| Aihe: Soittotekniikoita ja muita kikkoja | |
|---|
 kunnasja
11.07.2003 10:01:11 (muokattu 05.08.2009 02:47:02) | |
|
Tämä ketju on tarkoitettu AINOASTAAN SOITTOTEKNIIKKAVINKEILLE, EI KYSYMYKSILLE. Rajoituksen tarkoitus ei ole v***uilla vaan pitää ketju luettavana.
KYSYMYKSIÄ varten on erilaisia HELPPIKERHOJA:
- Sointuja biiseihin: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=125203
- Pikakysymykset: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=131544
- Sointupulmat: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=166578
- Soittotekniset visaisuudet: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=138931
Poimitaan niistä tänne mehukkaimmat pulmat ja ratkaisut. Kiitos.
LINKIT ERI AIHEISIIN:
HUILUÄÄNET
...Yleistä: tämä postaus, heti näiden linkkien jälkeen. Ks. myös:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=104
...Artificial harmonic:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=51
...Tap harmonic:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=56
...Pinch Harmonic:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=14
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=32
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=74
...Muita vingutteluja:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=53
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=59
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=70
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=76
TAPPING
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=1
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=73
BENDING - VENYTYKSET
...Yleistä settiä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=2
...Behind nut-bend:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=22
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=47
VIBRATO
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=4
...Tarkennusta aiheeseen:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=38
...Lisää selvitystä. Videolinkit eivät toimi, pahoittelen:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=49
...Uusinta uutta tekniikkaa täydentämään:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=109
PLEKTRATEKNIIKOITA - PICKING
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=6
...Downstroke:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=23
...Economy picking:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=79
VIRITYKSIÄ
...Yleistä & erikoisviritykset:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=24
...Normaalia matalammat vireet ja KITARAN SÄÄTÄMINEN:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=50
MUITA MAUSTEITA
...Rake:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=95
...Slide (sekä putki- että sormislide):
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=63
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=96
...Wah-pedaalin käyttö:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=98
...Kampikikkoja:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=70
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=99
...Volume swell:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=100
LISÄINFOA
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=33453&o=74
---
Soittoteknisiä juttuja kysellään aika paljon. VAROITUS: Seuraava teksti sisältää myös musiikin teorian tarjoamia vastauksia esittämiinne kysymyksiin. KEHOITUS: älä anna tämän lannistaa, koitin kirjoittaa ymmärrettävää tekstiä ;)
OSA 1 - Huiluäänet
---
TEORIA: Kaikki huiluäänet perustuvat yläsävelsarjoihin: Soivalla äänellä on olemassa ns. rinnakkaistaajuuksia, jotka saadaan kuuluviin "auttamalla" kieltä värähtelemään määrätyllä lailla - käytännössä rajoittamalla värähtelevä pituus joksikin muuksi kuin tavallisesti. Kielen värähdellessä koko pituudellaan, saadaan yläsävelet kuuluviin ahdistamalla kieltä ns. solmukohdista. (tähän tulisi selventävä kuva, jos sellaisen voisi liittää)
KÄYTÄNTÖ: On olemassa tavallisia huiluääniä (harmonics), sekä keinohuiluääniä (artificial harmonics). Tavalliset huiluäänet soitetaan painamalla kieltä kevyesti nauhan kohdalta (ei siis välistä), ja näppäämällä kieli soimaan. Tuloksena on ohut, vapaata kieltä korkeammin soiva sävel. Tavallisia huiluääniä voidaan käyttää kitaran virittämisessä, jos mittaria ei ole saatavilla. Alla selvitys yläsävelsarjasta, samalla tavallisten huiluäänten tarjoamat mahdollisuudet. Keinohuiluäänet käsitellään myöhemmin.
Käyttäen tavallisia huiluääniä:
- Soita vapaa A-kieli = tämä on sävel, jossa soivat mukana myös kaikki kerrannaiset, mutta et kuule niitä koska perusääni itsessään soi niin kovaa.
- Huiluääni 12. nauhalta = tämä on yläsävelsarjan ensimmäinen sävel, oktaavi, A
- Huiluääni 7. nauhalta = toinen yläsävel, oktaavi + kvintti, E *
- Huiluääni 5. nauhalta = kolmas yläsävel, 2 oktaavia, A **
- Huiluääni 4. nauhalta = neljäs yläsävel, 2 oktaavia + suuri terssi, C#
- Huiluääni 3..4 nauhojen välistä = viides yläsävel, 2 oktaavia + kvintti, E
- Huiluääni ~3. nauhalta = kuudes yläsävel, 2 oktaavia + ~septimi, ~G ***
- Huiluääni 3. nauhalta = seitsemäs yläsävel, 3 oktaavia, A
Tästä eteenpäin (tässä vaiheessa edetään enää hyvin pienin askelin kohti satulaa) seuraavat intervallit ja sävelet ovat:
- 3 oktaavia + suuri sekunti, H
- 3 oktaavia + suuri terssi, C#
..ja loput sävelet ovat samassa suhteessa toisiinsa kuin aiemmatkin, ainoastaan "tiiviimmässä nipussa". Eli 12-sävelisen järjestelmämme ymmärrys loppuu tähän (samoin mahdollisuudet saada äänet kuuluviin kitarasta)
* voit verrata E-kieleen soittamalla E-kieleltä huiluäänen 5. välistä
** voit verrata D-kieleen soittamalla D-kieleltä huiluäänen 7. välistä
*** ~septimi tarkoittaa sitä, että intervalli on vajaa = sävel on matala.
---
ARTIFICIAL HARMONICS: (A.H.)
TEORIA: Artificial harmonics = keinohuiluäänet, tai -ääni. Äänet perustuvat samaan yläsävelsarja-hässäkkään kuin tavallisetkin huiluäänet. Puhutaan keinotekoisesta ilmeisesti siksi, että yläsävelet pakotetaan soimaan sellaiseen säveleen, joka jo muutenkin poikkeaa vapaasta kielestä.
KÄYTÄNTÖ: Eli mihin tahansa muuhun kuin vapaisiin kieliin "tekemällä tehdyt huiluäänet" ovat keinohuiluääniä.
EDIT: Lisää A.H. selvitystä löytyy linkkilistalta.
---
PINCH HARMONICS:
Pinch harmonic:it saadaan aikaan, kun plektralla soitetaan kieltä siten, että peukalon syrjä (tai etusormen pää) hipaisee kieltä samalla hetkellä kun plektrakin. Todellisuudessa peukalo osuu kieleen vasta sen jälkeen kun plektra, mutta käytännössä samanaikaisesti = samalla plektranhuitaisulla. Tuloksena on paljon tavallista ääntä korkeampi vingahdus.
TEORIA: Hipaisemalla kieltä rajataan kielen värähtely sellaiseen solmukohtaan, jonka kohdalla peukalo osuu kieleen. Vingahduksen korkeus riippuu siitä, mihin solmukohtaan peukalo osuu.
KÄYTÄNTÖ: Hipaisemalla peukalolla kieltä eri kohdista (lähempää tallaa tai otelautaa) saadaan eri korkuisia vingahduksia. Kokeilu on kaiken tiedon äiti.
EI ole edellytys, että olisi kova volume, tai hirveä määrä säröä soundissa - pinchejä saa soitetuksi vaikka nylon-kielisellä akustisella. MUTTA särö ja kompura helpottavat pinchien soittamista huomattavasti.
