Yleistä keskustelua musiikista ›

Moi!
 
Kuinka hyvin täällä tunnetaan Suomen tekijänoikeuslakia? Tässä tietäjille seuraavanlainen kysymys:
Miten tarkasti Suomen tekijänoikeuslaki suojaa kappaleiden plagioinnilta kun puhutaan sävellystyöstä, ja onko tähän tullut muutosta tekijänoikeuslakiuudistuksen kautta?

Moi!
 
Kuinka hyvin täällä tunnetaan Suomen tekijänoikeuslakia? Tässä tietäjille seuraavanlainen kysymys:
Miten tarkasti Suomen tekijänoikeuslaki suojaa kappaleiden plagioinnilta kun puhutaan sävellystyöstä, ja onko tähän tullut muutosta tekijänoikeuslakiuudistuksen kautta?
 
Niiltä osin kuin sävellys on uniikki ja ainutlaatuinen, se on suojattu, on ollut ja tulee olemaan. Tekijällä on aina luovuttamaton tekijänoikeus teokseensa.
 
Huomaat kuitenkin pian, että maailma on täynnä "vakiintuneita" sointukiertoja ja -linjoja, joita käyttää milloin kukakin, milloin missäkin musiikkilajissa. Esimerkiksi I - IV - V -kiertoa ei ole mahdollista suojata.
 
Plagiaatissa täytyy näyttää toteen paitsi se, että kopio todellakin muistuttaa 1:1 alkuperäistä, myös se, että plagioijalla on ollut mahdollisuus kuulla alkuperäinen esitys. Siitäkin huolimatta, luultavasti suurin osa niinsanotusta plagioinnista on tahatonta, joko alitajunnasta löytyy sopiva melodia tai sitten kaksi säveltäjää keksii sattumalta saman jutun. Siltikin, oikeudessa on myös hävitty, kun ei ole voitu todistaa, että EI olla kuultu jotain biisiä silloin lomamatkalla Kreikassa...
 
Tekijänoikeuslakiuudistus ei ole muuttanut oikeussuojaa, joka sinänsä onkin varsin hyvä, vaan järkeistänyt ja tiukentanut sen valvontaa ja yrittänyt parantaa sen toteutumista edes jonkun verran. Eli ihan oikeaan suuntaan pyritään, vaikka hämärässä hapuillaankin.
 
Sikäli muutosta lain myötä ei ole tapahtunut, ja miksi olisikaan? Ehjää ei kannata korjata.

Moi!
 
Kuinka hyvin täällä tunnetaan Suomen tekijänoikeuslakia? Tässä tietäjille seuraavanlainen kysymys:
Miten tarkasti Suomen tekijänoikeuslaki suojaa kappaleiden plagioinnilta kun puhutaan sävellystyöstä, ja onko tähän tullut muutosta tekijänoikeuslakiuudistuksen kautta?
 
Plagiointikysymykset eivät varmaankaan lakiuudistuksen myötä ole mihinkään muuttuneet. Ne ovat aina tapauskohtaisia. Välillä kyllä hämmästyttää, kuinka kömpelöitä plagiointeja lähinnä vaikkapa mainosten musiikeissa tulee vastaan ja kuinka vähän niihin puututaan. Viimeisimpänä esimerkiksi tää suht tuore mainos, jossa ideana on Hill Street Bluesin aamuinen käskynjako ("let's be careful out there"). Sen musatausta on taas hyvä esimerkki kertakaikkisen yleispätevästä HUONOUDESTA. "Säveltäjä" lienee tehnyt työtä käskettyä, äänet on muutettu, mutta rytmisesti homma meneekin ihan yksiin alkuperäisen biisin kanssa. Tuloksena aivan yhdentekevää skeidaa, mutta niinpä taitaa olla koko mainoskin. En edes muista mikä oli mainostettava tuote tai lafka. Mielestäni rosvoamisessakin on sallittua käyttää tyylitajua ja "hienot" varkaudet saattavat jopa tehdä kunniaa alkuperäiselle teokselle. Että sikäli.
 
edit: Kivi jo ehtikin valaista asiaa. Mä vähän rönsyilin...

Huomaat kuitenkin pian, että maailma on täynnä "vakiintuneita" sointukiertoja ja -linjoja, joita käyttää milloin kukakin, milloin missäkin musiikkilajissa. Esimerkiksi I - IV - V -kiertoa ei ole mahdollista suojata.
 
Mun tietääkseni MITÄÄN sointukiertoa ei itsessään voi patentoida tai suojata (tämä viesti tuli selväsanaisena suoraan eräältä Teoston ylemmältä taholta). Jos teet jonkun muun säveltämän biisin sointuihin ja rakenteeseen uudet melodiat/riffit/jne, et ole plagioija.
 
Tosin, esim. Nik Kershaw'n Riddle-biisin sointukierto on itsessään jo niin omaleimainen ja melodiaa ohjaileva, että sen lainaaminen suoraan saattaisi olla heikoilla jäillä kävelyä. Pitäisiköhän testata?

