Yleistä keskustelua musiikista ›

Oikeesti hyvä kriitikko:
- Kirjoittaa arvosteluja vain sen alan musiikista, jota itsekin kuuntelee tai josta edes tietää enemmän kuin kymmenen muuta bändiä.
- Ei aloita arvostelua kertomalla, kuinka on aina vihannut/rakastanut kyseistä bändiä. Siitä viimeistään tietää, ettei arvostelu ole objektiivinen.
- Kirjoittaa omasta kuuntelukokemuksestaan mutta myös valottaa levyn sisältöä yleisellä tasolla.
- Ei heitä sisäpiiriläppää, ei retostele bänditietämyksellään eikä omilla julkku-kontakteillaan..
- Perustelee mielipiteensä.
- Rehellinen pitää olla.. jos meinasi oksentaa levyä kuunnellessa, voi oksentaa myös tekstiä kirjoittaessaan. Se on vain viihdyttävää..
 
Oikeastaan ei levyarvosteluista ole mitään todellista hyötyä, ellei tunne kriitikkoa, ja tiedä, onko tyypin mielipiteeseen luottamista..

Jep, tiedän. Mutta tämä ois unelma-ammatti, ja tähän aijon myös tähdätä.
 
Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tiedotusopin laitokselta saanet riittävän pohjustuksen journalismin saloihin. Eli pääsykoekirjaa käteen, vielä ehtii tän kevään hakuun :-)

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tiedotusopin laitokselta saanet riittävän pohjustuksen journalismin saloihin. Eli pääsykoekirjaa käteen, vielä ehtii tän kevään hakuun :-)
 
http://virtual23.nebula.fi/~rumbafi/keskustelu/viewtopic.php?t=813
 
Ei aloita arvostelua kertomalla, kuinka on aina vihannut/rakastanut kyseistä bändiä. Siitä viimeistään tietää, ettei arvostelu ole objektiivinen.
Rehellinen pitää olla.. jos meinasi oksentaa levyä kuunnellessa, voi oksentaa myös tekstiä kirjoittaessaan. Se on vain viihdyttävää...
 
Oliskohan nää hiukan ristiriidassa keskenään?

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tiedotusopin laitokselta saanet riittävän pohjustuksen journalismin saloihin. Eli pääsykoekirjaa käteen, vielä ehtii tän kevään hakuun :-)
 
Stadin valtsikan viestintä!

Stadin valtsikan viestintä!
 
Jyväskylän yliopiston journalistiikka. Taitaa olla eniten keskittynyt radio- ja tv-juttuihin tää Jyväskylän puoli.

Oliskohan nää hiukan ristiriidassa keskenään?
 
ei ole. toisessa puhutaan ennakkoasenteista ja toisessa rehellisestä kuuntelukokemuksen kuvaamisesta.

Stadin valtsikan viestintä!
 
Tiedotusopin laitoksella ei muuten pidetä noita viestijöitä juuri minään!Hoho.

Tiedotusopin laitoksella ei muuten pidetä noita viestijöitä juuri minään!Hoho.
 
Veturinkuljettajat ei hirveemmin arvosta konduktöörejä... :)

Mielenkiintoista: jos ja kun ennakkoasenteita on (niitähän on väistämättä jos artisti/bändi on entuudestaan tuttu), niitä ei saa mainita, koska se ei olisi rehellistä... ;)
 
joku on nyt näsäviisas. jos on aina pitänyt jotain bändiä paskana, niin ei sitä tarvi heti jutun alkuun kirjoittaa, vaikka se olisikin rehellinen mielipide. Ei se liity siihen levyyn, jota nyt ollaan arvostelemassa. Joku raja sillä omakohtaisella kirjottamisellakin pitää olla, nää on hienovaraisia juttuja..Jos se uusikin levy on ihan paska niin voihan sitä mainita, että yhtyeen kolmas levy jatkaa samaa linjaa kahden edellisen kanssa, tämäkin teos aiheuttaa yhtä suuria inhon väristyksiä kuin aikaisemmat..Mutta ei kannata aloittaa lauseella: Olen aina vihannut tätä bändiä, mä ainakin lopetan lukemisen siihen..

ei ole. toisessa puhutaan ennakkoasenteista ja toisessa rehellisestä kuuntelukokemuksen kuvaamisesta.
 
