Bassot ›

Serkun Action-merkkisellä presarikopiolla. Musta bodi valkosella pleksillä. Sillon se vieläki, mut se on vähä kärsiny. Bodi on jostain kohtaa halki ja potikat ei pyöri. Kaiken lisäks se on oikeen kätinen, joten mä aluksi treenasin beissi ylösalaisin jaksamatta kuitenkaan kääntää kieliä. Vähä niinku Kärtsy. Eiks se soita niin et E-kieli on alimpana. Nykyään mulla on ihan puhtaasti vasuri basso.

http://users.cybercity.dk/~dko1011/phill.jpg
Tuosta tulee jonkun passo mieleen...
 
Eka oma bassoni oli Framus nashville, sitä ennen olin ottanut tuntumaa bassoon Arian jazzbassolla ja lyhytskaalaisella Fenderillä, olisiko ollut tuollainen music master bass:
http://www.bassnw.com/Used%20Basses … nder_1975_musicmaster_VW_606242.htm

Asama- merkkinen korealainen, yllättävän laadukas peli. P-mikki, kaula läpi rungon jne... Tosi muhkee botne, raskas soittaa ja kaulapainonen. Tuossa se lepää parin muun passottimen kanssa olohuoneen sohvan vieressä...

Vuoden 1984 japsi ibanez roadstar II :lla jonka uutena sain kun aloitin , ja joka on
vieläkin käytössä ku en oo raskinu panna poiskaan.

Joku Washburn Force ABT 4-kielinen se oli, 2 J-mikkiä, musta, ritza.

No joskus kasarilla aloittelin ja ensimmäinen oma soitin oli Hemby Custom Bass niminen Rickenbacker -kopio. Kaulapainoinen ja ohutsoundinen. En omista enää. Itseasiassa hukkasin aika äkkiä pois sen silloin.

Ootko muuten käyny tuolla Sam Ashin liikkeessä Time Squaren lähellä? Siinä vasta on hyvä musakauppa. Soittimia löytyy vaikka mihin lähtöön
Joo, sieltä ostin just sen GSR200:n! =) On se ihan kiva kauppa, se 48th street on siitä kohtaa aika nasta kun siinä on molemmilla puolilla vaa musakauppoja joku 100 metriä eteenpäin. Tietysti siellä on puhaltimia ja kosketinsoittimia jne, mutta onhan siinä ainakin joku 3-5 kitarakauppaakin samalla korttelilla =)
 
Luin jostain että Floridassa on Orlandossa joku sikaiso bassokitaraliike tjsp, tietääkö kukaan mistä puhun? En löydä googlella sitä, se oli varmaan joku bass playerin mainossivuilta bongattu juttu enkä löydä sitä millään.

..Tehtiinkö Espanat myös Suomessa? Siitä asti on merkki kiinnostanut, kun näin tämän:
 
http://www.8stringbass.com/Images/Misc8/images/espana1_jpg.jpg
 
http://www.8stringbass.com/Images/Misc8/images/espana5_jpg.jpg
 
Kyllä minun ymmärryksen mukaan "Espana" oli nimenomaan Landolan ja tehtiin Pietarsaaressa. Toinen vielä aikaisempi merkki Landolalla oli "Munkers".

Mun eka basso vuonna 1978 oli n. vuoden 1964 Hofner President Bass, myös 500/5-mallimerkinnällä kulkeva. Minttikuntoinen, alkuperäisellä laukulla. Tuossa muutama linkki samanlaiseen vehkeeseen. Mun oli aika samanlainen kuin tuo ensimmäinen, mutta kontrollit olivat niin kuin siinä viulubassossa. Myin sen pois ja hankin tilalle Ibanezin Les Paul kopiobasson, joka oli kunnon soitin tuohon Hofnerin ritsaan verrattuna.
 
http://www.vintagehofner.co.uk/gall … llery4/gallery7/gallery8/gal80.html
 
http://www.billysheehan.com/gear/instruments_17.html

Rockyn Precision-kopio. Hirveä vehje. Todennäköisesti vaneria, ja huonosti säädetty (enkä silloin tajunnut bassojen säätämisestä mitään, niin en itse osannut korjata).
 
Vahvistin oli vielä kamalampi. Vester Maniac.

Kasugan valmistama vuoden -74 jazzarikopiohan tuo on vieläkin käytössä. Kun innostuin bassoa soittamaan niin en elämässäni kuvitellut ostavani jazzia vaan "jonkun coolimman ja hevimmän". Paskat. Nyt en tähän hätään osaa kuvitella kauniimpaa ja mukavampaa soitettavaa kuin Jazz Bass.

