Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä mieltä olette useiden instrumenttien soiton opettelusta? Pitäisikö mieluummin keskittyä vain yhteen soittimeen, ettei soiton laatu kärsi soitinten määrästä?
 
Mun mielestä on ainakin hyödyllistä opetella soittaan montaa eri soitinta, vaikka se pääinstrumentilta olisikin pois. Laajentaa yleistä musiikin ymmärtämystä.

Mitä mieltä olette useiden instrumenttien soiton opettelusta? Pitäisikö mieluummin keskittyä vain yhteen soittimeen, ettei soiton laatu kärsi soitinten määrästä?
 
Mun mielestä on ainakin hyödyllistä opetella soittaan montaa eri soitinta, vaikka se pääinstrumentilta olisikin pois. Laajentaa yleistä musiikin ymmärtämystä.
 
itse olen, vaikka itse sanonkin.., näitä ns. multihallitsijoita. en minä siihen oikeastaan ole koskaan pyrkinyt, mutta jotenkin vaan on kiinnostusta ollut useampaan soittimeen aikalailla.
 
mutta kysymykseesi; en kyllä osaa sanoa. todellakin laajentaa musiikin ymmärtämystä jos monia soittimia osaa.
 
pääsoitin on kyllä hyvä olla olemassa.. vaikka itsekin oikeastaan soitan rumpuja yhtälailla kuin kitaraa. mutta hoh, tulipas paskaa tekstiä.

Asioilla on puolensa, jos oikein tekniikataituriksi halajaa, voi toinen soitin olla toisen treenaamisesta pois, mutta toisaalta paljon lisää oppii useammasta soittimesta.

Mielestäni useiden istrujen hallinta on hienoa ja antaa uutta näkemystä myös muiden soitinten soitteluun!
 
Mutta...
 
Puritaanin pirulaiset taas! Kaverini oli jossain Jazshit- leirillä ja joku pilipaliguru oli sitä mieltä että jos soittaa useampaa kuin yhtä soitinta jää ikuiseksi harrastelijaksi! Kaveri myi siltä seisomalta kitarakamansa pois koska halusi keskittyä pienoon. Sääli, hyvä kitaristi!
 
Ja...
 
Entisen luokkakaverini bassonsoitonopettaja ei voinut näyttää hänelle mitään juttuja bassolla, koska se teki pahaa opettajan pienotekniikkaan! Mitä shittiä?
 
Itseäni ainakin kiinnostaa erilaiset soittimet, monitaituruudesta ei pääse kyllä puhumaan, mutta kiinnostaa kokeilla kaikkea.

Onhan monen kanssa pelaaminen aina pääinstrumentilta pois. Tosin, tilanteita, joissa osaamisesta on hyötyä, on paljon.
 
Aikaa ja rahaa saa menemään, ja masentuu, kun katsoo, ettei tuollakaan ole taas tullut soiteltua, ja sitten on taidot ihan ruosteessa.
 
Mitäs tässä taas kysyttiinkään...

Pystyy helpommin luomaan kokonaisia sävellyksiä, kun on jonkinlainen käsitys muistakin soittimista. Itse soitan pääsääntöisesti kitaraa, mutta myös basso ja rummut ovat mielenkiinnon kohteena ja koitan myös niitä koko ajan kehittämään. Tietenkään rahaa omiin rumpuihin tai bassoon ei ole, mutta soittelen aina kun on mahdollisuus.
 
No eipä tullut oikein mitään sanottua.

Itse ainakin harjoittelen pianolla soittoa tässä kitaran ohella.

Itselläkin tulee piano pimputeltua sekä bassoa räplättyä välillä. Kitara on siis pääsoittimeni.

Itselläkin tulee piano pimputeltua sekä bassoa räplättyä välillä. Kitara on siis pääsoittimeni. Hauskaa se on ainakin minusta osata soittaa eri soittimia.

