Muut soittimet ›

Markalla saa markan laitteen..... ja viidellä markalla viiden markan laitteen...
 
Voipi olla mutta pitää muistaa ettei kahellatonnilla välttämättä aina saa kahentonnieestä tavaraa. Tämäkin kannattaa pitää mielessä. Optimi kulkee siellä jossain...

jos ei nyt satu olemaan vanha manne-dieseli
 
Mul on! Ja siinä on koukku. :-)
 
Onhan tuolla T-kaupan sivuillakin joku hemmetin hieno mikseritsysteemi hinnaltaan 59777.00 EUR. Yli kymmenen tuhannen euron miksereitä on useampi.
 
Tuli vaan mieleen, että mitä on porukka mieltä kun saattaa olla pirun hienot vehkeet ja härvelit ja sitten niiden läpi kuitenkin monessa tapauksessa vedetään taiteelliselta arvoltaan mahdollisesti aika mitäänsanomatontakin materiaalia?
 
Tulee mieleen vaikka euroviisut. On olevinaan niin saakelin hienot kekkerit, lavastukset ja vempeleet varmaankin aika hyvät, mutta musa on valitettavan usein paskaa ja epäsuhteessa käytössä oleviin järkälemäisiin resursseihin.

mutta Pitkän alkuperäinen pointti oli mun ymmärtääkseni nimenomaan välttää pistämästä soundiketjuun heikkoja lenkkejä.
 
Ja että jos vaikka tätä "Onx A tai B hyvä" -keskustelua ei mielestäni tarvita viikoittain. Ehkäpä laitteenostajan ABC voisi olla FAQ-tyyppisenä pysyvänä. Jos siinä keskustelussa ruodittaisiin nämä tässäkin ketjussa tulleet monin paikoin asialliset kannanotot laakista.
 
JA heikoimmasta lenkistä edelleen: Kylä etenkin livenä vetää, mutta mieluummin ostan käytetyn SC:n kuinuuden A:n tai B:n. Laitteen edessä oleva kilometrimäärä on todennäköisesti suurempi.
 
Tietysti voi harrastaa nykypäiväistä kertakäyttöajattelua: Vedetään sen aikaa, kun vehje pelittää, kun hajoaa, niin kaatopaikalle ja kaupasta uutta tilalle. Well. Mulla on esim noin vuonna 1950 valmistetut Dynacon putkipäätteet kitarakamoissa. Toimii edelleen. Mä haluun nähdä sen tämän päivän melkein minkä tahansa laitteen, joka on käytössä vielä vuonna 2062... SAmoin mulla on Soundcraftin 200SR, jonka konkat keittää. Saa huolletua ja taas pelittää. Värkki on ollut mulla jo n. 15 vuotta, jota ennen se näki maailmaa aika monen nimekkään kotimaisen bändin kanssa.
 
Arvostan luotettavuutta, jota valitettavan harva tämän päivän laite tarjoaa.

Meikäläistäkin ärsyttää se nykypäivän kertakäyttöajattelu.
 
Taiteelliset arvot ja tekninen toteutus on pidettävä visusti erillään toisistaan. Tekniikka on kuitenkin väline, jolla hommaa toistetaan.
 
Joo, ne tuppaa olemaan erillään.
 
Tietysti voi harrastaa nykypäiväistä kertakäyttöajattelua: Vedetään sen aikaa, kun vehje pelittää, kun hajoaa, niin kaatopaikalle ja kaupasta uutta tilalle. Well. Mulla on esim noin vuonna 1950 valmistetut Dynacon putkipäätteet kitarakamoissa.
 
Vanhat hyvät vehkeet ihan kurkoja. Vanhat paskat vehkeet taas vissiin hajonnu ja heitetty kaatopaikalle, nin hyviä on enempi jäljellä...
 
Ehkäpä laitteenostajan ABC voisi olla FAQ-tyyppisenä pysyvänä. Jos siinä keskustelussa ruodittaisiin nämä tässäkin ketjussa tulleet monin paikoin asialliset kannanotot laakista.
 
Uusi FAQ ketju voisi olla hyvä.

Komppaan FAQ ajatusta, olis varmaan monelle mielenkiintoista lukea miten tota PA-äänentoistoa tehdään ammattimaisesti, että lukuisissa harrastaja bändeissä.

Ketjussa voisi olla esim, minimi kalusto(laitteiden määrä/laatu) kytkentöineen, perus harrastaja bändillä joka miksaa itse lavaltakäsin, tästä sitten edeten isompiin tuotantoihin.
Asiantuntemuksesta se tuskin täällä on kiinni, ken jaksaa alkaa käymään asiaa peruusteellisesti läpi ja kirjottamaan, pienen ja vähän isomman PA-äänentoiston tietopaketin, unohtamatta tosiaan niitä runsaslukuisia pikku bändejä.
Täällä olis hyvä sitten miettiä että jos ei hankita niitä A.n tai B.n tuotteita, niin mitkä olisi niitä laitteita (koko/teho/merkki ym..) joilla voisi "kohtuudella" alkaa pienimuotoista keikkailua harrastamaan.

