Etno, proge, latin ›

(Samainen viesti löytyy myös Pelimusiikki -topicista, mutta laitettakoon tännekin)
 
Omalla kohdallani kiinnostus pelimusiikkiin heräsi tavallaan jopa ennen suurempaa kiinnostusta niin sanottuun normaaliin musiikkiin, eli tuolloin kauan sitten lapsena ensimmäisiä pelejä pelatessa. Tietenkin Nintendon aikoina mieleen jäivät jo ne lukuisat klassikkosävellykset Super Marioiden, Zeldojen, Megamanien ja vastaavien pelien kaltaisten ääniraitojen runsaasta kirjosta, eivätkä monet kappaleet ole menettäneet vuosienkaan aikana hohtoaan lainkaan, vaikka Nintendon aikana mahdollisuudet sävellyksille olivat vähän mitä olivat. Super Nintendon aikana tämä herätys tapahtui kuitenkin sitäkin laajemmin joskus 10-12 vuotta sitten, kun roolipelimäisemmät pelit alkoivat kiinnostaa yhä enemmän ja musiikkien tekniset mahdollisuudetkin alkoivat koneiden parantuessa kasvaa. Final Fantasyja, Chrono Triggeria, Secret Of Manaa, Breath Of Fireja ja monia muita pelejä pelatessaan ei oikeastaan osannut tehdä muuta, kuin uppoutua maagisiin peleihin täysin voimin ja kuunnella musiikkeja siinä ohessa. Jo tuossa vaiheessa alkoi käydä selväksi, kuinka pelimusiikki on ääniraitoineen ja soundtrackeineen aivan oma osa-alueensa musiikissa, mutta vaadittiin vielä vuosia, ennen kuin se kaikkein suurin herätys vielä laajempaan kiinnostukseen saattoi tapahtua. Tähän suurimpina syinä toimivat globalisaatio ja musiikin hankkimisen helpottuminen.

Vasta 2000-luku on ollut sitä kaikkein kultaisinta aikaa pelimusiikin suhteen, enkä todellakaan puhu itse musiikillisesta tarjonnasta, vaan juuri mainitsemani hankkimisen helpottumisesta. Aluksi internet mahdollisti pelimusiikin kuuntelemisen koneella juuri siinä muodossa, jossa sitä viitsi jo kuluttaa yhä paremmin. Vuosia aiemmin oli kuitenkin tullut selväksi, että pelimusiikkia myydään varsinkin idässä elokuvien soundtrackien tapaan myös levyinä ja niinhän siinä sitten kävi, että ennemmin tai myöhemmin näitä levyjä oli saatava käsiinsä. Omalla kohdallani tuohon meni kuitenkin vielä melkoisen pitkään ja digitaaliset formaatit saivat riittää siihen asti, kunnes tänne Suomeen asti levyjen tilaaminen helpottui entisestään ja tietenkin hintojenkin laskemista odotti kovasti, mikä antoikin odottaa itseään hieman luvattoman pitkään. Tänä aikana pelimusiikin suhteen maku pääsi aina vain laajenemaan, jolloin pian huomasi löytäneensä pitkän liudan äärimmäisen loistavia säveltäjiä, ääniraitoja ja pelimusiikkialbumeita. Pelimusiikista vaikutti löytyvän todella paljon kaikenlaista aina äärimmäisimmistä orkestraalisista mahtipontisuuksista niihin perinteisimpiin piipityksiin, jotka olivat silkalla melodisuudellaan viehättäneet jo vuosikausia. Lopulta sekin aika koitti, kun pelimusiikin hankinta mahdollistui ja se otti paikkansa keräilyn kohteena.