Pinchejä kannattaa treenata jollain muilla kuin vapailla kielillä, että saa tuntuman siihen, minkälainen sävel mistäkin kohtaa vingahtaa. (Taas ne perkuleen yläsävelet..) Soittelee vaikka E6 tai A5-kielen 5-nauhalta ja liikuttelee plektrakättä siellä mikkien tienovilla kohti tallaa ja siitä poispäin.. jo alkaa vaihtoehtoja löytymään. Muutenkin noi pinchit toimivat parhaiten juuri matalimmilla kielillä.
Pelkkä vingahduksen aikaansaaminen ei ole mikään autuaaksi tekevä asia. Samalla kannattaa ehdottomasti treenata pinchiin olennaisena osana kuuluvaa järkyttävän suurieleistä vibratoa (eli parin sävelaskeleen laajuista nopeaa, toistuvaa bendiä) - juuri tämä kun saa pinchin kuulostamaan siltä "FWUIUIUU":lta, eikä vaan "fiip":iltä.
kuuntele:
- Michael Romeo (Symphony X)
- Zakk Wylde
- Aleksi Laiho & Alexander Kuoppala
- Dimebag Darrell
---
TAP HARMONICS:
Sama yläsävelsarja koskee myös Tap Harmonic:eja. Soita ääni (esim A-kieli, 5-nauha) ja täppää sen jälkeen kevyesti soivaa kieltä oikean käden sormella oktaavia ylempää (tässä esimerkissä A-kieli, 17-nauha). Ja nimenomaan nauhan päältä. Muita täppäys-intervalleja kuin oktaavi: ks. yläsävelsarja.
kuuntele:
- Steve Lukather
Visit http://www.helionprog.com | |
Uusi viesti taitaa olla helpoin tapa... ettei mene ihan niin sekavaksi.
OSA 2 - Tapping
Pohjustus (rakas päiväkirja) ... huomasin juuri, että esitän asioita aikalailla absoluuttisina totuuksina. Sitä ne eivät ole, vaan mielipiteitä, jotka ovat muodostuneet enemmän tai vähemmän ajan kanssa. Olen koittanut eristää olennaisen asian esille, ja subjektiivisuuden pois. Älkää vetäkö herneitä nenään ;)
...ja sitten asiaan...
- Andy, mitä on tapping?
- Sse on ssidä kun pissdäd hakaden sil ssormenpääl siihen kiälleen... ssiis sill plegdrakäden ssormenpääll, silleen edded soida sil plegyl sidä äändä. Vaan siis ed lyäd vaan ssormell. Sid siidd dulee ssemmossii hianoi judskii.
TEORIA: Tapping, samoin siihen olennaisesti liittyvät hammer-on ja pull-off, simuloivat enemmän tai vähemmän klassisen musiikin legatoa. Verraten esimerkiksi viulunsoittoon, idea on siinä ettei jokaiselle sävelelle tule terävää aluketta, vaan sävelkuvio on pehmeän soljuva - sävelet vaihtuvat ilman alukkeita.
Äärimmilleen vietynä: jos ei äänestä kuule aluketta, ei välttämättä tunnista mikä soitin on kyseessä... ja tämä voi olla huomattavankin hankalaa. Jos äänittää nauhalle pitkän sävelen soittimella X... ja soittaa sitten nauhan alusta, feidaten volumen nollasta pikkuhiljaa kovemmalle, voipi olla pirullisen vaikea sanoa mikä soitin on kyseessä.
KÄYTÄNTÖ: Tappingillä saa soitettua huomattavan laaja-alaisia sävelkuvioita nopeasti, sekä pienillä muutoksilla kuvioon saa paljon eloa. Myös tavanomaiseen jammailuun saa mukavaa häiriintyneisyyttä mukaan, kun viljelee sekaan tap-säveliä. Tapping on yksi keino tehdä sooloja (tai melodiakuvioita) ja on parhaimmillaan kun sitä on sopassa mukana juuri oikea määrä. Mauste, EI täyte. Ei siis liikaa.
-------
Aihe: Voimaa tappingiin
Zami
- Kertokaapa joku millä saa voimaa siihen sormeen millä `lyö` kieltä tappingin aikana? Mulla se kuulostaa aika hengettömältä, jos ei käytä plekua lyöntiin.
- Asenteella.
Harjoittele. Aloita hitaasti, kiinnitä huomiota äänten puhtauteen (vältä särinöitä) ja siihen että rytmit säilyvät oikeina hitaassakin tempossa. Lisää vauhtia sitä mukaa kun hyvältä tuntuu.
Toinen konsti on vetää sormella samalla vähän sivulle, eli silleen pikkusen koukkaset sitä kieltä.
Täppäys sinänsä ei tuota kuin yhden äänen, sen jonka lyöt. Mutta sen seuraavan äänen kuuluviin saaminen vaatii pull-offia, eli tuota edellä mainittua "sivulle vetoa".
- Miksi "täpätä" plekulla, jos voi sormilla. :) Ei voi ainakaan monen sormen tappingia tehdä + näyttää typerämmältä kuin oikeaoppinen sormitapping.
Kuulostaa sormella paljo paremmalta.
Makuasia. Käytännössä kokonaisuus on helpompaa soittaa sormella, koska todennäköisesti heti tappingin jälkeen tarvitsee plektraa...
Plekua voi käyttää siellä, missä nauhat loppuu.
Totta tämäkin... mutta menee jo vähän extremeksi jokapäiväisessä soitannassa :)
Tämäkin on loppujen lopuksi soundikysymys, niinkuin monet muutkin jutut kitaransoitossa. Molemmat tyylit on hyvä osata. Miten musta tuntuu että monet eivät edes ajattele miltä se oma soitto kuulostaa tai että haluaako niitä nyansseja mukaan siihen soittoon...
Tämä kysymys on kyllä hieman arveluttanu minuakin, että miks yleensä sanotaan tekniikassa, että eri soittotyylit on hyvä osata. Mitä tekee useammalla tyylillä jos tekniikan osaa yhdellä tyylillä. Tietääkseni näitä erityylejä on sen takia, että joku on aikoinaan opetellut sen niinkuin itse parhaimmaksin näkee ja kokee...?
Sitä kukin treenatkoon, mitä kokee tarvitsevansa. Tekniikka on vain väline toteutukseen. Samalla tapaa kuin musiikin teoria - on aika paljon nopeampaa kirjoittaa nuotti, antaa se synamiehelle kotiin, ja soittaa seuraavalla kerralla valmista unisonoa... kuin treenata sävel kerrallaan jotain helvetin monimutkaista juttua, joka kuitenkin unohtuu viikon kuluessa.
Jos nyt puhutaan vielä siitä tappingista, niin aina on mahdollisuus kokeilla myös eri laitteiden/komponenttien (kuten mikkien) sopivuutta eri tekniikoiden potentiaalisen hyödyn saamiseksi.
Oiskohan syynä edelleen soundikysymys.. sormella pehmeempi soundi, plektralla terävämpi. Eikö se ole aika tärkeätä miltä haluaa kuulostaa, vai onko kaikki kitaristit nykyään kuuroja?
Mikkien väliset soundierot ovat kertaluokkaa pienemmät kuin vahvistimien/henk.koht soundien väliset erot. Mutta oikea ajatus.
Kompura (compressor/sustainer) tekee ihmeitä sellaisille äänille, jotka kuuluvat normaalisti kovin hiljaisena. Kyseinen laite helpottaa soittoa roimasti, jos puhutaan siitä, kuinka paljon vähemmän fyysistä työtä tarvitsee plektrakädellä tehdä. Siis paljonko tarvii käyttää ruttaukseen voimaa.
