Kitarat: soittaminen ›

ei iha liity aiheesee... mut mite mikserii voi liaätä omii biisei... kiire!
jos osaat auttaa lähetä pikaviesti...
 
Meet projektin hallintaan ja sieltä biisit ja sieltä lisää biisi.

ei iha liity aiheesee... mut mite mikserii voi liaätä omii biisei... kiire!
jos osaat auttaa lähetä pikaviesti...
 
Nyt pistää ihan ihmetyttämään/huvittamaan, että minkä ihmeen takia tuota piti tulla kysymään juuri tämän otsikon alta? Käytännössä: Tahdot tietää miten mikseri.nettiin laitetaan biisejä, suuntaat tiesti muusikoiden.net sivustolle. Sitten mietit että mistähän tätä pitäisi kysyä. "Kitarat: soittaminen" -alue, Kyllä! Sieltä löytyy varmaan vastaus! Sitten mietit vielä että "Nyt vielä joku hyvä topic..." Mutta katsos! "Groove vs. Tilu vs. Bluussi vs. Kaikki muu". Jeeaahh!!, "tuolta saan varmasti vastauksen mikseri.netin kaikista toiminnoista!"

Eh..? Hupaisa väite.
 
E: ..tai no niin, taisit viitata siihen että hevissä tuota aivotonta tiluilua esiintyy huomattavasti enemmän, missä olet kyllä varsin oikeassa.
 
Frank Gambale. anyone?

Mä diggaan dynamiikasta, ei tule YLEENSÄ esille tilutuksessa. Yleensäkkin elävän kuuloisesta menosta. Tilutuksessa käytetään usein maailmanlopun säröä, joten se on yksi paskan hailee soittaako kovaa/hiljaa ei siinä juurikaan eroa kuulu.
Mutta ei kaikki tilu ole perseestä Esim. Mahavishnu orchestra - inner mounting flame. Mutta joo, kuten joku sanoi "vittuako se mulle kuuluu mitä muut soittaa". (Hmmm hyvä allekirjoitus...)
 
Hitaasti soitto on paljon hankalempaa. Esim. Piirrän taulun, vilautan sitä nopeasti jollekkin, hänen reaktionsa voi olla et WAU! aika hieno. Mutta jos näytän sitä hänelle pidemmän aikaa, kaikki virheet tulevat hyvin esiin.
 
Soittokamojen paremuudesta väittely nyt on helvetin typerää, eikä johda mihinkään. Jokainen soundi jota maailmasta löytyy on hyvä soundi oikeassa ympäristössä. Ainut ero on hyvällä ja huonolla soundilla, siinä että hyvä soundi toimii useammassa ympäristössä kuin huono. Ja "sama" soundi kuulostaa aivan erilaiselta, kun joku muu sillä tuuttaa.

Mä diggaan dynamiikasta, ei tule YLEENSÄ esille tilutuksessa. Yleensäkkin elävän kuuloisesta menosta. Tilutuksessa käytetään usein maailmanlopun säröä, joten se on yksi paskan hailee soittaako kovaa/hiljaa ei siinä juurikaan eroa kuulu.
 
Sama vika ton dynamiikan suhteen. En tiä sitten mitä toi maailmanlopun särö tarkottaa, mutta kyllä mun usein tilutuken rajn ylittivät soitteluni yritän vedellä niin että tatsin ja dynamiikan vaihtelut päätyy kuulijalle asti.
 
Joku vois kyllä selittää käsitteen maailmanlopun särö. On nimittäin mulle täys mysteeri mitä ko. termi tarkottaa. Mielellään ääninäytteen/biisisuosituksen kera.

Joutuu nyt vähän paasaamaan teille.
 
Tatsi
 
Tatsi kuuluu särönkin läpi, suttuista tai epätarkkaa tatsia ei mikään särö pelasta. Tosin riippuu kuulijasta, olen ihmeekseni huomannut että särö jotenkin ylikuormittaa monen korvat (onhan säröäänessä paljon tavaraa), jolloin tarkemmat nuanssit jäävät usein havaitsematta. Ehkä tästä on peräisin se typerä väite että säröllä on helpompi soittaa kuin puhtaalla soundilla (no tietyissä asioissa se onkin totta, mutta tietyissä taas vaikeampi, eli yleensä merkittävää "vaikeuseroa" ei ole).
 
Dynamiikka
 
VIHAAN liiallista dynamiikkaa jota monesti esiintyy klassisissa teoksissa: Ensin joku pajupilli vislailee tyhjyydessä hiiriperheen piereskelyyn verrattavalla intensiteetillä, ja sitten koko 258 osainen orkesteri pamahtaa täyteen mouhuamiseen niin että vanhemman väen rakon pidätyskyky joutuu lujille, ja kohta taas palataan piiperrykseen...
 