Mua hämäs se, että sun kuvauksesi perusteella arvion pitäisi olla samaan aikaan sekä objektiivinen että subjektiivinen. Vähän niinkuin näin, vai?
 
Nerdee:Walls Around
 
Nerdee on kiiltokuvapoppia barbie-hetkiin ja limukutsuihin. Se on sokerikuorrutettua sävelradiomusiikkia lähipizzerian ööeenergii!-päivärytmiin. Se on ruvelle kompressoitua poppia, joka on minulle yhtä tarpeellista kuin tosi-tv-ohjelmat. Objektiivisemmin arvioiden levyssä on parasta tyttöjen laulu. Mutkikkaatkin stemmat hoidetaan taidokkaasti ja kunnianhimoista pyrkimystä Bangles-tyyppiseen yhteislauluun on havaittavissa. Muutamassa biisissä on myös merkkejä muistettavista melodioista. Tälläisiä ovat Even ja hetkeksi radiomössöstä erottuva Just Day. Nerdee löytänee kyllä kuulijansa ilman tätäkään rocksedän arviota ja jos sattuu pitämään listapopista, Jukka Immosen masinoima radioystävällinen soundi tuntunee korviin tutunoloiselta.
 
Edit 1. Nugettille neuvoisin, että tekemällä oppii. Kirjoita vaikka arvosteluja suosikkilevyistäsi tai keikoista ja pyydä kavereita lukemaan ja antamaan palautetta. Kun homma alkaa olla hallussa, lähetä näytteitä esim. verkkojulkaisuihin, niin saat myös sitä kautta palautetta. Miksipä niitä arvioita ei voisi lähettää tännekin. Tietenkin voit tehdä myös harjoitushaastatteluja, mutta se on vähän mutkikkaampaa. Alusta alkaen kannattaa tietenkin treenata tekemään erityyppisiä juttuja ja kaikenlaisista aiheista. Kaikenmaailmat koululehdet yms. ovat hyvä paikka tarjota ekoja juttuja.
 
Edit. 2 Vielä muutama aatos herra Babbitin postista:
 
- Kirjoittaa arvosteluja vain sen alan musiikista, jota itsekin kuuntelee tai josta edes tietää enemmän kuin kymmenen muuta bändiä.
- Ei aloita arvostelua kertomalla, kuinka on aina vihannut/rakastanut kyseistä bändiä. Siitä viimeistään tietää, ettei arvostelu ole objektiivinen.
- Kirjoittaa omasta kuuntelukokemuksestaan mutta myös valottaa levyn sisältöä yleisellä tasolla.
- Ei heitä sisäpiiriläppää, ei retostele bänditietämyksellään eikä omilla julkku-kontakteillaan..
- Perustelee mielipiteensä.
- Rehellinen pitää olla.. jos meinasi oksentaa levyä kuunnellessa, voi oksentaa myös tekstiä kirjoittaessaan. Se on vain viihdyttävää..
 
Olen useimmista näistä samaa mieltä, mutta käytännön lehtityössä periaatteet eivät aina voi toteutua. Uusia genrejä syntyy melkein joka kuukausi eikä kukaan pysy kaiken tasalla. Objektiivisia levy-arvosteluja ei ole olemassakaan, mutta mustakin on hyvä pysyä asiassa eli itse levyssä. Siitä voi kertoa paitsi oman, subjektiivisen mielipiteensä, myös asettaa sen kontekstiinsa ja antaa informaatiota. Asiaankuulumaton hörpötys puolustaa joskus paikkaansa, joskus ei, riippuen tilanteesta. Joskus jutustelu voi tehdä arvostelusta paremman, jos itse levystä ei paljon kirjoitettavaa löydy. Perustelut ovat aina paikallaan ja tietenkin rehellisyys. Mutta, kuten sanottu, rehellinen mielipide on aina subjektiivinen mielipide.
 
Em. periaatteet ovat siis pääosin hyviä, mutta pitää muistaa, että jos käytössä on esim. 400 merkkiä, niin niitä on vaikeampi ottaa kokonaisuutena huomioon. Kokeilkaapa tiivistää jonkin levyn sisin 400 merkkiin...

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tiedotusopin laitokselta saanet riittävän pohjustuksen journalismin saloihin. Eli pääsykoekirjaa käteen, vielä ehtii tän kevään hakuun :-)
 
Stadin valtsikan viestintä!
 
