Kitarat: kitarakamat ›

Itsekin on tullut ehkä vähän turhaan toitotettua sitä kokopuisuuden merkitystä kitaran laadukkuuteen, mutta kyllä voidaan sanoa, että laadukkaan kitaran voi tehdä kokopuukannella ja laminoiduilla kyljillä ja pohjilla.
 
Kokopuinen kansi tuottaa aina kauniimman äänenlaadun kuin laminointu, joka ei värähtele tarpeeksi hyvin, mutta yhtätärkeää on se miten kansi on rakennu ja tukirimoitettu. Myös kokopuisen kannen puulaadulla on hyvin suuri merkitys. Kannen pitäisi olla mahdollisimman jäykkä, mutta myös resonoiva ja jokapalasta kokopuukuusta ei tähän ole.
 
Ainakin ennen vanhaan oltiin yleisesti sitä mieltä, että kansi on soinnin kannalta ylivertaisesti ratkaisevin tekijä ja tätä totuutta testailtiin sitten rakentamalla akustisia kitaroita paperimassa- ja lasikuitupohjilla ja sivuilla. Lähinnä tulevat mieleen vanhat, ihan hyvän kuuloiset Ovationit, joista ei voi oikeastaan sanoa onko kyse pohjasta vai sivuista...
 
Mielestäni monella kitaristilla on vääränlainen käsitys mikä akustinen kuulostaa hyvältä, mutta tämä on vain mielipide ja siitä kiisteleminen on turhaa ja tyhmää. Yleensä kuitenkin rock-orientoidulla muusikolla on sellainen tuntuma, että lujaa=hyvä soundi.
 
Tämä käsitys on kyllä aika yleinen kantri- ja folkmuusikoidenkin keskuudessa. Kun kerran vedetään akustisena niin olisihan instrumentin hyvä kuulua.
 
Tälläinen äänihän suosituilla D-kopan kitaroilla yleensä lähtee.
 
Hieno soundihan niissä on muutenkin ja tuonne Neil Young-osastolle sopivat kyllä hienosti.
 
Lisäksi tälläistä kitaraa voi olla vähän hankala nauhoittaa tai saada "se" nauhalla mitä kitaristi haluaa, koska bassovoittoinen yleisääni peittyy muiden soittimien äänenkaistaleelle ja häviää loppukädessä ja loppumiksausessa.
 
Tämähän on tietysti ihan hallittavissa olevaa mikinsijoittelutekniikkaa ja -taktiikkaa. Vanha kikka on muuten äänittää sitä vain hienoisesti kuuluvaa ylähelinää "huonolla", ohutsointisella kitaralla.

Ainakin ennen vanhaan oltiin yleisesti sitä mieltä, että kansi on soinnin kannalta ylivertaisesti ratkaisevin tekijä ja tätä totuutta testailtiin sitten rakentamalla akustisia kitaroita paperimassa- ja lasikuitupohjilla ja sivuilla.
 
Jep. Niinkuin sanoin, jos kansi tehdään riittävän hyvin voi käytännössä pohja&sivut olla laminoituja tai vaikka mistä. Varmaan nuo paperimassaiset kitarat on olleet nailonkielisiä. En usko että se soveltuisi teräskielisiin kitaroihin ja niiden vaatimuksiin. Tietenkin kitara on kokonaisuus ja hyvin resonoivat ja ääntäheijastavat, kokopuiset sivut ja pohja on aina paras vaihtoehto, tai ainakin tätä mieltä parhaat kitaran valmistajat vielä nykyään ovat.
 
Lähinnä tulevat mieleen vanhat, ihan hyvän kuuloiset Ovationit, joista ei voi oikeastaan sanoa onko kyse pohjasta vai sivuista...
 
Niissä oli käsittääkseni kokopuinen kansi ja suunnittelu oli niin hyvää, hightech-tasoa, että niistä saatiin hyvä ääni irti. Olen itsekin sitä mieltä, että nuo parhaat Ovationit on hyviä kitaroita, niiden mainetta pilaa vain nämä halpatuontiversiot.
 
Tämä käsitys on kyllä aika yleinen kantri- ja folkmuusikoidenkin keskuudessa. Kun kerran vedetään akustisena niin olisihan instrumentin hyvä kuulua.
 
Tarkoituksena on ollut varmaan pärjätä muille voimakasäänisille instrumenteille, mutta yksin itseään säestäneet tai soittaneet folk-muusikot ovat yleensä päätyneet muunlaisiin kitaroihin kuin D-koppaisiin, niiden kauniimman äänenlaatunsa vuoksi.
 
Tämähän on tietysti ihan hallittavissa olevaa mikinsijoittelutekniikkaa ja -taktiikkaa. Vanha kikka on muuten äänittää sitä vain hienoisesti kuuluvaa ylähelinää "huonolla", ohutsointisella kitaralla.
 
