 Noviisi01.02.2006 08:59:52 | |
|---|---|
Hei! Minulla on vasta 1,5-vuotias poika, mutta jo nyt mietin, että koskahan häntä kannattaisi alkaa aktiivisemmin ohjata kohti muusiikin maailmaa? Laulamme ja tanssimme paljon ja hän pitää "soittamisesta" (mikä tahansa mistä tulee ääntä käy, kunhan ääntä tulee PALJON). On siis erittäin tyypillinen ikäisensä taapero. Toivoisimme kuitenkin, että poika alkaisi jossakin vaiheessa soittamaan jotakin soitinta. Emme _todellakaa_ ole liikkeellä kunnianhimoisin tavoittein vaan lähinnä ajatelleet mukavaa harrastusta pienelle, jossa hän saa edetä tai olla etenemättä niin kuin huvittaa. Koskahan lasta voisi alkaa kannustaa soittimiin (muihinkin kuin olohuoneen pöytään)? Miten soitin kannattaisi valita? Tietysti koko ratkaisee (vai onko olemassa taaperotuubia?) vielä pitkään - jätkä on kuitenkin aika nysä. Ideoita? Kokemuksia? | |
 Juzzu01.02.2006 09:14:22 | |
No tuo on oleellista ettei mitään kunnianhimoista pakottamista kannattane harjoittaa. Niitä ei lasketa ihan pienissä lukemissa niitä nuoria jotka teini-iän uhmassa vihdoin uskaltavat lopettaa soitonharrastuksensa joihin heidät on pakotettu pienestä pitäen. Kyllä sen tekemisen halun soisi olevan ihan sisäsyntyistä. Eikös hyvinkin nuorille ole lapsille ole näitä leikki-muskareita? Jos ei muuta, niin kai näissä voi stimuloida lasten musiikillisia aisteja josko ne kehittyisivät siitä sitten vähän sähäkämmin. Tietty, kotonakin voi antaa musiikin tehdä vaikutuksen. Eräs tuttu soitteli akustisella kitaralla silloin tällöin siten, että kitaran runko nojasi raskaana olevan puolisonsa vatsaa vasten. Sävelkorvan kehitystä jo hyvissä ajoin.. :P Varsinaisen instrumentin soittamisen aloittamista kannattanee vielä odotella vuosia jos kohta muutamia väittäisin näin 0 lapsen isänä. | |
| Mesa/Boogie 01.02.2006 09:18:48 | |
Mulla oli taas mielessä tällainen sähköshokki_kun_kosket_kitaraan tyylinen ratkaisu. Opetan sen karttamaan soittimia. Jos vaikka tulis valinneeksi ammatin vähän viisammin kuin isänsä... :-) | |
 oiva tumpeloinen01.02.2006 10:00:59 | |
Tuossa Juzzu jo mainitsikin aika kiteytetysti mun ajatukset. Mä tosin voin täsmentää muutamaa seikkaa omasta käytännön kokemuksesta. Mun mielestä ei vielä kannata valita mitään soitinta. Siitä ei käytännössä mitään tule. Jos jotain on nyt pakko saada, niin korkeintaan joku halpa pannun, mitä voi halutessaan hakata. Itse soittamisesta ei meillä ainakaan meinanntu tuossa iässä tulla mitään; soittimien repiminen ja paiskominen tuntuu olevan paljon kiinnostavampaa. Vanhempi kakara (3,5 vuotta) rupeaisi pikkuhiljaa jo rämpyttää kitaraa, mutta nuoremmalta (2,5 vuotta) se ei vieläkään oikein suju. Paljon järkevämpi tapa mielestäni olisi nuo em. muskarit. Meidän vanhempi aloitti sellaisen täytettyään kolme vuotta ja tuntuu siitä nauttivan loputtomasti. Siellä asiaa lähestytään enemmän laulun ja tanssin kautta, tosin välillä saatetaan jotain bongoja vähän hakata. Tietenkin asian arvioimista vaikeuttaa mukuloiden eri aikainen kehittyminen, mutta mä en näkis, että vielä noin pienelle kersalle kannattais soitinta hankkia. Ennemmin vain kotona tanssimista ja lauleskelua, ja kun sopiva paikka löytyy niin osallistuminen johonkin muskariin. Ne itseasiassa oppii musikaalisuutta siellä järkyttävää vauhtia, kun niissä on ammattitaitoista porukkaa opettamassa, eikä pidä koskaan väheksyä ryhmän tuomaa "painetta" oppimiseen. =) Näin siis minun mielestä...... | |