Siis PA-laite FAQ saa minulta ison plussan, +

Sitten vielä jos puhutaan paskoista laitteista, niin siitä on apua jos pystytään täsmentämään mikä oli paskaa.
 
Yhessä mikserissä, joka ei ollu a tai b alkuinen, oliko nyt Soundcraft vai Spirit, oli heiveröinen virran sisäänmenoliitin, vaikka vissiin muuten ihan ok.
 
Behringer UB2222FX-PRO mikserissä puolestaan saattaa efektipuolen suhina jossain tilanteessa häiritä, mutta sitä ei ole pakko käyttää.
 
Siellä missä meikäläisellä on mahdollista harjoitella, on muistaakseni Tascam merkkinen mikseri. Se taas on fyysisesti iso ja taitaa olla painavakin, ettei sitä viitsi ottaa mukaan. Ainakin hyvänä puolena, että viisareilla varustetut mittarit siinä on selkeät.
 
Ehkä saisi enemmän arvostusta jos sanois, että miksailee keikoilla Tascam:illa, en tiedä kyllä minkälainen on merkin arvostus, mutta tosiassa homma taitaisi kokonaisuutena toimia jopa huonommin kuin tolla Behringerillä kun rohjake veisi turhaan lavalta tilaa.

Näissä B-keskusteluissa kannattais ottaa huomioon pari pointtia. Ensinnäkin B:n laitteiden taso on käsittääkseni nykypäivänä aivan eri luokkaa kuin niiden ekojen kopiomiksereiden joskus kymmenen vuotta sitten, joihin useimpien B-dissaajien kokemukset nähdäkseni perustuu. Toiseksi näiden ekojen B:n miksereiden esikuvat on siirtäneet tuotantoaa samalla tapaa kaukoitään ja tuoneet markkinoille halpaversioita laitteistaan, jotka sitten taas eivät välttämättä vastaa sitä legendaarista mielikuvaa alkuperäisistä laitteista, joita niitäkin pidettiin myös halpoina paskoina aikanaan. Kolmanneksi B:n digimikserillä ei ole mitään tekemistä, ellei nyt etuasteita oteta lukuun, teknisesti analogimikserien kanssa ja ainakaan minä en tiedä yhtä ainoaa tapausta jossa DDX olis bugittanut eikä sellaisia kunnolla dokumentoituja tapauksia ole helppoa löytää edes netistä, mitä pidän kyllä melkoisena ihmeenä ottaen huomioon sen kuinka paljon noita on käytössä eri puolilla maailmaa.
 
Kyllä minä olen sitä mieltä että tavallisen musiikkiharrastelijan on syytä lausua iso kiitos B:lle siitä, että se on tuonut harrastelijan ulottuville sellaisia laitetyyppejä joihin ilman sitä monellakaan harrastelijalla ei olisi muuten ollut varaa. Esim. digimikseri on nyt joka bändin ulotuvilla lähes taskurahalla ja sillä korvaa PA-käytössä samalla pinon ulkolaitamoottoreita. Aänityskäytössä taas 16 raitaisen systeemin, jolla äänittää koko bändin livenä, saa tietokoneen kylkeen alle tonnilla. Ennen kuin B toi em. laitteet markkinoille vastaavan systeemin pystytykseen meni neljä kertaa enemmän rahaa ja koska kilpailevia vaihtoehtoja samoissa hintaluokissa ole vieläkään nähty, niin tässä valossa B:n suoritus on minusta hatunnoston arvoinen.
 
Näille "käytetty XYZ ennen B:tä" miehille muistutan, että ei niitä käytettyjä XYZ:ja välttämättä ole läheskään kaikille halukkaille tarjolla, joten se ei useimmissa tilanteissä välttämättä ole edes todellinen vaihtoehto.

Näissä B-keskusteluissa kannattais ottaa huomioon pari pointtia. Ensinnäkin B:n laitteiden taso on käsittääkseni nykypäivänä aivan eri luokkaa kuin niiden ekojen kopiomiksereiden joskus kymmenen vuotta sitten, joihin useimpien B-dissaajien kokemukset nähdäkseni perustuu.
 
Komp ja + tälle kirjoitukselle. Tätä itsekkin yritin hakea, mutta en oikein onnistunut.
 
Totuus menee vähintäinkin jossakin puolivälissä.
 
