Yleistä keskustelua musiikista ›

Ollakseen HYVÄ kriitikko ei tämä saa tuoda esille omaa musiikillista makuaan arvosteluissaan.
 
Tietenkin kriitikko arvostelee oman maun mukaan ja minusta on järjetöntä antaa arvostelijalle arvosteltavaksi jotain mistä hän ei ymmärrä saati sitten diggaa. Silloin tulee sellaista jälkeä kuin Fräntilän häpeällinen arvostelu kemiallisten ystävien levystä Suessa.
 
Toki kriitikon pitää olla sen verran kylmäpäinen että arvostelu ei mene aivan överifanitukseksi, vaikka kyseessä olisikin hänen suosikkibändi. Tai sitten kriitikon tulisi ainakin myöntää se.

Kenen maun mukaan ne levyt sit pitäisi arvostella?
 
Eli kriitikko arvostelee. "Tämä bändi on täyttä potaskaa. En ole koskaa pitänyt heistä enkä arvostanut heidän tekemisiään. Mikseivät he voi olla kuten bändi x. Silloin he olisivat hyviä." Onhan se kritiikkiä mutta se kertoo kriitikon kyvyttömyydestä toimia alallaan. Eikä julkisen sanan kriitikko saisi koskaan arvostella mitään oman makunsa puitteissa. Ketä se palvelee ? Lähinnä kriitikon oman tärkeyden tunnetta.

Eikä julkisen sanan kriitikko saisi koskaan arvostella mitään oman makunsa puitteissa. Ketä se palvelee ? Lähinnä kriitikon oman tärkeyden tunnetta.
 
Kenen maun mukaan ne levyt sit pitäisi arvostella? Voitko sinä arvostella jonkun levyn muun kuin oman makusi perusteella? On hiukan eri asia arvostella levy rakentavasti kuin omasta näkökulmastaan.

Kyllä varmaan kaikissa duunin lajeissa esiintyy elitismiä, kritiikissäkin.Mutta voisko kyse olla siitäkin, et kriitikoiden maku on hieman turtunut. Eli se erikoisempi kama vaan kolahtaa. Samahan se on muusikoillakin. Suuri osa kuuntelee ainakin jonnin verran kaiken maailman mahavishnua ja saariahoa...
 
Toisaalta. Joskus tuntuu, että hyvä journalismi on kaukana näistä rock-lehdistä.

Mistä koostuu kriitikon uskottavuus? Siitä, että hän kehuu samoja levyjä kuin muut kriitikot? Että hän kehuu levyjä, joita hän ei ymmärrä? Vai mistä?
 
Siitä että hän kehuu levyjä joita muut kriitikot haukkuvat ja ryttää lyttyyn levyt joita muut kriitikot kehuvat :D
 
no ei, toi on vaan soundi

Kolmanneksi on sitten vielä se, että arvostelut kannattaa lukea eikä vain töllöttää sitä arvosanaa. Se arvosana on aina suhteutettava moneen muuhun asiaan, ei vähiten kirjoittajaan.
 
No joo, siitähän tämä mun teksti juuri liikkeelle lähtikin. Mut se on kanssa aika hälyttävää joskus arvosteluissa, että kauheasti levyä tekstissä kehutaan ja sitten laitetaan arvosanaksi vaikka 3 ( asteikolla 1-5 ). Ja liian monet sortuvat siihen, että arvostelevat kaikkea muuta kuin itse levyä tai sitten kirjoittavat jotain yleistä bändistä, mutta eivät oikeastaan kerro mitään itse levystä. Ja se on myös väärin, että arvostellaan levyä edellisten tuotosten perusteella, eikä levyä itsenäisenä kokonaisuutena. Olennaista levyarvostelussa on kuitenkin kertoa se miksi levy on hyvä tai huono. Jätetään ne turhat lässytykset jonnekin muualle.

En mä ainakaan lue näitä levyarvosteluja jne. mitenkään erityisesti sillä silmällä että yrittäisin löytää niistä jotain järkeä tai hyötyä. Lähinnä ne toimivat hetken huvituksena jos kriitikko onnistuu sanakäänteissään poikkeuksellisen hyvin. Kyllä mä haen näkemykseni jonkun uuden levyn/musan sopivuudesta mun musamaulle aivan jostain muualta kun kriitikoiden kirjoituksista.
 
Joten, kirjoittakoon mun puolesta mitä huvittaa - sirkushuveja tässä kaivataan sen leivän lisäksi!

Mä voisin lisätä yhden kohdan tuohon uskottavan kriitikon kuvaukseen:
"Ollaksesi uskottava kriitikko, vedä herneet nenään aina kun joku kritisoi sinua".
 
