Kitarat: kitarakamat ›

Itsellä oli joskus 3v. sitten Line6 Spider I 212 100w stereo. Olihan se silloin aluksi kiva peli kun oli kaikenmoisia efektejä sun muuta hilavitkutinta mutta saundit oli perseestä eikä "dynamiittiä" (lue dynamiikkaa) vehkeestä löytynyt ei sitten yhtään, se oli aivan se ja sama kuinka päin sitä keppiä piti kädes.
 
Eli aika surkea vehjes.
Eikä tuo II -versio sen paremmalta ole kuulostanut...

Saako tänne kertoa myös kokemuksia, joista on jäänyt huonot fiilikset?

Totta kai.

Saako tänne kertoa myös kokemuksia, joista on jäänyt huonot fiilikset?
 
Ootko ihan varma ettei niitä oo tällä palstalla jo vuodatettu tarpeeksi? Se "Trankkujen aateli" tjp. oli hyvä ketju. Ehkä jotain kertoo sekin, että Line6-tuotteita ei siellä taidettu kovin moneen kertaan edes mainita.
 
Ei LinjaKuutosen tuoteissa kaikki ole silti huonoa. Mä voin kirkkain silmin väittää, että mun mielestä Flexu II:ssa on vähintääkin uskottavat särösoundit. Harrastelijakäyttöön Podit on mun mielestä älyttömän hyviä äänityskäytössä. Jos tarvii kymmenen erilaista soundia (esim. pitemmät cover-keikat) niin Line6:t toimii siinä tarkoituksessa hyvin. Jos taas on yhden soundin miehiä (tai naisia) niin sanomattakin lienee selvää että Lin6 ei ole se ilmeisin valinta. Erilaisia laitteita erilaisten soittajien erilaisiin tarpeisiin.

Okei. Spider I:stä en ainakaan tunnin ruuvaamisella saanut yhtä ainutta käyttökelpoista soundia. Perus-PODista sai satunnaiseen kotisoitteluun ihan toimivan tuntuisia soundeja, ja olenpa todistanut myös yhtä keikkaa, jolla molemmilla kitaristeilla oli a)hyvä tatsi, b)hyvät kitarat ja c)POD kummallakin. Lopputulos kuulosti hyvältä. Yksinään Line6-soundeja vaivaa käsittääkseni vieläkin "muovisuus" ja "persoonattomuus", mutta bändisoiton seassa osa tuotteista toimii aivan hyvin.

Ootko ihan varma ettei niitä oo tällä palstalla jo vuodatettu tarpeeksi? Se "Trankkujen aateli" tjp. oli hyvä ketju. Ehkä jotain kertoo sekin, että Line6-tuotteita ei siellä taidettu kovin moneen kertaan edes mainita.
 
Mutta ystävä hyvä: Line6-tuotteet eivät ole "trankkuja", vaan digitaalisesti mallintavia vehkeitä, tietokoneita. Line6-comboissa ja -nupeissa on trankkupääteaste, mutta niiden soundi syntyy ensisijaisesti etuasteessa, joka on siis digitaalitekniikkaa: ei sen enempää trankku kuin putkikaan.

Mutta ystävä hyvä: Line6-tuotteet eivät ole "trankkuja", vaan digitaalisesti mallintavia vehkeitä, tietokoneita. Line6-comboissa ja -nupeissa on trankkupääteaste, mutta niiden soundi syntyy ensisijaisesti etuasteessa, joka on siis digitaalitekniikkaa: ei sen enempää trankku kuin putkikaan.
 
Toki olet oikeassa, ei käy kieltäminen. Mutta vaikkei etuasteen toimintaperiaate ole sama, niin kyllä mun mielestä Line6:n tuotteista voidaan puhua samassa jutussa trankkujen kanssa.

Soundifriikkinä en vahvistinpuoleen koske pitkällä kepilläkään, mutta Stombox Modelerit Delay ja Filtteri toimii laudassa. Soundeiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan oivallisia. Tosin vastaava modulaatio ja säröpurkki olikin sitten täyttä shittiä.

Tyytyväinen oon ollut tuohon POD XT:hen. Fenkun Champion 300:n edessä pidän kotisoittelussa ja soundia saa rautalangasta bluesin kautta heviin. Monipuolinen värkki on ja varsinkin noi vanhemmat vahvistinmallinnukset yllätti positiivisesti.