Hitaasti soitto on paljon hankalempaa. Esim. Piirrän taulun, vilautan sitä nopeasti jollekkin, hänen reaktionsa voi olla et WAU! aika hieno. Mutta jos näytän sitä hänelle pidemmän aikaa, kaikki virheet tulevat hyvin esiin.
 
Esimerkki. On soitettava nuotti E. Monelle riittää se että sormi on oikealla nauhavälillä ja jotenkin kieli on saatu värähtelemään. On kuitenkin merkitystä millä tavalla se kieli on saatu värähtelemään, onko käytetty jotain aluketta jne, miten nuotti soi, millainen vibrato siinä on, onko volyyminvaihdosten aiheuttamaa huojuntaa jnejnejne. Eric Johnsonin mukaan on jopa olemassa "sweet spot" nauhavälissä josta kohtaa nuotti kuulostaa parhaimmalta ;)
 
Hitaasti soittamisessa on omat vaikeutensa, mutta niin on nopeassakin soitossa. Riippuu soittajan omista kyvyistä kumpi kullekin on hankalampaa.
 
Soittokamojen paremuudesta väittely nyt on helvetin typerää, eikä johda mihinkään. Jokainen soundi jota maailmasta löytyy on hyvä soundi oikeassa ympäristössä. Ainut ero on hyvällä ja huonolla soundilla, siinä että hyvä soundi toimii useammassa ympäristössä kuin huono. Ja "sama" soundi kuulostaa aivan erilaiselta, kun joku muu sillä tuuttaa.
 
Allekirjoitan täysin.

Joku vois kyllä selittää käsitteen . On nimittäin mulle täys mysteeri mitä ko. termi tarkottaa. Mielellään ääninäytteen/biisisuosituksen kera.
 
Maailmanlopun särö voisi kuulostaa minusta sellaiselta liioitelulla terävyydellä, olemattomalla dynamiikalla, tunkkaisilla keskitaajuuksilla, kireällä yläpäällä, turhan tuhdillla bassolla ja liialisella saturaatiolla höystetyltä särösoundilta. (Kokeile esim. Line6 Spider II Nometal säätö.)
 
edit:
Panden kirjoituksesta juolahti mieleeni eräs idea;
Nykyään kun on tapana järjestää kaikkia "soolo skaba", "alternate skaba" tyylisiä kilpailuja m.netin kitaransoittaminen keskuteluissa, niin olisiko ideaa järjestää "paras yksi sävel" kilpailu? Minusta sellaista olisi ainakin kiva seurata, vapaavalintainen ääni omalla soittotekniikalla väritettynä. Sormista se lähtee.

"paras yksi sävel" kilpailu? Minusta sellaista olisi ainakin kiva seurata, vapaavalintainen ääni omalla soittotekniikalla väritettynä. Sormista se lähtee.
 
Nerokas idea. Miten olisi "paras tauko" -kisa? Jokainen äänittäisi taukoa.

Nerokas idea. Miten olisi "paras tauko" -kisa? Jokainen äänittäisi taukoa.
 
Ilman taukoja ei ole rytmiä. Ok, paitsi jos soitat legatossa. Mutta silloinkin on plektran liikkeiden frekvenssi, jousen suunnanvaihto, kirka, komodo, mahe...

1. Mikä tiluttamisesta tekee siistiä/halveksittavaa/fiksua/typerää ?
 
Kiva kuulla, kun joku on oikeasti laittanut aikaa mahtavan tekniikan kehittämiseen. Toki on paljon huonoakin tilua. Hyvä tilu on taidetta ja vastakkaiset argumentit on kateellisten kakkapuheita ja hitaiden heppujen oman egon pönkittämistä. Tiluttamattakin toki voi tehdä mahtavaa musiikkia ja liika tilu on liikaa. Kohtuullinen vauhdin hurma on mahtavaa maustetta kitarapainoteisessa musiikissa.
 
2. Voiko tilu/nopea soitto kuullostaa groovaavalta/rennolta? Miksi/miksi ei?
 
Voi, jos osaa. Parhaimmillaan tilu kuulostaa ihan yhtä luonnolliselta, kuin Still got the blues ;) Taas erottuu ne hyvät tiluttajat huonoista.
 
3. Miksei bluussijäbät tykkää tilujäbistä?
 
Kun ne ei itse osaa tai ovat muuten vaan olevinaan niin roots. Ei se ole bluesilta pois, jos osaa myös tiluttaa tai pitää sen kuuntelusta. Monipuolisuus on valttia.
 
