 Mr. Mustard
23.12.2005 16:48:52 | |
|---|
Ei tossa dokkarissa ollut mitään uutta asiaa, vaikka sitä mainosten perusteella olisi voinut odottaa. Taas yksi dokkari jossa ei kuultu nuottiakaan Beatles-musaa, vaan jotain sinnepäinmusaa. Kyllä se The Beatles-Story on anoa oikea dokkari;) "Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..."
- Lemmy Kilmister |
 Stain
23.12.2005 18:25:40 | |
|---|
Ihan täyttä paskaahan tuo dokkari oli. Katsoin noin viisi minuuttia ja painuin nukkumaan. It's a bittersweet symphony, this life |
 rheinone
24.12.2005 16:11:23 | |
|---|
Kiitos vaan mielipiteestäsi, mutta onko Fab Fourin versiot esim. Moneystä, Slow Downista ja Rock'n' roll musicista tuttuja?
Ajattelin rauhoitaa edes jouluaaton rokinrenkutukselta ja vaihtaa saman tien kaikki levyt soittomasiinasta. Yritin löytää levyhyllystä joululevyjen lisäksi ne levyt joita ei tule kuunneltua suurinpiirtein ikinä. Sieltähän löytyikin muovipussissa Pekingistä ostamani piraatti Beatles Anthology I. Levyllä sattuu olemaan tuo Money (That's What I Want) livevetona. Ei kyllä paljoo väräytä meikäläisen rokkiviisaria tuo piisi. Levyltä löytyy liveversiona myös Hallelujah I Love Her So, joka on jo paljon parempi veto, vaikkei lähellekään Cochrania pääse. All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
 BigPapa
24.12.2005 17:45:31 (muokattu 24.12.2005 17:46:23) | |
|---|
Hallelujah I Love Her So,
mites Ray Charles.........; ) Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 Feggy
25.12.2005 10:17:08 | |
|---|
Ajattelin rauhoitaa edes jouluaaton rokinrenkutukselta ja vaihtaa saman tien kaikki levyt soittomasiinasta. Yritin löytää levyhyllystä joululevyjen lisäksi ne levyt joita ei tule kuunneltua suurinpiirtein ikinä. Sieltähän löytyikin muovipussissa Pekingistä ostamani piraatti Beatles Anthology I. Levyllä sattuu olemaan tuo Money (That's What I Want) livevetona. Ei kyllä paljoo väräytä meikäläisen rokkiviisaria tuo piisi. Levyltä löytyy liveversiona myös Hallelujah I Love Her So, joka on jo paljon parempi veto, vaikkei lähellekään Cochrania pääse.
Levyversio Moneysta on rrraju! Lockman (Hki) hakee basistia. Bo Diddley/Garage/Television/Clash. 30 biisiä ja kämppä Kaapelilla. Sulla perustaidot, bändikokemusta ja kamat. Soita Taito 050-545 4165 tai Heikki 050 431 4963 |
rheinone
25.12.2005 12:01:12 (muokattu 25.12.2005 17:47:55) | |
|---|
Hallelujah I Love Her So: mites Ray Charles.........; )
Ray Charles on ykköskundi. Ja Hallelujah I Love Her So mahtava sävellys.
E: Täydellisenä off-topikkina: Mulla on Charlesin ep What'd I Say/Yes Indeed, jolla on toisella puolella Drown In My Own Tears. Kovaa kamaa, melkein yhtä hieno kuin Johnny Winterin versio! All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
rheinone
16.01.2006 21:50:42 (muokattu 16.01.2006 21:59:26) | |
|---|
Vähän makuasioitahan tämä "klassikko - status" on mutta kyllähän "Dizzy Miss Lizzyn" b-puolelle lätkäisty "Slow Down" on erittäin tunnettu biisi vaikka sinkun a-puoli oli se, jolle listanoteeraus kirjattiin. Kaiken lisäksi se on ehkäpä rajuin rypistys, joka Larry Williamsilta koskaan vinyylille puristettiin. Sinkun molemmat puolethan pesee esim. "Short Fat Fannien" mennentullen. Suosittelen!
Tsekkailin Dr.Feelgoodin nettisivuilla ääniklippejä. Sieltähän se Slow Down tuli vastaan: No onhan se ihan tutun kuuloinen rockenrollstandardi, kuten vähän arvelinkin. Ei noita kaikkia nimeltä muista. Taatusti oon joskus Larry Williamsinkin version kuullut.
