| Aihe: Herra nimeltään Nick Cave. | |
|---|
|
Kaivoin tuosta taas Nick Cave and the Bad Seedsin Murder Ballads hittikimaran hyllystä pölyttymästä ja koko päivä onkin tullut sitten tutustuttua herra Caveen ja eri kokoonpanoihinsa. On vaan järkyttävän nerokas muusikko ja merkkitapaus vaihtoehtomusiikin saralla.
Eniten kolahtaa tuo Bad Seedsien aikainen tavara, mutta nyt olen kuunnellut myös noita harvinaisempia tuotoksia ja the Birthday Party ja Boys Next Doorin kanssa tehtyjä alternative/punk/indie/noise juttuja ja huhhuh kun on monipuolinen mies ja ääni. Lydia Lunchin kanssa yhteistyössä tehty kama on myös jotain yliluonnollista.
Niin eli siis tarkoitushan taisi olla saada aikaan keskustelua ja mielipiteitä kyseisestä miehestä.
Niin ja Cave ja Johnny Cash ovat ehkä maailman paras duettokaksikko. Äänet synkkaa täydellisesti.
human, all too fucking human. | |
Murder Ballads on pelottava, sairas, pimeä ja outo. Eli siis loistava.
Häpeäkseni joudun toteamaan etten herran muuhun tuotantoon ole juurikaan tutustunut. Katalogia tuntuu löytyvän niin monen eri poppoon kanssa, ettei oikein tiedä mistä alottaisi.
Olisiko mitään ehdottomia suosituksia?
mustan huoneen testi. | |
Multa on jääneet murhaballadit tarkemmin kuuntelematta koska en liiemmin välitä siitä Cave-Kylie -duetosta. Tosin esim. saman levyn Death is not the end on yksi Cave-suosikeista.
Kannattaa aloittaa tutustuminen vaikkapa The Boatman's Call - tai No More Shall We Part -levyistä. Uusin Abattoir Blues / Life of Orpheus on niin ikään mahtava. Kyllä Caven sanat, sävelet ja ääni saa mun munaskut värisemään. |  haukka_
01.02.2006 22:56:11 (muokattu 01.02.2006 22:59:48) | |
|
Joo katalogia tosiaan löytyy. Just kattelin tänään että ei menis kun jotain reilu 200e että saisin Bad Seedsien kaikki pitkäsoitot hyllyyni... Kesätöille käyttöä.
Se mitä voisin suositella riippuu minkä akselin tavaraa haluat. Uudemmat pitkäsoitot ovat ihanan melankolisia, mutta se kieroutuneisuus loistaa poissaolollaan. Ensimmäiset pitkäsoitot ovat juuri tuota kokeilevampaa ja kieroutuneempaa tavaraa ja tietty punk-asenne paistaa mukavasti läpi. Bad Seedsien ehkä tasaisin kokonaisuus taas Murder Balladsin lisäksi minusta on Let Love In joka on mukavan haikea, mutta ei missään nimessä lälly. Ja jos jostain saat käsiisi noita The Birthday Partyn ja The Boys Next Doorin aikaisia tuotoksia niin ne ovat nimenomaan tuota vinksahtanutta indierockia parhaimmillaan. Cavella on niin monipuolista tavaraa ja kaikki on hyvää, että olen vähän huono suosittelemaan ja nyt kun luen tätä postausta niin eihän tuosta saa mitään selvääkään. Mutta onnea etsintöihin. :D
edit: Niin siis http://www.nick-cave.com/ on kattava sivusto Cavesta kiinnostuneille. Discografia on vaan niin täynnä, että pirun hankalaa luettavaa.
human, all too fucking human. | |
Yksi suurimpia suosikkejani on kyllä. Tälläkin palstalla kun on kyselty maailman kauneimpia biisejä, niin Bad Seeds-biiseistä voisi melkein kolmasosan siihen mainita. Ja tunnelman luojana myös ihan omaa luokkaansa: loistavat sanoitukset, vähäeleinen ja tiivistunnelmainen soitto sekä herran ääni lyövät tiskiin niin eläväistä tarinaa, että herraa voi verrata tarinankertojana vaikkapa elokuvaohjaajaan.
