Kitarat: soittaminen ›

Kysymys toisinpäin: Miksei "tilujäbät" (?hevarit vai mitkä?) tykkää blues/groove-kansasta?
 
Mistä päättelet etteivät tykkää? Asia mitä olen kummastellut tässä jo pitempään on se, että nimenomaan nuo "ei tilujäbät" ovat niitä jotka yleensäkään jaksavat alkaa avautumaan ja valittamaan näille tiluttelijoille kuinka tilu on paskaa (ja heidän musiikillaan ei ole tekemistä musiikin kanssa ja se on ihan huonoa!!1). Tilutyypeiltä taas löytyy yleensä arvostusta ihan joka suuntaan, eikä esim. bluesista todellakaan ole mitään pahaa sanottavaa. Jotain kommentteja tyyliin: "blues on ihan paskaa kun ne ei osaa soittaa nopeesti, ne on vaan kateellisia", en suoraan sanottuna ole kuullut juuri ikinä kenenkään "tilujäbän" suusta. Tottakai poikkeuksia löytyy, mutta tämä asetelma on mielestäni selkeästi niin, että "tilujäbiä" dissataan 10X enemmän noiden "ei tiuilijoiden" toimesta, kuin toisinpäin.

Kaveri sanoi joskus että groove on rumpalin huonoutta.

OT: Viimeksi on muuten iskeny aika kovaa Brian Setzer Orchestran esitys Conan O' Brienissä, oli loistavaa menoa siinä.
Koitin vähän myöhemmin etsiä sitä levyä mutta en löytänyt :(
 
E: Klassisen puolelta olen yhden hyvän biisin löytänyt: Isaac Albeniz - Leyenda... Ainoa klasari mikä on kolahtanut hieman enemmän.
Ja kunnon orkestraalimusiikista pidän: Viimeksi on iskenyt Martin O' Donnelin taituruus Halojen kanssa (kakkosen soundtrack mulla on) ja Punaisessa Lokakuussa soiva kuoroesitys (joku Venäjän kansallishymni?) iski kanssa.

Tottakai poikkeuksia löytyy, mutta tämä asetelma on mielestäni selkeästi niin, että "tilujäbiä" dissataan 10X enemmän noiden "ei tiuilijoiden" toimesta, kuin toisinpäin.
 
Olen ollut myös havaitsevinani kuvailemaasi tendenssiä. Itseäni en nyt lue pelkästään swiippitilushredding(STS)-kitaristiksi vaikkakin pääosin heviä soittelen. Omista suosikkikitaristeistanikin löytyy aika vähän noita HooCee STS-kepittäjiä.
 
Ei siinä jos ei tilusta tykkää oo mitään pahaa, mutta ei se nyt ihmisestä tee b-luokan äijää/muijaa jos soittelee STS-kamaa. Ihmettelen myös sitä, että jos tilumies (siis pro-tason STS kölvi) soittaa blüüssia omalla soundillaan ja tyylillään, niin ollaan välittömästi polkemassa kaveria suohon ja kaivamassa vaarnoja, vihkivettä ja krusifikseja kaapista käyttövalmiiksi. Jos taas blüüssimies soittelee hevirokkia omalla tyylillään (esim Urchinin Adrian Smith liittyy Iron Maideniin) niin eipä sitä jannua välittömästi olla kuristamassa .008" kitarankieleen. Mooren Garykin, vaikka vissiin enemmän blüesmiehiä onkin, soittaa Thin Lizzyssä tilumeiningillä ihan pätevän kuuloisesti. (TJEU: Thin Lizzy - Live In Sydney DVD). En sitten tiedä ärsyttääkö roots-miehiä se, että muutkin kuin true roots-miehet soittelevat roots miesten musaa. Vähän niinku 90-luvun alun Skandinavia-bläkkistä ei saanu soittaa muut kun truet bläkkärit ;-P
 
E: Niin, ja sitten vielä, odottelen lisää kommentteja kysymykseeni siitä maailmanlopun säröstä kiitos. Eli mikä se on?

Tosta maailmanlopun säröstä.
 