Bytheway, onnistuin pääsemään eroon Beatles Anthology I albumista. Vaihdoin sen ketjun aloittajan kanssa Godzilla-soundtrackiin. All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
Katselin tuon Richard Starkeyn johtaman kantribändin Anthology-dvd:tä kaksi ensimmäistä (1-4). Voisi sanoa, että musta-valkoiset jaksot, joissa bändi magiikka on äärimmäisen kiehtovaa edelleenkin. Jo pelkkä The Beatles-teksti Ringon basarissa on taianomainen. Loistavia live-esityksiä: esim. Lennonin rouheat äänet Helpillä ja Ticket to Ridella (osittain live), upeita arkistokuvia. Polttivatko pojat ruohoa kuningattaren vessassa vai, jää epäselväksi.
Live-pätkiä katsoessa jää koko ajan sellainen olo, että Beatlet pidättelivät lavaenergiaansa, joskin se pukkaa väkisinkin läpi. Pre-suosion (Hampurit, Liverpoolit) pätkissä näky heidän vangitsematon, hikeä säästämätön lavashow.
Kakkos-reeveereen lopputekstien aikana soiva tanakka, rytmibluesrypistys If you've got troubled olisi ehdottomasti kuulunut Rubber Soulille hillittöminen, raakoine kitarasoundeineen.
Jälkikirjoitus Anthologyn katsomissessioista. Jaksojen alussa tuleva Beatles-sana laskeutuu alas ja soittavat Beatlet jäävät kirjainten alle. Symboliikka –tahallista tai tahatonta– jossa ilmiö nimeltä The Beatles painaa neljä yksilöään allensa. "We lost our nerve systems", totesi George Harrison.
Kokonaisuus dvd:llä on palanen koko maailman kulttuurihistoriaa. Ääneen eivät pääse serkun vaimon ex-rakastajat ja kolmannen divisioonan muusikot, jotka ovat joskus ehkä puhuneet Beatlesien kanssa, vaan itse päähenkilöt sekä George Martin, Neil Aspinall ja Derek Taylor. Onneksi Harrison ehti vielä kokonaisuuteen vaikuttamaan, muuten näkökulmista olisi saattanut tulla liian Paul-painotteisia, epäilen mie.
Extra-levyllä Paul, George, Ringo sekä George Martin ihmettelevät Tomorrow Never Knows -biisin tekoprosessia. Nauhaluuppeja, lesliekaappien kautta laulamista, yksi sointu, Ringon uskomaton rumpukomppi. Biisi on vieläkin aikaansa edellä, aika ei ole saavuttanut sitä. Tomorrow never knows! Surullisilla talonmiehillä on melankolia |
 Cathi777
04.02.2006 16:46:36 (muokattu 04.02.2006 16:47:45) | |
|---|
Jännän jutun huomannut viime aikoina. Kun on jutellut ihmisien kanssa Beatlesista ja vielä sellaisten jotka itse elivät sitä aikaa ja fanittivat sitä aikoinaan. Heiltä on tullut sellaista kommenttia, että kyllä se Beatles aikoinaan teininä tuntui kovalta, mutta ei enää nykyään ole se kovin juttu.
Eli ehkä siinä oli kysymys enemmän ulkomusiikillisista jutuista kuin itse musiikista, siltä se on alkanut tuntumaan. Vaikka siis hyvä musiikkia sinänsä tekivätkin. Only pop music can break my heart... |
Feggy
04.02.2006 16:53:25 (muokattu 04.02.2006 16:56:22) | |
|---|
Jännän jutun huomannut viime aikoina. Kun on jutellut ihmisien kanssa Beatlesista ja vielä sellaisten jotka itse elivät sitä aikaa ja fanittivat sitä aikoinaan. Heiltä on tullut sellaista kommenttia, että kyllä se Beatles aikoinaan teininä tuntui kovalta, mutta ei enää nykyään ole se kovin juttu.
Eli ehkä siinä oli kysymys enemmän ulkomusiikillisista jutuista kuin itse musiikista, siltä se on alkanut tuntumaan. Vaikka siis hyvä musiikkia sinänsä tekivätkin.
No voi voi. Jos sä nyt haluat todistaa, että Beatles ei ollut erityisen tärkeä yhtye, niin ehkä vähän laajempi otos tarvittaisiin. Kysypäs samaa vaikkapa Purple- Mud- Alvin Stardust- Herman's Hermits ja Elvis-faneilta, niin saadaan vähän vertailupohjaa.
Jos ei tykkää, niin se on ok. En vaan ymmärrä tuollaista missiota. Ei mullakaan ole tarvetta todistaa, että death metal on perseestä, vaikken siitä tykkääkkään.