 -Spade-01.02.2006 10:32:02 | |
Muskaria suosittelisin minäkin. Meillä se aloitettiin jo pojan ollessa puolivuotias. Sen ikäisten kanssa toiminta on tietenkin lähinnä sitä, että vanhemmat laulavat ja leikkivät erilaisia leikkejä lapset sylissään. Nykyisin käydään yksivuotiaiden ryhmässä, jossa lapset alkavat lisäksi kokeilemaan erilasia rytmisoittimia kuten marakasseja, tamburiineja ja rumpuja. Paljon tuolta tuntuu saavan iloa irti noinkin pieni kaveri. Jatkossa olen ajatellut olla painostamatta minkään soittimen valintaan, jos nyt musiikkiharrastus yleensäkään alkaa kiinnostaa. Kotoa löytyy treenikämppä soittimineen normaalille bändikokoonpanolle. Itse olisin ainakin penskana ollut onnesta soikeana jos tuollainen mahdollisuus olisi ollut tarjolla. Ohan se varma. | |
| Mr.Babbit 01.02.2006 11:44:58 | |
Mä olisin mennyt pianotunneille jo 3 vuotiaana oma-aloitteisesti, mutta vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa. nyyh. Toi muskari on varmana hyvä ratkaisu, ja muutenkin kannattaa katsoa, mistä lapsi on itse kiinnostunut, ja koska on tarpeeksi kypsä aloittamaan tunnit. Pahimmillaan siinä aiheuttaa lapselleen hirveät traumat, kun vie jonkun venäläisen viulunsoitonopettajan ruoskittavaksi. | |
| KTR 01.02.2006 12:07:10 | |
Minut "pakotettiin" pienenä pianotunneille. Se tuntui lähinnä kidutukselta. Siinä pienessä iässä en omannut vielä intoa musiikkia kohtaan. Pianokappaleiden soitto oli lähinnä suorittamista, tavoitteena saada opettaja tyytyväiseksi. Lopetin sitten pianotunnit Myöhemmin sitten innostuin oma-aloitteisesti enemmän musiikista ja aloitin kitaransoiton ja hakeuduin tunneille. Mut kyllä niistä pianotunneista oli hyötyä tulevaisuutta varten. Tarttui vähän teoriatietoa mukaan. | |
 KaljaMaha01.02.2006 12:07:19 | |
Itse kävin ala-asteikäisenä vähemmän vapaaehtoisesti piano/urkutunneilla ja lopetin sen kahden vuoden jälkeen. Se oli aika perseestä. Sitten ylä-asteikäisenä innostuin rockmusasta ja aloin vapaaehtoisesti käymään kitaratunneilla. Se oli kivaa. MAKSAVA asiakas on aina oikeassa. Mutta niitä harvoin näkee. | |
 Dr Dominant01.02.2006 12:35:26 | |