4. Mitä sanoo rautalankamiehet ja jatsimiehet tähän?
 
Jatsimiehethän ovat usein myös tiluttelijoita. Kuvittelevat tekevänsä sen vaan tyylikkämmin kuin hevi/rocktiluttajat. Rautalankamiehet on ihan oma ihmistyyppinsä, yhtä outoja kuin kissaihmiset, joten heihin en ota kantaa...
 
5. Minkä takia tää on lähes yhtä suosittu väittelyaihe ku kitarakamaosastolla Floikka vs ABR vs Fenkun Vintage Tremelo tai Marsu vs Fenkku vs Kaikki muut?
 
Tämä koskee jollain lailla kaikkia ja oikeita mielipiteitä on tasan yhtä monta, kuin on kitaristeja tai ylipäänsä musiikin harrastajia/kuluttajia
 
6. Onko totta että tiluttajat ei osaa soittaa mitään muuta? (tiluttajilta näytteitä kiits, pistän omani heti ku pääsen nauhurin ääreen)
 
Ei ole. (Al DiMeola, Paco deLucia...)
 
7. Onko Lidlin kalja ostamisen arvosta?
 
Ei ole, jos tarkoitus on nauttia myös mausta.

Tatsi kuuluu särönkin läpi, suttuista tai epätarkkaa tatsia ei mikään särö pelasta. Tosin riippuu kuulijasta, olen ihmeekseni huomannut että särö jotenkin ylikuormittaa monen korvat (onhan säröäänessä paljon tavaraa), jolloin tarkemmat nuanssit jäävät usein havaitsematta. Ehkä tästä on peräisin se typerä väite että säröllä on helpompi soittaa kuin puhtaalla soundilla (no tietyissä asioissa se onkin totta, mutta tietyissä taas vaikeampi, eli yleensä merkittävää "vaikeuseroa" ei ole).
 
Jutussa oli paljon asiaa, mutt en ihan "osta" tätä väitettä. Jos kompressointia lisätään esim. särön muodossa, niin kyllähän se tatsin merkitystä ainakin vähentää.
 
Voin kertoa, että olen kerran kokeillut erään opiskelukaverini räkkivehkeitä, jossa oli tosi rankasti prosessoidut heavysäröt ja voin kertoa, että en ois kyllä edes tunnistanut omaa tatsiani siitä soitosta, mikäli joku ois vaikka salaa sen äänittänyt;D

Jos kompressointia lisätään esim. särön muodossa, niin kyllähän se tatsin merkitystä ainakin vähentää.
 
Voin kertoa, että olen kerran kokeillut erään opiskelukaverini räkkivehkeitä, jossa oli tosi rankasti prosessoidut heavysäröt ja voin kertoa, että en ois kyllä edes tunnistanut omaa tatsiani siitä soitosta, mikäli joku ois vaikka salaa sen äänittänyt;D
 
Tokihan se soitto (ja myös tatsi) kuulostaa erilaiselta särön kanssa kuin ilman. Pointtina oli vaan että jos tatsi on huono niin ei sitä räkkivehkeetkään pelasta. Kuvitellaan vaikka että minäparka itse pääsisi soittamaan Steve Vain kitarakamoilla, saattaisi jonkun tottumattoman noviisin korvaan kuulostaa ihan Vaikku-ukolta, mutta jos itse maestro laitetaan soittamaan heti perään samoilla vehkeillä niin eron huomaisi (ainakin itse huomaisin) vähän alle sekunnissa.
 
Tietysti jos soundi on oikeasti suttuinen ja pilalle prosessoitu niin että kaikenlainen dynamiikka ja kontrolli on täysin sirinän ja mörinän piilossa niin kyllähän siinä tatsien erot pienenee, mutta eipä semmosella soundilla kukaan (juuri) mitään tee muutenkaan? :)
 
Pitää nyt vielä lisätä että soundi vaikuttaa ainakin itselläni paljon myös soittooni ja soittokykyyni. Ts. soundi vaikuttaa automaagisesti tapaani soittaa halusinpa tai en. Mutta niinkai sen pitää ollakin jos edes yrittää kuunnella mitä soittaa. :)

3. Miksei bluussijäbät tykkää tilujäbistä?

Kun ne ei itse osaa tai ovat muuten vaan olevinaan niin roots. Ei se ole bluesilta pois, jos osaa myös tiluttaa tai pitää sen kuuntelusta. Monipuolisuus on valttia.
 
Kysymys toisinpäin: Miksei "tilujäbät" (?hevarit vai mitkä?) tykkää blues/groove-kansasta?
 
