Kitarat: kitarakamat ›

Paskat se floikka mitään soundia syö. Esim. oma rg soi akustisesti vähintään yhtä hyvin kuin Epin Lp. Molemmat mahonki runkoisia. Kyllä niillä floikilla soittaa muutkin kuin hevimiehet, mm. Mark Knopfler
 
Monet "strato/superstrato" tyyppiset kitarat soivat akustiseti herkemmin/paremmin tai pikemminkin kovempaa kuin umpipuiset Les Paulit, johtuen juuri siitä että siellä on pienehkö "akustinen kaikukoppa" bodyssa.
 
Floikka syö saundia.

Monet "strato/superstrato" tyyppiset kitarat soivat akustiseti herkemmin/paremmin tai pikemminkin kovempaa kuin umpipuiset Les Paulit, johtuen juuri siitä että siellä on pienehkö "akustinen kaikukoppa" bodyssa.
 
Floikka syö saundia.
 
No niin no.. Mut ei se kuitenkaan niin merkittävästi syö et siitä pitäisi porata täällä..
 
Edit: Henkilö, joka soittaa floikkakitaraa Valvestatella ja DOD Deathmetal -säröllä ei ehkä oo pätevä arvostelemaan, sori vain. No offense meant.
:-)
 
Jaa ettei mun kamat ole tarpeeks hyviä todetakseni sustainin hyväksi? Hommataan sitte "putkivehkeet" ja joku "50's vintage overdrive" :) Joo no huomaan/ymmärrän täysin ettet ole mikään floikan sanansaattaja...

Enhän mä ainakaan ole mistään "korrektiudesta", poliittisesta tai muustakaan, puhunu.. ;)
Ihan vaan asentajan ominaisuudessa kertoilin, tuolla ylempänä, että koskapa ne on kaks täysin erilaista tallaratkaisua, näennäisestä ulkonäkö-yhdenmukaisuudestaan huolimatta, se Kahler on huomattavasti helpompi laittaa paksurunkoiseen umpipuu-kitaraan jälkiasennuksena. Sen lisäksi se on, sillä vähäisellä kokemuksella, joka mulla on veivillisistä kitaroista, minun mielestäni jopa huoltoystävällisempi ja toimintavarma. Puuttuu nuo veitset, jotka niissä vähän-heikompilaatuisissa lisenssifloikissa tuppaavat vireen palautumista haittailemaan.
Jos jälkiasentaa floikan LP:iin, joutuu siitä rungosta ottamaan melkoisen siivun puuta myös takakannen puolelta jousipesän takia.
 
No yleisesti ottaen näitä floikkatappeluja seuranneena tulee vain mieleen erinäisiä ajatuksia poliittisesta tai muusta korrektiudesta... :)
 
Ja onhan sitä sanottu että floikka on ruma sun muuta, mutta en minä osaa nähdä Kahleria sen kauniimpana ratkaisuna. Veitsistä en osaa sanoa juuri muuta kuin että kaikissa testaamissani Schallereissa talla toimii kuin unelma, vaikka ikää ja repimistä olisi takana paljonkin. Halvat paskat on sitten asia erikseen, mutta niistähän ei nyt ollutkaan kyse. Ja totta, LP:n modaus jälkeenpäin on vähän...noh, tyhmää, mutta on niitäkin LP-tyylisiä kitaroita missä floikka on valmiiksi rakenneltuna. Kuten esim. tuossa edellisen linkin "Jekyll & Hyde"-mallissa. En tosin ole varma onko siinä floikkaa edes upotettu siihen kanteen... jos olisi ollut heittää $1800 + alv + rahti, niin olisin moisen ostanut itselleni. En tiedä tekeekö kitaran rakentanut tyyppi (se sama mikä sillä soittaa tuossa kuvassa) niitä edes pyynnöstä enää.

Olikohan Brad Gillis kun muisteli ekaa flokkaansa jossakin, oli -59 les paulin vaihtanut päittäin floikkaan, sen asennukseen ja nauha duuniin -62 stratoonsa... Siis tupla tuho, yhdellä floikalla. Hiukan ko. urho itsekin epäili jälkeenpäin, ettei tainnut ihan fiksuimpia vetoja tuo olla...
 
Ellen ihan väärin muista, Gillisillä tais olla myös floikalla varustettu Les Paul..

Se, että kavereilla on myös selkeä ja vahva näkemys esimerkiksi uskonasioista tai hallusinogeeneistä, eihän sen tarvi säteillä kitarapuolelle, eihän? Vai onko niin, että se respect on ansaittava ihan joka alueella, siitä koskaan lipsumatta?
 