YLEISTYS: Soundi on tärkeä osa soittoa muutenkin... jos vahvarista lähtevä murahdus kuulostaa hyvältä, on hieno fiilis soittaa. Jos ääni on pelkkää käpäistä pörinää, ei tee mieli edes koskea kitaraan. Soundiin ylipäänsäkin kannattaa siis kiinnittää huomiota.
-------
Aihe: Right-hand tapping
re infecta
Right-hand tappingiin olen tutustumassa. Yritin hakua käyttää, mutta nyt tarvitsisin aivan perusasioita.
Pari kyssäriä:
1. Onko näin, että kun on kyse tästä right-hand täppäyksestä, niin plektraa ei käytetä lainkaan eli kielet soivat pelkästään sormen lyövästä voimasta?
2. E --t15p10h13--
Meneekö näin: Laitan plektran sivuun. Lyön oikean käden etusormella ensimmäisen kielen viidenteentoista väliin niin että kieli soi (etusormi siis lyö kieltä, mutta ei jää kielelle). Samaan aikaan vasemman käden etusormeni on ollut 10-fretissä samalla kielellä, joten siitä tuo pull-off (p10). Heti perään vasemman käden pikkurilli lyö 13. väliin?
Joo silleinhän se taitaa mennä. Tuota plektraakan ei ole pakko pois laitta, vaan täppäillä oikean käden keskisormela, ja pitää plektra valmiina etusormen ja peukalon välissä. Näin minä ainakin teen. Riippuu tietysti itsestäsi millä sormella tykkäät täppäillä.
...siis makuasioita. Tuossa tulivat nuo hammer-on:it ja pull-off:it käytyä samalla.
Joe Satrianihan käyttää plektraa todella nopeisiin trilleihin, kuten mm. Satch Boogie ja Surfing with the Alien todistavat...
Hieno asia tää täppäys :) Sillon aivan alkuaikoina soittelin Gunnareiden Sweet Child'o'Minen alkusooloa ihan normaalisti pikkaamalla. Nyt kokeilin täpätä saman pätkän ja ai että tuli lisää fiilistä! :) Kuullostaa nyt paljon paremmalta ja nopeuttakin on helpompi lisätä...
Yhdistely, kokeilu, luova hulluus... mitä tahansa voi soppaan laittaa. Itse olen pitänyt tärkeimpänä asiana tyylitajun säilymistä - ei tappingia tanssikeikalle. GNR:n kokeilu täppäämällä on juuri sitä kokeilunhalua, jota tässä on peräänkuulutettu. (vapaa lainaus työkaveriltani)
-----------
Keskisormella tai varsinkin plektralla täppääminen hankaloittaa niiden kielten vaimentamista, joiden ei kuuluisi soida. Etusormella täppäiltäessä on suhteellisen helppoa laskea plektrakäden kämmen kevyesti kielten päälle, ja vaimentaa niitä "ei-toivottuja" ääniä. Samalla voi plektrakädellä ottaa tukea kaulan sivusta. Plektra on tällöin koukistetun keskisormen huomissa (kuten edellä on mainittu) tai etusormen juuren ja peukalon välissä, peukalon tyvessä.
Keskisormella soittaessakin kielten vaimentaminen onnistuu vielä kohtalaisesti, ranne tulee vain asettaa vähän kulmaan ylöspäin, jotta etusormi ja peukalo, joissa plektra on, eivät ottaisi kieliin kiinni...
Plektralla täpättäessä on kielten vaimentaminen käytännössä mahdotonta. Tällöin kuviot rajoittuvat paljolti yhden kielen juttuihin... tai sitten on käytettävä paljon vaivaa jotta kielten vaimentaminen onnistuisi vasemmalla (ei-plektra)kädellä.
Näistä syistä itse suosin keksisormen tappingia, joka on eräänlainen kompromissi helppouden ja käytännöllisyyden välillä.
Kukaan ei ole pahemmin puuttunut string-skippingiin, jota tappingissä voi käyttää yhtä lailla kuin plektralla turbotetuissa juoksutuksissakin. Vaikeinta on saada äänet soimaan puhtaasti, ja vielä vaikeampaa on saada ne kielet pysymään vaiti, joiden ei kuuluisi soida.
SUMMA SUMMARUM: Musan monipuolista kuuntelua, tabulatuureja eteen ja treeniä, treeniä, treeniä... siitä se lähtee!
------
KUUNTELE:
- Eddie Van Halen
- Steve Vai
- Marko Utriainen (Diablo)
- Andreas Kisser (Sepulturan vanhempi tuotanto)
- Michael Romeo
Visit http://www.helionprog.com | kunnasja
21.07.2003 15:37:08 (muokattu 11.09.2009 11:17:18) | |
|
OSA 3: Bending - Venytykset
Bending eli venyttäminen on sähköskebailussa varsin olennainen osa soittoa. Niin bluesissa, rockissa, kuin metallissakin.
TEORIA.. sitä ei tässä jutussa pahemmin ole. Klassisen musiikin puolelta ei juurikaan löydy vastaavuuksia venytyksiin. Viululla soitettaessa liu'ut ovat lähinnä vastaavia kikkoja, ja jazzissa pystyy puhaltimilla tekemään liukuja - joita myös bendeiksi välillä kutsutaan.
Joten KÄYTÄNTÖön mars:
Kieltä voi venyttää sekä vetämällä, että työntämällä. Vetämällä venytetään yleensä kolmea alinta (paksuinta) kieltä, työntämällä kolmea ylintä (eli ohuinta). Periaatteena on, että venytys tapahtuu aina kaulan keskustaa kohden. Kyllä; pienet poikkeukset sallitaan :D
Venytysten harjoittelu onnistuu parhaiten siten, että soittaa ensin sen sävelen, johon venytyksen pitäisi päätyä (esim venytys e:stä f#:ään, soita ensin f#) ja sitten vasta soittaa venytyksen.. jonka pitäisi siis kuulostaa prikulleen samalta kuin aiemmin soitettu sävel.
KIINTEÄtallaisella sähkiksellä voi tarkkuusharjoittelumielessä soittaa myös unison bendejä (ks. lisää alla) ja kuunnella että nämä olisivat mahdollisimman puhtaita. (Miksei kelluvatallaisella? ..siitäkin lisää kohdassa unison bend)
Venytyksiä kannattaa harjoitella jokaisella sormella siten, että venyttävän sormen (eli sen, joka määrää mikä sävel soi) alla on mahdollisimman monta sormea samalla kielellä tukemassa venytystä - antaa lisää voimaa ja varmuutta venytykseen.
- etusormella kannattaa harjoitella yksinään.. luonnollisesti. Painoarvo on tässä lauseessa sillä, että joitakin venytyksiä varten ei ehdi siirtyä kaulalla, vaan täytyy käyttää niitä keinoja joita on saatavilla.
- keskisormella samoin (lähinnä alakielten venytykset, yhdistettynä pinch harmoniceihin), sekä myös etusormen avulla
- nimettömän apuna on hyvä käyttää ainakin keskisormea, mieluiten myös etusormea
- pikkusormi tarvitsee käytännössä aina vähintään kaksi sormea tuekseen
Unison bend
---
Joo, tossa samba pa tissa on iha omia bendejä esim. 2 bendiä
Full bendit kumpaankin (merkitty 'b':llä)
-5-----7---
-8b----10b-
-----------
-----------
-----------
-----------
Kyseessä on ns. unison bend, jossa kaksi säveltä soi yhtä aikaa. Toista ääntä venytetään niin, että se muuttuu alkuperäisestä sävelestä siihen, joka pysyy koko ajan samana. Tuloksena on yleensä hiukan epäpuhdas priimi-intervalli (eli 2 samaa säveltä, hieman epävireessä), joka toimii tehokeinona.