Soittelen kyllä kaikkia bändisoittimia ja minusta se on paras tapa oppia soittamaan oikeasti osana bändiä. Nykyään en enää ajattele itseäni niinkään kitaristina, joka siis on ollut pääsoittimeni vaan enemänkin semmosena kapellimestarina joka myös sattuu soittamaan kitaraa. Suosittelen kitaristeille ainakin koskettimien opettelua koska se laajentaa harmonia maailmat helposti aivan uusiin sfääreihin. Myöskin rumpujen opettelu (ainakin päänsisällä) on hyödyllistä siinä suhteessa että oppii että miten sen bändin pitää gruuvata. Itse ainakin olen kehittynyt enemmän kitaristina treenamalla muita soittimia kun veivaamalla asteikoita tilulilu tyyliin ylös alas. Niin ja laulutaidosta ei liene kenellekkään haittaa :)

Joo meikäkin on tällaanen multi-soittaja, bassoa eniten soitan mutta sävellettäessä/sovittaessa on helpompi ottaa kitara tai koskettimet avuksi. Rumpujakin vois ruveta soittamaan, lisäksi kiinnostaisi hankkia: sitar alttoviulu oboe...

Pääasiassa mä soitan kitaraa, mutta pystyn tarvittessa tuottamaan ääniä myös bassosta ja rummuista. Huuliharppu on jo pitkään ollut mun ikuisuusprojektini ja vielä joskus, joskus opettelen soittamaan pianoa ja saksofonia.

mulla monen soittimen kanssa säätäminen ("osaaminen" kuullostaa liian hienolta) tuntuu luontevalta ja sopii tämmöiseen kotistudiosäveltämiseen hyvin. vaikeisiin juttuihin voi sitten pyytää soittotaitoisia kavereita avuksi. mulla ei oikein mitään pääsoitinta nykyään edes ole, soitin joskus tosi pienenä (+-10 v muistaakseni) pianoa muutaman vuoden, vähän isompana poikkihuilua kuutisen vuotta ja tietysti herkässä viidentoista vuoden iässä piti alkaa kitaraa rämppäämään tyttöjä ilahduttaakseen. basson näplääminen tuli tuohon luontevana jatkeena, ja nykyisin kaikki nuo "taidot" elävät suloisessa sekamelskassa keskenään. onhan se kivaa että voi aika monta juttua edes yrittää tehdä itse.

Kyllä mulle on ollut pääpuolisesti vain hyötyä siitä, etten ole rajoittunut yhteen soittimeen. Kun joku juttu ei etene, voi vaihtaa soitinta ja hakea uutta näkökulmaa.
 
Jos tästä jotain haittoja hakee, niin tulee neuvottua muita soittajia vähän liiankin kanssa joskus, kun on olevinaan niin selkeä näkemys siitä, miten joku juttu pitäisi soittaa. x)

Puritaanin pirulaiset taas! Kaverini oli jossain Jazshit- leirillä ja joku pilipaliguru oli sitä mieltä että jos soittaa useampaa kuin yhtä soitinta jää ikuiseksi harrastelijaksi! Kaveri myi siltä seisomalta kitarakamansa pois koska halusi keskittyä pienoon. Sääli, hyvä kitaristi!
 
No huhuh.
Välillä ihmisten suhtautuminen musiikkiin menee yli hilseen. Puritaanisuus on kyllä jonkin asteinen pahe. Tai voisin tähän lainata Ilja Saastamoisen mainiossa Kitarakirjassa mainittua nimitystä näille ihmisislle: Fakki-idootti.
 
Kyllä eri soittimiin perehtymällä saa laaja-alaisemman käsityksen musiikista ja tyylitaju kehittyy. Näkee musiikin kokonaisuutena, eikä vain siltä omalta tontiltaan.
Onhan se kiva esim. jos basisti soittaa musiikillisesti ja sovituksellisesti järkevää juttua biisiin kuin, että sieltä tulee about miljoona nuottia peukutteluna ja tappinginä tahdissa ihan vaan sen takia että soittaja on ylitreenannut itsenä ja onhan se nyt pakko näyttää mihin pystyy.
 