Aikojen kuluessa erityisesti roolipelit musiikkeineen ovat ottaneet sen suurimman paikan sydämessä, mutta laadukasta pelimusiikkia voi kieltämättä löytää lähes pelin tyylistä riippumatta, tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos nyt tässä yhteydessä mainitaan joitakin ehdottomimpia suosikkeja säveltäjien puolella, löytyy listaa vaikka miten paljon, mutta ne tärkeimmät nimet lienevät Yasunori Mitsuda, Hiroki Kikuta, Nobuo Uematsu, Kumi Tanioka, Miki Higashino, Akira Yamaoka, Michiru Yamane, Michiko Naruke, Noriyuki Iwadare, Yuuzoo Koshiro, Kooji Kondoo, Kenji Yamamoto, Junichi Nakatsuru ja Kurihara Masaware. Kuten huomata saattaa, kaartuvat suurimmat mieltymykseni erityisesti juuri tuonne idän suunnalle, jolloin hieman länsimaalaisempi pelimusiikki on jäänyt kenties hieman sivumpaan. Sen sijaan maku pelimusiikin suhteen on vähintäänkin yhtä laaja, kuin maku sen perinteisemmän musiikin suhteen. Ehdottomimpia suosikkeja löytyy niin Nintendon legendaarisista melodisista piipityksistä, Super Nintendon hieman monitasoisemmista suuntauksista, Playstationilla kasvaneista mahdollisuuksista, kuin aivan nykysukupolvenkin koneiden musiikeista ja tietenkin aina mukana olleiden tietokoneiden pelien ääniraidoista. Rajat ovat siis formaatin ja tyylien suhteen lähes olemattomat, kunhan sitä suurta ydintä löytyy.

Suurimpia suosikkeja löytyykin näin ollen noin kahdenkymmenen vuoden ajalta eri pelikoneiden julkaisuista. Jos nyt ne kaikkein suurimmat suosikit tuo ensimmäisenä esille perinteisistä soundtrackeista, ovat ne hieman vanhemmalla rintamalla ehdottomimmassa muodossaan Chrono Trigger Original Sound Version, Seiken Densetsu II Original Sound Version, Final Fantasy VI Original Sound Version, sekä tietenkin Capcom Music Generation Family Computer Soundtracks: Rockman 1~6 ja Capcom Music Generation Family Computer Soundtracks: Rockman X1~6, jotka koostavat täällä lännessä Megamanina tunnetun pelisarjan Nintendon, Super Nintendon ja Playstationin osien musiikit yhteen. Hieman tuoreempien pelikoneiden pelien annista sen sijaan voisi mainita vaikkapa Chrono Cross Original Soundtrackin, Xenogears Original Soundtrackin, Gensoo Suikoden II Original Game Soundtrackin, Gensoo Suikoden Original Game Soundtrackin, Grandia Original Soundtracksin, Zwei!! Original Soundtrackin ja jos vielä jättimäistä listaa tiivistääkseen mainitsee muutamat pelisarjat kokonaisuudessaan, ovat Final Fantasyt, Metal Gearit, Silent Hillit, Suikodenit, Shadow Heartsit ja monet jotain sanoinkuvaamatonta. Tuoreimpana laatuna voisi mainita vaikkapa ICO:n jatko-osan Shadow Of The Colossuksen juuri ilmestyneen albumin.

Monille pelimusiikkiin perehtymättömille laji saattaa tietenkin edustaa jotain massatuotettua, tavanomaista tai jopa hölmöä lajia musiikissa, mutta sitä se ei todellakaan ole. Jos lähdetään ihan perinteisimmistä soundtrackeista, löytyy niiden maailmasta kaikenlaista. Perinteisellä orkesterilla sävellettyä mahtipontista ja äärimmäisen tunnelmallista rakentelua klassiseen malliin, kaikkein hämyisintä ja karmivinta ambientia, syntikoin varustettua rullaavaa rockia tai jopa metallia, groovaavaa monipuolista akrobatiaa jopa jazziin saakka ja niin edelleen. Kaikkea on mahdotonta tuoda esille, ilman että alkaa pitämään niin pitkää luentoa, että se kattaa koko pelimusiikin mittavan maailman. Monesti pelimusiikissa tulee kuitenkin vastaan jopa sellaisia piirteitä, joita ei ilmene muuten nykyisessä musiikissa lainkaan. Kaikenlaisesta pelimusiikista voikin löytää aivan mielettömän mahtavia kokemuksia ja sävellyksiä, joiden liittyminen videopeleihin saattaa olla monille suorastaan mahdotonta uskoa. Tällaiset mittasuhteet saavutetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun siirrytään puhumaan sovituslevyistä tai konserteista, joissa maailmanluokan orkesterit esittävät pelien musiikkia. Kaikenlaista siis löytyy aina kaikkein perinteisimmästä syntikkamusiikista aina massiivisimpiin orkestraalisuuksiin saakka, joten pelimusiikin luonnetta ei kannata todellakaan luulla suppeaksi.

