Kitarat: kitarakamat ›

Tokai on hevimiehen valinta, näyttää gibsonilta kuulostaa jacksonilta ja loppujenlopuksi myös on jackson ja ei varmasti toimi blues riffeihin.
 
Epiphone on blues/rokkimiehen valinta, näyttää gibsonilta ja kuulostaa niiltä vanhoilta gibsoneilta ja ei varmasti toimi hevinsoittoon.
Mistäs tälläinen mielikuva?
Kyllä heviä voi vetää vaikka puoliakustisella, ei se siitä ole kiinni (eri asia on se miltä se näyttää, mutta nyt puhun soundista).
 
Tuskin se vakiokuntoinen Tokai sen paremmin erottuu hevi/blues/whatever-rintamalla kuin samanhintainen Epiphone.
 
Nooh mielipiteitä on monia täs o yks.
Ja tässä toinen.
 
E: Kyllä minä voin ihan vakavalla naamalla ja leveällä haara-asennolla soittaa heviä tuon Epiphoneni kanssa.

Otsikosta tuli heti mielikuva että Les Paul-mallisesta kitarasta tässä keskustelussa ilmeisesti on enimmäkseen kyse.
 
Mä kallistuin Tokain japsimalliin sen vuoksi että haluan lessusaundin ja hyvän näköisen kitaran. Miksi nuo muut eivät sitten puhutelleet:
 
1. Gibsonin Stankun olisin halunnut ja haluan edelleen ja jonain päivänä olen sen myös päättänyt saada, mutta en vielä. Vaikka sitten viiskymppisenä.
2. Les Paul Studio olisi ollut saundeiltaan ok, mutta ulkonäkö ei miellytänyt. Olen paria kokeillut enkä tykännyt kyseisistä yksilöistä.
2. Epiphonen hyvät on kalliita ja lapa on se Epiphonen saatanan ruma mölkyrä, myös Elitist -sarjassa lapa on vielä melko ruma.
 
Päädyin siis Tokain LS-80F:ään. Mikä siinä sitten on pielessä:
-Mikit eivät miellyttäneet joten menivät vaihtoon
-Lakkapinta on TODELLA kiiltävä, himmeämpi olisi ollut miellyttävämpi
-Mikin kehykset ovat oransinvaaleanpunaiset, eivät kermanväriset
-Mikinvalitsin reistaili, joten meni vaihtoon, volapotikoita olen seuraillut viime aikoina...
 
Mikä Tokaissa on kunnossa:
-Puut
-Sointi
-Lavan muoto
-Paino (kevyt Lessuksi)
-Hinta
 
Hintalappu päätyi yli tonniin. Sillä rahalla ja pienellä lisävenymisellä olisin saanut käytetyn Gibsoniin LP Classicin. EHKÄ! Olen eniveis tyytyväinen.

Mie ettisin soitettavaa kaulaa, oikeanlaista soundipolitiikkaa kokonaisuudelta (ja
tietty mikeistä) ja sähköpuolella toimivuutta kaikissa tilanteissa. Sieltä varmaan
löytyy se yksilö, missä "H/L" on kohdallaan. Ulkonäkö on yks pointti
 
Syksyllä kävin parissa musaliikkeessä testailemassa kitaroita, kun on tosi pitkään
tehnyt mieli Les Paul-tyyppistä keppiä. Tai vaihtoehtoisesti puoliakustista, mutta
sellaisia vaan en ollut koskaan kokeillut vahvarin kanssa.
 
Muutamien Tokaiden, Ibanezien, Gibsoneiden ja ESP:ien (puoliakustisia ja Les
Pauleja) jälkeen tuli vastaan Yamahan LP-henkinen keppi. Se on kyllä omasta
mielestä aika tyhmän nakoinen bodyn koverruksineen, mutta kitara tulisikin vaan
kotikäyttöön tähän tietoon.
 
Mutta kaula istui omaan kouraan just eikä melkein, eikä itse soundissakaan ollut
moitteen sijaa (tosin soittelin hiljaisella volalla Roland Micro Cuben kanssa, kun
sellainen on itsellänikin). Mahonkirunko ja -kaula liimaliitoksella, noin 350 euroa.
 
Kokeilin referenssinä myös kolme kertaa hinnakkaampaa Ison Geen LP:tä, mutta
sen kaula tuntui vähän turhan leveältä, ja erityisesti otelauta (ruusupuuta) tuntui
paljon karheammalta. Muutamaa kuukautta myöhemmin muuten testasin myös
tuon Yamahan AES-sarjan kalliimpaa mallia (DiMarzion mikit ym.) ja sen kaula taas
tuntui omaan käteen liian paksulta.
 