Vahvistinpuolella Line6-tuotteita vaivaa mielestäni vähän dynamiikan puute. Ne kuulostaa ihan hyvältä hiljaisemmilla volumeilla, mutta bändin kanssa soitettaessa saattaa tulla ongelmia. Kovat soittajat tosin soundaa hyvältä ihan minkä tahansa vahvistimen läpi. Tämä asia on tullut todistettua moneen otteeseen esim. XL-yhtyeen keikoilla.
 
Itse omistan Line6:lta tällä hetkellä vain DL4-delayn ja olen ollut erittäin tyytyväinen. PODikin löytyi vielä jonkin aikaa sitten, mutta myin sen kun ei tuollaiselle laitteelle löytynyt enää hirveästi käyttöä.

Omaan Duoverbiin olen ollut tyytyväinen, mutta liialla volumella tulee se seinä soundi. Hiljaisemmilla volilla toimii hyvin. Sekin on tehty niin PAhan soitettavaks.

Mulla oli aiemmin Line6 AX2. Se oli oikein mainio ja monipuolinen vahvari sekä treenis- että studiokäytössä. Sen jälkeen kun putkistyrkkari tuli tilalle, piti opetella soittamaan ihan oikeasti ;) Mutta valinta oli oikea, ei epäilystäkään.

Mulla on ollu jo pitempään toi flextone II XL eli 100W stereoversio. Sanoisin, että sitä sälää on kyllä vaikka muille jakaa tuolla ja efektit ajavat ihan hyvin asiansa, mutta kyllä siitä soundista elämää silti puuttuu.
 
Harmittaa sinänsä kun olen liikaakin tottunut noihin soundeihin millä soitan. Ja niemnomaan se tottuminen sitten jopa hieman haittaa muiden vahvistinten testausta kun hakee itseään miellyttäviä soundeja. Putkista kun irtoaa kuitenkin selvästi erilaista soundimaailmaa, jossa sillä dynamiikalla tuntuu olevan ihan merkitystäkin. Putkien soundi tuntuu usein karummalta ja raaemmalta kuin flextonen steriili soundi. Näitä juttuja ei vain enää huomaa kun pitemmän aikaa on pelkästään soitellut tuolla omalla vahvistimella. Sitten kun taas menee liikkeeseen testaamaan niin totuus tulee esiin.
 
Missään nimessä en sano soundia huonoksi. Varsinkin kotisoittovoluumeilla soundit ovat oikein mainiot. Bändisoitossa basso tuppaa lisääntymään exponentiaalisesti volumen kanssa mikä aiheuttaa itsellä sen, että bassot on käytännössä nollassa mättösäröilläkin bändisoitannassa. Toi 100W ei sentään puuroudu yhtä nopeasti kuin perus 60 W jota olen myös testaillut bändikäytössä. Toki raja tulee vastaan tollakin sitten kun voluumia lisää.

Pod ykkösen kanssa soittelin useamman vuoden. En ole tehnyt A/B -vertailuja, mutta se on käsittääkseni soundeiltaan aika identtinen tuon vieläkin myynnissä näkyvän kakkosversion kanssa. Eniten ärsytti se, että eq ei tuntunut vaikuttavan oikein mihinkään.
 
Soundit muuten oli "ihan ok". Vaihdettuani XT:hen ero oli kuitenkin aika huomattava, niin efekteissä kuin vahvistinmallinuksissa, etenkin pikkurosoisissa soundeissa (vox, champ...). XT:hen olen vieläkin ihan tyytyväinen mutta eihän se oikeita laitteita voita. Myyntiä olen harkinnut, mutta taidan kuitenkin pitää, kun se on niin älyttömän näppärä pienissä (koti)studiohommissa.
 
Efektilaitteena käytän tuota vieläkin, mutta vahvistinmallinnuksia en siis käytä bändisoitossa.

Juhlistin (?) uutta vuotta hankkimalla Pod Xt Liven ja sen kaveriksi Rocktronin trankkupäätteen.
 
Kuten olen aiemminkin maininnut, ei tuo soundillisesti mitään kakkaa housuun -tuntemuksia aiheuttanut, mutta tämä oli tiedossakin. Sitä on kai vanhemmiten alkanut tulla laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi, sillä jos vaihtoehtona on kantaa keikalle (kaapin ja kitaroiden lisäksi) putkinuppi casessaan, efektiräkki ja midilauta + wah TAI Pod ja pääte kivasti olkalaukussa, niin houkutus malintavaan on kyllä suuri. Varsinkin, kun Podista löytyy sama soundipaletti helposti hallittavassa ja kytkettävässä (piuhahässäkkä on minimaalinen) muodossa kuin toisesta setupistakin. Laadullisesti soundit ovat aivan päteviä, eikä peruskeikalla 95% jengistä kuitenkaan tajua kitarasoundien päälle mitään.
 