Niiltä osin kuin sävellys on uniikki ja ainutlaatuinen, se on suojattu, on ollut ja tulee olemaan. Tekijällä on aina luovuttamaton tekijänoikeus teokseensa.
 
Huomaat kuitenkin pian, että maailma on täynnä "vakiintuneita" sointukiertoja ja -linjoja, joita käyttää milloin kukakin, milloin missäkin musiikkilajissa. Esimerkiksi I - IV - V -kiertoa ei ole mahdollista suojata.
 
Plagiaatissa täytyy näyttää toteen paitsi se, että kopio todellakin muistuttaa 1:1 alkuperäistä, myös se, että plagioijalla on ollut mahdollisuus kuulla alkuperäinen esitys. Siitäkin huolimatta, luultavasti suurin osa niinsanotusta plagioinnista on tahatonta, joko alitajunnasta löytyy sopiva melodia tai sitten kaksi säveltäjää keksii sattumalta saman jutun. Siltikin, oikeudessa on myös hävitty, kun ei ole voitu todistaa, että EI olla kuultu jotain biisiä silloin lomamatkalla Kreikassa...
 
Juu, tämän tiesin, mutta kiinostaisi todellakin tietää missä se raja "vakiintuneiden" musiikillisten ideoiden ja "uniikkien" ideoiden välillä, esim. Teostolla pitäisi kaiken järjen mukaan olla yllämainittua tarkemmat säädökset näiden kahden erottelemiseksi jota voidaan käyttää sitten mm. oikeussalissa.
 
Tää "alitajuntainen" plagionti on mielestäni vähän outo termi, tuntuu naurettavalta että tämä "alitajuntainen" plagionti on ihan oikeutettua lakituvassa. Taideteoksen tekoprosessin pitäisi olla yhdentekevä - lopputulos ratkaisee. Hällä väliä jos säveltäjä on plagioinut kappaleen "alitajunnassaan", mikä jo itsessään on aika epämääräinen termi, ei sitä lopputuloksesta kuitenkaan pysty erottamaan kuinka tietoinen säveltäjä tästä oli.

Missä se raja "vakiintuneiden" musiikillisten ideoiden ja "uniikkien" ideoiden välillä, esim. Teostolla pitäisi kaiken järjen mukaan olla yllämainittua tarkemmat säädökset näiden kahden erottelemiseksi jota voidaan käyttää sitten mm. oikeussalissa.
 
Ei tuollaista rajaa oikein selväsanaisesti vetää. Oikeuskirjallisuudesa on puhuttu "saman kokemuksesta", herättääkö teos tuomarissa mielikuvan siitä, että teokset ovat niin samanlaiset että kyse olisi plagiaatista.
 
Teostohan sitä ei päätä, vaan tuomioistuin.
 
Teoston faqissa esitetään käsitys, että "pienintäkään pätkää ei saa lainata ilman lupaa,poislukien sellaiset melodia kulut jotka ovat yhteistä omaisuutta" (jotakuinkin näin se oli), mutta se ei liene aivan vedenpitävä käsitys.
 
Mikko Alatalon vaalimaa neljän tahdin sääntöä ei ole olemassa, ei myöskään neljän sävelen sääntöä. Luulen, että yleinen napina alkaa huomattavasti ennen kuin ollaan lähelläkään tuomioistuimesta löytyvää rajaa. Tästä esimerkkinä "härskeimmät plagiaatit" ketju, joka suorastaan pursusi naurettavia käsityksia siitä, mikä on plagiointia.
 
Tää "alitajuntainen" plagionti on mielestäni vähän outo termi, tuntuu naurettavalta että tämä "alitajuntainen" plagionti on ihan oikeutettua lakituvassa. Taideteoksen tekoprosessin pitäisi olla yhdentekevä - lopputulos ratkaisee. Hällä väliä jos säveltäjä on plagioinut kappaleen "alitajunnassaan", mikä jo itsessään on aika epämääräinen termi, ei sitä lopputuloksesta kuitenkaan pysty erottamaan kuinka tietoinen säveltäjä tästä oli.
 
Tuo taitaa olla totta. Ei sillä ole merkitystä, oletko tietoinen tekeleesi olevan julkaistun teoksen plagiaatti.

Mä luulen että on aika vaikea keksiä 2-3-4 tahdin mittainen sävelkulku, jota joku jossain joskus ei olisi käyttänyt eli varmaan joka piisissä on jotain jostain aikaisemmasta piisistä/piiseistä, vaikka sitä ei olisi koskaan kuullut.
Kokonaisuus ratkaisee.

Eikös Fogerty ollut rosiksessa itsensä plagioimisesta... joku 80-luvun hitti oli liikaa entisen levy-yhtiön hoivissa olevan CCR-biisin kaltainen?

Eikös Fogerty ollut rosiksessa itsensä plagioimisesta... joku 80-luvun hitti oli liikaa entisen levy-yhtiön hoivissa olevan CCR-biisin kaltainen?
 