Mulle Beatles on kaikkien aikojen kovin bändi. Piste.
t. 42-vuotias "Musiikki voi viedä järjen, tytöt vievät sen varmemmin. Minä hullu molempiin sorruin, hyvä että hengissä selvisin."
- Vaaralliset lelut: Kaunis laulu |
Cathi777
04.02.2006 17:01:36 (muokattu 04.02.2006 17:05:44) | |
|---|
Jos ei tykkää, niin se on ok. En vaan ymmärrä tuollaista missiota. Ei mullakaan ole tarvetta todistaa, että death metal on perseestä, vaikken siitä tykkääkkään.
Kyse ei ole siitä etten yhtyeestä pitänyt vaan haluan hieman rikkoa sitä suloista myyttiä mitä tän bändin ympärille on rakennettu. Eli tästä bändistä ei yksinkertaisesti saa sanoa mitään pahaa. Jengi vetää heti herneet nenään eikä edes yritä ajatella, että kyse voisi olla suurelta osin myös jostain muusta kuin musiikista, niin kuin aivan varmasti on ollut.
Ja se on vielä lisättävä, että mikään bändi ei ansaitse tuollaista suitsutusta kuin Beatles, ei sellaista bändiä olekaan. On paljon hyvää musiikkia, mutta ei mikään erityisemmin erotu muiden yläpuolelle. Only pop music can break my heart... |
Feggy
04.02.2006 17:06:12 | |
|---|
Kyse ei ole siitä etten yhtyeestä pitänyt vaan haluan hieman rikkoa sitä suloista myyttiä mitä tän bändin ympärille on rakennettu. Eli tästä bändistä ei yksinkertaisesti saa sanoa mitään pahaa. Jengi vetää heti herneet nenään eikä edes yritä ajatella, että kyse voisi olla suurelta osin myös jostain muusta kuin musiikista, niin kuin aivan varmasti on ollut.
Juuh. Onneksi kaikkien muiden bändien kohdalla kyse on ollut vain musiikista. "Musiikki voi viedä järjen, tytöt vievät sen varmemmin. Minä hullu molempiin sorruin, hyvä että hengissä selvisin."
- Vaaralliset lelut: Kaunis laulu |
BigPapa
04.02.2006 17:06:43 | |
|---|
Kyse ei ole siitä etten yhtyeestä pitänyt vaan haluan hieman rikkoa sitä suloista myyttiä mitä tän bändin ympärille on rakennettu. Eli tästä bändistä ei yksinkertaisesti saa sanoa mitään pahaa. Jengi vetää heti herneet nenään eikä edes yritä ajatella, että kyse voisi olla suurelta osin myös jostain muusta kuin musiikista, niin kuin aivan varmasti on ollut.
Ainahan näitä on jotka lähtee mukaan vaan siksi että jokin on ns. trendikästä.Sitten on taas niitä jotka kuuntelevat musaa musana...voisit ehkä kysellä sellaisilta ennemin kuin niiltä pintaliippasijoilta. Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
Cathi777
04.02.2006 17:08:57 | |
|---|
Ainahan näitä on jotka lähtee mukaan vaan siksi että jokin on ns. trendikästä.Sitten on taas niitä jotka kuuntelevat musaa musana...voisit ehkä kysellä sellaisilta ennemin kuin niiltä pintaliippasijoilta.
Olet oikeassa, mutta iso osa Beatlesin myytin takana on juuri näillä tyttölaumoilla, jotka niitä levyjä ovat ostaneet. Mutta asiaa vielä täsmentäen niin sama se tuntuu olevan niiden musadiggareidenkin joukossa. Ei se tunnu niille se kovin bändi olevan, johtuuneeko sitten siitä, että oli liian poppia. Only pop music can break my heart... |
 tigrushka
04.02.2006 17:13:47 | |
|---|
Kun on jutellut ihmisien kanssa Beatlesista ja vielä sellaisten jotka itse elivät sitä aikaa ja fanittivat sitä aikoinaan.
Puhutko nyt Beatlesien ikäluokkaa olevista ihmisistä? Ja jos puhut, niin kuinka monen kuusikymppisen kanssa olet Beatlesista jutellut? Ja olivatko kaikki suomalaisia? I got stripes ^..^ |
Cathi777
04.02.2006 17:17:02 | |
|---|
Puhutko nyt Beatlesien ikäluokkaa olevista ihmisistä? Ja jos puhut, niin kuinka monen kuusikymppisen kanssa olet Beatlesista jutellut? Ja olivatko kaikki suomalaisia?