Tuntuma ei toki ole sama kuin aidossa putkivempeleessä, mutta se mä olen valmis uhraamaan käyttömukavuuden ja vaivattomuuden alttarille.
 
Toisaalta on tietty helppo puhua, kun on onni omistaa molemmat, niin putkivehjes kuin mallintavakin. Vaihtelu virkistää, ehkäpä?
 
JuSu

Miulla oli pari vuotta Flextone XL, sitä ekaa mallia. Miusta siinä oli rouheammat säröt kuin II:ssa, jossa mentiin lisää pehmeään karamellisuuntaan. Ja XL oli pikkaisen perusmallia isomman kuuloinen, niinkun pitääkin. Podista tykkäilen että se on öiseen kotikäyttöön jees, mutta inhoan sen onnettomia latteita tuhinoita joiden pitäisi muka olla särösoundeja jos tekee sillä vakavampaa vääntöä. Niinkun vaikka TikTak, paranisi niin paljon kunnon rähinöillä... :)
 
Flexissä Käytännössä neljä soundia oli miulla käytössä, puhdas, komppisärö, soolosärö joka oli muuten melkein sama mutta siinä oli delay, ja neljättä en muista. Tuumasin sitten että kun ei noita soundeja tarvitse kuin yhden hyvän, niin vaihdoin Mesaan. Ja toiseen, ja Marshalliin, ja Engliin ja H&K:hon, mutta se on toinen tarina... Kyllä silläkin olisi pärjännyt, mutta gas on sairaus. Ihan kiva peli soundien puolesta. Putkikoneeseen vaihdettua olin hetken hieman hukassa, "tällähän on väliä miten soittaa!", flexillä ei niinkään ollut. Ulostulema oli ikäänkuin valmiiksi nauhoitettu. Omia demoäänityksiä se toki helpotti, valmis soundi jota ei tarvi enää muokata.. :)
 
Luotettavuus ei oikein tuntunut hyvältä. Vahvarista putosi piirilevyltä joku osa, mikä aiheutti sen että kone sammui kun voluumia oli yli 1. Laudasta hajoili kytkimet vähän väliä, ja muutaman kerran kone sotki presetit. Mistä tulikin mieleen että möin laudan Vaskeen Terolle, lepää rauhassa. :(

Koko firman ainoa tuote jonka voisin harkita ostavani on se delay-pedaali.

Line6-tuotteet eivät ole "trankkuja", vaan digitaalisesti mallintavia vehkeitä, tietokoneita.
 
Hmm. Tiedätkös Jucciz, mistä tietokoneet on pääosin rakennettu? Tarkoitan, sittemmin kun putkitietokoneista luovuttiin erään uudemman tekniikan tieltä. :oD
 
No juu. Line6:
 
Spider I
-Ei sietokelpoista soundia ei puhtaalta, pikkurosoilta, eikä laulavasta säröstä. Oli kyllä rasittavimmat treenit mitä ikuna.
 
Spider II
-En huomannut kahden minuutin aikana mitään eroa ykköseen, joten jätin homman sikseen ja yritin saada ajatukset pois traumoistani.
 
Flex I
-Olihan se hieno juttu kun se oli uusi. Oli vaan tosi tummasoundinen.
 
Flex II
-En huomannut muutosta edelliseen.
 
Flex III
-Tässä on jo roimasti terveempi perussoundi, mutta erot eri soundien välillä on kummallisen pienet. Tarkemmalla EQ:lla saisi monissa tapauksissa samat erot. Käyttöliittymä kusee pahasti, kun ei ole Manual-modea.
 
DuoVerb
-Samantyylinen kokemus Flex III:sen kanssa. Ei herättänyt pienintäkään mielenkiintoa, vaikka kyllähän tuolla soittaisi mieluummin kuin selkäänsä ottaisi.
 
Pod I ja II
-Tosi nuhasia, mutta soundiguru Robben Ford on keksinyt käyttää Podia levyllään yhdessä biisissä sellaisena nuhasoundina. Olihan tuo punapeppu hieno asia silloin kun se oli uusi. Iso osa ton kanssa räpläämisestä tosin meni tietokoneen kanssa.
 
Pod XT
-Ehdottomasti tervein soundimaailma testaamistani Line6:sista. Yleissoundi silti jotenkin masteroitu samaan syttyrään. On jossain määrin AD60VTX:ssäkin, mutta se syttyrä miellyttää mua rutkasti enemmän. Käyttöliittymästä iso miinus XT:lle, en ole koskaan viihtynyt valikoissa kun tarttee jotain perusasiaa säätää.
 
