Yleistä keskustelua musiikista ›

minusta on järjetöntä antaa arvostelijalle arvosteltavaksi jotain mistä hän ei ymmärrä saati sitten diggaa. Silloin tulee sellaista jälkeä kuin Fräntilän häpeällinen arvostelu kemiallisten ystävien levystä Suessa.
 
Tai sit joskus voi käydä niinkin päin, ettei lukija ymmärrä arvostelijan tekstiä? ;)
 
Minusta Fräntilän KY-arvio oli aika hauska; muodoksi oli valittu samansuuntainen avantgardemaisuus kuin KY:n levylläkin, ja silti tekstin seasta pystyi pienellä vaivannäöllä löytämään selviä ja informatiivisia vinkkejä siitä, miksi juuri tämä levy ei sattunut olemaan arvostelijan mieleen.
 
Kyse ei ollut niinkään siitä, etteikö kirjoittajalla ollut edellytyksiä "ymmärtää" tuon laidan musiikkia, sillä sama tyyppi oli kyllä aiemmin kehunut esim Lau Nauta ja Keuhkoja. Ko. retrospektiivilevyhän oli muutenkin sitä kypsymättömämpää varhais-KY:tä.
 
Kuka jaksaisi naputella arvion tähän? Eihän muuten kukaan muista/välitä, mistä oli kysymys...

Erityinen ansio Kajavalla oli lastenkulttuurin armottomana puolustajana.
 
Nimenomaan näin. Oli viimeisiä järjen ääniä tässä suhteessa Suomessa, nytpä harva pistää vastaan "powerrangersien" ylivallalle. Saateri.
 
Juuei. Tuli vähän sanottua yleistävästi tuosta Maskulasta. Tosiasia kuitenkin on, että arvosteluissaan on mukana hyvin "kaikupohjaa"; miehen tietomäärä ja kokemus elokuva-alasta on mittava. Ja ymmärtäähän tuota ajatuksenjuoksuaankin. Miksi todella elokuva ei voisi olla jotain, jonka kanssa katsojakin saa vähän käyttää päätään ja vastaavasti myös saa elokuvasta jotain. Ettei mentäsi aina siitä, missä aita on matalin.