Kitarat: soittaminen ›

Nyt noustaan suosta! Mitenkäs kannattaisi lähteä treenaamaan, että musta tulisi Loistava komppaaja? Nyt pitää oikein keskittymällä keskittyä, eikä väkisin sooloilla kun se ei suju.
 
Metronomin kanssa pitkään ja hartaasti. Kuuntele vaikka Malcom Youngin (AC/DC) työskentelyä livenä. Jätkä vetää Anguksen strippauksen aikana pelkkää E-sointua vaikka 10min eikä paljon yski komppi.

^Malcolmin komppaustyötä on tullu ihmeteltyä pitkän aikaa. Siinä on ukko, joka ei oo varmaan ikinä soittanut yhtään virhettä. Kellontarkkaa tykytystä!

Nyt noustaan suosta! Mitenkäs kannattaisi lähteä treenaamaan, että musta tulisi Loistava komppaaja? Nyt pitää oikein keskittymällä keskittyä, eikä väkisin sooloilla kun se ei suju.
 
Yksi biisi kerrallaan kunnolla valmiiksi ja *ulkoa* niin että tietää 100%:sesti osaavansa sen. Tää parantaa samalla itseluottamusta mikä on tärkeätä. Parempi osata viisi kunnolla kuin 30 biisiä "äh-ei-kun".

Rohkenen olla muutamasta kohdasta eri mieltä.
 
Tota joo kyllä vaan Jucciz... kyseessä oli omaan kokemukseen perustuva mielipide. Muutama pointti (taas -ylläri- perustuvat allekirjottaneen omaan kokemukseen):
1. Eddien matkiminen onnistuu jo ehkä vuoden parin reenillä ihan hyvin mutta slash ei.
2. Petruccin matkiminen ei onnistu sen takia että sen soitosta ei loydy sitten vitullakaan sitä punasta lankaa (jos sitä onkaan)
3. Slässi kyllä vetelee niin rokkiblüüssia ku vaan, mutta eipä se ihan tavallisella tatsilla ja ihan perinteisen "standardi"- rokkibluussijätkän lickivalikoimalla väännä. Varsinkin fraseeraus on aika perkeleen kaukana perinteisestä rokkibluussimenosta.
4. Friedman on HELPOSTI tunnistettavissa kuten Slässikin, mutta sen jätkän aivotoiminta-kitara välisestä yhteydestä ei ota kyllä pirukaan selvää (no joo joo ehkä se). Olen yrittäny perehtyä sen äijän menetelmiin nyt noin 12 vuotta eikä siitä oo tullu hevon helevettiä. Helvetin hyvältä se kuulostaa.
 
Pointtini oli lähinnä se että kuinka helppo on löytää ko. kavereiden soitosta "punainen lanka" ja seurata sitä. Listan pituuden minimoinniksi jätin noin 97% suosikkikitaristeistani pois listalta. Enkä tosissaan tarkottanu sitä, että "olen viikon soitellut EVH:n biisejä ja kuulostan täysin EVH:lta". Kyllä siihen aikaa kuluu....

1. Eddien matkiminen onnistuu jo ehkä vuoden parin reenillä
 
Hoho!

Mitäs oikeastaan kannattaisi lähteä höyläilemään sitten kun on opetellut perussoinnut? Olen tuossa maaliskuussa menossa tunneille, mutta ennen sitä ei ole aikaa niin pitää itsekseen jauhata.

Mitäs oikeastaan kannattaisi lähteä höyläilemään sitten kun on opetellut perussoinnut? Olen tuossa maaliskuussa menossa tunneille, mutta ennen sitä ei ole aikaa niin pitää itsekseen jauhata.
 
Lähet vaan veteleen jotain lempibändis juttuja mutta semmosia silti mitkä ei mene äärirajoilla.

Mä olen soittanut kitaraa vasta niin vähän aikaa, että voin vasta leikkiä tajuavani siitä jotain. Mutta selloa on tullut soiteltua ehkäpä jotain 8 vuotta, joten siitä voin väittää jotain tietäväni. On tullut mullekin monesti tunne, että nyt menee liian vaikeaksi ja juttu ei etene mihinkään ja tulee tosi turhautunut olo.
Mä olen huomannut, että tauko ei auta yhtään, se tauko vaan tuppaa venymään, kun aina on samat nuotit vastassa. Kannattaa ottaa pari päivää vähän iisimmin ja soitella sellaisia muutaman vuoden vanhoja nuotteja, jotka osaa soittaa vaikka pää alaspäin. Hankkii silleen sellaisen kivan fiiliksen, että joo hei, kyllähän mä jotain osaan. Ja aloittaa sitten vaan niitten uusien nuottien (jotka ei olleetkaan liian vaikeita) kanssa alusta :)

Mä olen soittanut kitaraa vasta niin vähän aikaa, että voin vasta leikkiä tajuavani siitä jotain. Mutta selloa on tullut soiteltua ehkäpä jotain 8 vuotta, joten siitä voin väittää jotain tietäväni. On tullut mullekin monesti tunne, että nyt menee liian vaikeaksi ja juttu ei etene mihinkään ja tulee tosi turhautunut olo.
Mä olen huomannut, että tauko ei auta yhtään, se tauko vaan tuppaa venymään, kun aina on samat nuotit vastassa. Kannattaa ottaa pari päivää vähän iisimmin ja soitella sellaisia muutaman vuoden vanhoja nuotteja, jotka osaa soittaa vaikka pää alaspäin. Hankkii silleen sellaisen kivan fiiliksen, että joo hei, kyllähän mä jotain osaan. Ja aloittaa sitten vaan niitten uusien nuottien (jotka ei olleetkaan liian vaikeita) kanssa alusta :)
 