Edit:
 
Variax500:sta ja 700:sta vaivasi sama vika, joka on tätä XT-sukupolvea lukuunottamatta vaivannut Line6:sta aina: Diskanttitoisto loppuu kesken tosi varhain. Tämä saa diskantin kuulostamaan pistävältä ja rasittavalta, ilman että soundista saa kirkasta ja avointa. Variax500:n akustinen Martin-mallinnus, ja em varauksin myös Super400 -soundit ovat mainioita, työkelpoisia.

Okei. Spider I:stä en ainakaan tunnin ruuvaamisella saanut yhtä ainutta käyttökelpoista soundia.
 
Eikä saanut Spider II combostakaan. Kerrassaan säälittävä esitys. Se nuppi toimi hieman paremmin 4x12" kaapin kanssa.
 
Perus-PODista sai satunnaiseen kotisoitteluun ihan toimivan tuntuisia soundeja, ja olenpa todistanut myös yhtä keikkaa, jolla molemmilla kitaristeilla oli a)hyvä tatsi, b)hyvät kitarat ja c)POD kummallakin. Lopputulos kuulosti hyvältä. Yksinään Line6-soundeja vaivaa käsittääkseni vieläkin "muovisuus" ja "persoonattomuus", mutta bändisoiton seassa osa tuotteista toimii aivan hyvin.
 
Itselläni on PODxt kotosalla ja en kyllä muuhun vaihtaisi. Helppoa nauhoitella riffejä muistiin, netistä saa muiden tekemiä soundeja kokeiltavaksi, asialliset puhtaat sekä särösoundit. GuitarPort-softan kanssa entistä mukavampi härveli tietokoneen vieressä nauhoittelukaverina.
 
Sen verran kuitenkin, etten minä tuota keikalle ottaisi... en tiedä miksi mutta jotenkin se ei vaan mielestäni sovellu sellaisiin live-tilanteisiin. Kotiin tuo on taas ihan #1. Hyvät soundit kuulokkeiden kera, hyvät soundit yhdistettynä koneeseen ja kotiteatterin kajareihin. Mie olen parit samplet nauhoitellut ja jossain vaiheessa pitäisi koostaa jonkunlainen sivusto missä ko. härvelin sampleja on kuultavissa.
 
Mielestäni Line6:n sivuilla tarjotut samplet eivät anna POD:sta oikeaa kuvaa... läheskään.
 
Eli pros and cons:
+ ei enää mikkien kanssa leikkimistä kun haluaa nauhoittaa riffit talteen kotosalla
+ ei häiriöitä signaalissa nauhoituksen yhteydessä
+ soundit kohdillaan kotisoitteluun
+ soundeja saa latailtua netistä useita tuhansia
+ toimii myös kuulokkeiden läpi soiteltuna hienosti... ihan eri soundimaailma kuin jonkun pikkucombon kanssa joka kuulostaa kuulokkeissa aina ampiaispesältä vaikka mitä tekisi
+ mallinnukset ovat hyviä (löytyy hyviä clean, crunch, lead ja hi-gain ominaisuuksia)
+ liitännät (on midiä, usbia, perinteiset line out left/right, phones ja input)
+ neutraali (myös cons-osastoa koska moni haluaa laitteilta enemmän persoonallisuutta)
+ efektit ovat ihan jees mutta...
 
- jep, eli aika persoonaton
- efektejä saisi olla useampi mallinnettuna, etenkin särölaatikoita (toki sen fx junkie paketin voi ostaa 50dollarilla jossa tulee mukana lisää efektimallinnuksia. Saisi vain olla vakiona jo)
- keikalla tuollaisen säätäminen voi olla tuskaista (PODxt:n näyttö on aivan liian pieni ollakseen 100% tehokas)
- ainakin meikäläisen kajarit menevät ruvelle jos podista on liikaa outputia (eli pitää pelata kotiteatteri-vaffarin volumen kanssa ja pitää PODin output särkymättömällä tasolla)
- Mukana ei tule suomenkielisiä ohjeita, eikä ruotsinkielisiä (tämä voi olla ongelma monelle nuoremmalle joka ei ole vielä päässyt lontoota treenaileen)
- hieman kömpelö interface (eli XT:n käyttäjien kannattaa hankkia GuitarPort-softa. Ainakin minun mielestäni sillä on helpompi hallita ja säätää tuota.)