Ja aivokuoliolle suosittelisin levyä nimeltä Let Love In. Mielestäni Caven paras levy ja tyyliltään aika lähellä Murder Balladsia, löytyy ilkeää murhaamista ja kauniita balladeja. Myös tuon tuoreimman tuotoksen ensimmäinen puolisko Abattoir Blues on varsin mainio levy. The Lyre of Orpheus on myös hyvää tavaraa, mutta melko vähälle kuuntelulle jäänyt edellisen paremmuuden vuoksi.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? | |
Jep, Caven Nick kuuluu ehdottomien (kantrin, rokkenrollin ja bluesin ulkopuolisten) ykkössuosikkien sarjaan yhdessä Kate Bushin, Leonard Cohenin sekä Julee Cruisen kanssa. Cavella on kyllä taito tehdä intensiteetiltään todella vahvoja biisejä, jotka herättävät tehokkaasti erilaisia tunnetiloja. Eli heläyttävät sielun kannelta, niin sanoakseni. Omia feivörittilevyjä ovat Murder Ballads sekä Let Love In.
Cavea on tullut hankituksi DVD:näkin. Hyllystä löytyvät DVD:t God Is In The House, The Videos sekä tuoreimpana hankintana The Road To God Knows Where/Live At The Paradiso. Kattelin juuri eilen tuon Paradiso-liven ja kova on sekin, mutta kyllä tuo God Is In The Housen taltiointi (Lyon 2001) on vielä huomattavasti kovempi. Siinä on sellaiset vedot esim. biiseistä Lime Tree Arbour, Red Right Hand sekä Weeping Song, että pois alta.
Cheap tequila and too much Seconal, but I`m still alive and well! * Bella Italia #1 * MegaMan Club #002 - Quiff Man * ASHC #1 | |
Samat lorut täältäkin. Let Love In levystä asti on tullut kuunneltua ja arvostus on korkealla. Tuosta samaisesta Let Love In levystä tähän päivään kaikki levyt ovat suosikkejani, paitsi Nocturama, josta en ole ikinä saanut oikein otetta. Ei sekään huono ole, mutta ei niin täydellinen kuin muut. Caven kaksijakoisuus siis toimii minulle täysin, pidän sekä balladeista että rankemmasta puolesta.
Road to God Knows Where/Live at the Paradiso DVD pitää hommata, muut löytyy. God is in the House on perskeleen kova paketti.
Tulihan äijä livenä nähtyä toissa vuonna, eikä tarvinnut pettyä. Toivottavasti joskus vielä saisi toisenkin tilaisuuden.
Faneille vielä tiedoksi, Nikon kirjoittama elokuva The Proposition tulee Suomessa teatterilevitykseen, ensi-ilta näillä näkymin Rakkautta & Anarkiaa festareilla.
http://www.imdb.com/title/tt0421238/
You still think swastikas look cool?
In a real fourth reich you'll be the first to go! | |
Onhan Nick kova. Yksi niitä, minkä musiikilla mennään ihan muualle. Siinä ei paljoa mietitä mitään soundeja tai viihdearvoa vaan tämä on yksi niistä "suurimmista" jotka tekee, niinkuin Jani jo sanoi, sielua värisyttävää musiikkia.
Itsekin aloitin Murder Balladsilla. Perhanan pimeä ja hieno levy se on, tuli kuunneltua aikoinaan todella paljon. Kyllähän se sitten koukutti. Havaitsin sen jälkeen, ja vieläkin, että miehellä on helvetin monta hyvää levyä, eikä oikein loppua näy, kun nuo uudemmatkin ovat niin hienoja.
Vähän vanhemmista, joskaan ei vanhimmista, yksi suosikkiley on the Good son. Ehkä yksi kauneimmista levyistä mitä tiedän. Avauslaulu on jo perhanan mahtava, kuten nimikkobiisikin, ja heti kolmannella raidalla kuullaan yksi parhaista pianomelodioista koskaan. Ei mene vikaan jos tämän levyn ostaa.
Let love in onkin jo mainittu, eikä siinäkään vikaa ole. Hyvää tavaraa. Good sonin lisäksi toinen suosikki vähän vanhemmista on ehdottomasti Henry's dream. Siinä on sitten kaikkea. Siinä on pahaa mieltä, vihaista tunnetta, liikuttavaa kauneutta, hämärää sekoilua ja mitä vaan levystä haluaa etsiä, niin ne on kaikki tässä. Henry's dream on mielestäni mestariteos, kuten niin moni muukin Caven levy.