Onko jollain esim big muff tai metal zone? Laitappas säröt täysille, ei siinä ole juuri mitään eroa kuinka kovaa/hiljaa soittaa se soundi on miltein sama. ainut ero kun kovaa soittaa, niin se ääni tulee "huojuvasti". Tietty plektran asento vaikuttaa, mutta ei minusta dynamiikka kuulu paljoa yhtään (etenkään) levyltä, jos on säröt täysillä.
 
Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän siedän säröä. Miksi esim. heviä ei soiteta vähemmällä säröllä? (juu yleistys). Olen ajatellut itse alkaa soittamaan miedolla säröllä jotain ranggaa. Mielestäni vitusti hevimpää, kun saa siitä dynamiikka osastosta jotain selvääkin.
 
Tilu jäbät pyrkii soittamaan aina mahdollisemman tarkkaan (yleistys 2). Kun taas blues jäbät soittaa usein tarkoituksella vähän sinne päin, se tuo inhimillisyyttä ja jotenkin tunnetta, kun esimerkiksi bendi menee vähän yli / ali, ja nuotti ei tule prikulleen kohdalle. Ei tietenkään toimi aina.

Tilu jäbät pyrkii soittamaan aina mahdollisemman tarkkaan (yleistys 2). Kun taas blues jäbät soittaa usein tarkoituksella vähän sinne päin,
 
Tällä perusteella kuulun ryhmään bluusjäbät (yleistys #3) vaikka heviä soitankin.
 
Joku Big Muffin omistaja vois kyllä nyt kiskasta sen maailmanlopun särön tänne. Se on kuitenkin eräs niistä termeistä joka on pakko tuntea, että voi osallistua mNetin keskusteluihin ;-P

Miksi esim. heviä ei soiteta vähemmällä säröllä? (juu yleistys).
 
System Of A Down tekee noin ja toimii kympillä. Mutta se sopii siihen musiikkiin, en usko, että kaikki hyötyisivät vähemmästä säröstä. Yksi asia mitä olen myös ihmetellyt on sen dynamiikan perään itkeminen. Ikäänkuin se olisi jokin itseisarvo, jota ilman musiikki on huonoa.

Ikäänkuin se olisi jokin itseisarvo, jota ilman musiikki on huonoa.
 
Ei se mikään itseisarvo ole, mutta ilman sitä musiikki useimmiten on todellakin huonoa. Tai ainakin paljon tylsempää.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän siedän säröä. Miksi esim. heviä ei soiteta vähemmällä säröllä? (juu yleistys). Olen ajatellut itse alkaa soittamaan miedolla säröllä jotain ranggaa. Mielestäni vitusti hevimpää, kun saa siitä dynamiikka osastosta jotain selvääkin.
 
No näinhän se kieltämättä on! Tänäpäivänä tuo särön äärikäyttö on hevissä ja raskaammassa rockissa niin yleistä, ett voisi olla hyvä tapa erottua?!;D
 
Minusta on ainakin pirun virkistävää kuulla välillä esim. Tom Morellon soittoa, vaikka Audioslave nyt ei kai varsinaisesti mitään heavyä olekkaan...raskasta rokkia jokatapauksessa. Tuntuu vaan, että tänäpäivänä kaikki bändit vetää niin highgain osastolla, ett alkaa jo turtua. Varsinkin nyt, ku tää hevibuumi tuntuu olevan nyt suomessa taas in.
 
Tilu jäbät pyrkii soittamaan aina mahdollisemman tarkkaan (yleistys 2).
 
Tää on kyllä totta ja se kieltämättä hieman hymyilyttää välillä;D Se tietynlainen ryppyotsaisuus, ett homma pitää mennä tasan tarkkaan näin ja kuulostaa tasan tarkkaan tältä ihmetyttää. Jotenkin tuntuu, ett sellainen "täydelliset" konemaisella tarkuudella vedetyt jutut on se, mihin pyritään...mutt ei mun mielestä konemusiikki ole kovin mielenkiintoisen kuuloista. Tykkään enempi sellaisesta rennosta meiningistä, kuin jostain kellontarkasta "tikutuksesta". Mutta makuasiahan tämä on taas kerran...;D

Kah tässä:
 
http://www.youtube.com/w/blues-shre … GiUlHLpi0&search=funny%20guitar
 
Lukekaapa kans kommentit...