Ekan basson ostin pikkuserkultani syksyllä 1981 muistaakseni 150 markalla käytettynä, se oli sellainen 70-luvun halpisjapsi, Vision-merkkinen, lyhyt 30 tuuman skaala, ulkoisesti näytti hieman kuin kutistetulta jazz bassolta, sunburst ja kaksi vähän höfner-mikkien näköistä metallikuorista mikkiä. Ja aivan kamala se oli soittimena mutta se ei menoa haitannut kun into soittamiseen oli niin kova. Ekat kielet kävin ostamassa siihen PSO:lta joka oli silloin Lasipalatsin kakkoskerroksessa, hieman vanhemmat stadilaismuusikot varmaan muistaa mestan. Vajaan vuoden jälkeen ajattelin maalata sen toisen väriseksi ja skrabasin tehtaan maalit veks ja kappas, runko olikin vaneria. Vetäisin siihen valkoisen pohjavärin ja epämääräisen psykedeelisen koristelun päälle.
 
Parin vuoden jälkeen kun sain hankittua paremman basson niin myin Visionin kai muutamalla kympillä yhdelle naapurikorttelissa asuvalle kundille joka halusi alkaa soittamaan mutta soittointo ei kestänyt, jossain vaiheessa se kundi oli lähinnä päätoiminen alkoholisti, kaverin nykyvaiheista ei ole mitään tietoa. Sain myöhemmin kuulla että Vision oli vaihtanut vielä kerran omistajaa parilla vinkkupullolla ja basson viimeinen omistaja oli purkanut frustraatioitaan lyömällä sen pillunpäreiksi seinään, eli RIP Vision. Tavallaan harmittaa kun se tuli myytyä, olisihan se kiva ihan nostalgiamielessä omistaa vielä se eka soitin, vaikka se olikin soittimena ihan skeida.

joku fenkun jazzi ja kondra.
 
niin nää ei ollu siis omia.Eka oma oli Yamahan BB 3000 joskus 80 luvun alussa.Hitto ku löytäis sen jostain.

Vuonna -75 ostama Höfnerin jousipyssy jostain 60-luvulta! Muovipäällynen ja puista ei tietoo! Koki lämpimän lopun!

Yamahan BB300 oli muistaakseni se ensimmäinen, metallinhohtopunainen p-mikillä. Oli muuten aikas hyvä. Harmittaa vieläkin kun vaihdoin sen leopardikuvioiseen Ibanezin teeärrään.

Ootko muuten käyny tuolla Sam Ashin liikkeessä Time Squaren lähellä? Siinä vasta on hyvä musakauppa. Soittimia löytyy vaikka mihin lähtöön
 
Se on hyvä putiikki. Hinnat vaan ovat metropolissa aika kovat.
Siinä kulmilla on pari muutakin erittäin asiallista soitinkauppaa.

Se on hyvä putiikki. Hinnat vaan ovat metropolissa aika kovat.
Siinä kulmilla on pari muutakin erittäin asiallista soitinkauppaa.
 
Joo, kyllä siinä sai silmät lautasen kokosina ihmetellä ku pitkin sitä katua käppäili...

Grooveloverille: Se Vision on todennäköisesti ollut jonkin "suuren" valmistajan kakkoslaatua, mihin on vaan maalattu jonkin toisen brandin leima. Itsellä oli 70-luvun alkupuolella samanlainen, nimi oli jokin s:llä alkava ehkä Star. Se mikkien ulkonäkö johtuu siitä, että laite olikin suora kopio Höfnerin muistaakseni 184-mallista, eikä Fenkusta. Samasta syystä skaala oli lyhkäisempi. Omassani oli mikkien pohjassa Ibanezin leimat, ja Ibanezilla (ennekuin rupesi fenderiä kopioimaan) oli 70-luvun alussa aivan samanlainen malli. Tää vaan kommenttina, eikä liity tähän keskusteluun mitenkään.

Yamahan RBX 170:llä alotin. Vaikee sano oliko hyvä vai paska, kun ei muista tosta ajasta paljoakaan. Ja kun ei ollu pahemmin kokeillut muita bassoja, niin ei ollut vertailukohdetta.
Jonkun puolen vuoden päästä ostosta hankkiuduin tuosta sitten eroon ja jatkoin Yamahan RBX 760 AII:lla, joka on kiertämässä jossain päin tätä todellisuutta. Ei olis pitäny hankkiutua eroon, mut rahatilanne oli niin huonolla mallilla.