Näitä listailuja voisi kieltämättä jatkaa loputtomiin, sillä pelimusiikkia on tullut harrastettua sekä peleistä että levyiltä kuunneltuna jo sen verran pitkään, että sitä historiaakin löytyy jo melkoisesti. Jos tuossa aiemmin ei tullut vielä tarpeeksi selvästi ilmi, niin näitä albumeitahan on tullut todellakin hankittua jo melkoinen tukku ihan aitonakin, mikä on tietenkin vaatinut mittavia tilauksia ulkomailta. Tämä ei ole ollut kuitenkaan kovin vaikeaa, sillä nykyaikana tuo on jo paljon helpompaa kuin aikoinaan, vaikka hintavaahan se saattaa monille mid-price albumeihin rahojaan kuluttavalle tietenkin olla. Väittäisin kuitenkin, että tällaisien levyjen saaminen on aivan tuon arvoista, sillä pelimusiikkialbumeihin on monesti panostettu pakkausten ja albumien osalta jopa enemmän, kuin levy-yhtiöillä on monesti normaalissa musiikissa tapana. Jos jotkin pelimusiikit kiinnostavat erityisesti ja tuntuu jopa siltä, että musiikkeja tekisi mieli pyörittää kerta toisensa jälkeen, kannattaa ehdottomasti tutustua alan kauppoihin. Niitä löytyy sekä yksittäisistä myyjistä aina suuriin kauppoihin asti, vaikka se saattaa olla lajiin vähemmän tutustuneelle hieman vaikeaa uskoa. Laitanpa alle joitakin linkkejä, jotka saattavat olla avuksi niille, jotka ovat kiinnostuneita aitojen levyjen hankkimisesta, jos sellaisia sattuisi vaikka jopa täällä muusikoiden.netissä asti olemaan.

Tässä yhteydessä on erikseen mainittava myös kotimainen pelimusiikkisivusto Zen No Santora (www.zennosantora.net), johon kirjoittaviin myös itse kuulun. Sivusto on ollut pystyssä nelisen vuotta ja vaikka materiaalia ei ole kertynyt ihan mielettömiä määriä, on kyseessä kuitenkin melkoisen uniikki tapaus Suomessa. Tämä pienellä porukalla pyörivä sivusto perustuu lähinnä levyarvioihin, harvoihin haastatteluihin, yleiseen yhteydenpitoon maamme muiden pelimusiikin harrastajien kanssa ja tietenkin oheistoimintaan aina miitteihin saakka. Sivusto tulee varmasti aktivoitumaan päivittäjän päästyä juuri armeijasta ja itsekin olen lisännyt kirjoitustahtia runsaasti, joten kyllä sivustoa kannattaa seurata aktiivisemminkin, jos pelimusiikki kiinnostaa yhtään enemmän. Meiltä voit saada myös apua pelimusiikin hankinnassa, sillä ulkomailta tilaaminenhan saattaa olla monesti hieman hankalaa varsinkin tällaisissa pienempien kauppojen tapauksissa. Muutenkin tuolta saa hyvin yhteyttä meihin muihin lajista kiinnostuneisiin, sillä sivuston toimintaan kuuluvat tietenkin myös foorumit ja IRC-kanava, joilla porukkaa pyörii oikein mukavasti. Tällaistakin toimintaa siis harrastetaan muiden maiden tavoin.

Ehkäpä tämä saarnaus kattaa nyt tämän hetkiset mietteet, joten siirrytäänpä tuohon linkkilistaan.

PELIMUSIIKKISIVUSTOJA
Zen No Santora (Suomalainen pelimusiikkisivusto) -> www.zennosantora.net
Game Music Revolution (Tietopankki) -> www.gmronline.com
Chuddah's Corner (Tietopankki, arvioita, foorumit ym.) -> www.chudahs-corner.com
SoundtrackCentral (Arvioita, kauppapaikka ym.) -> www.soundtrackcentral.com
RPG Fan (Roolipeli soundtrackien arvioita) -> www.rpgfan.com

PELIMUSIIKKIKAUPPOJA
Otaku (Sopivat hinnat ja postikulut) -> www.otaku.com
Play-Asia (Hieman kalliimpi, mutta toimiva) -> www.play-asia.com
CD-Japan (Halpa, mutta postikulut kalliit) -> www.cdjapan.co.jp
VGM World (Tarjonta suppeampi, mutta muuten loistava) -> www.vgmworld.com