Tender prey on myös todella rankka levy. Mercy seat on niin kovaa tavaraa, että sellaisia biisejä ei moni tee. Todella ilkeä ja mahtipontinen, ahdistava myös. Watching alice on semmoinen laulu, että lykkää haikean olotilan aivoon isolla volyymilla.
Boatman's call on näistä vähän uudemmista levyistä ehkä tärkein itselleni, se jotenkin paukutti mun päähän että "kyllä tämä Nikki vaan on kova jätkä". Levy on rauhallinen ja hiljainen. Sisältää monta laulua joiden tahdissa on kiva esim. itkeä.
Vähän uudempi levy, eli And no more shall we part, on myöskin tykkiä tavaraa. Ei aluksi napsahtanut niin kovaa, mutta aina kun sitä on tullut silloin tällöin kuunneltua niin levystä löytyy jotain uutta. On hieno levy tämä, täynnä upeaa musiikkia.
Tämä uusin ns.tuplalevy eli Abattoir blues/Lyre of the Orpheus, on myöskin hyvä. Siitäkin paljon löydettävää vielä. Aluksi vaikutti "ihan hyvältä" levyltä, mutta aina kun tulee kuunneltua siitäkin tykkää enemmän.
Voi ristus, näitä levyjä voisi luetella maailmanloppuun asti, eikä se asia siitä muuttuisi: Nick Cave on ainutlaatuinen jässikkä, ja itselleni todella tärkeä musiikintekijä. Jokaisella levyllä on oma jännä tunnelmansa, enkä kehtaa sanoa mitään niistä huonoksi.
THV-Klubi #7
Romantikkoitkijät #12 | |
Niin ja kiitos Mekanismimiehelle tuosta elokuvahommasta, en edes tiennyt. Plussaa napsahti.
THV-Klubi #7
Romantikkoitkijät #12 |  öl m
02.02.2006 10:12:49 | |
|
Ehkä kaikkien aikojen "se" itselleni. Armottomana Birthday Party-fanina Caven alkupää kolahti aikoinaan eniten, joskin mies tekee edelleen helvetin kovia levyjä. Rujous ja kauneus yhdistyy... Jos pitäisi hlökohtaisia suosikkeja silti nostaa esille, nostaisin "The Firstborn Is Dead":n, "Tender Prey":n, "Your Funeral... My Trial":n, "The Boatman's Call":n, "Henry's Dream":n, "The Good Son":n, "From Her To Eternity":n... Ääh, pistetään koko paska...
"A way a lone a last a loved a long the (...) riverrun, past Eve and Adam's, from swerve of shore to bend of bay, brings us by a commodius vicus of recirculation back to Howth Castle and Environs." | |
Kannattaa mainita myös John Hillcoatin ohjaama leffa "Ghosts... of the Civil Dead"(1988), jossa Cave on yksi käsikirjoittajista ja myöskin näyttelee vankia nimeltä Maynard. Rankka vankilakuvaus, esitetty mm. Rakkautta ja Anarkiaa festareilla. Leffan soundtrack on Caven, Mick Harveyn ja Blixa Bargeldin tekemä. | |
Mäkin oon tykänny Birthday Partystä lähtien.
"Musiikki voi viedä järjen, tytöt vievät sen varmemmin. Minä hullu molempiin sorruin, hyvä että hengissä selvisin."
- Vaaralliset lelut: Kaunis laulu | |
Tässähän on jo melkein kaikki tarpeellinen mainittu, hieno mies ja hienoa musiikkia. Nick Cave on osannut kyllä vanheta arvokkaasti ja tekee edelleen relevanttia musiikkia. "Jumala antoi minulle arpakuutiot elämään, niillä heitän kutoset heti ensikättelyssä."
OSTAKAA LEVYJÄ! | |
-- yksi suosikkiley on the Good son. Ehkä yksi kauneimmista levyistä mitä tiedän. Avauslaulu on jo perhanan mahtava, kuten nimikkobiisikin, ja heti kolmannella raidalla kuullaan yksi parhaista pianomelodioista koskaan. Ei mene vikaan jos tämän levyn ostaa.