Sama taitaa olla ns. Nashville-tuning, jossa kitara viritetään kuten ennenkin, mutta käytetään ohuimpia kieli punotuilla E, A, D ja G-kielillä, jotka lisäksi viritetään oktaavin ylemmäs. Näitä kun nauhoittaa kaksi kitaraa päälletysten tulee hyvä 12-kielis efekti, ilman 12-kieleistä kitaraa. Kielisetti voi olla esim. 012, .016, .010, .014, .020, .030 high to low.

Siis sellainen soitin joka soisi akustisesti, ei mikitettyä.
 
Kannattaa vielä miettiä olisiko siitä piezosta kuitenkin iloa. Mulla on Martin 000-1r Highlander IP-2:lla, tykkään kovasti. Akustinen soundi voisi olla kovempikin, mutta eipä sitä pienikoppaiselta voi odottaa. Ostin kitaran markka-aikaan käytettynä Kitarapajalta, ja taisi maksaa saman verran kuin nyt uutena tuo setti, mutta eipä tuota tarvitse mennä vaihtamaan mihinkään.
 
Kitarapajalta saa Highlandereitä:
http://www.kitarapaja.com/acoustic.htm

On varmaan erilaisia tapoja tehdä laminoituja pohjia ja sivuja kitaroihin. Tuossa yksi jota tuskin on tehty 'vanerista' säästämisen vuoksi:
http://www.ajl-guitars.com/custom.htm
 
Laminoidut sivut on varmaankin hyvä valinta jos kitaran kylkeen tulee säätimiä. Mikittäminen (talla-, kansi-, tai magneettimikillä) sotkee käsittääkseni muutenkin kuviota entisestään, sillä hyvä akustinen kitara ei välttämättä ole yksi yhteen hyvä 'amplified flat top guitar'. (Joku käytti tuollaista termiä alleviivatakseen sitä, että kun akkari mikitetään kyse on aika paljon eri soittimesta kuin ilman piuhaa soitellessa)
 
Pelkästään 'oikeaa mikrofonia' käytettäessä vastassa on taas kiertoherkkyys: juuri se mikä tekee akustisesta hyväsoundisen tekee siitä hankalan keikkatilanteessa.
 
En ole henkilökohtaisesti kiinnostunut akustisesti ohutsoundisista 'elektroakustisista', mutta ymmärrän kyllä että joku muu saattaa olla.

On varmaan erilaisia tapoja tehdä laminoituja pohjia ja sivuja kitaroihin. Tuossa yksi jota tuskin on tehty 'vanerista' säästämisen vuoksi: http://www.ajl-guitars.com/custom.htm
Laminoidut sivut on varmaankin hyvä valinta jos kitaran kylkeen tulee säätimiä.
 
Totta, nuo Selmer malliset kitarat on tehty traditiota kunnioittaen samoin kuin alkuperäiset, jotka myös oli laminoituja. Mutta tosiaankin myös laminoinnilla on eroja. Yksi hyvä laminointikonsepti on Guildin kaarevapohjaiset ja laminoitupohjaiset akustiset, mallit JF-30, JF-65, F-50 ja joitain muita. Kaareva pohja projisoi ääntä voimakkaasti eteenpäin ja näissä kitaroissa on hyvä soundi. Myös monissä hyvissä jazz-kitaroissa on käytetty laminointia kyljissä ja pohjissa, kansi yleensä kokopuinen, hyvin tuloksin.
 
En laittaisi mitään säätimiä kitaran kylkiin, pilaa mielestäni kitaran ulkonäön pahasti ja vaikuttaa sointiin. Kitaran peräpalkkiin porattavat mikkisysteemit, joissa mikrofonielementti tulee talla alle tai kanteen kiinni, eivät vaikuta ainakaan merkittävästi äänenlaatuun. Kaikuaukkoon laitettavat mikit vaimentavat ääntä kahdella tapaa: 1) Ääniaukko pienentyy joten soundi ei pääse kitarasta ulos kuten sen pitäisi ja eteenkin 2) ne vaikuttavat kanteen estäen sen vapaan värähtelyn. Tuo on helposti todettavissa kun soittaa kieltä vapaana ja koittaa kädellä kannesta mikin ollessa kaikuaukossa ja ilman sitä, mutta tässä on se etu, että tuollaisen kaikuaukkoon laitettavan mikin saa helposti pois ja sitä on tarkoitus käyttää vain kun kitaraa halutaan vahvistaa sähköisesti.

En laittaisi mitään säätimiä kitaran kylkiin, pilaa mielestäni kitaran ulkonäön pahasti
Ei aina kovin pahasti, mutta muuten samaa mieltä.
 
ja vaikuttaa sointiin.
En ole ollenkaan varma kuulisinko eroa.
 
tuollaisen kaikuaukkoon laitettavan mikin saa helposti pois ja sitä on tarkoitus käyttää vain kun kitaraa halutaan vahvistaa sähköisesti.
 
