Kitarat: kitarakamat ›

Löytyykö näistä parasta vai ratkaiseeko merkin tuoma "ilma" vain hinnan eron? Keskusteluja näistä on ollut vain kitara malleista kuten sg:stä, niin aattelin, katsoa teiden mielipiteen tästä. Omasta mielestäni gibsonin hinnoissa on ilmaa, mutta kun aidolla gibsonilla soittaa niin tuntee siinä jotai erikoista fiilistä, se on pakko myöntää.
Nyt puhutaan sitten näistä uusista malleista ei niistä 58 luvun gibson golden topeista joilla aikoinaan bluesit väännettiin.
 
Eli kertokaas mielipiteenne jos olette testanneet edellä mainittuja malleja. Varsinkin tokain epiphonen parhaimmasta päästä sitten, ettei tarvii sanoo et kyl toi epiphonen 300€ maksava malli oli vähän paskempi ku gibsonin 6000€ lespa.
Kestääkö kenties gibson paremmin kuin muut tai onko soinnissa huomattavissa jotain paremmemmuutta?
Laittakaahan jotain mielipiteitä.

only gibson is good enough. tuleekin tästä mieleen eräs suomalainen tunnettu kitaristi joka vaihtoi gibsoninsa ESP:hen. kyllähän se antaa jatketta kun soittaa kalliilla kitaralla.

mut entäs jos on jo nii pitkä ettei tarvii jatketta ;)

Tästä tulee taas vääntöä... Mutta en pidä silti "suutani" kiinni. Valitse hyvä yksilö. Jos ei ole rahasta kiinni, niin usko korvia ja omia tuntemuksia. Mielenrauhan takia moni ostaa G:n, ettei tarvi sitten arpoa että mitä jos.. Ja hyvin pitkälti samasta syystä vaihdamme mikit johonkin merkkimikkiin, että ainakin tietää niiden olevan yleisesti hyväksytyt. Ja T:llä sekä E:llä on omat kannattajat. Lopullista totuutta aiheeseen ei löydy.
Kaikilta löytyy tänäpäivänä vaihtoehtoja. E ja T tekee niitä "oikeista" ja "vääristä" materiaaleista.
 
Omien kokemusten perusteella esimerkiksi Tokailta löytyy ihan rintarinnan aidon kanssa kamppailevia kappaleita. Tosin, niissä voi olla vääräoppisesti laminaatti kansi (löytyy toki muiltakin merkeiltä jopa 2000€+ kitaroistakin, mutta mitäs niistä..) ja lakkakin on todennäköisesti polyesteriä joka valitettavasti kestää isältä pojalle eikä relicoidu yhtä nopaan kuin nitrosellut. Mutta sokkotestillä...
 
Varma valinta ois hyvä Studio? Ei mene ainakaan niin paljoa "hukkaan".
 
Mutta, kuten jo mainitsin - mene ja soita niitä soittimia ja ota paras mihin rahkeet riittää. Siihen ei aina paljoa tarvita... Esim juuri meni torilta Gibson the Paul II hintapyyntö oli 600€...

pienimunaselle G ja köyhälle E :)

Mistään mitään tiedä mutta Tokaita mä noista kolmesta kattelisin. Gibsonissa on ilmaa hinnassa enemmän kun se nimi lavassa lämmittää ja Epiluurit nyt on mitä on.

pienimunaselle G ja köyhälle E :)
 
Kerrankin olen iloinen ollessani köyhä ;)
 
Jos valita saisi niin kyllä Gibsonin ottaisin. En tosin usko että se soundi ero niin maaginen on. Eroja voi olla muttei kyllä noin kalliitta jos ollenkaan. Sokkotesti olisi kiva järjestää. Ehkä sitten kun saa sen G ostettua.

Kannattaa tosiaan käydä liikkeessä testailemassa, mutta omien kokemuksien pohjalta sanoisin, että Tokailta varmasti löytyy näitä hyviä yksilöitä ja kun semmoinen löytyy, ei varmasti tarvitse katua.