"Fantasy v. Fogerty, in which Fantasy Records sues John Fogerty because the song "The Old Man Down the Road", written by John Fogerty, is too similar to the song "Run Through the Jungle", written by, yup, John Fogerty. John Fogerty was sued for plagiarising from himself. He won, by the way."
 
Täältähän näitä ulkomaan tapauksia löytyy:
 
http://ccnmtl.columbia.edu/projects/law/library/introduction.html

Eikös Fogerty ollut rosiksessa itsensä plagioimisesta... joku 80-luvun hitti oli liikaa entisen levy-yhtiön hoivissa olevan CCR-biisin kaltainen?
 
:) Varmaan artistille itselleen melko absurdin tuntuinen tilanne tämä.

Alitajunnasta ja säveltämisestä sen verran, että Ringo Starr taisi kertaalleen ilmestyä Applen studioille voitonriemuinen ilme naamallaan vain saadakseen kuulla toisilta moppitukilta, että oli säveltänyt uusiksi jonkun Carl Perkinsin hittibiisin.
 
Toisaalta Paul McCartney ei uskaltanut ensin tehdä Yesterdaylle yhtään mitään, sillä arveli unessa tavoittamansa melodian olevan jo kertaalleen käytetty.
 
Varmaan artistille itselleen melko absurdin tuntuinen tilanne tämä.
 
Samaan kategoriaan menee myös tapaus Neil Young. Niilo kävi 1980-luvulla Geffenin kanssa kädenvääntöä siitä, kuulostaako tämä uusilla levyillä tarpeeksi "neilyoungmaiselta".

Eikös George Harrison joutunut maksamaan jonkun tajuttoman määrän rahaa kun kopio jonkun...naislauluyhtyeen (?) biisin. En muista kappaleieden nimiä, mutta Heurekan musiikkinäyttelyssä oli jossain kohtaa tästä juttua.
 
Joku tarkentakoon/korjatkoon jos tietää paremmin tapauksesta.

Alitajunnasta ja säveltämisestä sen verran, että Ringo Starr taisi kertaalleen ilmestyä Applen studioille voitonriemuinen ilme naamallaan vain saadakseen kuulla toisilta moppitukilta, että oli säveltänyt uusiksi jonkun Carl Perkinsin hittibiisin.
 
Eurythmics kertoi jossain haastattelussa että olivat säveltäneet biisin, olivat fiilareissaan että TÄMÄ on hitti... niin olikin, olivat säveltäneet I heard it through the grapevinen nuotilleen uudelleen.

Eikös George Harrison joutunut maksamaan jonkun tajuttoman määrän rahaa kun kopio jonkun...naislauluyhtyeen (?) biisin. En muista kappaleieden nimiä, mutta Heurekan musiikkinäyttelyssä oli jossain kohtaa tästä juttua.
 
Joku tarkentakoon/korjatkoon jos tietää paremmin tapauksesta.
 
Tuolta ylläolevasta linkistä tuokin löytyy. Tarkemmin täsä:
 
http://ccnmtl.columbia.edu/projects … ry/cases/case_brightharrisongs.html
 
My Sweet Lord, listing George Harrison as the composer, is plagiarized from an earlier successful song, He's So Fine, composed by Ronald Mack, recorded by a singing group called the "Chiffons," the copyright of which is owned by plaintiff, Bright Tunes Music Corp.
 
Maksettu summa ei selviä, mutta näyttää George olleen ihan samaa mieltä, että kovin ovat samankaltaiset nuo kappaleet. Osasyyllisenä taidettiin pitää Billy Prestonia, joka johdatteli Hammondillaan Georgen vielä lähemmäs alkuperäistä...

Eikös George Harrison joutunut maksamaan jonkun tajuttoman määrän rahaa kun kopio jonkun...naislauluyhtyeen (?) biisin. En muista kappaleieden nimiä, mutta Heurekan musiikkinäyttelyssä oli jossain kohtaa tästä juttua.
 
Joku tarkentakoon/korjatkoon jos tietää paremmin tapauksesta.
 
Eiks se piisi ollut "My Sweet Lord"?
 
Edit: Sorry, pitäisi lukea säie loppuun, ennenkuin innostuu vastaamaan, en ollut lukenut edellistä.

Tässä että tuomari/jury päättää onko teos plagiointi vai ei on kans ongelma siinä miten eri ihmiset käsittää kahden kappaleen. erot eri tavoilla. Mielestäni Pink Floydin Moneyn alku/pääriffi on selvä kopio Led Zeppelinin How many more timesistä (samanlainen melodia, samanlainen kitarafilli tremolo-efektillä). Ja jos tuomari/jury ei tiedä musiikista paljoakaan (esim. Moneyn tahtilajihan on jotain tyyliin 21/8 kun How many more times on perinteisesti 4/4), ehkä hän ei osaa huomioida musiikin erilaisuuksia tai samanalaisuuksia kovin tarkasti.