Vielä edelliseen esimerkkiin jatkoa:
-Iha mahoton ottaa etusormella ja pikku sormella ja bendata vielä oikealle kohille, siis toi ensimmäinen noista varsinkin..
Nimim. Keppi sanoo:
Itse suosittelisin venyttämään sen nimenomaan tollain, ett pikkusormi hoitaa jutun.
Eli suomeks tossa ensimmäisessä venytyksessä
E-kieli: 5. nauha=etusormi.
H-kieli: 8. nauha=pikkurilli / 7. nauha=nimetön / 6. nauha=keskari
Itse venytys tapahtuu siis kolmella sormella (keskari, nimetön ja p.rilli), tietysti vain tuon 8.nauhan ääni kuuluu. Näin saat lisää voimaa venytykseen ja sitä on myös helpompi kontrolloida.
En tiedä, puhunko sulle itsestään selvästä jutusta. Tuli vaan mieleen, kun puhuit ett ihan mahdotonta bendata pikku sormella, ni aattelin, ett ootko yrittänyt pelkällä pikkusormella.
Silloin se on kyllä tosi vaikeeta..
Näin juuri.
Kiinteätallaisella kitaralla se sävel, jota EI bendata, säilyy periaatteessa muuttumattomana. Eli kun venytät säveltä (toisen soidessa yhtäaikaa), voit kuunnella että ääni ensin hidastuu ja lopulta lakkaa "huojumasta". Samalla tavoin kuin virityksessä tehdään, jos verrataan samoja säveliä toisiinsa. Kiinteätallaisella voit myös tehdä bendejä niin, että venyvän äänen lisäksi soi joitakin vapaita kieliä.
Kelluvatallaisella tämä ei onnistu. JA; kelluvatallaisella pitää aina unison bendien kohdalla kikkailla. Johtuu siitä, että yhtä kieltä venyttäessä talla antaa periksi, ja muut kielet löystyvät. Koska talla antaa periksi, pitää jokainen venytys viedä hieman "yli". Eron huomaa kun soittelee ensin kiinteätallaisella, ja vaihtaa sitten kelluvatallaiseen. Tai päinvastoin.
Eli unison bendissä: jos kuuntelee sitä säveltä jota ei venytetä, päätyy väärään sävelkorkeuteen = molemmat äänet jäävät matalaksi. Vain vähän, mutta sitäkin karmeampi on lopputulos esim bändin kanssa soittaessa..
Tabulatuureista:
--------
Tabiksiin merkataan bendien kohdalle nuoli kaartumaan ylöspäin, sekä numero 1/2 ... 1 ... 1 1/2 ... 2 jne..
Numero merkkaa sitä, kuinka monta sävelaskelta pitää sävelkorkeutta venyttää: 1/2 =1 nauhaväli, 1 =2 nauhaväliä 1 1/2=3 nauhaväliä.. Nuoli voi lähteä sävelen kohdalta ylöspäin, palailla välillä alas, ja vieläkin kivuta takaisin ylös. Tällöin ääni tietysti muuttuu moneen kertaan. Jos sävelen kohdalla on nuoli suoraan ylöspäin, on kyseessä pre-bend, eli ennen kielen näppäämistä tehty venytys. Pre-bendiä yleensä seuraa alaspäin kaartuva nuoli, release, joka tarkoittaa venytyksen palauttamista.. siihen säveltasoon johon kulloinkin määritellään.
Venytykset & tapping:
--------
Jo aluksi oli puhetta eri tekniikoiden yhdistelemisestä. Venytykset kannattaa yhdistää hammer-on, pull-off, sekä tapping-hässäköihin. Hammer-on sekä pull-off toimivat käytännössä siten, että
1. soita ääni plektralla
2. lyö hammer-on sävel
3. venytä kieltä (lyömättä enää plektralla)
..pull-offin kanssa:
1. soita bend plektralla, ja vapauta se
2. soita pull-off sävel
Ja tappingiin sama:
1. soita ääni plektralla
2. lyö tap-sävel plektrakäden sormella (ei plektralla, koska se ei pidä niin hyvin nauhavälissä kuin sormenpää
3. venytä kieltä (lyömättä enää plektralla) siten, että plektrakäden sormi edelleen painaa kieltä.. jolloin "venyvä" sävel on siis se, jonka juuri täppäsit.
KUUNTELE:
- Slash
- Heikki Silvennoinen
- Steve Lukather
- EI Ritchie Sambora: joka perr* soolossa on joku bendi joka menee aivan käsille
- Monet muut.
Lähes kaikki näitä bendejä käyttävät, mutta kannattaa olla vaativa säveltarkkuuden kanssa - huonot bendit pilaavat helposti koko soolon tai riffin.
Visit http://www.helionprog.com | |
Eric Johnson!
Hallelujah!!
Toi kuvailtutekniikka ei toimi aina clean-soundeilla! Silloin pleku peukalon ja nimettömän väliin ja pikataan etusormen jo koskettaessa haluttua kohtaa.. nimettömällä ja P-rillillä voit vielä pikata avoimia kieliä tai soinnun muita säveliä ja hyvältä kuulostaa..
Kuuntele Eric Johnsonin Venus Isle levyltä Manhattan ja SRV..
Kuuntele Eric Johnsonin tuotatanto!!
"Marshall Valvestatet suosiolla verkonpainoiksi."-Matti, Tehosekoitin | kunnasja
29.07.2003 19:58:11 (muokattu 04.06.2006 16:44:41) | |
|
OSA 4: Vibrato
POHJUSTUS: Klassisessa musiikissa vibratoa on käytetty muutamia satoja vuosia... barokki-aikakauden musiikkiin ei vibrato kuulu mitenkään olennaisena osana, mutta esimerkiksi romantiikan ajan musiikkiin (lue= Sibelius jne) se kuuluu keskeisesti. Kyseessä lienee puhtaasti makuasioista johtuva tapa "keinuttaa" sävelkorkeutta... joku keksi, että "tämähän kuulostaa hyvältä" ja muutama ihminen hänen jälkeensäkin oli samaa mieltä... Jos joku löytää tarkkaa tietoa, joka tästä oletuksesta poikkeaa, olkaa hyvä ja korjatkaa toki.
Oon jonkun verran kuunnellu näitä sämplejä, kun kitaristit on pistäneet omia soiton näytteitä tännekkin...ja siellä on ollu tosi virtuoosimaisia juttuja. Sellasia, mistä vois kuvitella ett ne on jonkun Malmsteenin soittamia. Tuntuu vaan, ett sitt kun tullaan näihin hitaisiin kohtiin, niin totuus valkenee. Ei kuulostakkaan enää yhtään niin ammattimaiselta. Tulee vaan joskus mieleen, ett onko järkee treenata asioita tossa järjestyksessä...mutt sehän on tietysti jokaisen oma asia.
Melkoisen vähän löytyi topiceja tästä aiheesta. Ja kuitenkin kitaristit soittelevat ihan maailmankiertue-tasollakin sellaisilla vibratoilla, joita ei kestä kuunnella. Tästä mystisestä soiton lisästä ei ilmeisesti pahemmin ole opetusta/tietämystä saatavilla. Aiheesta on hyvää vauhtia muodostumassa tabu.
