 BigPapa
03.02.2006 17:32:39 (muokattu 03.02.2006 17:32:55) | |
|---|
Uskon, että moni säveltäjä kyllä tietää melkoisen hyvin mitä on tekemässä.
Onko toi nyt sitten uskon asia?Pitäisi varmaan päästä säveltäjän pään sisälle ennenkuin voi olla varma ja josko sittenkään.Kaikenlaisilla konsteilla kalastellaan apurahoja...... Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
Voihan toki olla myös, että kuulijan korvat eivät ole vielä tottuneet erottelemaan tuosta "metelistä" niitä hienovaraisempia nyansseja. Uskon, että moni säveltäjä kyllä tietää melkoisen hyvin mitä on tekemässä.
Ihan totta varmasti suurimman osan kuulijoista kohdalla, mutta voin sanoa, että vain moni tietää mitä on tekemässä, monen ulkopuolelle kuitenkin jää suurin osa. Sellaista einaria nimittäin löytyy ihan oikeiksi taidemusiikin säveltäjäksi musiikin pyhätössä, Sibelius-Akatemiassa, opiskelevienkin joukosta.
Ongelma on mielestäni modernien säveltäjien kohdalla siinä, että joukossa on valtava määrä ihmisiä, joille todennäköisesti hyvän, pienelle kokoonpanolle kirjoitetun perus-3 minuutin poppisbiisin (tai vaikka sitten vaan 2 minuutin tonaalisen, romanttistyylisen pikku-viulukappaleen) säveltäminen ja kasassa pitäminen tuottaa uskomattomia vaikeuksia. Kuitenkin samat henkilöt yrittävät tuottaa 20 minuutin pituisia, moniosaisia teoksia joiden teho perustuu ainoastaan niihin asioihin, jotka ovat tonaalisessa musiikissa vain näkemyksellisimpien henkilöiden käytössä.
No, aika näyttää klassikot, enkä jaksa ruveta väittelemään tästä. Sanon vaan että moderni värisäveltäminen on todella harvojen ja valittujen hommaa ja toivoisin että klassinen sisäpiiri alkaisi jälleen arvostaa myös perinteisempiä musiikin keinoja. |
 pkhlo
03.02.2006 22:16:16 | |
|---|
Oman käsitykseni mukaan taas kuoro on ollut juuri se alusta, jolla kaikista hurjimpia moderneja juttuja on testailtu.
Ok. Mulle opetettiin satsiaineissa et mm. nää ylinousevat sekunnit ja rinnakkaiskulut (oktaavit ja kvintit)on alunperin pistetty pannaan pitkälti juurikin siitä syystä, että niitä on niin vaikea laulaa puhtaasti. Saman ole itse huomannut laulaessani kuoroissa ja varsinkin lauluyhtyeessä, jossa tuli laulettua välillä aika tiukkaakin matskua suomalaisilta nyky kamu- ja jazzsäveltäjiltä/sovittajilta. Mun oman pelkästään käytännön kautta muotoutuneen käsitykseni kautta tää vaikeus johtuu siitä, että ilman selkeää tonaalista kehystä (ja absoluuttista korvaa) pitäisi laulaa enempi tasavireisesti. Se on ihan helvetin vaikeaa ja ärsyttävää hommaa.
Saatetaan olla silti oikeessa kummatkin. Sitä hurjaa ja modernia kun on niin monenlaista. Pastilli?
They can't prove whose vomit it was, they don't have the facilities in Scotland Yard. You can't really dust for vomit. |
 baron
04.02.2006 02:12:04 | |
|---|
Mun ei pitäisi tähän keskusteluun puuttua kun en mitään tiedä enkä mistään ymmärrä, mutta mulla on luulo/kuvitelma että nää sointusoittimet kitara, piano, mitä niitä on, on pakottaneet tällaiseen perinteiseen harmonia/sointukiertokäsitykseen.
Jos meillä olisi vain yksiäänisiä soittimia, niin ei tarvitsisi olla tahteja/tahdinosia samassa soinnussa vaan musa pääsisi irrottautumaan tästä.
Mulle tulee mieleen John Cagen sävellys "Tropical Fish" jota en oo ikävä kyllä koskaan kuullut, mutta oon lukenut, että akvaariossa oli neljä kalaa ja neljä soittajaa, jotka jokainen soitti oman kalansa mukaan ilman mitään paineita ylläpitää jotain perinteistä harmoniaa. My name is Baron, Sir Baron. |
 Sharkman
04.02.2006 14:54:02 | |
|---|
Mun ei pitäisi tähän keskusteluun puuttua kun en mitään tiedä enkä mistään ymmärrä, mutta mulla on luulo/kuvitelma että nää sointusoittimet kitara, piano, mitä niitä on, on pakottaneet tällaiseen perinteiseen harmonia/sointukiertokäsitykseen.
Jos meillä olisi vain yksiäänisiä soittimia, niin ei tarvitsisi olla tahteja/tahdinosia samassa soinnussa vaan musa pääsisi irrottautumaan tästä.
Niin voihan tuossa olla aavistuksen jotain pointtia. Kuitenkin silloin kun tonaalinen harmonia muotoutui, oli esim. jousiperhe sävellysten lähtökohtana eikä se kärsi minkään sortin pakotteista ja sille voi vapaasti säveltää neliäänistä satsia sointuina tai polyfoniana.
Tonaalinen harmonia on loppupeleissä kuitenkin paikalleen jähmettynyttä kontrapunktia? |
John Titor