Minusta tää touhu on menny ihan naurettavaksi täällä. Kerrotaahan insinöörivitsejäkin ihan yhtälailla, mutta ei insinöörit niistä jaksa provosoitua (saatikka muusikot muusikkovitseistä). Heti kun joku heittää huumorilla jotain vihjaustakin kriitikoiden perus-stereotypioista, niin kriitikot aloittaa 15 sivun mittaisen tappelun vitsin heittäjän kanssa.
 
Löysätkää sitä pipoa vähän! Ei nämä oikeasti ole niin vakavia asioita. Katsokaa vaikka telkkaria välillä.
 
Ja tämä pätee ihan yhtälailla niihin, jotka sitten jatkaa tappelemista näiden herneiden imijöiden kanssa. Kuormitetaan M.nettiä edes jollain vähän hyödyllisemmällä.
 
Ugh.
 
EDIT: Ja Juzzulle plussa.

Ugh.
 
Ugh vaan. "Jos olet kriitikko, saatko kritisoida sinusta kriittisesti kirjoittanutta kriitikkoa?" 8)
 
Asiaan. Luen levy-arvosteluita nykyisin lähinnä siksi, että saisin vihiä suurinpiirtein minkätyylistä musiikkia jokin levy edustaa. Vaikka, täytyy tunnustaa, jos levy saa tajuttoman huonot arvostelut, se alkaa kiinnostaa minua enemmän kuin 4-5 tähteä saanut...

Liittyy aiheeseen tai ei mutta en ole ikinä ymmärtänyt Oasiksen DM levyn suitsutusta.
Ok rokkilevy minusta, ei sen kummempaa, ja parempia levyjäkin niiltä on tullut.
Mitenköhän se ihmiseen vaikuttaa kun joutuu työnsä puolesta kuuntelemaan paljon levyjä läpi? Kun siitä siis tulee "raakaa duunia"

Ja se on myös väärin, että arvostellaan levyä edellisten tuotosten perusteella, eikä levyä itsenäisenä kokonaisuutena. Olennaista levyarvostelussa on kuitenkin kertoa se miksi levy on hyvä tai huono. Jätetään ne turhat lässytykset jonnekin muualle.
 
Eikös arvostelu nimenomaan ole arvostelu, eli että tuotokselle annetaan jokin arvo, eli asetetaan se johonkin suhteeseen muihin nähden? Miten mitään voi arvioida yksittäisenä, totuudesta irrallaan olevana objektina? Vertailukohta on aina hyvä tuoda esiin, ja mikä olisikaan parempi vertailukohta kuin bändin aikaisemmat levyt (tai kys. genreen kuuluvat muut levyt), sillä aiheesta kiinnostuneet ovat todennäköisesti kuulleet niitä.
 
Tässä ehkä tulee se hyvän kriitikon mitta - ei hassuissa sanankäänteissä, joilla teilataan idos-tähdet, vaan siinä, että saa aseteltua arvosteltavat sellaisiin kategorioihin, että kiinnostuneet löytävät uusia tuttavuuksia kiinnostavista genreistä.

Eikös arvostelu nimenomaan ole , eli että tuotokselle annetaan jokin arvo, eli asetetaan se johonkin suhteeseen muihin nähden? Miten mitään voi arvioida yksittäisenä, totuudesta irrallaan olevana objektina? Vertailukohta on aina hyvä tuoda esiin, ja mikä olisikaan parempi vertailukohta kuin bändin aikaisemmat levyt (tai kys. genreen kuuluvat muut levyt), sillä aiheesta kiinnostuneet ovat todennäköisesti kuulleet niitä.
 
Mut siinä vaan helposti takertuu väärin asioihin jos se debyytti tai joku muu olikin sitten oma suosikki, vaikka ei musiikillisesti olisikaan niin hyvä kuin se uusi levy. Nää on hankalia asioita, koska musiikkiin liittyy niin paljon muitakin asioita kuin se itse musiikki.

Edit. 2 Tai ehkä se perustavin kysymys on seuraava: Miksi kriitikoiden sepustuksia ylipäätään luetaan?
 
En minä ainakaan lue. Ainakaan niistä levyistä, joita olen odottanut. En halua mitään ennakkokäsityksiä kenenkään muun sanomana.

