Kitarat: kitarakamat ›

Osittain ikääntyessään kitaroissa olevat puut menettävät kykyään sitoa ja menettää kosteutta ja näin suuretkin heilahtelut eivät paljoa vaikuta, vaan ongelma on lähinnä uusissa muutamia vuosia vanhoissa kitaroissa. Sen jälkeen on paljon helpompaa. Varmaan tästä samasta syystä hyvin vanhentunut kuten myös kuivunut kitara kuulostaa paremmalta. Ainakin itse olen huomannut, etta alhaisissa kosteuslukemissa akustiset kitarat soivat napakammin ja jotenkin paremmin.
 
Tämä olikin hyvä tietää. Tässä oli tulossa jo kylmä hiki otsalle, kun en ole kostuttajaa käyttänyt, ja olin jo ryhtymässä sellaista ostamaan. Mutta eipä siis näemmä tarvi, kun tuo akustinen on varmaan parikymmentä vuotta vanha.

Tämä olikin hyvä tietää. Tässä oli tulossa jo kylmä hiki otsalle, kun en ole kostuttajaa käyttänyt, ja olin jo ryhtymässä sellaista ostamaan. Mutta eipä siis näemmä tarvi, kun tuo akustinen on varmaan parikymmentä vuotta vanha.
 
Öööh....ei se vanheneminen sitä elämistä kokonaan poista, mutta todennäköisyys halkeamille ym. kyllä väheneen. Ilman muuta jos kitara on kokopuuta, tai vaikka vain kansi, niin hommaat kosteuttajan. Se on pieni satsaus siihen verrattuna kun/jos kansi halkeaa, kaulat vääntyy ja otenauhat alkaa törröttämään. Puusta poistuu sen solukkorankenteen vanhentuessa osa vedestä ja samoin kyky sitoa sitä lisää, mutta ei tietenkään koskaan täydellisesti. Samanlaisesti satoja vuosia vanhat viulut halkeavat pakkasilla jos niiden kosteutuksesta ei huolehdita, mutta ne eivät ole enää yhtä herkkiä muutoksille. Uuden kokopuisen kitaran ostajan pitää olla varuillaan eteenkin ensimmäiset pari talvea, sen jälkeen voi ottaa rennommin, ehkä...

Juu itselläni oli sellainen laite ensin, josta tuli irrotettavasta säiliöstä pieni määrä vettä 'hyöyrystyskammioon', jossa se kiehahti höyryksi. Tämä oli kyllä lapsiturvallinen, sillä vain pieni osa vedestä oli kuuma, ja sekin sellaisen kartion sisällä, ettei sieltä pitäisi tulla mitään, vaikka vehkeen kaataisi kyljelleen.
Mutta piti sellasta suhinaa, ja välillä kuplivaa ääntä, että oli vaihdettava tuollaiseen ufomalliin. Tuohon olen kyllä tyytyväinen. Eikä tuotakaan vahingossa saa nurin, sen verran matalalla painopiste. Tuo ei ole sellainen tyylikäs jaloilla seisova lautanen, vaan tukeva lieriön mallinen.
Edit: Ja mikä parasta, täysin äänetön.

tukeva lieriön mallinen.
 
Tuo on malli HK2, joka on teholtaan pienempi. Perinteisessä Ufox S3:ssa on kaksi toimintatehoa, joista pienempi on sama kuin tuossa HK2:ssa. Mun makkarissa tuo S3 puksuttaa täysillä.

Mulle tuli kitaran mukana sellainen Planet Waves "sienikostutin".
Kannattaako jo nyt laittaa se kitaraan? Jos kannattaa niin mihin asti sitä on hyvä pitää? Kuinka paljon sientä kastetaan? Ja ihan normi vedelläkö?
 
(aloittelija kyselee)

sater: Mulle tuli kitaran mukana sellainen Planet Waves "sienikostutin".
Kannattaako jo nyt laittaa se kitaraan? Jos kannattaa niin mihin asti sitä on hyvä pitää? Kuinka paljon sientä kastetaan? Ja ihan normi vedelläkö?
 
(aloittelija kyselee)
 
Kosteusmittari on hyvä vekotin kertomaan tarvitseeko kostutinta. Ilmankin pärjää, jos huoneilma tuntuu kuivalta niin varmasti tarvitsee kostutinta.
Tavallinen vesijohtovesi ei ole hyvä kostuttimelle( tavis vedessä olevat suolat tukkivat kostuttimen ajan myötä). Tislatu/ionivaihdettu(akku) vesi on hyvä kostuttimeen.

Juniper: Tavallinen vesijohtovesi ei ole hyvä kostuttimelle( tavis vedessä olevat suolat tukkivat kostuttimen ajan myötä).
 
Jos kyseessä on tämä Planet Wavesin uusi malli josta sienen saa ulos, luulen että vesijohtovesikin kelpaa, siinähän ei ole aukkoja jotka saattaisivat tukkeutua. Vanha malli johon ruikitaan vesi ruutalla, tosiaankin vähän kalkkeutuu hanaveden käytöstä.
 
Tuollaisella kostuttimellahan ei voi saada kitaraa liian kosteaksi, joten jos olet epävarma niin pyri käyttämään jatkuvasti. Sieni tulee kostuttaa ilmeisesti viikon-kahden välein, mutta tästä on Planetilla ohjeet.