Kitarat: kitarakamat ›

Paskat se mikään RR-1 tarvi välttämättä olla. Ammattiäijät vetää paljon vaatimattomimmillakin kepeillä. Ei se soitto kitarasta ole kiinni. En menis maksamaan RR-1:stä 2000 euroa.

Itse ostaisin RR5:n jos sitä saisi Floyd Rosella. RR1 on tosiaan kallis, mutta niitäkin löytää esim. Jenkeistä siihen 1000e puolin ja toisin. RR3 taasen on ihan eri maailmasta kuin RR5 laadullisesti. Mielestäni tuohon 1000e hintaan RR5 floikalla voisi olla kova kilpailija ESP/LTD:n ja Ibanezin keppien kanssa.

Paskat se mikään RR-1 tarvi välttämättä olla. Ammattiäijät vetää paljon vaatimattomimmillakin kepeillä. Ei se soitto kitarasta ole kiinni. En menis maksamaan RR-1:stä 2000 euroa.
 
2000€urollahan saa jo jostain rakentajalta sellasen kuin vaan itte haluaa.
 
Ton 2000€ voisin maksaa jostain ennen vuotta 1990 tehdystä jacksonista.

Ton 2000€ voisin maksaa jostain ennen vuotta 1990 tehdystä jacksonista.
 
Kerroppa, mikä saa maksamaan mielummin 2000€ ennen 90 tehdystä Jacksonista kun vaikka 2000 luvulla tehdystä? Jos pakko olis se kaksdonaa maksaa niin kyllähän mä nyt ilmanmuuta ottaisin uuden.

Kerroppa, mikä saa maksamaan mielummin 2000€ ennen 90 tehdystä Jacksonista kun vaikka 2000 luvulla tehdystä? Jos pakko olis se kaksdonaa maksaa niin kyllähän mä nyt ilmanmuuta ottaisin uuden.
 
Ennen vuotta -90 kaikki jenkki jaskat tehtiin custom-tilauksina tai silloin jos customshop näki sellaisen kitaran tarpeelliseksi tehdä. Kyllä mua houkuttaa enemmän uniikkivehje kuin sarjatuotantokalu. En tietenkään väitä että vanhempi parempi olisi.
 
Siinä nyt vaan on se jokin ;)

RR5 Jaskaa suunnittelevia suosittelen tutustumaan esp/ltd DV8-r kitaraan, joka on spekseiltään aikalailla samanlainen muistaakseni.

RR5 Jaskaa suunnittelevia suosittelen tutustumaan esp/ltd DV8-r kitaraan, joka on spekseiltään aikalailla samanlainen muistaakseni.
 
Paitsi rungon malli King V ja eri materiaalit, että aika lailla eri kitara kyseessä kuin nämä mainitut RR:t.

Kyllä mua houkuttaa enemmän uniikkivehje kuin sarjatuotantokalu.
 
Tämä nyt jo kuulostaa siltä, että mustat pikkupojat ruoskan tahdissa oisivat kitaran leiponeet. Nuo USA RR1:t tehdään nyt kuitenkin siellä samassa custompajassa.

Tämä nyt jo kuulostaa siltä, että mustat pikkupojat ruoskan tahdissa oisivat kitaran leiponeet. Nuo USA RR1:t tehdään nyt kuitenkin siellä samassa custompajassa.
 
Niinhän ne tehdään. Jokaikinen RR, Soloist, Kelly, KV tehdään ihan samassa pajassa.

Niinhän ne tehdään. Jokaikinen RR, Soloist, Kelly, KV tehdään ihan samassa pajassa.
 
No se San Dimas-aspekti siinä varmaan on se jota haetaan. Pakko niissä jotain maagista on olla kun niitä joka paikassa pidetään jonkin sortin holy graileina. Ei sillä että ne Ontarion tekeleetkään sen huonompia olisi.

Itse ostaisin RR5:n jos sitä saisi Floyd Rosella. RR1 on tosiaan kallis, mutta niitäkin löytää esim. Jenkeistä siihen 1000e puolin ja toisin. RR3 taasen on ihan eri maailmasta kuin RR5 laadullisesti. Mielestäni tuohon 1000e hintaan RR5 floikalla voisi olla kova kilpailija ESP/LTD:n ja Ibanezin keppien kanssa.
 
Niinpä. Ja jos olisi vielä "back-loaded" ja kaikki ylimääräiset rimpulat, kuten tone-potikka ja toinen volume-potikka jätetty pois niin ay mikä juhla... :)
 
Vihasin RR3:ssa todella paljon sitä potikkaviidakkoa. Suurin osa siitä romumäärästä oli vain ja ainoastaan tiellä.
 
No se San Dimas-aspekti siinä varmaan on se jota haetaan. Pakko niissä jotain maagista on olla kun niitä joka paikassa pidetään jonkin sortin holy graileina. Ei sillä että ne Ontarion tekeleetkään sen huonompia olisi.
 