Löytyykö näistä parasta vai ratkaiseeko merkin tuoma "ilma" vain hinnan eron? Keskusteluja näistä on ollut vain kitara malleista kuten sg:stä, niin aattelin, katsoa teiden mielipiteen tästä. Omasta mielestäni gibsonin hinnoissa on ilmaa, mutta kun aidolla gibsonilla soittaa niin tuntee siinä jotai erikoista fiilistä, se on pakko myöntää.
Nyt puhutaan sitten näistä uusista malleista ei niistä 58 luvun gibson golden topeista joilla aikoinaan bluesit väännettiin.
 
Eli kertokaas mielipiteenne jos olette testanneet edellä mainittuja malleja. Varsinkin tokain epiphonen parhaimmasta päästä sitten, ettei tarvii sanoo et kyl toi epiphonen 300€ maksava malli oli vähän paskempi ku gibsonin 6000€ lespa.
Kestääkö kenties gibson paremmin kuin muut tai onko soinnissa huomattavissa jotain paremmemmuutta?
Laittakaahan jotain mielipiteitä.
 
Nooh mielipiteitä on monia täs o yks.
 
Gibson on tietty Gibson
 
Tokai on hevimiehen valinta, näyttää gibsonilta kuulostaa jacksonilta ja loppujenlopuksi myös on jackson ja ei varmasti toimi blues riffeihin.
 
Epiphone on blues/rokkimiehen valinta, näyttää gibsonilta ja kuulostaa niiltä vanhoilta gibsoneilta ja ei varmasti toimi hevinsoittoon.
:
:
:
vedänpä vielä mustan hevosen esiin.
ESP lespaulmalli on hevimiehelle myös ihan fiksu valinta.

Valitsee sen, joka soundaa ja tuntuu parhaalta. Ei siinä sen kummempaa. Allekirjoittaneen mielestä Suomesta on kuitenkin helpompi löytää hyvä Epiphone Elitist tai japanilainen Tokai Love Rock kuin vaikkapa Gibson Les Paul Standard. Gibson LP Standardin hinnoista ei ole kuitenkaan pitkä matka kotimaisten soitinrakentajien veistelemiin soittimiin, joten sitäkin sietää harkita hartaasti.

only gibson is good enough. tuleekin tästä mieleen eräs suomalainen tunnettu kitaristi joka vaihtoi gibsoninsa ESP:hen. kyllähän se antaa jatketta kun soittaa kalliilla kitaralla.
 
Pidän muuten turpani tukossa, mutta sanon , et olen Epi lespaan enemmän kuin tytyväinen.. ja mulla on ihan vitun kallis Custom ESP myöskin tuossa telineessä roikkumassa.
 
Tokaista ja Gibsonista en osaa sanoa muuta, kuin että testaamani Tokait ja Gibsonit ovat ollet ihan loistavie keppejä. Loistavia.
 
En vaihtaisi EPI lespaani mihinkään, enkä ESP exploreriani... en mihinkään.. totaalisen erilaisia kitaroita, mutta loistavia sellaisia.

En mä sen enempää osaa sanoa kyllä tähän. Kaikkein tärkeintähän tuossa tilanteessa olisi päästä itse kokeilemaan, mieluiten samassa paikassa niitä kitaroita. Vaikka se G testien jälkeen osoittautuisi paremmaksi vaihtoehdoksi, niin eri asia sitten maksaa moninkertainen summa niihin verrokkeihin nähden.
 
Ikuisuuskysymys. Itse olen ollut vallan tyytyväinen omaan epi-studiooni. Ei kerrassaan mitään valittamista, paitsi niiden virittimien kohdalta, jotka jostain syystä aika ajoin resonoivat. Tosin tuo on niitä kuuluisia tsekki-epiphoneja, joten en muista osaa niin sanoa. Periaatteessa tollasen saisi varmaan kahteensataan euroon käytettynä. Siitä ei hinta-laatusuhde lespojen osalta tuskin enää parane.
 
Kelpo kitaroita varmasti kaikki. Jos budjetti kestää ja gibson tuntuu hyvälle, niin mikäs siinä. Osta pois.
 
/turha postaus

Mie ettisin soitettavaa kaulaa, oikeanlaista soundipolitiikkaa kokonaisuudelta (ja tietty mikeistä) ja sähköpuolella toimivuutta kaikissa tilanteissa. Sieltä varmaan löytyy se yksilö, missä "H/L" on kohdallaan. Ulkonäkö on yks pointti mutta kandee muistaa että se G... siellä lavassa ei merkkaa juuri mitään.
 