Itse olen sellaisilla linjoilla, että antaa lasten kasvaa ja jos itse mankuvat niin sitten voi järjestää mahdollisuuksia touhuta. Vanhin lapsistamme (nyt 14-v.) aloitti 6-vuotiaana viululla, soitti sitä pakkopullameiningillä ja kun molemmat vanhemmat on muusikkoja, kilttinä poikana suoritti musiikkiopintoja muttei kehdannut lopettaakaan vaikka oli ilmiselvää ettei kiinnostanut yhtään. Vaihtoi sitten 12-v:nä trumpettiin ja poptsääzpuolelle, kun se oli katu-uskottavampaa, mutta taisi olla enemmän julkisivun kiilloitusta kuin todellista intoa musan tekoon. Lopetti sitten 2 vuotta puhalleltuaan viralliset opiskelut (lopettamispäätös vanhempien taholta "autettuna"). Tällä hetkellä soittelee kitaraa silloin kun huvittaa (=hyvä meininki!) ja silloin kun ei huvita niin tekee jotain muuta. Keskimmäinen kävi puoli vuotta muskaria (4-v:nä) ja oli sen jälkeen kypsä. Nuorinta ei muskariin viedä lainkaan. Himassa laulellaan ja soitellaan jos siltä tuntuu, ja kuunnellaan tietty hyviä levyjä laidasta laitaan. Kun oma "päivä"duuni on iltaisin musaa opettaen varhaisteineistä aikuisiin saakka, olen täysin vakuuttunut siitä, että kaikista paras reitti musaan on antaa tenavien kasvaa ja innostua musasta itse jos ovat innostuakseen. Aika paljon on tullut vastaan tuolla töidenkin puolella porukkaa jotka eivät ole itse oikeasti innostuneita musasta. Korvat on päässä kyllä ja älliäkin, joten oppivat kaikennäköistä, mutta tosiasiassa sydän ei tunnu olevan mukana touhuissa. Niinpä suosittelenkin kaikille vanhemmille, että viettävät nekin tunnit mitkä muskarissa muuten kuluisi mieluummin itse lastensa kanssa, ja tekisivät mitä sattuu milloinkin huvittamaan. Tällainen puolivuotiaasta musiikkikasvatusputkeen-ura tuntuu itsestä tällä hetkellä jo ihan kidutukselta. Kaikki kunnia muskari-ihmisille (joita siis kollegoinakin kasa, ja hyviä sellaisia, ei siinä mitään!), mutta kovasti tuntuu siltä, että näinä kvartaalitalouden aikoina otetaan suorituskeskeisesti kamalasti irti niin aikuisista kuin lapsistakin. Varokaa ettette kuormita tenavianne kamalan monella harrastuksella, tai anna heidän itse tehdä siten. Tulee rumaa jälkeä kun mieli halajaa joka paikkaan, ja yhtäkkiä 13-vuotiaana kipuilee sitä kun ei oo yhtään vapaailtaa viikossa kun on niin paljon harrastuksia ja koulukin. Lisää luovaa joutilaisuutta kehiin sanon minä!! Ei sitä elämää kannata turhan vakavasti ottaa! Pitää vähän nauttiakin välillä... :) "Dr Dominant, I Presume?!" | |
 baron01.02.2006 12:44:25 | |
Mun kakarat oli 6 ja 7 kun ne tuli kysymään saaks ne pyrkiä musiikkiopistoon. Mä sanoin että senkun. Poika on muusikko, tytär harrastelee lauluyhtyeitä. My name is Baron, Sir Baron. | |
 mr.muzak01.02.2006 13:06:54 | |
Niinpä suosittelenkin kaikille vanhemmille, että viettävät nekin tunnit mitkä muskarissa muuten kuluisi mieluummin itse lastensa kanssa, ja tekisivät mitä sattuu milloinkin huvittamaan. Tällainen puolivuotiaasta musiikkikasvatusputkeen-ura tuntuu itsestä tällä hetkellä jo ihan kidutukselta. Jep. Samoilla linjoilla. Omat porukat eivät olis ees tajunneet pistää mua mihinkään muskariin yms. ja ite vinkusin ala-asteella musakouluun. Eikä mitään motivaation laskuja tullut teininäkään, päinvastoin. Kyllä ne muksut sanoo mitä ne haluu tehdä, noita virikkeitä mainostetaan NIIN paljon nykypäivänä, että sen kun valkkaa miljoonista vaihtoehdoista. Äärilaitana tietty se himassa istuja joka ei tee mitään koskaan kun "mikään ei kiinnosta". Siinä kohtaa voisi jonkinlaista lähestymistä miettiä. | |