Löytyipä sellainenkin linkki kuin www.cyberfret.com jossa neuvotaan sangen seikkaperäisesti vibraton tekeminen, kaikkine eri variaatioineen ja ongelmineen... Jotenkin jäi silti sekava kuva koko touhusta.
Piti oikein ottaa luuttu käteen ja ajatuksen kanssa tarkastella, miten se käsi liikkuu vibraton aikana. Aiemminkin on tullut tätä pohdittua, ja päällimmäisenä jää mieleen edelleen: kaunis vibrato syntyy silloin, kun sen tekeminen on helppoa. Mitä se sitten tarkoittaa? Kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että väkisin vääntämällä, hampaat irvessä ja otsa hiessä syntyy ainoastaan alkuvoimiensa kaltaista vibratoa - ahdistuneen ja häiriintyneen kuuloista. Mitä vähemmän täytyy käyttää agressioita, sitä parempi on lopputulos. (Joskus tietysti vimmainen soundi kuuluu asiaan, mutta tällöinkin pitää asiat tehdä tyylillä)
----
Sanotaan että on olemassa sekä "pitkittäistä" että "poikittaista" vibratoa. Ensiksi mainittu on peruja klassisesta musiikista, jälkimmäinen on kitaralle (tai yleensäkin nauhallisille kielisoittimille) kehitetty tapa. Pitkittäinen vibrato ei toimi kitaralla, nauhojen takia. Harvemmin pitkittäistä vibratoa edes käytetään sähkökitaraa soitettaessa, koska sen vaikutus soivaan säveleen on hyvin vähäinen.
(EDIT: Muokattu hieman 4.6.06)
PITKITTÄINEN VIBRATO saa nimensä siitä, että vasemman käden liike tapahtuu kielen pituussuuntaan. Sormen liu'uttaminen tai keinuttaminen kielellä pituussuunnassa ei tee sävelkorkeudelle juuri mitään - tätä voi kokeilla liikuttamalla kättään äärimmäisen HITAASTI, samalla pitäen huolta siitä, ettei kieli liiku nauhaa myöden sivusuunnassa lainkaan. Mutta kun kättä liikutetaan suuremmalla liikkeellä ja varsinkin kun sitä liikutetaan vähänkään nopeammin, alkaa tapahtua kielen poikittaisliikettä nauhan päällä. Tämä aiheuttaa sävelkorkeuden vaihtelun. Myös painamisvoima vaikuttaa lopputulokseen.
Yhtä kaikki, pitkittäinen vibrato vaikuttaa sävelkorkeuteen melko vähän. Musiikkilajista riippuen tämä voi kuitenkin olla juuri se mitä haetaan.
POIKITTAINEN VIBRATO perustuu kielen liikuttamiseen nimenomaan nauhojen suuntaan, eli poikittain kieliin ja kaulaan nähden. Tasaisen vibraton soittaminen vaatii hieman sormivoimia. Ei mitenkään mielettömästi, mutta sen verran on hyvä olla paukkuja varastossa kuin perus-bendienkin tekemiseen tarvitaan. Voimien kohdistaminen onkin se olennainen osa: sormivoimaa tarvitaan sormien pitämiseen paikallaan (tiettyyn muotoon koukistettuna), sillä varsinainen liike tehdään kyynärvarrella. Ja liike lähtee kyynärpäästä asti. Sormia ei edelleenkään pidä jännittää naama punaisena, vaan ne saavat antaa vähän myöden. Näin sävelkorkeuden vaihtelu pehmenee ja pysyy luonnollisena.
- Peukalon tyven tulee olla irti kaulasta, vaikka voimaa käyttäisi enemmänkin; muuten liike jää liiaksi sormien "nylkytyksen" varaan ja tukehtuu.
- Peukalon pään ja/tai etusormen tyven varassa tapahtuva liike, joka saa alkunsa kyynärpäästä, on (ainakin allekirjoittaneelle) paras mahdollinen vaihtoehto.
- Ranne lukkoon ja kyynärvarsi pituusakselinsa ympäri edestakaiseen "kiertoliikkeeseen"... ja se on siinä. Rannettakaan ei tarvitse jännittää, sillä kunhan kyynärvarren liike on mahdollisimman puhtaasti "kiertoliikettä", ei se ranne mihinkään itsestään muljahtele.
Liikettä voi kuivaharjoitella/tarkastella näin:
- Nosta vasen kätesi eteesi, ikään kuin soittaisit n~12:nnen nauhan paikkeilta
- Ranne suorana, sormet suoristettuina levälleen, pyöritä kättäsi niin että kämmen on vuoroin ylös-, vuoroin alaspäin
- Pidä etusormesi suorana ja hae sille sellainen asento, että se osoittaa koko ajan samaan suuntaan vaikka pyöritätkin kättäsi. Lisää pyöritysvauhtia, niin näet paremmin; samalla huomaat myös, jos käsi alkaa "vempata" edes-taas... tällöin ei kaikki ole kohdallaan. Kun kaikki on kohdallaan, on etusormen tyvi on liikeradan keskipisteessä... ja nimenomaan etusormen tyven ympäri liikkeen pitäisikin pyöriä. Liikeradan ei todellakaan pitäisi olla luonnoton, eikä vaikea.
Poikittaisessa vibratossa kieliä vedetään tai työnnetään suurinpiirtein seuraavan periaatteen mukaan:
- 4 alimman (paksuimman) kielen vibrato tehdään vetämällä kieltä (kohti lattiaa)
- 2 ylimmän (ohuimman) kielen vibrato puolestaan työntämällä kieltä... kohti kaulan keskustaa. Näitä kahta kieltä kannattaa vibrata useammalla sormella kuin yhdellä. Se on paitsi helpompaa (liikkeelle on tilaa jo muutenkin vähän), myös paremman kuuloista, koska liike on varmempi. Ranneliikettä voi myös auttaa sormivoimin, jos tila alkaa loppua tms.
Kannattaa harjoitella jokaisella sormella erikseen, sekä kaksi... kolme sormea kerralla.
Kuulostaakseen hyvältä, liikkeen laajuuden tulisi olla sama koko ajan, aivan kuten venytysten tulee aina olla yhtä laajoja. Liikkeen laajuus voi kasvaa tai pienentyä, mutta tällöinkin pitäisi muutoksen olla tasainen.
Täytyy sanoa, ett makuasiat vaikuttaa noissakin jutuissa. En itse oo ikinä välittäny tollasesta heavy-vibratosta. Esim. John Petruccin vibraatto on kyllä aika helvetillistä kuunneltavaa meikäläiselle. Zakk Wylden taas saa karvat jo nousemaan pystyyn. Mutta kuten sanoin...nää on makuasioita.
Vibraton nopeus ja laajuus riippuvat soittajasta itsestään - makuasioita. Kannattaa kuitenkin välttää liian suurta ja hidasta liikettä, joka helposti kuulostaa huonolta venytykseltä. Liian nopea liike taas voi kuulostaa hysteeriseltä vapinalta.
Parhaimmillaan vibrato on silloin, kun sitä ei edes huomaa. Jos sen huomaa, se on yleensä karmea.
----
Muunnelmia:
- Yhdistelemällä sekä pitkittäistä että poikittaista vibratoa, voi pyrkiä vibratoon, joka on yhtä aikaa nopea ja hidas - pitkittäinen tekee nopeamman värinän, joka "maustaa" hitaan, poikittaisen vibraton.
