Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Lähinnä suurin ongelma näissä folk-metal bändeissä on juuri se, että on jokin mystinen ja pakottava tarve tunkea sitä kansanmusiikkia joka väliin.
 
Tuo Rauta minuun vetoaa juuri siksi, että kyseessä ei ole semmoinen tusinahevareiden "nyt soitetaan folk-metallia"-bändi vaan paino on enemmänkin progressiivisuudella.. Todella mielenkiintoisia sointu-, melodia- ja sovitusratkaisuja. Miellyttää ainakin minun korvaani.. Folk-metallissa ja -musiikissa kun nuo aspektit ovat lähestulkoon aina parhaimmillaankin puuduttavia. (Kansanmusiikissa lähinnä vanhankantaisuuden takia ja metallissa muusikoiden lahjattomuuden takia)

Lähinnä suurin ongelma näissä folk-metal bändeissä on juuri se, että on jokin mystinen ja pakottava tarve tunkea sitä kansanmusiikkia joka väliin.
 
Aha.
 
Ainut vaan, että sitä kansanmusiikkipuolta NIMENOMANKAAN EI olla lähestytty sitten edes tuuman vertaakaan - ainakaan monenkaan suomalaisen yrittäjän osalta. Kuten puhuttu, on vain etäisesti sinne päin meneviä luikutteluja, milloinka tuloskin on sitten vain jotakin sinne päin. Ja nekin vähäiset perinnevaikutteet ovat sitten tätä skandiosastoa, tahi keskieurooppalaista meininkiä - eivät suomalaista tahi itämerensuomalaista. Olen itse jo useamman vuoden kanteletta soittanut, sekä iät ja ajat ollut perehtynyt näihin juttuihin - niitä parhaillaan opiskelen - joten tältä osalta kyllä tiedän, mikä on likellä perinnettä ja mikä ei. ;)
 
Ongelma on juurikin siinä, että ne "folk" - jutut tuntuvat monelle olevan juurikin noita peikko-viikinki-hakkaapäällepohjanpoika-juodaansimaa - klisheitä, joita juuri edellä tuli käytyä: siitä näkee heti, ettei perinteisiin olla perehdytty, ja tulos on ennemminkin luonteeltaan joko sankariheviosastoa, tahi sitten mahtipontista melodista eepostelumetallia, joilla kummallakaan ei siis juurikaan sen varsinaisen kansanperinnemusiikin - epiikasta nyt puhumattakaan - kanssa ole mitään tekemistä.
 
Tuo Rauta minuun vetoaa juuri siksi, että kyseessä ei ole semmoinen tusinahevareiden "nyt soitetaan folk-metallia"-bändi vaan paino on enemmänkin progressiivisuudella.. Todella mielenkiintoisia sointu-, melodia- ja sovitusratkaisuja. Miellyttää ainakin minun korvaani.. Folk-metallissa ja -musiikissa kun nuo aspektit ovat lähestulkoon aina parhaimmillaankin puuduttavia.
 
Itsestäänselvästikin oma näkemys, sekä tietynsorttinen progressiivisuus on aina hyväksi musiikkia tehdessä: itsekin pyrin siihen, vaikka perinteemme pohjalta ponnistammekin, sillä kuten edellä tässä ketjussa jo tuli moneen otteeseenkin todettua, perinne elää aina ajassaan, ja sen myötä vain aikain virtausten myötä menee eteenpäinkin. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä on tietää (varsinkin jos meinaa musiikkiaan kansanmusiikkivaikutteiseksi kutsua), kuinka homma on ennen tehty, sillä se luonnollisestikin muodostaa pohjan, mitä kautta ponnistetaan vain eteenpäin. Senpä takia itse tykkään aika monestakin nykykansanmusiikkiorkesterista, esim. Wäinöttärestä, joilla on näitä progressiivisempiakin elementtejä mukana hommassa.
 
(Kansanmusiikissa lähinnä vanhankantaisuuden takia ja metallissa muusikoiden lahjattomuuden takia)
 
Miten hyvin tunnet VARSINAISTA kansanmusiikkia? Jos olet siihen perehtynyt, tietänet, kuinka paljon nyansseja, sekä erikoisuuksia sieltä nimenomaankin löytyy, ja kuinka moniasta wanhakantainen musiikkiperinne voikaan parhaimmillaan olla, eiks je? ;)

Jälleen kerran, se että onko musiikki tarpeeksi "perinteistä" ollakseen todellista folk-metallia, ei pitäisi olla mitenkään musiikillisesti kovin relevantti asia.
 
Jälleen kerran.. *huoh* Jos perinnemusiikin tuntemus puuttuu, ei pitäisi käyttää siihen viittaavaa nimitystä. Vaan jotakin muuta, mikä on aikaansaatua lopputulosta likempänä. Samahan se on ihan kaiken muunkin musiikin suhteen: taustat on tiedettävä ennen ennen kuin lähtee mitään itse säätämään. Sehän nyt se pointtini tässä onkin koko ajan ollut, jos olet lukenut huolella aikaisemmat postaukseni. Musiikkia ja musiikintekijöitä kun on onneksi monenlaisia maailmassa ja hyvä niin. :)
 
Mutta kun ne elementit teipataan pikaisesti jonkin vieraan äänimaailman päälle, rikkoutuu illuusio ja jäljelle jää ainoastaan ontuva toteutus. Lopputulos on, suureksi harmikseni, usein lähestulkoon ainoastaan myötähäpeää herättävä.
 