| -Spade- 01.02.2006 13:12:28 | |
Niinpä suosittelenkin kaikille vanhemmille, että viettävät nekin tunnit mitkä muskarissa muuten kuluisi mieluummin itse lastensa kanssa, ja tekisivät mitä sattuu milloinkin huvittamaan. Tällainen puolivuotiaasta musiikkikasvatusputkeen-ura tuntuu itsestä tällä hetkellä jo ihan kidutukselta. Mä en kyllä näe tuossa mitään pahaa niin kauan kun lapsi itse silminnähden nauttii siitä. Eihän tuolla silloin ole mitään tekemistä "musiikkikasvatusputken" kanssa. Ohan se varma. | |
| shagriml 01.02.2006 13:14:36 (muokattu 01.02.2006 13:16:45) | |
Mulle vanhemmat sano että "sinä et ole musikaalinen, sinusta ei ole siihen." Eivät antaneet edes yrittää pääsyä musiikkiluokalle, mistään musiikkiopistoista puhumattakaan. Musiikki kun on vain humpuukia, hevon paskaa ja minulla ei ole siihen kuulemma lahjoja... Onnellinen oisin jos oisin saanu harrastaa nuorena musaa ja oppiakkin jotain. Nyt teoriataidottomana ilman mitään muitakaan taitoja yksin rämppään ja koen itseni todella huonoksi ja lahjattomaksi.... Paras ois kun lasta tukis ja just päästäis omasta halusta tutustuu musiikkiin mut pakottamista en tue. Vittu mua risoo se että tunnen just tyyppei jotka on about pakotettu opiskelee nuorena musaa ja sit ne on vanhempana jättäny sen. Mä taas päinvastoin oisin halunnu nuorena opiskella musaa enemmän kuin mitään ja nyt ei ole mitään mahiksia mihinkään sen takia kun en saanut... Kumpa olisin nuorempi, menisin jonnekkin musiikkiopistoon tai tunneille. Nyt ei auta kuin olla ilman teoriatietämystä ja koulutusta. | |
| oiva tumpeloinen 01.02.2006 13:16:36 | |
Mä en kyllä näe tuossa mitään pahaa niin kauan kun lapsi itse silminnähden nauttii siitä. Eihän tuolla silloin ole mitään tekemistä "musiikkikasvatusputken" kanssa. Ei kai siinä mitään vikaa olekaan. Pointtina taisi enemmänkin olla tuo väkisin raahaaminen. Kyllä kakaroita voi ja pitääkin viedä erilaisiin harrastuksiin, jos ne sitä itse haluavat. Kyllä meilläkin 3-vuotias osasi jo itse vastata myöntävästi, kun kysyttiin halukkuudesta, eipä sitä muuten olisi tullut mentyäkään. Monilla vain se alun huuma katoaa nopeasti ja sen jälkeen sinne mennäänkin sen takia, koska vanhempien mielestä se on hyvä juttu. Silloin siitä katoaa kaikki mielenkiinto, toisilla niin pahasti, etteivät halua olla missään tekemisissä koko asian kanssa enään koskaan. | |
 jussiohman01.02.2006 13:26:28 | |
Kumpa olisin nuorempi, menisin jonnekkin musiikkiopistoon tai tunneille. Nyt ei auta kuin olla ilman teoriatietämystä ja koulutusta. Helevetti että jaksaa iso mies pillittää. Mene sinne opistoon sitten nyt jos kerran kiinnostaa. Muuten iniset kolmikymppisenä kun et sillon aikanaan älynnyt mennä opistoon vaan pidit itseäsi "liian vanhana". Joku roti. Hetken kestää elämä, sekin synkkä ja ikävä | |
 author01.02.2006 13:48:50 | |