Bassplayer-lehdessä on välillä Jeff Berlin-nimisen basistin pakinoita jotka koskevat juuri musiikkikoulutusta ja treenausta. Hänen pointtinsa yksinkertaistettuna on se, että hillittömän tekniikka treenauksen sijaan kannattaisi treenata "musiikkia". Hän on hyökännyt sangen agressiivisesti esimerkiksi jenkeissä toimivia "rokkikouluja", joiden opetustoiminta on hyvinkin tekniikka keskeistä, vastaan. Kiva se on opetella hirveen nopeaa tappingia, jos ei omaa käsitystä ja tajua siitä miten sitä voi musiikissa käyttää ja sen soittamasi jutun suhteesta muihin soittimiin ja harmoniaan.
 
Djaa, taidankin vähän jo lipsua aiheesta, mutta lyhyesti sanottuna: itsensä sivistäminen musiikillisesti kaikilla tavoilla ei ole pois mistään. Taas komeroon kitaran kanssa sulkeutuminen ja sormitreenien sahaaminen edestakaisin on pois paljostakin.
 
Ja kyllähän se jätkä joka montaa eri soitinta taitaa saa keikkaa helposti. Eiks je?

Koska tavoitteenani ei ole "enää" saavuttaa virtuoosimaista taitoa missään soittimessa, soittelen (rämpytän) kaikkia mitä kotonamme on. Kitarat on eniten käytössä, mutta jotkut melodiat aukeavat helpommin esim. pianolla, johtunee siitä, että tenavana tuli opeteltua nuotit pianon kanssa. Sitäpaitsi musiikin harrastelu on kivempaa, kun on monia instrumentteja millä sählätä. Olen jopa suunnitellut hankkia ja opetella jotain puhallinta vanhoilla päivilläni.
 
Kyllä kuulostaa aika puritaaniselta, jos joku myy kitaransa pois, vain siksi, että voi keskittyä pianoon. Rahapula olisi paljon parempi selitys !!!

Toivon todella, että moniosaamisesta on hyötyä. Vaikka ketään ei oikeasti kiinnosta, niin taas vähän omasta elämästä: Soitan siis pääasiassa pianoa (nykyään jazz-) ja myöhemmin toiseksi pääsoittimekseni otin oboen. Yläasteella opettelin soittamaan rumpuja, ja nykyään opettelen bassoa ja kitaraa, ja saxofonia olisi myös kiinnostus opetella vähän enemmänkin. Myös musiikkiteknologia on tullut monella tavalla tutuksi; konemusan, äänentoiston, äänittämisen, tuottamisen jne. muodossa. Ja teoriaa on tietenkin tullut opiskeltua paljon ja monipuolisesti, ainakin suhteessa ikääni.
 
Tästä olen ainakin oppinut ymmärtämään musiikkia paljon laajemmin. Esim. basson/kitaran opettelu on auttanut paljon bändille sovittamista, kun alkaa tajuta mikä milläkin soittimella on mahdollista ja mikä ei. Itse älyänkin musiikin paljon paremmin kokonaisuutena, enkä keskity kuuntelemaan vain yhtä soitinta (siis sitä mitä itse soittaa).
 
Varjopuolena on sitten se, että kun tekee niin paljon kaikkea, niin ei voi olla oikein missään asiassa oikeasti hyvä. Pianon ja oboen kanssa onkin käynyt vähän niin, että en ole mikään kovinkaan loistava soittaja vaikka periaatteessa voisinkin jo olla.
 
Mutta olen valintani tehnyt ja tähän olen tyytyväisempi. Ainoa mikä vähän epäilyttää on jatko-opiskelupaikan saaminen tulevaisuudessa, koska esim. Sibikseen valitaan opiskelijat kai ensisijaisesti soittotaidon perusteella. Eli vähän fifti-sixti on tämä juttu. :)

Soittihan Michael Monroekin yhdellä soololevyllään melkein kaikki kitarat ja bassot, lisäksi vielä huulihappu ja laulu.

Soittihan Michael Monroekin yhdellä soololevyllään melkein kaikki kitarat ja bassot, lisäksi vielä huulihappu ja laulu.
 
Ihan niinku Stevie Wonder.