Jyväskylän yliopiston journalistiikka. Taitaa olla eniten keskittynyt radio- ja tv-juttuihin tää Jyväskylän puoli.
 
Mie oon 16 :)
 
Mutta Helsingin ja Tampereen välillehän se valinta menee.

Mie oon 16 :)
 
Mutta Helsingin ja Tampereen välillehän se valinta menee.
 
Noni, nyt on aikaa reenata. Harrasta äikkää ja suorita lukio hyvin ja... Ota löysin rantein!

Mie oon 16 :)
 
Mutta Helsingin ja Tampereen välillehän se valinta menee.
 
Noniin...Sitten onkin 16-vuotiaiden nukkumaanmenoaika ;-D

Uskottava kriitikko haukkuu kaikki paskaksi. Näin saat uskottavuutta. Paitsi tietenkin jos kyseessä on melko tuntematon bändi, niin voi hieman kehaista. Mutta mitä suositumpaa musiikkia, sitä paskempaa.

joku on nyt näsäviisas.
 
Myönnän. ;)
 
Mutta ei kannata aloittaa lauseella: Olen aina vihannut tätä bändiä
 
Ei tietenkään, enkä näin väittänytkään.
 
Se, mitä ajoin takaa on, että on mahdotonta kuunnella levyä kuin ensimmäistä kertaa elämässään, kuin ei olisi ikinä kuullutkaan mitään aiemmin, ja jos kyseessä on entuudestaan tuttu artisti/bändi, levyä väistämättä vertaa ko. bändin/artistin aiempiin tuotoksiin.
 
On muutenkin jokseenkin mahdotonta olla TÄYSIN objektiivinen, ja jos joku siihen sattuisikin pystymään, hänen arvostelunsa olisi melkomoisen aneemista luettavaa. Eiköhän jokainen kriitikko kirjoita omasta näkökulmastaan joten omat mielipiteet näkyvät väistämättä, ainakin jos kirjoittaa rehellisesti. Ja rehellisyys ei välttämättä tarkoita niiden mielipiteiden isoon ääneen toitottamista heti ensimmäisellä rivillä.

Journalismi on tosiaan PIKKASEN enemmän kuin se, että sais kirjoittaa kivoja lehtijuttuja. Journalismiin kuuluu myös vastuu, olennaisen tiedon löytäminen yhteiskunnasta, yhteiskunnallinen palvelutehtävä ja tärkeän tiedon VÄLITTÄJÄN rooli. Hyvä journalisti ei siis tee itsestään numeroa, kuten muutamat rokkitoimittajat Suomessa tuppaavat itsestään tekemään. Hyvä kriitikko mielestäni myös jättää oman itsensä mahdollisimman taka-alalle, ja pyrkii keskittymään itse musiikkiin suhteessa genrensä yleiseen estetiikkaan. Mm. Soundiin arvioita kirjoittava Pekka Laine on hieno esimerkki hyvästä rockkritisismistä: ei turhaa pelleilyä tai provosointia, vaan oikeasti hienoa, lukijalle informaatiota antavaa ja hyvin pureskeltua tekstiä. Ottakaa mallia.
 
Ugh.

Tiedotusopin laitoksella ei muuten pidetä noita viestijöitä juuri minään!Hoho.
 
Kummallinen kannanotto sulla siinä mielessä, että itsekin organisaatioviestintää pitkästi opiskelevana (JKL yo) tiedän, että Helsingin valtio-opin viestintäihmisistä sitä kasvaessaan suuria viestintäpomoja tuleekin. Että naurakoot siellä toimittajat ihan rauhassa vaan.

Mutta ei kannata aloittaa lauseella: Olen aina vihannut tätä bändiä
 
Suurinta tyydytystä toi antaakin kun sen jättää viimeiseksi lauseeksi.

Mr.Babbitille plussaa.
 
En sen kummemmin kommentoi aihetta, muuta kuin että joskus tosiaan varmaan sattuu lajin kuin lajin kritiikeissä sellaisia työtapaturmia, että ns. väärä ihminen arvioi jonkin tuotoksen. Osa lukijoista tietysti oivaltaa tämän ja jättää jutun omaan arvoonsa, mutta harmillista on se, että kaikki eivät välttämättä oivalla.
 
Joten valppaana siellä äidinkielen medialukutaitotunneilla! :)