Vibraton pystyy muuten soittamaan vaikka näppäilisi ja venyttäisi samaan aikaan...
- Yhdistämällä vibraton venytykseen, voi soittaa vibraton, joka vaihtelee perus-sävelkorkeudesta vain alaspäin, tai sekä alas- että ylöspäin. Tämä kuulostaa joskus paremmalta kuin pelkkä tavallinen vibrato. Soitettaessa tavallinen vibrato, ei sävelkorkeus muutu kuin perussävelestä ylöspäin. Fysiikan lakien mukaan.
- Vibraton voi tehdä myös vibrakammella. Kätevä temppu, jos on juuri tehnyt esimerkiksi unison-bendin. Kammen käyttö on sen verran aiheen sivuun, ettei siitä sen enempää, mutta lyhyesti. Kampivibratoon pätevät samat periaatteet kuin tavalliseenkin: Valttia ovat äänen luonnollisuus, tarkkuus ja sopivuus tilanteeseen.
----
KUUNTELE...
...muilta saatuja mielipiteitä omasta vibratostasi. Jos kritiikki on kerrassaan lytistävää, kannattaa ehkä paneutua asiaan hieman ennen seuraavaa keikkaa :D
- Klassisen musiikin puolella on hyviä esikuvia vibratosta. Siis jousisoitinmusiikki, ja erityisesti solistit. Eikun kirjastoon ja nippu levyjä kuunteluun!
Visit http://www.helionprog.com | |
Tavallisia huiluääniä voidaan käyttää kitaran virittämisessä, jos mittaria ei ole saatavilla.
Kyllä, mutta kannattaa tällöin virittää vain oktaaveilla, jos ei tiedä mitä on tekemässä, muuten vire on Perfect eli perseestä. Sen sijaan kitaran vire tulisi olla Tempered, jolloin kaikki nuotit ovat suurinpiirtein yhtä epävireisiä. Pistäkää Googleen vaikka Tempered Tuning tms, niin löytyy lisä informaatiota.
"Nobody tells a Man how to play." | kunnasja
04.08.2003 14:16:29 (muokattu 11.09.2009 11:24:52) | |
|
OSA 5: Plektratekniikoita - Picking
Käsitellääns ny si joitan plektrankäytön perusjuttuja. Samassa vähän termistöä, ei vähiten siksi, että tuntuu olevan sekaannusta liikkeellä tämän tästä. Kaikki asiat ovat jälleen sekaisin, mutta tämä(kin) juttu on tarkoitettu luettavaksi alusta loppuun, jolloin asioiden pitäisi olla jollain lailla loogisesti kohdallaan. Tyvestä puuhun, sano.
PICKING
Tämä tarkoittaa siis näppäilyä yleensä, ja nimenomaan yhden kielen/sävelen soittamista kerrallaan. Monesti sotketaan termi picking pelkästään plektralla soittamiseen, koskapa "pick" tarkoittaa lontoonkielellä plektraa. Alunperin picking-termiä täydennetään muilla määreillä, jolloin saadaan erilaiset näppäilytyylit erotettua toisistaan. Plektraa tarkoittaa sana plectrum. Siis alunperin.
STROKE
Tarkoittaa iskua (plektralla), erityisesti useampaa kuin yhtä kieltä kerrallaan. Tullee sanasta strike. Tämä pätee kielten soittamiseen joko kädellä tai plektralla. Jätetään folk-musiikkisointujen harjailu tässä vähemmälle, ja keskitytään plektrajuttuihin.
----
Ote plektrasta
TEORIA: Oikeaoppisesti - lue: pop/jazz-koulukunnan mukaan - tapahtuu asioita jotenkin näin:
- Koukista plektrakäden etusormi U-kirjaimen muotoon.
- Aseta plektra sormen päälle. Plektran kärki (eli tip) osoittaa kämmenen suuntaan... (havainnollisemmin: kuvittele ajavasi autoa; etusormesi on U:n muotoisessa koukussa, ja plektran kärki osoittaa kohti ratin keskustaa. Tämä ON hankala selittää!)
- Peukalo lasketaan sitten plektran päälle, ja plektran kärkeä pitäisi jäädä näkyviin puoli senttiä. (Mitä vähemmän jää näkyviin, sitä helpompi on soittaa niitä kuuluisia pinch-harmoniceja)
- Muut sormet koukistetaan vastaavalla lailla kuin etusormikin. Kättä EI pidä puristaa hullun lailla, vaan pitää rentona. Ettei tule jännityksiä ja kramppeja.
Soittaminen tapahtuu siten, että käsi pidetään ranteesta suorana. Sointuja soitettaessa liike tulee kyynärvarresta, yksittäisiä säveliä soitetaan "pyörittämällä" kyynärvartta pituusakselinsa ympäri (ks. vibrato-artikkelista kohta 'kuivaharjoittelua').
Ja sitten KÄYTÄNTÖ: Nythän jo huomasimme, että rannetta ei tässä tekniikassa käytetä lainkaan, mikä on rockia vähänkään raskaammalla puolella paitsi välttämättömyys, myös tyylitajuton häväistys. Rannetta tarvitaan heti, kun kyseessä on hevimättö, erityisesti downstroke-tekniikka (josta lisää heti kohta). Lisäksi heawü-musiikki ei ole kovin kranttu sen suhteen, kuinka plektraa pidetään kädessä: Useimmiten näkee sormien olevan koukistettuna vain neljännesympyrän muotoiselle kaarelle, jolloin käsikin on hieman luonnollisemmassa asennossa. Myös palm muting eli demppaus helpottuu (tästäkin lisää myöhemmin).
Jazz-tekniikkaa ei pidä väheksyä, sillä monet nopeutta vaativat sävelkuviot ovat huomattavasti paljon helpompia soittaa jos ei tarvitse liikuttaa rannetta. Pinch-harmonic:ien vaatima ihokosketus on helpompi järjestää tarpeen vaatiessa, samoin tappingissä välillä tarvittava "paikka johon hukkaat plektran siksi aikaa"... eli peukalon juureen.
Suositeltavin tapa lienee kokeilu: jazz-lähestymistapaa kannattaa ainakin kokeilla, ja lähteä siitä sitten muokkaamaan tyyliään oman soittonsa/musiikkinsa mukaiseksi. Puhdas pinsettiote joutaa joka tapauksessa romukoppaan, sen verran kömpelö se on.
Picking
Näppäily yleensä, nykyään käytännössä plektralla soittaminen.
Finger picking
Sormilla näppäily
Chicken picking
Yhdistetty näppäily plektralla ja plektrakäden sormella/sormilla. Deep Purple - Smoke on the Waterissa alku on soitettu tällä tekniikalla.
Alternate picking
Plektralla soittaminen vuorotellen alas- ja ylöspäin. Eli jokainen kädenliike tuottaa yhden sävelen.
Economy picking
Tiluttajan perustyökalu ;) Soitetaan säveliä vuoroin alas- ja ylöspäin, pyrkien hoitamaan viereiselle kielelle siirtyminen pienellä sweep-liikkeellä. Vähentää ranteen vatkausta verrattuna alternate pickingiin, antaen kuitenkin hyvän attackin* joka sävelelle. Eli mahdollistaa nopean soiton pienemmällä työllä. Siitä nimi 'taloudellinen'. Ei välttämättä ole kovin helppo omaksua, koska perinteinen plektrankäyttötapa "ykkösellä alas, kakkosella ylös" pitää unohtaa alkuunsa.