Eli en ole vielä hommannut tuota Jammua, mutta ostoslistalla se on kärkipäässä.
Vaikka Les Paul on edelleen pirun hienon näköinen ja soundinen kitara, niin... no,
kattoo sitten miltä se Yamaha kuulostaa kotioloissa. Ja kaula tuntuu paksummilla
kielillä.

itselläni on epiphone ja gibson. Epiphone on palvellut jo 11 vuotta ja hyvin on kestänyt kulutusta. En ole missään vaiheessa katunut epiphonen homaamista.
 
tokait on mulle aikas vieraita, mutta jos heviä osittelet ja tykkäät jackson tyylisestä soundista niin tuo on varmasti hyvä vekotin.
 
Gibson on Gibson. Paras kitara joka mulla on ikinä ollut. jos on rahaa niin osta gibson mielummin kuin epiphone. Ja jos haluat kuitenkin oistella monipuolisemmin musaa, rock ja blues jne jne niin suosittelen Gibsonia ja Epiphonea, kumpaan nyt rahatr riittää.
 
jos veivaat vain heviä kait tuo tokai ajaa asiansa

No kun se hinta ei just sano juurikaan mitään. Tokai taas ei pahimmassa tapauksessa oo siellä päinkään, jos ajatellaan nyt esimerkinomaisesti vaikka Les Paul-mallia ja esim. puita.
 
Ei kannattas aina yleistää, kun juttu ei vaan mee näin..
 
..en yleistä, perässä luki: "riippu mallista" ja kun ostat lähemmäs tonnin tokain nii ei se puu nyt mitää lastulevyä oo. Ja Tokaillakin on aika monta Les Paul mallia.

jos veivaat vain heviä kait tuo tokai ajaa asiansa
 
Joopajoo.

Tokai ls/lc sarjalainen tai jos pätäkkää löytyy niin mikä ettei gibsoni

tokait on mulle aikas vieraita, mutta jos heviä osittelet ja tykkäät jackson tyylisestä soundista niin tuo on varmasti hyvä vekotin.
 
Mistä tää on nyt oikein saanut alkunsa? Toi väite voi pitää paikkaansa leppärunkoisten kitaroiden osalta, joita löytyy kyllä myös Epiphonen malliston alkupäästä. Lessun kanssa niillä ei ole muuta yhteistä kuin silhuetti joka sekin Epiphonessa on pikkasen pielessä. Mutta kyllä on aika kaukana Tokain saundi Jacksonin saundista noiden mahonkisten kitaroiden osalta.

Mistä tää on nyt oikein saanut alkunsa? Toi väite voi pitää paikkaansa leppärunkoisten kitaroiden osalta, joita löytyy kyllä myös Epiphonen malliston alkupäästä. Lessun kanssa niillä ei ole muuta yhteistä kuin silhuetti joka sekin Epiphonessa on pikkasen pielessä. Mutta kyllä on aika kaukana Tokain saundi Jacksonin saundista noiden mahonkisten kitaroiden osalta.
 
tolla nyt viittaan siihen (hieman kärjistetysti) että mun mielestä tokai on aikas kaukana gibsonin soundista (lähempänä jacksonin), epiphonet on paljon lähempänä. Tokait mitä olen ite testannut on mun mielestä paljon enemmän hevin suuntaan soveltuvia kuin epit ja gibsonit.
 
Esp:n kitaroihin kannattanee kanssa tutustua. Jos raskaampaan musaan tarvitsee keppiä niin espi on hyvä valinta. varsinkin nuo vähän paremmat ja kalliimmat mallit.
Pesee mun mielestä tokait mennen tullen. Halvimmat espit ovat sitten vähän riskaapeleita ostaa, aika paljon pikkuvikoja ilmaantuu helposti

tolla nyt viittaan siihen (hieman kärjistetysti) että mun mielestä tokai on aikas kaukana gibsonin soundista (lähempänä jacksonin), epiphonet on paljon lähempänä. Tokait mitä olen ite testannut on mun mielestä paljon enemmän hevin suuntaan soveltuvia kuin epit ja gibsonit.
 
;?) Eli olet todennäköisesti ajanut leppärunkoisella Tokailla sillä mäkin sanoisin että ne on aika lähellä Jaskoja. Epiluuria veikkaan mahonkiseksi.
 
Tällä keskustelualueella oli taannoin plussaa saanut keskustelu jossa oli pari ääninäytettä ja sitten kävi niin että...
 
