Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Löysin melkoisen uuden if keikan jossa noin 10 biisiä. Eipä todellakaan live veto vaikuttanu. silkkaa paskaa näiden lavameininki vaikka levyllä toimiikin kuin villi pohjola. Lavalla ei kertakaikkiaan ollut mitään (ihme että edes spotit) lavakarismasta ei ollut tietoakaan ja itse bändi soitti melkoisen läjän virheitä.
 
Olisit ollu tuska -04 kattomassa. Kyllä ne rokkas ja sai jengin tosissaan mukaan. Uuuh.. oispa tänävuonna tuskassa taas.

Rääh, mitä In Flamesin pitää tehdä ettei se saisi jatkuvasti niskaansa "teinipomppuhevipoppi" syytteitä?? Esim. Come Clarity on vallan mainio lätty, palannut muutaman askelen taaksepäin, jotkut biisit kuulostavat suoraan vaikkapa Claymanin biiseiltä. Mutta silti jotkut nyrpeät nipottajat jaksavat äpyttää tyyliin "se vanha oli parasta, koko ajan menee vaan alaspäin" jne.. Mikä hiivatti siinä oikeen mättää? Vaikka nyt tehtäis samankaltainen levy kuin vaikkapa Whoracle, niin olen satavarma että se haukuttaisiin lyttyyn ja nimettäisiin popiksi. En oikeen jaksa käsittää tätä ilmiötä.
Mutta itse asiaan, kuten jo taisin tuonne Come Clarity threadiin todeta, että In Flames on ainakin mulle eräänlainen raamattu. Musiikillinen raamattu. Aina tätä vaan jaksaa kuunnella, ja kaikki levytkin muistan ulkoa etu ja takaperin, sekä unissani ja kaikilla mahdollisilla tavoilla. Mutta aina se kuulostaa yhtä hyvältä, ja joskus sitä saattaa löytääkkin jotain uusia juttuja. Omat suosikki levyni(eivät ole missään paremmuus järjestyksessä):
-Whoracle
-Colony
-Clayman
-Reroute To Remain
Ja nyt on tuo Come Claritykin nousemassa yhdeksi suosikiksini. STYE:kin potkii kasseille ja helvetin lujaa, ja löytyypä sieltä My Sweet Shadow:kin, joka on mun mielestä kyllä yks komeimpia biisejä mitä tiiän. En saa mistään muusta biisistä niin hienoa fiilistä kuin tuosta. Ainakin keikan lopetus biisinä se toimii ikäänkuin loppuhuipennuksena.
 
Ja vielä, mielestäni bloodred_robinin toteamus pitää harvinaisen hyvin kutinsa!
 
Eipä mulla nyt muuta. Tällanen setti tekstiä tuli nyt suoraan, voi olla että tulee myöhemminkin asiaa tähän ketjuun :P
 
Joo kyllä tuo My Sweet shadow on loistava piisi. Tuli joskus kesällä katottua DVD:ltä sitä liveä pari kolme tuntia kännissä.siis pelkästään sitä piisiä repeatilla.
Ja kyllä uusin levy on loistavaa matskua.ei siitä mihinkään pääse.

Soundtrack to Your Escape oli eka levy jonka kuulin, joten kyllä pidän siitä. Clayman on vielä parempi, mutta vanhemmasta kamasta en oikein tykännyt.

Soundtrack to Your Escape oli eka levy jonka kuulin, joten kyllä pidän siitä. Clayman on vielä parempi, mutta vanhemmasta kamasta en oikein tykännyt.
 
Omasta mielestäni tuo Soundtrack to Your Escape on koko yhtyeen huonoin levy :(

Huomenna pitäs tipahtaa Come Clarity postiin. Kaksi biisiä olen levyltä kuullut, mutta en niistäkään kyllä mitään muista.

Soundtrack to Your Escape oli eka levy jonka kuulin, joten kyllä pidän siitä. Clayman on vielä parempi, mutta vanhemmasta kamasta en oikein tykännyt.
 
Minulla menee juuri päinvastaisesti. The Jester Race on parasta flämesiä. Colony potkii vielä myös, sen jälkeen lähtee alamäki. Paitsi uusin vaikuttaa lupaavalta, vaikka en olekaan kuin yhden biisin kuullut. :)

Huh! Ei kai sekään nyt ihan NIIN hyvä biisi ole? ;)
 
Ehkä se ainaki siinä olotilassa sitte oli..näköjään.

Tulispa uus levy jo! Taitaa olla muuten kohta puolin kaupoissa, jollen väärin muista. Samalla hommaan Northerin uusimman ja Devin Townsend Bandin Synchestran. Vuosi alkaa siis loistavasti!

Tänään sanoivat levykauppa äxässä(jkl:ssä) että huomenna(eli siis 1.2) tulee Come Clarity hyllyihin. Täytyypä käydä noutamassa oma.

Omasta mielestäni tuo Soundtrack to Your Escape on koko yhtyeen huonoin levy :(
 
Minusta se on taas loistava levy. Pientä levyn sisäistä itsensä toistoa on kyllä ilmassa ja soundit vähän puurot, mutta kappale materiaali on loistavaa tai hyvää aikinpuolin. Heikkoja ralleja ei ole.