Jotkut suosii noita muistakin syistä, esim. http://www.john-renbourn.com/workshop_2.html :
 
"You are usually better off with a pickup that sounds good in its own way, and magnetic pickups still seem to be the best option"

Tämä käsitys on kyllä aika yleinen kantri- ja folkmuusikoidenkin keskuudessa. Kun kerran vedetään akustisena niin olisihan instrumentin hyvä kuulua.
------------------------
Tarkoituksena on ollut varmaan pärjätä muille voimakasäänisille instrumenteille, mutta yksin itseään säestäneet tai soittaneet folk-muusikot ovat yleensä päätyneet muunlaisiin kitaroihin kuin D-koppaisiin, niiden kauniimman äänenlaatunsa vuoksi.
 
Tulipa vaan näistä mieleen, että moni kantri- ja honkytonk-artisti suosi D-koppaisia 40-50-luvuilla juuri siksi että piti saada mahdollisimman kovaa ääntä ilmoille. Käytössä kun ei aina ollut toimivaa äänentoistoa joten ääni piti saada kuulumaan akustisesti. Syynä tähän on ollut mm. muut soittimet, esiintymistilojen koko ja muu meteli esim. baareissa.

Minä en välttämättä ostaisi. Tuossa on monia kyseenalaisia puolia: Korkea hinta ottaen huomioon laminoinut kyljet, "System 600T Electronics" mikä tarkoittaa piazo-mikrofonisysteemiä jonka laatu on yleensä kelvoton. Kitaran ostajaa yleensä huijataan tälläisillä mikkisysteemeillä maksamaan ylihintaa kitarasta, mutta jos on mahdollisuus testata rinnan muita laadukkaita akustisia, niin on paljon viisaampi.

 
Alvarezin sivujen mukaan tuossa kitarassa on Alvarez System 600T Mk II elektroniikka, joka sisältää piezon lisäksi etuvahvistimen virittimellä, eqlla ja muilla normaaleilla säätimillä ja liitännällä, johon saa liitettyä esim. kondensaattorimikrofonin. Sama systeemi on käytössä myös kalliimmissa Alvarez ja K. Yairi kitaroissa, joten ei se välttämättä ole aivan huono.
 
Olen myös miettynyt tällaista http://www.mguitar.com/guitars/choo … 0C-16GTE%20Premium&s=6&p=ge , mutta se on ehkä vähän liian kallis (1560 kitarapajalla).

Olen myös miettynyt tällaista http://www.mguitar.com/guitars/choo … 0C-16GTE%20Premium&s=6&p=ge , mutta se on ehkä vähän liian kallis (1560 kitarapajalla).
 
Kuten sanottua, nuo pienempi koppaiset kannattaa tosiaan soittaa myös läpi. Miulla on itsellä Martin DM, johon olen tyytyväinen (mitä nyt vähän hirvittää, miten se pintakäsittely kestää :-/ ), ja dreadnoughteja olen muutenkin paljon soitellut. Yksi Gibsonin Hummingbird, jota joskus soitin, on ehkä paras soittamani akustinen -- väheksymättä kuitenkaan noita kalliimpia Martineita -- mutta silti: voi hyvä Isä sitä soundia siinä Martinin Eric Clapton signature mallissa! Seuraava akustinen, jonka ostan, on takuuvarmasti pikkukoppainen.
 
http://www.mguitar.com/guitars/choo … d&m=000-28ECB%20(Eric%20Clapton)

Seuraava akustinen, jonka ostan, on takuuvarmasti pikkukoppainen.
 
Näissä asioissa ei ole hyvä aikailla! Myy DM:äsi mulle! :o)

Mortonki
En oo kokeillu Marttinia henk. koht., mutta puolesta puhujia näyttää löytyvän. Missä Marttinia pääsee kokeileen pirkanmaalla, vai pitääkö Niilo Nuori pyytää kylään kitaran kanssa?
Teilorin puolesta puhujia ei näyttänyt löytyvän.
Akustista ostaessa mä ostasin mielummin uuden, koska takuu pelaa jos se on halki jostain kohti.
Parhaiten akustisen erot huomaa viedessän sen kaiuttomaan tilaan esim. studioon parisointua paljastaa kitaran sielun sielä?
Sitten vielä Suosittelette martinin D-28, jos soitaa ronskilla otteella.
 
T.Ronalt Bix

Akustista ostaessa mä ostasin mielummin uuden, koska takuu pelaa jos se on halki jostain kohti.
 
Kitarapaja muuten tapaa lyödä vuoden takuun käytetyillekin.

Mulle kehuttiin suomessa valmistetuista kitaroista JASESOI merkisiä kitaroita, joita valmistetaan Jyväskylässä. Halvimmat mallit maksaa 1700e, ja kuulemma huollot pelaa. Mulla itsellä ei riitä täpäkkä jasesoi kitaroihin. Eli voisin kalastella Marttinia, ja jos ei löydy ni haen Teilorin Tammelan torinlaidalta.
 
T:Ronalt bix