...Tokain omistajat muistelee sitä vielä vanhainkodissa.

Tsekki Epiphone on kyllä niin kurko kun voi vaan olla. Lähes Stankku G.
 
*asia kommentti*

Niin tuota... Ai käytettynä? Kyse on myös siittä mistä ostaa. Gibsonien suomen hinnoittelu on persiistä mutta saa niitä edullisestikkin: http://www.coda-music.com/gibsonlespaul.html Eli Classic 899£ = 1300€ Studio 675£ = 976€ Täytyy muistaa että noiden hintaan kuuluu ne asialliset mikit ja ERITTÄIN hyvä laukku. Eli samaan hintaan (suunnilleen) mennään kuin tuon LS-80F:n kanssa, mitäs luulette miten jälleenmyyntiarvon kanssa on?
 
Väitänpä hyvinkin että se Gibsonin ylihinta muodostuu suomalaisen soitinliikkeen takahuoneessa...
 
oman gibsonin lp classicin ostin käytettynä. oli kuin uusi. valmistettu 2003 joskus kesän aikaan ja ostin sen melkein puoli vuotta sitten. löyty hintaan 1350 e. Studioita löytyy jopa alle 800e käytettyinä ja hyväkuntoisina.
 
kannattaa etsiä vähän aikaa jos gibsonin haluaa.
 
ja ulkomailta kun tilaa niin kuten tossa yllä oli, löytyy aika kohtuu hintaisina uusia

Gibson!

Itse kahden Gibson Les Paulin omistajana olen ihan tyytyväinen. Kummastakaan en maksanut juuri 1000e enempää. Muistaakseni 5995mk maksoi tuo Standard käytettynä, ja noin 1100 USD tuo Custom käytettynä myöskin. Eli siellä 1000e hujakoilla kumpainenkin. Tosin, Customista puuttui nauhat ostohetkellä.
 
Oli minulla Epiphonekin hetken, sellainen LP STD+ joka oli ihan asiallinen soitin. Hyvä backup keikoille ja kotisoittelussa riittää vallan hyvin. Mikitkään eivät olleet mitkään ihan kauheimmat. 3-palainen mahonkirunko leppäkannella johon liimattuna loimuvaahteraviilu. Näytti hyvältä ja kuulosti ihan "ok". Epiphonesta ja Tokaista ei vaan saa mitään kun sen joskus vaihtaa... monelle kun on tullut tämä "tämä ei ole vieläkään GIBSON!"-reaktio.
 
Ennen Gibson LP Customia minulla oli Standardin tukena Tokai LC80 mahonkikannella ja mahonkirungolla. Pickup-switch ei kestänyt vuottakaan ennenkö hajosi, potikat meni seuraavana, kaularautaa sai olla säätämässä lähes joka kuukausi kun sen puumateriaalit elivät sen verran paljon. No, sitten vaihdoin mikit ja silloin ei ollut viellä Duncanilla 125e settejä vaan niistä sai maksaa sen lähemmäs 200e (n.1000-1200mk) tuolloin. 2-3 vuoden jälkeen nauhat alkoivat olla finito ja ne tuli hiottua kitarakorjaajan toimesta. Ei jäänyt kovin kaksinen maku suuhun tuosta Tokain LP Custom-kopiosta (josta ei mene muuten senttiäkään Lesterille). Minulla on edelleen vuosimallin '92 Gibson LP Standardissa orkkisnauhat ja ne on kerran tsekattu kitararakentajan toimesta. Tokaihin olisi saanut vaihtaa nauhat tässä ajassa jo kolmesti... ja se ei ole mitään halpaa lystiä kitaraan jonka kaulassa on bindaukset.
 
Näissäkin kirjoituksissa mitä tällä threadilla on, huomataan taas se kuinka aliarvostettuja fiilikset ja vibat ovat mitä soittaja soittimestaan saa. Toki Gibson on kallis, niin on Ferrarikin... mutta fiilikset on ihan eri ajella Ferrarilla kuin Honda Civicillä. Monesti ne fiilikset ja alitajuisesti aistitut vibat soittimista ja kamoista on osa sitä voimaa mikä potkii persuksille vaikka soittaminen ja reenailu ei kiinnosta.
 
Voihan sitä ostaa Tokain japanilaisen, vaihtaa siihen mikit, elektroniikan, satulan, virittimet, ostaa laukun, hioa nauhat parin vuoden päästä jne jne. Ja kohta ollaan siinä tilanteessa että se "halpa ja hyvä" Tokai tuli maksamaan yhtä paljon kuin käytetty Gibson LP Standard jossa on mukana jo laukku ja edellinen omistaja on fiksannut pikkusäädöt kohdilleen.