No joo, siitähän tämä mun teksti juuri liikkeelle lähtikin. Mut se on kanssa aika hälyttävää joskus arvosteluissa, että kauheasti levyä tekstissä kehutaan ja sitten laitetaan arvosanaksi vaikka 3 ( asteikolla 1-5 ). Ja liian monet sortuvat siihen, että arvostelevat kaikkea muuta kuin itse levyä tai sitten kirjoittavat jotain yleistä bändistä, mutta eivät oikeastaan kerro mitään itse levystä. Ja se on myös väärin, että arvostellaan levyä edellisten tuotosten perusteella, eikä levyä itsenäisenä kokonaisuutena. Olennaista levyarvostelussa on kuitenkin kertoa se miksi levy on hyvä tai huono. Jätetään ne turhat lässytykset jonnekin muualle.
 
Tosta mä olen ihan samaa mieltä.
 
Löysätkää sitä pipoa vähän! Ei nämä oikeasti ole niin vakavia asioita. Katsokaa vaikka telkkaria välillä.
 
Kriitikko ei saa juuri koskaan suoraa palautetta. Siksi on niin nastaa kinata täällä ;)

Jostain syystä tulee usein luettua sen ärsyttävimmän tai kärjistävimmän kriitikon arvioita ensimmäiseksi. Esim. Jukka Hauru osaa kärjistää ja laukoa nasevia kommentteja tyyliin Jamie Cullum on jazzin Antti Tuisku. Jopa Heikinheimot tuli luettua, vaikka klassista musiikkia tuli silloinkin vähemmän seurattua. Taiteilijoilla ei ollut mukavaa.
 
Kriitikko on mielestäni eräänlainen kuluttaja-asiamies. Joskus on turvallisempaa ostaa levy, jonka luottokriitikko kehuu. Ja kriitikoiden toimialue on nostaa helmiä esille valtavasta materiaalimäärästä, koska heillä olettaakseni on mahdollisuus tutustua laajemmin esim. musiikkikenttään kuin meillä taviksilla.

Kriitikko on mielestäni eräänlainen kuluttaja-asiamies. Joskus on turvallisempaa ostaa levy, jonka luottokriitikko kehuu. Ja kriitikoiden toimialue on nostaa helmiä esille valtavasta materiaalimäärästä, koska heillä olettaakseni on mahdollisuus tutustua laajemmin esim. musiikkikenttään kuin meillä taviksilla.
 
No, enpä minä piittaa vittuakaan kenenkään kritiikon sanoista, jos en ole varma että tällä on tuntemus ei ainoastaan arvostelemastaan bändistä, mutta myös ko. "genrestä" ja siihen liittyvästä kulttuurista.
 
Enemmän minä luotain kaverin suosituksiin tai esim. sonic youthin sivujen keskustelualueeseen tai vaikka brainwashediin kuin esim. soundiin, suehen tai muuhun hissimusajulkaisuun (hyvänä esimerkkinä tuo Kemiallisten Ystävien pilipaliarvostelu suessa).
 
Ja viimekädessä ne omat korvat sen parhaan arvion antavat.
 
Kritiikoille ei pitäisi maksaa palkkaa. Turhaa sakkia.

Mä tykkään Ilkka Mattilan levy-arvioinneista. En aina ole samaa mieltä, mutta mielestäni niistä saa ainakin jonkinlaisen kuvan levyn sisällöstä, joskus jotain ihan kiinnostavaa lisätriviaakin (ei lisätrivia ole pahasta hyvät ihmiset) ja muutenkin niitä on mukaisa lukea.
 
En tiedä miksi jotkut ihmiset pelkää niin kovasti kriitikoita. Oma suosikki (tai jopa oma tuotos) arvosteltu kaltoin ja sitten asia on otettu henkilökohtaisesti?
 
Toki huonojakin kriitikoita sitten on. Mutta on niitä myös hyviä!
 
Ja viimekädessä ne omat korvat sen parhaan arvion antavat.
 
Niin, mutta hyvällä onnella kriitikoilta voi lukea levyistä jotka kiinnostavat ja sitten käydä kuuntelemassa niitä, että onko mistään kotoisin. Kyllä sitä joskus innostuu levyistä joille annetaan huonojakin tähtiä. Tietysti on hienoa jos on laaja ja monipuolisesti musiikkia kuunteleva kaveripiiri joka jaksaa toimia informaationlähteenä, mutta useammin kyllä kaveripiirin musiikkitottumukset saattavat olla aika suppeasti suuntautuneet johonkin tiettyihin suuntiin, eivätkä tarjoa sen yleislinjan tutkimisen jälkeen mitään uutta.

Hmm... Mä aijon journalistiksi, jos vain mahdollista. Rupee vähän kyllä jännittämään tässä :)
Samalla kyllä ottaa neuvoista kiinni.

Nyt varovaisuutta peliin. Tuo "journalisti" on vaativa termi (vähän niinkuin "muusikkokin"...?!)
 
Jep, tiedän. Mutta tämä ois unelma-ammatti, ja tähän aijon myös tähdätä.