Se paljonko joudut sijoittamaan nyt vs. se mitä saat joskus myydessäsi tuon kannattaa myös ottaa huomioon. Epi halvalla nyt, myydessä juuri ei mitään takas vs. G paljon nyt, vähän vähemmän takas sitten joskus ja T siinä välissä-noin karrikoituna.
 
Kitaroiden testaaminenhan on pirun hauskaa ja opettavaista että kandee vaan jaksaa jusota niitä kauppoja läpi. Vielä kun liikkeet jaksaisivat pitää niitä luuttujaan edes keskinkertaisissa säädöissä..
 
E: tajusin just että mullahan on ollut kaikki G,Tja E. G:n ostin sokkona, oli melkoinen torrakko, E:n ja T:nki (halpismalli) ottaisin takaisen heti, jos vaan löytäisin. Että tällalailla mulla, ei tietty mene muilla välttämättä noin.

Sanoohan se Gibsonin hintaki jo jotain verrattuna epiin tai Tokaihin.. Mutta jos Epiphonesta ja Tokaista pitäs toinen valita nii ehottomasti Tokai, joka on monilta osin Gibsonin veroinen peli. Riippuu tietenki mallista...

Hemmetin raskas yleistys. Varsinkin tuo "Epiluurit nyt on mitä on".
 
Niin. Epiltä löytyy monenlaista: pulttikaula Special, leppärunko Standard, signaturemalleja Gibsonin burstbuckereilla ja "oikeilla" puuosilla, Japanin laadukkaat Elitistit... Watever juu vant söör. ;)

Mitäs mietteitä tästä?:
 
http://tinyurl.com/bff7n
 
"mahogany body, mapletop, one piece mahogany neck, rosewood fingerboard, 2humbuckers made by Gibson USA, Grover tuners, bone nut,mother of pearl dot inlays, MADE in JAPAN, colour ebony,incl. case."

Sanoohan se Gibsonin hintaki jo jotain verrattuna epiin tai Tokaihin.. Mutta jos Epiphonesta ja Tokaista pitäs toinen valita nii ehottomasti Tokai, joka on monilta osin Gibsonin veroinen peli. Riippuu tietenki mallista...
 
No kun se hinta ei just sano juurikaan mitään. Tokai taas ei pahimmassa tapauksessa oo siellä päinkään, jos ajatellaan nyt esimerkinomaisesti vaikka Les Paul-mallia ja esim. puita.
 
Ei kannattas aina yleistää, kun juttu ei vaan mee näin..

Gibsonin Les Paul Studio voi olla myös yksi vaihtoehto. Itselläni ei ole ainakaan mitään pahaa sanottavaa. Luovun ehkä kuitenkin tuosta koska tykästyin SG:n ja Flying V:n tuntumaan. Täytyy sellanen löytää. En sitten tiedä onko noissa kalliimmissa isoveljissä 1000€:on edestä enemmän tonea mutta mun mielestä ei. Ainkaan jos miettii bändi- ja keikkakäyttöä. Rockibändin kokonaissoundin kannalta tuolla pärjää ihan siinä missä kalliimmillakin. Nyanssit alkaa luultavasti erottua oikeilla vahvistimilla ja oikeissa olosuhteissa ja harjaantuneilla korvilla. Erinomainen käyttökone ja työkalu kuitenkin.

No kun se hinta ei just sano juurikaan mitään. Tokai taas ei pahimmassa tapauksessa oo siellä päinkään, jos ajatellaan nyt esimerkinomaisesti vaikka Les Paul-mallia ja esim. puita.
 
Ei kannattas aina yleistää, kun juttu ei vaan mee näin..
 
Näinhän se menee.Jotenkin vaan tän päivän bisnes ajattelu tuntuu olevan sitä että rahat pois ja morjens...
en ole ikinä tajunnu tota gibsoneden ns. hinta/laatu hommelia.hyviä soittimia muttei mitään "sateen tekijöitä" kuitenkaan,niinkuin hinnasta vois välillä päätellä.
 
taannoin tamperelaisessa musaliikkeessä tuli 335 mallia testattua oikein pitemmän kaavan kanssa kun ei millään tahtonu uskoa että se kuulosti ihan toiselta mitä hintalapun mukaan olis pitäny.