Minusta se on taas loistava levy. Pientä levyn sisäistä itsensä toistoa on kyllä ilmassa ja soundit vähän puurot, mutta kappale materiaali on loistavaa tai hyvää aikinpuolin. Heikkoja ralleja ei ole.
 
en siis ole yksin mielipiteeni kanssa

Minusta se on taas loistava levy.
 
Komppia. Tuntuu että monet jotka sitä arvostelevat ovat sitä mieltä vain siksi, että kuulostaa hienolta sanoa "vanha materiaali rokkaa ja uusi on paskaa". Antaa vaikutelman että on pitkäänkin yhtyettä seurannut, ja siten "aidompi fani" kuin vasta bändiin tutustuneet. Mielestäni hyvin samantyyppinen levy kuin Reroute, jota sitten nämä samat tyypit monesti kehuvat.

Joo kova bändi on..Ite oon kuunnellu siitä asti ku pistettii bändi kasaa kaverien kans ja opeteltiin Only For The Weak eli siitä on jotain puoli vuotta mutta hyvä bändi on kysees.

Tuosta Soundtrack To Your Escapesta. Siinä on muutama todella hyvä veto (My Sweet Shadow, F(r)iend, Dead Alone, Evil In A Closet) mutta kokonaisuus on mielestäni auttamattoman tasapaksu niin biisimateriaalia kuin soundejakin myöten. Ei huono levy, mutta vähän keskinkertainen. Pitäisi kyllä melkein kuunnella tuo uudestaan, kun viime kerrasta on aikaa. Reroute To Remainia pidän todella onnistuneena levynä, ihan mukava irtiotto aiemmasta, kovin montaa heikkoa lenkkiä ei tuohon levyyn mahdu. Hienoja melodioita ja riffejä riittää. Come Clarityn olen muutaman kerran kuunnellut läpi ja se vaikutti taas ihan ok-lätyltä, vaikkei mitään hirveän järisyttävää tarjoillut. Näin pikaisen kuuntelun jälkeen parhaiten jäivät mieleen rouheasti rokkaava Take This Life ja hienon kertsin omaava Reflect The Storm. Parhaana IF-levynä pidän Colonya, joka oli myös eka levy jonka bändiltä kuulin. Kakkosena tulee Reroute To Remain ja pronssisijalla sitten "Huorakkeli".

Clayman on vielä parempi, mutta vanhemmasta kamasta en oikein tykännyt.
 
Mulle vähän sama, vanha kama ei pahemmin kolahda mutta Clayman-Come Clarity toimii mielestäni. Mitä nyt CC-levyä kuulin (warena, mutta tilauksessa tuokin) niin mielestäni todella toimiva ja kova levy.

Itse innostuin Flamesista Whoraclen aikoihin, Jester Race ja Horokkeli ovat edelleen top20-listallani, mutta Glennin lähdön jälkeen jotenkin alkoi taso heikentyä IMHO.
Claymaniin asti oli tuotanto vielä suht menevää. Sen jälkeen tuntui, että äijiltä loppuivat ideat totaalisesti kesken. Kun RtR tuli, odotukset olivat stratosfäärissä, eihän In Flames ollut kertaakaan aikaisemmin tuottanut pettymystä, mutta: meni melkein 2 vuotta, ennenkuin yksikään piisi avautui ko. levyltä minulle (ok, Minus oli prkl kova), mutta ne lastenlaulumelodiat ja Fridénin olematon puhdaslaulutaito sekä niin juostenkustut sävellykset kuin olla voi, saivat minut menettämään uskoni lopullisesti In Flamesiin.
StyE:llä oli muutama hyvä veto, mutta kokonaisuutena aika hailakka levy oli sekin.
Varsinkin joku Touch of Red (lastenlaululinkinflamesnumetallin multihuipennus) ja se video... Tuli vain tunne että mikä prkl Korn tuo nyt koittaa olla..
 
..Ja tuo Come Clarity, ekalla kuuntelukerralla yllätyin positiivisesti, mutta alle viikossa alkoivat taas nuo juostenureoidut tusinamelodiat häiritsemään..
Peittoaa kyllä 2 edeltävää levyä 666-0, mutta Flames-levyksi aika tasapaksu.
Tuntuu, että S ja G ovat niin innostuneet tuosta 3askelta alavireessä 5sointu sieluttomasta renkkaamisesta, että In Flamesin tavaramerkki, kovat riffit ja hienot kitarastemmat, ovat sitten mennyttä aikaa..
Onneksi on sentään Dimension Zero.

Tuli vain tunne että mikä prkl Korn tuo nyt koittaa olla..
 
Pakko tarttua tähän. Et oo tainnut koskaan kuunnella Kornia jos vertaat yhtäkään In Flamesin biisiä Korniin. On niin eri meininkiä, että ei pysty mitenkään vertaamaan siihen.

Juuh, kärjistin hieman. Ehkä tuo Korn ei nyt oikea vertauskuva ollut, käytän sitä yleisnimityksenä pomppuheviyhtyeistä..
Lähinnä tarkoitin noita junttariffejä ja Fridénin äänenkäyttöä (esim. cloud connected, the quiet place etc...), menevät mielestäni mauttomuuden puolelle..
Mutta: toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja Halford isästä.. =)

Lunar Strainin aikana oli vielä kova meno, samoin Subterranean. Aijajajajai joku Biosphere, niin karu veto, mut hyvä. Jätkät salee ihan muna pystys rokannu ja riehunu silloisina aikoin.