Minä taas olen käsittänyt niin, että Jacksonin laadukkaimmat kitarat ovat tulleet San Dimas-ajan jälkeen, uusien tilojen ja uudempien työkalujen myötä, mutta San Dimas-ajan kitaroista olisi löytynyt joitakin kivoja yksityiskohtia, kuten se, että otelaudan reunalista peittää myös nauhojen päät. Luulisin että kyse on ehkä enemmän sellaisesta tietystä "vintage-jutusta", että "ne ensimmäist ja vanhimmat oli parhaita, mutta ei semmosia enää nykyään tehdä..." Uskoo ken tahtoo. :)

Minä taas olen käsittänyt niin, että Jacksonin laadukkaimmat kitarat ovat tulleet San Dimas-ajan jälkeen, uusien tilojen ja uudempien työkalujen myötä, mutta San Dimas-ajan kitaroista olisi löytynyt joitakin kivoja yksityiskohtia, kuten se, että otelaudan reunalista peittää myös nauhojen päät. Luulisin että kyse on ehkä enemmän sellaisesta tietystä "vintage-jutusta", että "ne ensimmäist ja vanhimmat oli parhaita, mutta ei semmosia enää nykyään tehdä..." Uskoo ken tahtoo. :)
 
Mjoo, aika henkimaailman asioitahan nuo. Pitäisi päästä kokeilemaan niitä San Dimaksia että pääsisi paremmin käsitykseen siitä mitä ne ovat. Jos mun pitäis pari tonnia RR:n laittaa niin kyllä mä jonkun 80-luvun pelin metsästäisin, saisipahan varmasti omansa pois jos myydä pitäisi. :)
Missäs vaiheessa se tehdas Ontarioon siirtyi muuten? 86 tai 87?

Mjoo, aika henkimaailman asioitahan nuo. Pitäisi päästä kokeilemaan niitä San Dimaksia että pääsisi paremmin käsitykseen siitä mitä ne ovat. Jos mun pitäis pari tonnia RR:n laittaa niin kyllä mä jonkun 80-luvun pelin metsästäisin, saisipahan varmasti omansa pois jos myydä pitäisi. :)
Missäs vaiheessa se tehdas Ontarioon siirtyi muuten? 86 tai 87?
 
1987,

Missäs vaiheessa se tehdas Ontarioon siirtyi muuten? 86 tai 87?
 
Tietääkseni 86. (edit. jaa Beni sanoi 87. voi olla.)
 
Tuossa edellä huomasin että täällä omat mielipiteet ovat edelleen virheellisiä. Taidan pysyä tuolla bassopalstalla.

Tietääkseni 86. (edit. jaa Beni sanoi 87. voi olla.)
 
Tuossa edellä huomasin että täällä omat mielipiteet ovat edelleen virheellisiä. Taidan pysyä tuolla bassopalstalla.
 
Siis tais 87 tulla ensimmäiset Ontariomallit.

Siis tais 87 tulla ensimmäiset Ontariomallit.
 
Sillä yhellä tyypillä (en muista nimimerkkiä) on jacksonin basso vuodelta 87 ja se on ontariolainen vaikka siinä on dimasin laatta. Samoin kuin omassani. Siitä vaan päättelin.

Vaikka kyseessä olisi mikä tahansa RR-1 kitara, niin silti pidän ehdottomana edellytyksenä päästä kokeilemaan soitinta ennen ostamista. Jokaisella on omat fiksaationsa näissä asioissa, ja niin monen muun ns. laatukitaran kohdalla on kuitenki paljastunut tietyt erot soittimissa vaikka hintalappu antais muuta olettaa. Mielummin maksan pikkasen enemmän kitarasta joka tosiaankin tuntuu omaan käteen täydelliselle, kuin että lähtis sikaa säkissä tilailemaan mutu-tuntumalta. Kitarat on kuitenki aina yksilöitä, tuo asia on tuli huomattua viime kesänä kun metsästin PRS:n erästä mallia. Lopulta säästin melkoisen summan rahaa kun viitsi nähdä vähän vaivaa ja keppi on mitä parhain omasta mielestä

Minen ole vieläkään tajunnut mistä helvetin kuusesta tämä "kitara on yksilö" -mantra on tullut. Jos skebaa ei tee kone, niin sen kuitenkin murjoo kasaan tylsistynyt hanslankari tuntiliksalla jossain missä lienee tehtaalla meren toisella puolella. Se tietää että sen duuni riippuu siitä tekeekö se paskan vai hyvän melan, niin se laittaa joka kerta saman määrän vaivaa siihen ja tekee sen samoista spekseistä joka ikinen kerta, vain aloittaakseen kohta toisen kepakon vääntämisen jollekin toiselle tyypille.
 
kärjistettyä, mutta joku pointti nyt kai kuitenkin.

Jos skebaa ei tee kone, niin sen kuitenkin murjoo kasaan tylsistynyt hanslankari tuntiliksalla jossain missä lienee tehtaalla meren toisella puolella.
 
Tässäpä se tulikin. Välistä sen puupeukalo on hiton hyvässä vireessä, keskittyminen on huippuluokkaa ja työstä tulee mainiota. Toisinaan työstäjällä tekisi mieli päästä pian kotiin vaimon luo, ja tulee se viimeinen kitara tehtyä "äkkiä että pääsee paneen".