Klassinen ›

Requiemin suurin ansio ja samalla sen suurin vika on siinä, että teos on mielikuvissamme elimellisesti kytköksissä sen historiallisiin ulkomusikilliseen kontekstiin, funktioon ja viitekehykseen Mozartin elämässä yhteiskunnallista ja kulttuurihistoriallista taustaa vasten. Teoksessa olemme tunnistavinamme kuolemaan vihityn ihmisen murheen epätoivottuna ilonpilaajana, katasrofina tietoisuuteen liiaksi tunkevana impulssina, ja vain osittain sublimoituna katharsiksena, ja täten myöskin substanssiltaan vähemmän objektivoituna, monia aiempia kirkkomusiikiteoksia, jopa 17-vuotiaan nuorukaisen säveltämiä messuja köyhempänä, näennäisestä tyylillisestä kypsyydestään ja ja mestasruudestaan huolimatta, kontrapunktinsa akateemisessa kuivakkuudessaan, modulaatioidensa tavanomaisuudessa ja sekvenssien mielikuvituksettomuudessa.
 
Lauantain sekä viime päivien kohottavimpia musiikillisia elämyksiäni oli monien mozartin nuoruuden messujen "uudelleen löytäminen", kuten mittava ja soittimellisestri tuhlaleva Missa longa KV 262 Herbert Kegelin, voisi kait sanoa, loisteliaan levytyksen saattelemana Schubertiin assosoituvan pakahduttan riipaisevuuden välittämänä, jossa kauneus satuttaa kipua enemmän. Ja joka on kuin eri planeetalta Peter Neumannin ja Gollegium Cartusianumin periodisoittimin levyttämään versioon verrattuna, kuten muuten Gerard Schmidt-Gadeninkin. Vaikuttavia messuja ovat myös Spaur-messu KV 258 demontstrativisesa kompaktissa sinfonisuudessaan ja jopa 18-vuotiaan KV 194 säestyksenään säästeliäs kirkkotrio, mutta jota on pidetty ainoana liturgfiseen käyttöön sopivana mozartin messuna, Jopa tässä ulkoisesti vaatimattomassa teoksessa on ajatuksen syvyyttä, joka Requiemissa sortuu sentimentaalisuuteen. Samoin uskon olevan eräässä kaikkein vaatimattomimmassa ns. Varpus, Spatzen-messussa, demonstrativisessa Missa brevis-tyypin ilmentymässä, jonka mozart varmasti kiireessä kirjoitti Münchenissä Colloredon tarpeisiin Salzburgia varten, uupuen alttoviulustemmoja, soittajien ollessa kortilla kaupungissa.
 
Suosikkejani ovat enemmän Credo-messu KV 257 varsinkin Colin Davisin rajusti purkautuvaa energiaa sylkevänä kiihkeän elinvoimaisena ja nuorekkaan estottomana tulkintana, KV 192 yhtenäisessä tematiikassaan ja sinfonisuudessaan ja myös KV 167:n orkestraalisessa voimassa ja kuoron liikuttavan sydämellisissä perinteisesti solisteille kirjoitetuissa taitteissa, jotka sulattavat karskeimmankin kovan ulkokuoren.
 
Mozartin 4:stä Litaniasta suurenmoisimmat ainakin 70-luvun suorastaan häikäisevinä levytyksinä Mozart Complete Editionissa, ovat Loretan Litania KV 195 ja Sakramenttilitania KV 243. Lyhyemmistä kirkkomusiikiteoksista Requiemin edelleen pesevät puhtaasti Salve Regina KV 276 = 321a, Misericordias Domini KV 196a (?) kontrapunktinen motetti tai offertorium, Kyriet KV 341, 322, jne.
 
Tottahan toki Mozartin c-moli messu KV 427 on hänen suurin kyrkkumusakipaleensa for ever. ThatŽs correct ja Vesperae solennes confessore KV 339 on lähellä sitä sisäisessä tuoreessa energisyydessään ja pakahduttavassa voimassaan ja intomielisessä ooperamaisesa dramatiikassaan.
 
Mozartin oma suosikki vespereistä lienee tosin ollut Vesperae Solemnns de Domenica KV 321, jonka levytyksiä kuuntelin sekä Georg Guestilta että Hrebert Kegeliltä I resume, not sure of the latter Conductor, and I have to say that Guest leading for the confitebor, part numeber two is very beautiful and sound is fine, when Kegels first part is very powerful. Ja rakkauden henki täytti sydämeni kuten ei aikoihin mozartia kuunnellessa.