*Attack
Tai atakki. Aluke, eli se, miten ääni syttyy soimaan. Plektralla soitettaessa aluke on voimakas ja selkeä. Sormella näpättäessä atakki voi olla pehmeä tai slap-basson omaisesti terävä.
Legato picking
Tämän termin virallisuudesta en mene takuuseen. Itse ymmärtäisin kyseessä olevan sellainen soittotekniikka, jossa ensimmäinen kultakin kieleltä soitettu sävel pikataan (siis soitetaan plektralla), muut soitetaan kitarakäden sormilla - käyttäen hammer-oneja ja pull-offeja. Pehmeämpi soundi kuin jatkuvassa pikkauksessa, kuulostaa hieman tappingilta (ehkä siksi, että on fysikaalis-teknisesti ottaen lähes sama toiminto). Mielenkiintoa saa lisättyä/pidettyä yllä, kun jakaa sävelkulut sillä tavoin, että pikatut sävelet eivät osu aina iskulle.
Sweep (picking)
Soitetaan vierekkäisillä kielillä olevia säveliä peräkkäin siten, että plektra liikkuu samaan suuntaan, "pyyhkäisten" kieliä.
Olennaista on, että soitto tapahtuu yhdellä kädenliikkeellä, eikä näppäyksiä erotella toisistaan. Plektraa voi kallistaa hieman, jotta se luistaisi kielillä eteenpäin mukavammin. Tässä kannattaa kokeilla jazz-tyylistä soittotapaa, jossa koko kyynärvarsi liikkuu, sillä liike on luultavasti sulavampi kuin pelkillä sormilla tai ranteella nykerretty pyyhkäisy.
Vasemman käden osalta pitää harjoitella kielten sammuttamista... eli sormien nostamista/keventämistä heti sävelen soittamisen jälkeen. Mikäli kielet jäävät soimaan, kuulostaa soitto arpeggio-soinnuilta (eli murtosoinnuilta, jossa sävelet soitetaan nopeasti peräkkäin). Vaimentaminen vasemmalla kädellä on siksi välttämätöntä, että sweep-kuviot hankaloituvat todella paljon, jos koittaa samalla tehdä plektrakädellä tavallisen palm-mutingin (josta edelleen myöhemmin).
Kuten muissakin tekniikoissa, sweepissä olennaista on jälleen kerran, ettei sitä käytettäisi täytteenä vaan mausteena. On niin monia surullisia esimerkkejä loistavasta sweep-tekniikasta, jolla pilataan hyvät muuten loistava suoritus, kun ei tajuta tehdä mitään muuta. Tekniikan pitäisi olla keino tehdä musiikkiin sopivia juttuja, eikä mikään itseisarvo.
Arpeggio
Tarkoittaa musiikkisanastossa murtosointua. Mutta koska kitaralla kaikki (plekralla) soitettavat soinnut ovat teknisesti ottaen murtosointuja, kitarasanastossa arpeggio yleensä tarkoittaa nimenomaan sweep-tekniikalla soitettua sointua. Tai pikemminkin peräkkäisiä säveliä, jotka muodostavat soinnun... tämä lienee jonkinlainen "soolokitaristien ajatusmalli".
Downstroke
Plektralla soittaminen ainoastaan alaspäin. Suosittu metallimusiikissa, koska jokainen soitettu ääni on lähes samankuuloinen... eli atakki on tasainen. Johtuuko sitten yläsävelsarjoista vai mistä lie.
Tässä kysytään rannetta ja kyynärvarren lihaksia. Plektraakaan ei kannata pitää ihan orjallisessa jazz-asennossa, koska kädenliikkeeseen pitää saada vähän voimaakin taakse - muuten lopputulos kuulostaa pas*** hrhm... siltä itseltään.
Tyyppiesimerkki: James Hetfield / Metallica
Palm muting
Demppaus. Lyhenne tabulatuureissa = P.M. Tätä käytetään erityisesti downstrokella soitettaessa vaimentamaan kielten sointia, koska yleensä pyritään "tykitykseen"... jolloin yksittäisten iskujen tulisi kuulostaa enemmän thunck-thunck-thunck -äänteeltä kuin baooom-baooom-baooom -tyyppiseltä kaikaamiselta.
Tapahtuu pyhässä yksinkertaisuudessaan siten, että plektrakäden kämmensyrjä (ulkosyrjä) painaa kevyesti kieliä tallan viereltä. Näin ääni saadaan sammumaan nopeasti, ja soittoon tulee myös lisää alapään potkua, botnea. Samalla myös ne kielet, joiden ei haluta soivan, pysyvät vaitonaisina. Koska kämmensyrjä on leveä, on välillä vaikea kohdistaa vaimennusta vain tietyihin kieliin. Tällöin esim sweep-tekniikka edellyttää myös kitarakäden sormilta kieltenvaimennustoimia.
Upstroke
Sointujen soittaminen plektralla ylöspäin. Atakki on terävä, jopa hieman wah-pedaalimainen. Johtuu siitä, että matalat taajuudet eivät syty soimaan läheskään yhtä voimakkaasti kuin keski- ja korkeat taajuudet. Tästä syystä ei kovin käytetty.
Alternate stroke
Soitetaan vuoroin ylös- ja alaspäin. Suosiota vähentää down- ja upstroke-lyöntien erilainen soundi. Tyyppiesimerkki: Paradise Lost
----
Vielä muutamia kikkoja... Nämä toimivat, jos käytössä on särösaundi.
- Pick slide tai pick scratch
Liu'utetaan plektran syrjää kielillä pituussuuntaan, jolloin tuloksena on kirskahteleva efekti. Toimii punotuilla, so. paksuimmilla kielillä. Yleensä pick slide alkaa mikrofonien kohdalta, ja jatkuu alaspäin 12:nnen (??) välin paikkeille. Esimerkki: Metallica - Four Horsemen
Mielenkiintoisen saundin saa aikaan myös, jos soittaa pick sliden hitaasti ylöspäin aivan alimmilta nauhoilta. (Tästä on näyte tuolla -> http://www.mikseri.net/music/play.php?id=136881&type=dl)
- Kokonaan vaimennettu pikkaus. Enpä tiedäkään virallista termiä tälle, mutta kysessä on normaali alternate strokella soitettava lyönti: lyödään muutamaa kieltä, ja kitarakäden sormia pidetään vaimentamassa kielten sointi. Tuloksena on tukkoinen soundi, vähän kuin dempattu downstroke ilman sävelkorkeutta. Esimerkki selventänee mistä on kyse: Megadeth - Train of Consequences
- Plektralla voi myös painaa kieliä mikrofoneja vasten, jolloin saa aikaan joitakin hassuja ääniä.
- Linnunlaulua (tai jotain sen tapaista) voi matkia näin: liu'utetaan plektraa kevyesti ohuimmilla kielillä, pienellä liikkeellä mikrofonien kohdalla. Ei niinkään pituus- kuin poikittaissuuntaan, ikäään kuin sahaavalla liikkeellä. Esimerkkinä toimii, paitsi Dungeon-pätkä, myös: Guns n Roses - Welcome to the Jungle
EDIT:
Vielä tuosta plektran paksuudesta... Aiheestahan on gallupoitukin täällä foorumilla. Pääosin kyseessä on makuasia, mutta joitain pikku huomioita kannattaa tehdä:
Paksulla plekulla on hyvä aloitella soittoa, koska se "vastaa" juuri sen mukaan mitä soittaja tekee. Plektrakäden liikkeet pysyvät pieninä, jolloin soitolla on hyvät edellytykset olla alusta pitäen "kevyttä". Liian raskaalla soittotyylillä rasittaa itseään, sekä kitaransa kieliä.