Ihan ensimmäiseksi, minä en tiedä näiden tyyppien uskonasioista ja hallusinaatioharrastuksista yhtään mitään. Lähinnä tätä palstaa seurannut tarkemmin ja tämän palstan perusteella pystyn sanomaan, että se tietotaito mitä käsillä on, ei aina heijastu suoraan siihen mitä tänne kirjoitetaan. Provoaminen ja asioiden kärjistäminen on aivan turhaa vaikka se olisikin oman mielipiteen mukaista.
 
ihmettelen että mun pisteet on edelleen niin korkealla, vaikka a) en ole suuri metallimusiikin ystävä ja b) hyväksyn homoliitot - molemmat asioita, joiden saman logiikan mukaan pitäisi vaikuttaa mun uskottavuuteeni musiikintekijänä ja -soittajana.
 
Olisiko kyse siitä, että miten asiansa ilmaisee ja missä sen ilmaisee?

Heh, synkkinä 80-lukuisina aikoina tapahtui kauheita, tai tosiaan ainakin tuollaista... Olikohan Brad Gillis kun muisteli ekaa flokkaansa jossakin, oli -59 les paulin vaihtanut päittäin floikkaan, sen asennukseen ja nauha duuniin -62 stratoonsa... Siis tupla tuho, yhdellä floikalla. Hiukan ko. urho itsekin epäili jälkeenpäin, ettei tainnut ihan fiksuimpia vetoja tuo olla...
 
Lee Ritenourilla on Live At Coconut Grove-videolla (vetää Lukatherin kanssa Cause We Ended As Loversisa) vuoden 1954 Stratocaster johon Floyd Rosen lisäksi muistaakseni laitettu vielä EMG:t kiinni. Ei myöskään fiksuin veto mun mielestä, mutta jossain Guitar Worldin profiilissa Ritenour piti sitä ihan järkevänä, että käyttökitarahan se vain on ....

Näin yhteen vetona, kun saan "rungon" käsiinin niin kaikkien kauhuksi pitää pistää siihen floikka tai vähintään kahleri... Nykyään tämä kauhistuttaminen on paljon helpompaa, kuin tuolloin kasikyt luvul, jolloin piti työntää sirkkeli persvakoon, et ihmiset kauhistuisivat... Nyt riittää vain pieni raudanpala puuhun...

Floikka syö saundia.
 
LOL... äitis syä soundia :)
Laadukas talla on aina laadukas talla. Oli se sitten kelluva tai ei. Sekä T-O-M että FR nojaavat kitaran runkoon kahden tapin varassa. Floikka ei soundia syö... floikkakitarassa sen sijaan saattaa olla jokin muu (esim. rungon puumateriaali) mikä ei ole soundiltaan yhtä "rikas" kuin esim. mahonkirunkoinen LP-tyyppinen soitin.
 
Minä en allekirjoita tuollaista typerää väitettä. Yleensä homma menee vielä niin että sitä kokeillaan jotain 400e "floikkaskebaa" ja todetaan että se on ihan surkea talla. Sitten mennään takaisin kotiin soittelemaan 3000e PRS:llä missä ei voi wraparound-tallassa edes tallapaloja siirtää, sellaisia kun ei ole... ja vakuutellaan itselleen että "kyllä tämä on niiiiin paljon parempi".

Sitten mennään takaisin kotiin soittelemaan 3000e PRS:llä missä ei voi wraparound-tallassa edes tallapaloja siirtää, sellaisia kun ei ole...
 
Tietosi ovat puutteelliset. Se Bone älähtää, johon floikka kolahtaa...

Ainakin floikka syö miestä. Se on yks mikä on varmaa. :)

http://www.nealmoser.com/mcscustomLP.htm
 
Eihän tuokaan nyt ruma ole. Mutta hieman kyllä särkee näitä perinteisiä arvoja. Ei ehkä kuitenkaan noin.

>>Edit: Henkilö, joka soittaa floikkakitaraa Valvestatella ja DOD Deathmetal -säröllä ei ehkä oo pätevä arvostelemaan, sori vain. No offense meant.
:-)

Jaa ettei mun kamat ole tarpeeks hyviä todetakseni sustainin hyväksi? Hommataan sitte "putkivehkeet" ja joku "50's vintage overdrive" :) Joo no huomaan/ymmärrän täysin ettet ole mikään floikan sanansaattaja...
 
Heh, enhän mä sitä meinaa, etteikö sun kamat olis hyviä lajiinsa. Itse vain olen sitä mielipuolta, että jos laitan Deathmetalin ja Valvestaten peräkkäin, se kitarankieli saa olla vaikka höyläpenkissä kiinni soundin olennaisesti muuttumatta.
:-)
 
Minä en allekirjoita tuollaista typerää väitettä. Yleensä homma menee vielä niin että sitä kokeillaan jotain 400e "floikkaskebaa" ja todetaan että se on ihan surkea talla. Sitten mennään takaisin kotiin soittelemaan 3000e PRS:llä missä ei voi wraparound-tallassa edes tallapaloja siirtää, sellaisia kun ei ole... ja vakuutellaan itselleen että "kyllä tämä on niiiiin paljon parempi".
 