Tokai LoveRock II anyone?
 
http://www.tokai-guitars.co.uk/guitars/loverock/loverock2.jpg
 
Ei oo huono..

Tokai LoveRock II anyone?
 
http://www.tokai-guitars.co.uk/guitars/loverock/loverock2.jpg
 
Ei oo huono..
 
No jaa... vähän laittaa mietityttämään, kun luvataan flamed maple one-piece top, ja siinä kuitenkin näkyy keskellä sauma. Minkähänlaista vaneria se mahogany one-piece back on?

Mulla oli kans Tokai LC-70. Dimarzion, Duncanin, Gibsonin, Emg:n mikeillä siitä sai ihan ok pelin, mutta aikamoinen homma oli löytää siinä toimivat mikit. Pitkälti toistakymmentä mikkiä tuli siihen testattua.
 
Ny on Gibson. Laakista hyvä. Virittimet paremmat, talla parempi, nauhat paremmat, kytkin parempi ja hienompi lakkaus. Soundikin on oleellisesti parempi vaikka omistamani Tokai oli kyllä ns. suht hyvä yksilö, mitä nyt olen muihin vastaaviin vertaillut. Paljon paljon huonompiakin Tokain Japsi LöövRokkeja olen rämpytellyt. En ole oikein lämmennyt ainuallekkaan Turun kaupoissa käpistelemilleni vastaaville MIJ Tokaille. Kamalasti lakattuja. Mulla oli yhdessä vaiheessa Tokaissa aivan samat Gibsonin 490/498-mikit eivätkä ne potkineet lainkaan samalla tavalla. Tossa eebenotelautaisessa gibsonissa ne on aivan helvetin hyvät. Lisäksi Studiossa on sopivampi kaulaprofiili mulle. Tokai aiheutti rannekipuja. Joojoo, tiiän et se profiilikin on kopiotu..
 
Sanon tämän silläkin uhalla, että joku nulikka kutsuu mua asiantuntijaksi.
 
Kyllähän Tokaillakin hyviä pelejä on. Niillä vanhoilla 80-luvun alun vehkeillä se maine taitaa olla enemmänkin hankittu. Nyt joku edwards vois olla parempi valinta. Uuuh, saa nitrolakankin ja hinta voi duncanin mikeillä olla jopa halvempi. Mut voihan sitä ostaa käytetyn Tokain jollain 500-700€lla, mikittää sen uusiksi ja ostaa laukun, mutta ei sekään halvaksi tule. Studioita saa jo jollain 700€lla ja mun mielestä ne on ihan hienoja nekin, varsinkin alpine white ;-)

Tokai LoveRock II anyone?
 
http://www.tokai-guitars.co.uk/guitars/loverock/loverock2.jpg
 
Ei oo huono..
 
Niinpä........ ja hintakin näyttää olevan samaa tasoa kuin Gibson Classic /studio. Eli samanlaatuisesta soittopelistä pitäisi olla kyse.
 
Mielestäni se Gibsonin ylihintaisuus on vähän niin ja näin, kovin on pieni tuo hintaero kun samoilla spekseillä olevia verrataan. Kunhan nyt unohdetaan sitten suomen musakauppojen hinnat, mikä ei kaiketi ole valmistajan vika?

Nyt joku edwards vois olla parempi valinta.
 
Missä noita muuten myydään?
 
Niinpä........ ja hintakin näyttää olevan samaa tasoa kuin Gibson Classic /studio. Eli samanlaatuisesta soittopelistä pitäisi olla kyse.
 
Oletettavasti näin. Vaikka spekseiltään eroaa aikalailla LP:stä. Ois todella mukava päästä kunnolla testaan. Malli näyttää ihan hyvältä meikäläisen silmään.
 
Tosiaan. Tokai teki maineensa 80-luvun alun LP kopioilla. Tänä päivänä eri tehdas (? ainakin Koreassa...) eli ei paljoa tekemistä niiden vanhojen kanssa. Mutta samapa se kyllä on tilanne monen muunkin valmistajan kanssa. Aivan alkuperäisiin nähden on vaihtunut materiaali, (saman merkkistä puuta, mutta pitää porata että saa samaan painoon.. hmph), muoto, tekijät, koneet jne. Perus ulkoasu vain on ja pysyy.
Jotka on päässeet testaan esim LS150 -> Tokain malleja, ymmärtää että tänäpäivänäkin siellä tehdään laatua. Mutta se taas maksaa. Jopa enemmän kuin perus Gibson...