Paksu malli mahdollistaa/helpottaa pinch harmonicien soittoa paljon. Myös tiluttamiseen käy jäykkä versio, koska silloin pienellä käden liikehdinnällä saadaan paljon aikaan.
- Ohut plektra soveltuu akustisen soittamiseen, varsinkin jos harjaillaan sointuja. Plektran osuessa kieliin syntyy räpsähtävä ääni, joka sopii juuri rämpyttämiseen. Muistanpa erään äänitysprojektin, jossa teippasimme jo-järkyttävän-löysään plektraan muovinpalasen, jotta saimme ääneen lisää rätinää. Lisäksi ohukaismalli ehkä "pehmentää" soittoa hieman.
Kannattaa kokeilla useita erilaisia, ja tehdä valintoja myös tapauskohtaisesti - eri tyylilajien jne mukaan.
Visit http://www.helionprog.com | |
"paikka johon hukkaat plektran siksi aikaa"... eli peukalon juureen.
Hyviä jemmoja ovat myös koukistettu etusormi ja purukalusto. Peukaloa en ole kokeillutkaan.
Tappinkiin vielä tälläinen vinkki:
Jos tappinki kestää vaikka vartin, eikä siinä käytetä vapaita kieliä, niin kannattaa harkita hiuspompuladempparia lapaan josta se sitten ennen liruttelua vedetään kielten ylle ekojen nauhojen kohdalle vaimentamaan ei-toivotut räminät.
"Nobody tells a Man how to play." | kunnasja
05.08.2003 11:56:58 (muokattu 05.08.2003 11:57:07) | |
|
Hyviä jemmoja ovat myös koukistettu etusormi ja purukalusto. Peukaloa en ole kokeillutkaan.
Tuo peukalon "juuri" tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun laittaa käden "karate"asentoon, niin plektra sopii peukalon ja kämmensyrjän väliin.
Visit http://www.helionprog.com | |
"karate"asentoon
Kokeilin tätä, ei kyllä sovi mulle kun demppailen enimmäkseen peukalolla.
Ja tapit tietty keskarilla, nimettömällä ja pikkusormella. Jos on pitempi täppäily, heitän plekun huuleen että saa etusormenkin käyttöön.
"Nobody tells a Man how to play." | |
Ai pinsetti ote romukauppaan.. DAMN, se on vaan tuntunu helpoimmalta tyyliltä soittaa, mut mäpäs alan soittamaan tuolla esimerkki tavalla, ainakin yritän ;).
) | |
Ai pinsetti ote romukauppaan.. DAMN, se on vaan tuntunu helpoimmalta tyyliltä soittaa, mut mäpäs alan soittamaan tuolla esimerkki tavalla, ainakin yritän ;).
Joo, kannattaa ainakin kokeilla. Jos nyt ei IHAN jatsimalliin sitä plekua pitäisikään, niin tatsi parantuu silti huomattavasti, kun hakee oman tyylinsä sitä kautta.
Visit http://www.helionprog.com |  guitarmonkey
16.08.2003 10:51:36 (muokattu 17.08.2003 17:34:35) | |
|
- Ritchie Sambora: joka perr* soolossa on joku bendi joka menee aivan käsille
Oliskohan sulla jotain esimerkkiä jossa Samboran bendit menee "reisille"? Itselleni ei Samboran bendaaminen ole juuri koskenut korvaan, ainakaan vireisyyden puolesta.
Sen sijaan esimerkiksi Steve Vailla on bendaamisen kanssa toisinaan toivomisen varaa (soittaa ylävireeseen). Vireisyys on sinänsä jännä asia, että bendaaminen hieman alavireeseen (kohdenuotin alle tasavireisyydessä) ei ole juurikaan samanlainen virhe kuin ylävireeseen (kohdenuotin yli). Johtunee varmaankin siitä, että bendaaminen alavireeseen lähentelee luonnollista virettä. | |
Oliskohan sulla jotain esimerkkiä jossa Samboran bendit menee "reisille"? Itselleni ei Samboran bendaaminen ole juuri koskenut korvaan, ainakaan vireisyyden puolesta.
Bed of Roses... ja on ainakin yhdessä biisissä samanlainen höpöhöpövenytys kuin täsä. Nimeä _en_ muista tähän hätään, mutta jos tulee mieleen, käyn laittamassa... (olisko ollut Always)
Visit http://www.helionprog.com | |
Plektran asento pinch harmonic:eja soittaessa:
Plektrakäden asento kannattaa "peruksena" pitää semmoisena, että peukalo on aika lähellä plekun kärkeä. Kyynärvartta (tai rannetta) kiertämällä peukalon saa osumaan kieleen ilman, että sormien asentoa tarvitsee juurikaan muuttaa. Ja huom kiertäminen EI tarkoita kääntämistä ylös tai alas, vaan kiertämistä akselinsa ympäri. Voipi katsoa vaikka vibrato-artikkelista lisäselostusta.
Visit http://www.helionprog.com |  Tanu
31.08.2003 14:35:14 | |
|
Pirun hyvä FAQ kyllä, plussaa ropisi jokaiselle osiolle. Sen verran voisi huomauttaa, että monesti vibratoon pätee sama asia kuin pikkaamiseenkin: oikeaoppisesti homma tapahtuu kyynärvarren liikkeellä, mutta usein näkee ranteella tai sormella aikaan saadun vibraton olevan käytössä. Jälleen kerran makuasia ja tapauskohtainen juttu.
Se siitä sitten. Saatanan tylsä peruspeelo. | |
Sen verran voisi huomauttaa, että monesti vibratoon pätee sama asia kuin pikkaamiseenkin: oikeaoppisesti homma tapahtuu kyynärvarren liikkeellä, mutta usein näkee ranteella tai sormella aikaan saadun vibraton olevan käytössä. Jälleen kerran makuasia ja tapauskohtainen juttu.
Juu, varsinkin pinch harmonic-tapauksessa sormella tehty vibra on hyvä hallita.
Visit http://www.helionprog.com | JMP
02.09.2003 12:44:12 | |
|
Oliskohan sulla jotain esimerkkiä jossa Samboran bendit menee "reisille"? Itselleni ei Samboran bendaaminen ole juuri koskenut korvaan, ainakaan vireisyyden puolesta.
Veikkaan että tarkoitti että tuo täppäys bendiin on melkein joka soolossa? En siten tiedän kun aivan älyttömästi viime aikoina ole Bon Jovia tai Samboraa kuunnellut saati soitellut.. Pitäis varmaan verestää korvia.. siis muistia. | Tanu
02.09.2003 18:22:25 | |
|
Juu, varsinkin pinch harmonic-tapauksessa sormella tehty vibra on hyvä hallita.
Jeps. Ja eikös tuo B.B Kingin legendaarinen vibra juuri ole jonkinlainen sormen pistoliike? Varma en asiasta ole.
Se siitä sitten. Saatanan tylsä peruspeelo. | |
Juu hyvää juttua...Toki on olemassa montaa koulukuntaa...Randy Rhoads kannattaa toki mainita tappingin yhteydessä,.,.,. On muuten hassua opetella jotain uudestaan, siis toisella tavalla soittamaan...kuten esim. tuo economy tyyli........ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