Tässä samaa mieltä. Sen vuoksi omassakin musiikissa sähköisyys on enemmänkin taustaelementti, eikä niinkään se pääasia. Ja sähköä siis nimenomaan vain niissä biiseissä, mihin se yleensäkin edes sopii. Yleensä se on ollut noin puolet ja puolet. Itsekin pidän äänimaisemista, sekä arkaaisuudesta. Mutta muistan tuoda sen oman aikakauden mukaan kuvioihin - perinteen omilla ehdoilla tietenkin.

EDIT: tuli tuplapostaus vahingossa.

Jos perinnemusiikin tuntemus puuttuu, ei pitäisi käyttää siihen viittaavaa nimitystä. Vaan jotakin muuta, mikä on aikaansaatua lopputulosta likempänä. Samahan se on ihan kaiken muunkin musiikin suhteen: taustat on tiedettävä ennen ennen kuin lähtee mitään itse säätämään.
 
Tätä olen itsekkin ajatellut, kun muutamassa pändissä olen ollut enkä ikinä oikein tietoinen minkälaista musiikkia soitimme. Myönnän, olen huono sanomaan mikä on mitäkin genreä, kuuntelen kaikkea niin sekalaisesti. Jos ikinä pääsisin hyvään bändiin missä osaisin olla ja jos tulisi haastattelua tms. niin en sanoisi että "me vedetään folk-metallia, örr" tai että "suomi, sauna ja terva. perkele!" Sanoisin että soitamme musiikkia. Se joka haluaa musiikin genrettää, tehköön niin sitten, jos se hänen kuunteluelämystään parantaa. Tällä ainakin säästyisi kaikelta "ei toi oo metallia vaan rokkia"-jutuilta. Paitsi tietenkin jos musiikki on jotenkin enemmän metallia kuin humppaa niin jonkin toisen musiikin harrastajat eivät välttämättä noteeraa asiaa edes musiikkina.
 
Ja onko se niin pilkun päälle että pitää olla jossakin tietyssä musatyylissä kiinni? Että pitääkö vain kuunnella/soittaa heviä ja pelkästään heviä ja näin olla hevari? .. ah. hevari, kuinka kliseinen ja epämääräinen sana. Minkälaisen musiikin edustajaa se edes tarkoittaa? Kerran eräs humalainen tuli kyselemään notta olenko hevari. Vastasin olevani metallisti, ihan vain sen takia ettei tulisi käsirysyä. Mutta näin kunnolla ajatellen en edes tiedä "mikä" olen.

Tätä olen itsekkin ajatellut, kun muutamassa pändissä olen ollut enkä ikinä oikein tietoinen minkälaista musiikkia soitimme. Myönnän, olen huono sanomaan mikä on mitäkin genreä, kuuntelen kaikkea niin sekalaisesti.
 
Se on hyvä kuunnella laidasta laitaan musiikkia, sillä se avartaa omaa näkemystä musiikin suhteen, sekä mahdollistaa nimenomaan kehityksen omaperäiselle musiikkikorvalle. Vaikka itse itseäni jonkin sortin nykykansanmuusikkona pidän, kuuntelen silti sekalaisesti tavaraa perinnemusiikista metalliin, retroon, jazziin, bluesiin ja mitä vielä.
 
Omaa musiikkia tehdessä ei tietenkään pidä ruveta kelaamaan, että "mitäs genreä me nyt sitten soitetaan", vaan antaa musiikin tulla luonnostaan. Kyllä siitä lopputuloksesta sen sitten huomaa, mitä se on, ainakin jos on kyllin musiikkia kuullut. Ja jos tuntuu, että oma musiikki on niin erikoista, ettei se oikein mihinkään mahdu, voi kehittää jonkin ihan oman määritelmän, eikä mikään estä myöskään ilmaisemasta asiaa hieman laajemman skaalan mukaan :) Tästä oivalluksesta syntyikin omalle musiikilleni määritelmä Etninen kantelerock. Sekä "etninen" että "rock" ovat niin laajoja käsitelmiä, että eiköhän tuo oma ilmaisumme mahdu kummankin niistä sekaan!
 
Sinänsähän esim. "folk metalliksi" jo tiedetään esim. tämä peikko/viikinki/kelttiläiset musiikkikuviot/hanurihumppa/simaholokaust - osasto, eikä siinäkään siis mitään vikaa ole, että tällaistakin juttua tehdään. Mutta kun tuossa oli aikaisemmin puhetta OIKEASTA kansanmusiikista, niin siksi katsoin tarpeelliseksi kommentoida, että siitä on - ainakin suomalaisten yrittäjien ollessa kyseessä - hyvin harvoin jos ensinkään ollut kyse "folk metallissa", vaikka genren nimi sellaista lupaisikin. Ja koska kansanmusiikki on itselleni hyvinkin sydämenasia, halusin vain muistuttaa "folk metallisteja" sen ihan oikeankin perinneosaston olemassaolosta. Siihen on hyvä ainakin edes pintapuolisesti tutustua, jos meinaa edes rahdunkin verran pakanaosastolle päin lähteä liikenteeseen.