Itse olen tuota samaa tyyliä käyttänyt. Kun ei mikään tunnu onnistuvan niin läiskii jotain todella helppoa josta saa sen fiiliksen että osaa jotain. ^^

Helppohan se on angstata, mutta sitten kun huomaa että jokin riffi sujuu niin sen parempaa piristysruisketta ei olekaan. Motivaatio ja mieliala nousee kohisten.
 
Aina seuraavaan riffiin asti, jonka kanssa tapellaan niin kauan että sujuu, siirrytään uusiin haasteisiin ja piestään nekin. :)

1. Eddien matkiminen onnistuu jo ehkä vuoden parin reenillä

Hoho!
 
Siis sen jälkeen kun on ensin 10-15 vuoden pohjat.

Tee omia kappaleita.

Joo mullakin on niitä päiviä jolloin ei soitto kulje tosin viime aikoina vähemmän ehkä koska tekniikka on parantunut ja osaan improvisoidakkin nyt vähän paremmin. Seki auttaa mulla kun pitää noin yhen päivän mittaisen tauon vaan tai kuuntelee jotain uutta ja innostavaa. Ja monesti kanssa kun katsoo muiden(parempien usein) soittoa niin innostuu itsekin vetämään.
 
Ne huonot päivät saattaa latistaa itseluottamuksen ihan nolliin ja eikä jaksais enää ikinä soittaa. Tossa joulun aikaan tais olla semmonen hetki yhtenä päivänä että olin melkien valmis lyömään hanskat tiskiin ja lopettamaan koko homman, eikä ollut kaukana, en tosin yleensä ole luovuttaja tyyppiä. Sitten seuraavana päivänä oli iha mukavaa soitella taas. Sitä pitää vaan uskoa itseensä ja ajatella että ne huonot päivät on vain poikkeuksia.
 
Positiivistä ajattelua, uskoa itseensä ja sisua. Sillä siitä selviää.

Aloittajalle vaikkapa vielä sellaista että olet varmasti (luultavasti ?) saanut tuossa kuudessa vuodessa jo helkutan hyvän pohjan tulevaisuudelle. Olet vielä nuori, ei kannata masentua vaan nyt sitten treenata perkule entistä enemmän ja hyödyntää ne pohjat. En jaksa uskoa että 6 vuottasi olisi "hukkaan" mennyt niin ei muuta kun menoksi ja nähdään stadioneilla. Rok!

Aloittajalle vaikkapa vielä sellaista että olet varmasti (luultavasti ?) saanut tuossa kuudessa vuodessa jo helkutan hyvän pohjan tulevaisuudelle. Olet vielä nuori, ei kannata masentua vaan nyt sitten treenata perkule entistä enemmän ja hyödyntää ne pohjat. En jaksa uskoa että 6 vuottasi olisi "hukkaan" mennyt niin ei muuta kun menoksi ja nähdään stadioneilla. Rok!
 
Onhan tuossa kaikenlaista tullut opittua kumminkin. Ei se 9-v ole paha ikä aloittaa soittaminen. Kyllä tästä vielä noustaan, nyt kun komppaaminenkin tuo puhtia pirusti lisää.

Onhan tuossa kaikenlaista tullut opittua kumminkin. Ei se 9-v ole paha ikä aloittaa soittaminen. Kyllä tästä vielä noustaan, nyt kun komppaaminenkin tuo puhtia pirusti lisää.
 
No ei ole paha ikä, kun itse tuntee populaa jotka ovat aloittaneet soittamaan 13-17 -vuotiaina, eihän sitä mikskään Petrucciksi tulla, mutta eihän ole tarvettakaan :)

No ei ole paha ikä, kun itse tuntee populaa jotka ovat aloittaneet soittamaan 13-17 -vuotiaina, eihän sitä mikskään Petrucciksi tulla, mutta eihän ole tarvettakaan :)
 
Kyllähän voi tulla. Harjoittelun laatu ja määrä painaa vaakakupissa huomattavasti enemmän kuin se, kuinka monta vuotta on tullut soiteltua keskittymättä juuri niihin omiin ongelma-alueisiin, joita harjoittelemalla kehittyy parhaiten.
 
EDIT: Ja vielä itse aiheeseen. Ketjun aloittaja: en halua mitenkään masentaa, mutta tiedät varmaan itsekin, että ammattilaiseksi ei välttämättä pääse, vaikka halua olisikin. Pitää olla myös niin pirusti lahjoja ja reenata perse ruvella, ja tuuria olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

No ei ole paha ikä, kun itse tuntee populaa jotka ovat aloittaneet soittamaan 13-17 -vuotiaina, eihän sitä mikskään Petrucciksi tulla, mutta eihän ole tarvettakaan :)
 
Hmm. no siinä saa kyllä reenata perse ruvella potenssiin 2 ^^. Mutta niin tosiaan, mikäs siinä :)