
Niin pitäisi, ja olisi erittäin asiallista jos niin olisi ;P tääällä on erinomainen database noita vinyyli ja cd vertailuja >> http://lukpac.org/~handmade/patio/vinylvscds/index.html ... lyhyesti Sheik Yerboutista sanotaan näin "An old EMI CD is just like the vinyl, but ALL other CDs are different from the vinyl and considered inferior." :P

Ainoastaan yhden bändin tuotannon aion hankkia kokonaan alkuperäisinä Lp:inä.
 
AC/DC:n siis.
 
Täällä ausseissa saa olla silmä tarkkana, kun harvinaisuuksia metsästää. Hieman olen joutunut tekemään salapoliisin työtä selvittääkseni mikä on mikäkin painos. Kolme ekaa AC/DC:n älppäriä eka painoksina sisältävät pienen kengurulogon etiketissä. Itse olen onnellinen High Voltagen, T.N.T:n ja Dirty Deeds Done Dirt Cheap älppäreitten Roo-label levyjen omistaja. Powerage ja Highway To Hellkin löytyvät eka painoksina. Aussi Albertteja siis kaikki. :D ! Let There Be Rock ja If You want Blood... pitäis saada vielä Bonin tuotannosta. Voipi olla, että kerään Brianinkin levyt Albert Records versioina. Rahaa palaa kyllä hieman liikaa. Mutta mitäpä ihminen ei tekis rakkautensa eteen...

Niin pitäisi, ja olisi erittäin asiallista jos niin olisi ;P tääällä on erinomainen database noita vinyyli ja cd vertailuja >> http://lukpac.org/~handmade/patio/vinylvscds/index.html ... lyhyesti Sheik Yerboutista sanotaan näin "An old EMI CD is just like the vinyl, but ALL other CDs are different from the vinyl and considered inferior." :P
 
Kiitos tuosta linkistä. Oma tietoni pohjautui "Zappa äänitteillä" -kirjaan, sen mukaan EMI:n CD on pidempi kuin LP ja Zappa/Ryko -painokset taasen vastaavan kestoisia vinyylin kanssa.

En keräile levyjä, kuuntelen niitä.
 
Melkein kaikilla artisteilla on huonompia ja parempia levyjä (tai minua itseäni miellyttävämpi), joten harvan artistin koko tuotanto on hankkimisen/kuuntelemisen arvoista. Ennemmin sijoitan rahat toisen artistin mielenkiintoisempaan levyyn kuin "siihen puuttuvaan levyyn" tietyltä artistilta. On kuitenkin niin paljon mielenkiintoisia artisteja/levyjä, joihin haluaa tutustua.
 
Joo, oon ihan samaa mieltä. Ennemmin ostaa hyviä levyjä kuin keräilee niitä. Koko ajan tulee niin paljon loistavaa musaa eri artisteilta, että ei millään huvita keräillä joidenkin artistien koko tuotantoa.

King Crimsonilta olisi ainakin suurin osa tarkoitus hankkia. Lähinnä studiolevyt siis.

Juuri hommasin itseasiassa RAGEn koko tuotannon tarkoituksena kuunnella läpi ennen Suomen keikkaa maaliskuussa. Kovasti tykästyin musaan Saksalaisen leffan myötä...:)

Wig Wamin.
Kas siinä keräämistä.
 
Onkohan niiden toinen levy jo tullut? Eikös tämä ole se norjalainen euroviisubändi?

Nirvanan koko tuotannosta olen haaveillut jo pitkään. Nyt olen ajatellut hankkia sen sikäli, kun budjetti antaa myöten. Onkohan kyseiseltä bändiltä olemassa jotain überharvinaisia julkaisuja?
 
Tunnen tyypin, jolla oli 90-luvun loppuvuosina noin 110-120 Nirvanan levyä eri formaateissa. Käsitteekseni kaikki versiot kaikista singleistä ja albumeista (lukuunottamatta yhtä tai kahta ihmeharvinaisuutta). Samoin lähipiiristä löytyy toinen kaveri, jonka Miles Davis -hylly on jonkin verran toistasataa levyä.
 
Neil Youngin ja Johnny Cashin tuotanto olisi ihan keräilyn vuoksi kiva omistaa hyllyssä, mutta toistaiseksi pidätyn näidenkin osalta vain niissä hienoissa levyissä. Laneganin osalta on ollut suunnitelmissa ostaa jokainen levy millä mies laulaa edes nuotin verran, joka tarkoittaisi muutaman suht heikonkin levyn hankintaa. Tom Waitsin täydellinen studioalbumikokoelmakin kiinnostaisi, mutta sekin vain keräilyn kannalta, eli ei ainakaan vielä suunnitelmissa..

Tunnen tyypin, jolla oli 90-luvun loppuvuosina noin 110-120 Nirvanan levyä eri formaateissa. Käsitteekseni kaikki versiot kaikista singleistä ja albumeista (lukuunottamatta yhtä tai kahta ihmeharvinaisuutta). Samoin lähipiiristä löytyy toinen kaveri, jonka Miles Davis -hylly on jonkin verran toistasataa levyä.
 
Mä en oikein jaksa ymmärtää tuollaista. Mitä hyötyä tuollaisesta on itselle muuta kuin se, että menee siihen aivan tolkuton määrä rahaa ja voi kehuskella kavereille ja tutuille. Häviää tavallaan tuollaisen mukana se, että mikä musiikissa on oleellista.

Mä en oikein jaksa ymmärtää tuollaista. Mitä hyötyä tuollaisesta on itselle muuta kuin se, että menee siihen aivan tolkuton määrä rahaa ja voi kehuskella kavereille ja tutuille. Häviää tavallaan tuollaisen mukana se, että mikä musiikissa on oleellista.
 
No mutta jos se vaikka keräilee Nirvanaa (niin kuin tässä tapauksessa varmaan keräileekin). Kyllähän sitä voi keräillä vaikka postimerkkejä tai kaljatölkkejä, eikä niistä mitään hyötyä ole. Kunhan on harrastus.

-Iron Maiden (asetin tavoitteen viime kesänä että heinäkuussa 2006 olisi kaikki hommattu, saas nähdä miten onnistun. 11 levyä jo omistan)
-Rush
-System of a Down