Tosi on! The Good Son on ensimmäisen Cave-hankintani No More Shall We Partin ohella ehdoton suosikkini. The Witness Song on kyllä aika heikko, mutta muuten levy on täyttä rautaa. Miksei biisejä kuten Lament ja Lucy mainita koskaan Cavesta puhuttaessa? No More Shall We Partiin ja The Boatman's Calliin liittyy sen verran voimakkaita tunnesiteitä, että ne ovat myös melkein autiosaarikamaa.
Tässä ketjussa hehkutut levyt Let Love In ja Murder Ballads ovat sen sijaan levyjä, joista en ole innostunut ihan niin paljon kuin edellä mainituista. Hyviä levyjä ja monta hyvää biisiä, mutta mielestäni näiltä levyillä on myös vähän epätasaisempaa matskua.
"Sometimes you eat the bar, and sometimes, well, the bar eats you." | |
Tosi on! The Good Son on ensimmäisen Cave-hankintani No More Shall We Partin ohella ehdoton suosikkini. The Witness Song on kyllä aika heikko, mutta muuten levy on täyttä rautaa.
jännä, kun piti itse vielä tuo witness song mainita. Mielestäni se on todella kovaa tekoa se biisi. Rokkaa kunnolla. Kun sen muutaman kerran kuuntelin, niin se loppu on mahtava, missä soitto hiljenee ja Nick vetää sen "are you healed?"-jutun, ja kohdassa "baby i'm a liar" lähtee niin kova loppurokkaus että tunnelataus tulee päähän. Tana!
THV-Klubi #7
Romantikkoitkijät #12 | |
Pystyn kuuntelemaan Cavea muutaman biisin putkeen, sitten tulee stoppi. Jotenkin se ylitsevuotava dramaattisuus alkaa tympimään (ja joo joo, tiedän että niissä biiseissä on myös hjuumoria). Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Siis itse musiikki on mielestäni pienissä annoksissa mitä parhainta.
People just ain´t no good on oma suosikkini. Koruton ja upea melodia.
Dillon, you son of a bitch! | |
Pystyn kuuntelemaan Cavea muutaman biisin putkeen, sitten tulee stoppi. Jotenkin se ylitsevuotava dramaattisuus alkaa tympimään (ja joo joo, tiedän että niissä biiseissä on myös hjuumoria). Onko kellään muulla samaa ongelmaa? Siis itse musiikki on mielestäni pienissä annoksissa mitä parhainta.
Mä en pysty kuuntelemaan oikeastaan mitään ns. intensiivistä ja tunteisiin vetoavaa musiikkia kovin montaa biisiä putkeen. Yksi LP:n puoli vaikkapa Kate Bushia on ihan sopiva kerta-annos.
Cheap tequila and too much Seconal, but I`m still alive and well! * Bella Italia #1 * MegaMan Club #002 - Quiff Man * ASHC #1 | |
Murder Ballads on pelottava, sairas, pimeä ja outo. Eli siis loistava.
Häpeäkseni joudun toteamaan etten herran muuhun tuotantoon ole juurikaan tutustunut. Katalogia tuntuu löytyvän niin monen eri poppoon kanssa, ettei oikein tiedä mistä alottaisi.
Olisiko mitään ehdottomia suosituksia?
Melkein sama juttu mulla.
"Open hands to the wind." | |
Juuri tulleen tiedon mukaan The Proposition Suomen ensi-ilta on jo 31.3.
Ainakin Rumba kehui kovasti myos Caven ja Warren Ellisin elokuvaan tekemää soundtrack-levyä. Pakko ostaa.
It's about time we all get out and vote for love | |
Juuri tulleen tiedon mukaan The Proposition Suomen ensi-ilta on jo 31.3.
Ainakin Rumba kehui kovasti myos Caven ja Warren Ellisin elokuvaan tekemää soundtrack-levyä. Pakko ostaa.
Kappas! Tuota leffaa odotan kyllä kovasti. Toivottavasti tulisi edes Kemiin asti, niin voisi siellä käydä väijymässä.
Here we are nowhere, nowhere left to go/Here we are nowhere, maybe that's where we belong - Jake Burns
IHKK #3, IMIK #28, Bella Italia #8
Pastilli? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