Dr Dominantin kanssa samaa mieltä siinä, että lapsen on itse tehtävä aloite harrastuksen aloittamisesta. Voihan sitä tietysti yrittää "ohjata" hienovaraisesti kohti musiikkia laulamalla ja soittamalla jotakin instrumenttia vieressä ja toivoa että lapsi itsekin innostuisi yrittämään. Noista muskareista en tiedä kun ei ole kokemusta. Kai nekin voivat olla vastenmielisiä siinä missä pakolliset pianotunnitkin. Ja kai sitä voi lapselta itseltäänkin kysyä haluaako tämä vaikka kitaran. Mutta jos lapsi ei vielä osaa puhuakaan niin siinä tapauksessa suosittelisin odottamaan vielä tovin ;) | |
 cubasisti01.02.2006 13:59:29 | |
Jokaisella on oma tarinansa ja kehityspolkunsa. Sinun pitää vain oppia tuntemaan omat lapsesi, jotta tietäisit, mikä heille sopii. Minä aloin soittaa pianoa, kun meillä kotona ja mummulassakin oli piano. Soiton aloittaminen tapahtui niin, että menin pianon ääreen ja rupesin painelemaan koskettimia. Ukko Nooa ja Jänis istui maassa olivat repertuaari, kunnes koin ahaa-elämyksen: naapurin plikka soitti arpeggioina kolmisoinnut C-Am-F-G. Sitten kun kukaan ei ollut näkemässä, menin itse ja kokeilin perässä... Wow mikä fiilis! Sen jälkeen ei mikään olisi saanut mua pysymään erossa pianosta. Mitään pianotunteja en haaveillut, koska ajattelin että siellä pakotetaan ja vaaditaan opettelemaan vaikeita juttuja. ;) Hah. Jälkeen päin ajatellen en tunne jääneeni mistään paitsi, kun en käynyt musiikkiopistoa enkä mitään muutakaan opistoa. Tarvittavat termit ja teoriat opin nuorisosoittokunnasta (Bb-kornetin nuoteista soittaminen oli kai liian vakavaa joten se jäi), kirjoista, koulusta, vanhemmilta, kavereilta, lehdistä, tietokoneohjelmista, kosketinsoittimista, pieninä palasina mistä milloinkin. Nykyajan lapsilla on Internetissä uskomattoman hienot mahdollisuudet - muuta ei tarvita kuin nettiyhteys, ja lähes mihin tahansa asiaan pystyy tutustumaan heti, ilmaiseksi, kotisohvalta. Deadline tekee mestarin. | |
 ruuvimeisseli01.02.2006 13:59:56 (muokattu 01.02.2006 14:00:57) | |
Voisit ostaa sille vaikka semmoisen pikkuisen rummun ja kapulat. | |
| shagriml 01.02.2006 14:22:11 | |
Helevetti että jaksaa iso mies pillittää. Mene sinne opistoon sitten nyt jos kerran kiinnostaa. Muuten iniset kolmikymppisenä kun et sillon aikanaan älynnyt mennä opistoon vaan pidit itseäsi "liian vanhana". Joku roti. Mä taidan olla kyllä liian vanha jo nyt. Vai onko muka opistoa joka ottaa 22 vuotiaan mitään osaamattoman sisään ? Vähän epäilyttää ja vaikka löytyskin niin siellä ois kuitenkin jotain 6 vuotiaita jotka ovat mua tasokkaampia... | |
 Torniojaws01.02.2006 14:31:04 | |
Helevetti että jaksaa iso mies pillittää. Mene sinne opistoon sitten nyt jos kerran kiinnostaa. Muuten iniset kolmikymppisenä kun et sillon aikanaan älynnyt mennä opistoon vaan pidit itseäsi "liian vanhana". Joku roti. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, minäkin kävin kitarakurssin oheessa teoriakursseilla ja siellä oli porukkaa lähes jokaisesta ikäluokasta. Oli 6-vuotiaasta 50-vuotiaaseen. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)