Voi olla. Mun kokemukseni kelluvista talloista perustuu kyllä niihin hintahaitarin kalleimpiin malleihin; alkuperäisiin yli 15 000 markan Jacksoneihin, Kramereihin ynnä muihin, joita olen kokeillut.
 
Mutta se on totta, että kelluva talla ei oo mun juttu. Mä en tunne oloani kotoisaksi sellaisen kanssa, enkä osaa sellaisella soittaa. Ainoa vähänkin mieluinen oli yhdessä Nuutisen tekemässä kitarassa ollut tää Foxinkin kehuma Schallerin malli. Sellaisen olisin voinut itsekin ostaa.

Paskat se floikka mitään soundia syö. Esim. oma rg soi akustisesti vähintään yhtä hyvin kuin Epin Lp. Molemmat mahonki runkoisia. Kyllä niillä floikilla soittaa muutkin kuin hevimiehet, mm. Mark Knopfler
 
Kaikkihan sen tietää että Knopflerilla on ollut kautta linjan kliiniset, paskat soundit. Näin etenkin takavuosina jolloin tallassa majaili EMG 85. Eikä floikkakaan suurta suosiota mnetin kaikkitietävän soundiperfektionisti-osaston keskuudessa saavuta.. syö meinaan soundia, perkeles.

Hmmmm.... Huomaakohan ketään tätä?
 
Mutta kun minulle o aina täällä valitettu ettei uuttaa kysymystä saa laittaa seinälle niin etsin tälläise :-)
 
Miettisin siis että tekisin itse bodyn LPhen johon tulisi floikka.
Mielestäni, jos olet vähänkin aikaa omistanut joskus Floikalla varustetun skitan ja myynyt pois esim. Paskan tuntuman vuoksi JA sen tilalle ostanut LPeen, niin sinulla tulee parin kolmen kuukauden floikasta poissa pysymisen jälkeen olo jolloin haluaisisit LPn tuntuman ja floikan mutta kuitenkin pitää ne eri soittopelinä.
 
Eli ostat LPllesi kaverin, jossa on floikka... Kyllä jäin vähä kaipaamaan sitä irrottelua jota pääsi tekemään floikan kanssa....
No nyt ajattelin tehdä/ostaa osia ja koota sellaisen... Bodyn ajattelin tehdä itse koska pääsen halvemmalla ja saan päättää itse materiaalin...
((ne holkit mitä vanhasta tallasta jäisi, jos siis ostaisin bodyn/kitaran valmiina, ovat hiton rumat)) Yhden kaulan olen tehnyt ja se riitti minulle eli kaulan ostan valmiina...
 
Mutta jos tykkää soittaa Floikalla ja LPllä samaan aikaan, mutta aina kuitenkin sen jälkeen palata perinteiseen LPhen niin omista siis LP floikka ja LP automatic-tune. :-)
 
jos soitat pelkästään TrashHeavyMetal'maista niin suosittelen kääntymään ESPn puoleen

Jos meinaa hankkia lespan floikalla, kääntäisin katseeni jotain kotimaista pajaa kohti. Mielestäni on kohtuuton hinta maksaa lespasta (ja oikeastaan mistä tahansa kitarasta 4k€), tässä kun puhutaan niin marginaalissa olevasta kitarasta, että mahdollinen eteenpäin myyminen ei välttämättä ole ihan helppo juttu. Tuolla hinnalla saa Suomen maaperältä jo melkoisen kustomin.
 
Varmaan Schecter, ESP tai BC Rich tarjoaisivat edullisemman vaihtoehdon Gibbonille. Liekö Epiluurillakin ..
 
Jos itse tuollaisen haluaisin, niin joko a) rakentaisin sen itse. Esimerkiksi omakuvassa näkyvään konjakinväriseen customiin kului rahaa noin tuhat euroa, jos hinnoista puhutaan.. aikaa kyllä kului about puolitoista vuotta, mutta työtahti ei ollut kovin huimaavaa (n. 2,5h/vko, joitain isompia rypistyksiä, sekä muutamien viikkojen taukoja lukuunottamatta)
 
tai b) ottaisin yhteyttä johonkin paikalliseen/suomalaiseen pajaan ..
 
-L

Les Fender: Pitäisköhän pianoonkin laittaa floikka niin pysyis sekin kauemmin vireessä...
 
:D
 

 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!