En oikein ymmärrä miten blues ja "tilutus" ei voisi mennä mitenkään yks yhteen, jos (vain ja ainoastaan yhtenä esimerkkinä) esim. SRV, minen tajua. Minä ainakin luen Vaughanin soittoa "tilutukseksi", tekniikka ja kaikki on vaan hallussa ja that's it, what's the problem? Vai onko SRV vaan yksi surkea lälly soittaja koska se soitti bluussia oor what?

Kahteen kertaan sama, ähläm, edit

Kysymys toisinpäin: Miksei "tilujäbät" (?hevarit vai mitkä?) tykkää blues/groove-kansasta?
 
Tykkääpäs!
 
edit: jatkan vielä... Minusta se menee näin, että hevijannut on usein avoimia myös muille musatyyleille ja perehtyvät siten kaikkeen klasarista jaskaan. Toisin on laita "tosijatsarien" kohdalla, jotka eivät (useimmiten) voi tulla jalustaltaan alas soittamaan rahvaanomaista musiikkia, kuten rockia tai heviä menettämättä uskottavuuttaan omiensa keskuudessa.

Paco deLucia... Sehän se oli, oon tässä yrittäny muistaa, että kenen levy tuli espanjoolista ostettua.
Sillä on aika uskomattomia ne jotkin biisit sillä levyllä.
Ja ei, en muista tähän hätään mikä levy se oli :)
 
E: Typo
 
Toinen E: En osaa muiden puolesta sanoa, mutta kyllä mulle iskee kaikki niin humpasta (Lapinlahden Linnut - Kaivollinen kossua & Jotkin Eläkeläisten coverit) death/trash/doom/whatever-metallin (Deicide, Desecrator, Accept, Candlemass, CannibalC... phew, Pantera, Exhorder(miksi vain 2 levyä...nyyh), Testament, Slayer) kautta bluesiin (BB King, SRV, Albert King) ja kaikkea siltä väliltä (AC/DC, Judas Priest, DIO, Black Sabbath, O. Osbourne).
 
Pointtina - jota ei näe - on se, että musatyylillä ei ole mulle väliä. Sillä, että kuulostaako se biisi mun mielestä hyvältä taas on.
Olen avoin lähes joka suuntaan (trance/dance/techno/such-osastoa en ole sulattanut).
 
Tälläistä avautumista tällä kertaa :)

Pitää nyt vielä lisätä että soundi vaikuttaa ainakin itselläni paljon myös soittooni ja soittokykyyni. Ts. soundi vaikuttaa automaagisesti tapaani soittaa halusinpa tai en. Mutta niinkai sen pitää ollakin jos edes yrittää kuunnella mitä soittaa. :)
 
Minulla myös. Välillä tuntuu että liikaakin. Joskus keikallakin soittaessa pitää etsiä lavalta sellainen kohta missä oma soundi kuulostaa hyvältä (mahdollisimman), niin heti menee paljon paremmin. Myöskin nauhoittaessa olen huomannut että siinä on ihan käsittämätön ero mitä tulee soitettua jos pitää nauhoittaa luurit päässä. Kun soittaa luurit päässä niin se yksinkertaisesti tuntuu jotenkin erittäin epäluontevalta, ja tulee soitettua poikkeuksetta jotenkin epävarmemmin ja täten ollen huonommin.

Jep, groove on yliarvostettua, tyhmää ja lapsellista.
Hohoo, tuon sanoi nimimerkki horo-ari :-D
ristiriita... ja jatkakaa.

Toinen E: En osaa muiden puolesta sanoa, mutta kyllä mulle iskee kaikki niin humpasta (Lapinlahden Linnut - Kaivollinen kossua & Jotkin Eläkeläisten coverit) death/trash/doom/whatever-metallin (Deicide, Desecrator, Accept, Candlemass, CannibalC... phew, Pantera, Exhorder(miksi vain 2 levyä...nyyh), Testament, Slayer) kautta bluesiin (BB King, SRV, Albert King) ja kaikkea siltä väliltä (AC/DC, Judas Priest, DIO, Black Sabbath, O. Osbourne).
 
Pointtina - jota ei näe - on se, että musatyylillä ei ole mulle väliä. Sillä, että kuulostaako se biisi mun mielestä hyvältä taas on.
Olen avoin lähes joka suuntaan (trance/dance/techno/such-osastoa en ole sulattanut).
 
Samoilla linjoilla... lisäksi tykkään klassisesta, argentiinalaisista tangoita (mm. Astor Piazzolla), funkista, aikuisrokista (Bo Kaspers) jne. jne.
 
Ne jotka ovat suppeita maailmankatsomukseltaan, menettävät todella paljon.