Ei ne kuule nyt niin vanhoja ole ketkä silloin ovat teini-iässä silloin olleet. Ja kyllä ne ihan suomalaisia ovat olleet. Only pop music can break my heart... |
Feggy
04.02.2006 17:19:03 | |
|---|
Ei ne kuule nyt niin vanhoja ole ketkä silloin ovat teini-iässä silloin olleet. Ja kyllä ne ihan suomalaisia ovat olleet.
Niinpä niin. Mäkin elin ensimmäiset seitsemän vuotta samaan aikaan kuin Beatles. Ja mä oon 42 v. "Musiikki voi viedä järjen, tytöt vievät sen varmemmin. Minä hullu molempiin sorruin, hyvä että hengissä selvisin."
- Vaaralliset lelut: Kaunis laulu |
tigrushka
04.02.2006 17:23:53 | |
|---|
Ei ne kuule nyt niin vanhoja ole ketkä silloin ovat teini-iässä silloin olleet.
Höm, Beatlesien aikalaiset ovat enimmäkseen 40- 50-luvulla syntyneitä, bändihän lopetti 1970 ja keikkailun jo vuosia aiemmin.
Ja kyllä ne ihan suomalaisia ovat olleet.
Mikä yllätys. Jotta "Beatles on yliarvostettu"-missiosi saisi vähän enemmän uskottavuutta, otannan olisi syytä olla aika lailla laajempi. I got stripes ^..^ |
BigPapa
04.02.2006 17:35:11 | |
|---|
Olet oikeassa, mutta iso osa Beatlesin myytin takana on juuri näillä tyttölaumoilla, jotka niitä levyjä ovat ostaneet. Mutta asiaa vielä täsmentäen niin sama se tuntuu olevan niiden musadiggareidenkin joukossa. Ei se tunnu niille se kovin bändi olevan, johtuuneeko sitten siitä, että oli liian poppia.
Hei haloo ei sellaista kovinta bändiä edes ole....on vain paljon hyviä bändejä...ihme ajatus...kovin bändi...ei prkl... Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
 Marlowe
04.02.2006 17:49:16 | |
|---|
Kyse ei ole siitä etten yhtyeestä pitänyt vaan haluan hieman rikkoa sitä suloista myyttiä mitä tän bändin ympärille on rakennettu. Eli tästä bändistä ei yksinkertaisesti saa sanoa mitään pahaa. Jengi vetää heti herneet nenään eikä edes yritä ajatella, että kyse voisi olla suurelta osin myös jostain muusta kuin musiikista, niin kuin aivan varmasti on ollut.
The Beatles oli ilmiönä suurempi kuin mikään yhtye oli koskaan ollut aikaisemmin, eikä se tosiaan rajoittunut musiikkiin, vaan kyse oli pikemminkin yhden sukupolven elämää määrittäneestä ilmiöstä, joka ulottui musiikin lisäksi aatteisiin, muotiin ja kaikkeen mahdolliseen. Se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että Liverpoolin nelikossa oli ensisijaisesti kyse musiikista: tuskin mikään muu yhtye vei samalla tahdilla populaarimusiikkia kohti uusia ulottuvuuksia, ja tuskinpa mikään muu tulee koskaan yltämään samoihin ulottuvuuksiin.
Kyllä the Beatlesia saa kritisoidakin, ei siinä mitään, ja nythän meillä on astumassa esiin uusi rockkriitikkojen sukupolvi, joille yhtye ei enää merkitse yhtä paljon kuin aikaisemmille: luulenpa, että jatkossa tullaan näkemään entistä enemmän sellaisia Q Magazinen ja muiden vastaavien julkaisujen lehtiä, joissa meille kerrotaan kaikkien aikojen parhaan levyn olevan "Sgt. Pepperin" sijasta The Smithsin "The Queen Is Dead", Stone Rosesin debyytti tai joku muu 1980-luvun tekele.
Juu, eikä the Beatlesista tarvitse pitää. Sen merkityksen kiistämisen kanssa on sitten vähän niin ja näin.
Kun on jutellut ihmisien kanssa Beatlesista ja vielä sellaisten jotka itse elivät sitä aikaa ja fanittivat sitä aikoinaan. Heiltä on tullut sellaista kommenttia, että kyllä se Beatles aikoinaan teininä tuntui kovalta, mutta ei enää nykyään ole se kovin juttu.
Voisiko tuo johtua myös iästä? Nuoruudessa musiikki ehkä näyttelee keskimäärin suurempaa roolia kuin "iäkkäämpänä", esimerkkinä vaikkapa allekirjoittaneen isäukko, joka diggaili ennen kovastikin Led Zeppelinia ja Steppenwolfia, mutta ei enää jaksaisi kuluttaa 40 minuuttia levysoittimen äärellä. The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
texjazz