Jotenkin tuntuu, ett sellainen "täydelliset" konemaisella tarkuudella vedetyt jutut on se, mihin pyritään...
 
Malliesimerkki tästä: John Petrucci. Mm. ainakin vanhemmilla DT:n levyillä on kaikkia soitannollisesti ihan mielenkiintoisia juttuja ja ideoita, mutta tuo konemaisen kuuloinen soitanta tekee niistä erittäin epämiellyttävää kuunneltavaa.

Jos kompressointia lisätään esim. särön muodossa, niin kyllähän se tatsin merkitystä ainakin vähentää.

Voin kertoa, että olen kerran kokeillut erään opiskelukaverini räkkivehkeitä, jossa oli tosi rankasti prosessoidut heavysäröt ja voin kertoa, että en ois kyllä edes tunnistanut omaa tatsiani siitä soitosta, mikäli joku ois vaikka salaa sen äänittänyt;D
 
Joo oon samaa mieltä, kompura jotenkin hävittää sen luonnollisuuden. Ite omissa vermeissäni sustainit ja compurat pysyvät nollassa. Oli särö sitten rankka tai jokin muu.

Kaikkiruokaisuus on hyvästä.

Miksi olla mitään vastaan? Kaikki tyylisuunnat hyvin käytettynä ja toteutettuna oikella paikallaan ovat.......oikealla paikallaan.
Vaikka itse en osaa, niin ei se estä arvostamasta niitä, jotka osaavat tyylilajista
riippumatta. Yhden asian ihmiset osoittavat ainoastaan oman kypsymättömyytensä musiikissakin.
Soittamisen ilo on se tärkein juttu. Tuotahan minä aina korostan. Johtuneeko sitten siitä, että olen niin vanha ja ennättänyt ryypätä puolet aivoistani? Mutta onneksi jäi se ilosempi puoli jäljelle! ;)

Olen valtakunnankanslerin kans samaa mieltä. Ja jos ei ihan kaikista tyyleistä pitäiskään, niin voi keskittyä vaan omiin diggailuihin ja pitää turpansa kiinni. Oma mielipide=totuus periaatteella toisen kans vastakkain tapellessa saa varautua tappelemaan koko loppuikänsä.
 
edit: totta... keskustelua ei muuten olisi, mut ikuinen jankkaus samasta asiasta on aika kuivaa.

On niin perhanan turhauttava asia etten nakkaa palloa takaisin vaan yhdyn kanslerin puheeseen, soittamisen ilosta. Kaikella kunnioituksella kaikille musiikinlajeille
 
Halipatsuippa, rock'n'roll all night long

Kaikissa musatyyleissä on se oma juttunsa, sen huomaa kun sitä soittaa, varsinkin bändin kanssa. Toinen juttu on sitten se, mitä levyltä jaksaa.

Kaveri sanoi joskus että groove on rumpalin huonoutta.
 
"kaveri"!

Kiinnostaisi tietää mitä monen koulukunnan monitaiturit ovat mieltä tämmöisestä ainaisesta "sotimisesta"... Guthrie Govan mm. suoriutuu suvereenisti tyylilajista toiseen ja Dream Theaterin Falling Into Infinity levyllä John Petrucci tiluttajan maineestaan huolimatta vetää muutaman oikein mainion soolon David Gilmour-hengessä. Ja Zakk Wyldehän "pölli" soittoonsa kilokaupalla vaikutteita Lynyrd Skynyrd-ukoilta ja kantrimiehiltä esim.Albert Lee...eli koko roskan pointti on se, että ei pitäisi missään nimessä väheksyä mitään soitto/musatyyliä vaan pikemminkin ottaa ottaa niistä vaikutteita,koska kaikesta voi oppia jotain. Pahimmat antitiluttajat voivat vaikka ottaa tilumiehiltä oppia siitä mitä ei pidä soittaa. Oppia se on sekin! ;P