Aikoinaanhan (vuosikymmeniä sitten) jopa Japania pidettiin halpavalmistusmaana. Veikkaanpa, että Koreat yms. ovat ajaneet laatujärjestelmissä ja valmistusmenetelmissä kaulaa kovasti kiinni. Vaaranahan tässä on että hinnat sitten edelleen nousevat. Näinhän on käynyt mm. Intiassa. Työvoimakustannukset nousevat 30% vuosittain.

Loppujen lopuksi on täysin käyttäjäkohtaista, mikä on hyvä laite. Mulle ja Pitkälle se B verme ei ole hyvä, sillä se ei tuota meille sijoittamiamme rahoja takaisin, koska se ei täytä meidän tai asiakkaidemme laatustandardeja. Ekaa settiään ostavalle se taas voi olla aivan hyvä ja riittävä, mutta on kuitenkin muistettava, että ne hinta ja laatu oikeasti kulkevat käsi kädessä.

Loppujen lopuksi on täysin käyttäjäkohtaista, mikä on hyvä laite. Mulle ja Pitkälle se B verme ei ole hyvä, sillä se ei tuota meille sijoittamiamme rahoja takaisin, koska se ei täytä meidän tai asiakkaidemme laatustandardeja.
 
Tämä on just se pointti mikä erottaa harrastelun ja bisneksen. Ne kamat pitää pystyä myymään toisenkin kerran. Jos eka kerta menee silleen, että tavarantoimittaja on korvat punaisena laitteidensa kanssa kun "paha ja vittumainen setä Helsingistä" kysyy, että miksi täällä on tälläisiä laitteita, niin hankala on myydä kamat samalle sepälle/bändille uudestaan. Ei siinä, paha setä kyllä vetää niillä, mutta ei toista kertaa jos ei ole pakko. Kamat saa vuokrata just sieltä missä ne miellyttää. Siksi vuokrattavaksi aiottu tavara pitää olla tiettyjen laatustandardien mukaista.
 
Täytyy muistaa myös se, että kun firmaan ostetaan esimerkiksi uusi PA, niin sitä ei osteta yhteen tiettyyn käyttöön vaan systeemin pitää pahimmillaan revetä moneen palaan. Setti pitää pystyä kokoamaan yhdeksi isoksi setiksi ja esim. kolmeksi pikkusetiksi. Ja pikkusetti tarkoittaa tässä tapauksessa normaalia klubiäänentoistoa. Sitten kun revitään sinne kaupasta vielä kolme etupäätä, kolme lavapäätä ja kolme valosettiä niin aletaan olla oikeissa lukemissa rahankäytön suhteen. Näille vielä kolme autoa ja miehistöt kamoja kuskaamaan/kokoamaan/käyttämään niin päästään todelliseen lukemaan kuluista.
 
Tällä tahdon sanoa sitä, että jos tuo kolme settiä on täynnä tusinatavaraa=kolminkertaiset laitekohtaiset ongelmat=kolminkertaiset vittuilut joka keikkapäivästä kun setit liikkuvat maailmalla. Älä siis tarjoa vuokralle mitä sattuu. Tai saahan sitä tarjota, mutta varaudu kritiikkiin.
 
Omaan käyttöön sopii ottaa mitä parhaaksi katsoo/perse kestää.

Omaan käyttöön sopii ottaa mitä parhaaksi katsoo/perse kestää.
 
Ja edelleen kannattaa ostaa parasta, minkä perse kestää. Eikä köyhällä ole varaa halpaan.

Ja edelleen kannattaa ostaa parasta, minkä perse kestää.
 
Mut jos sen rahan joutuu tinkimään on jostain muusta tarpeellisesta niin sit kannatta jo harkita edullisempaa vaihtoehtoa.

Näissä B-keskusteluissa kannattais ottaa huomioon pari pointtia. Ensinnäkin B:n laitteiden taso on käsittääkseni nykypäivänä aivan eri luokkaa kuin niiden ekojen kopiomiksereiden joskus kymmenen vuotta sitten, joihin useimpien B-dissaajien kokemukset nähdäkseni perustuu.
 
Tämä voi päteä miksereissä (en ole hirveämmin perehtynyt B:n miksuuttimiin, enkä niiden historiaan), mutta esmes B:n ensimmäisen sarjan kompurat ovat saaneet kovastikin kehuja ja jopa ihan "isoilta" pojiltakin. Nämä tosin taisivat olla hieman hintavampia vehkeitä, kuin mitä tehdas nykyään ulos suoltaa.
 
Laatu maksaa, tähän ei auta se että säästetään tuotekehityspuolella kopioimalla jonkun muun tekemää laitetta.

Tämä voi päteä miksereissä (en ole hirveämmin perehtynyt B:n miksuuttimiin, enkä niiden historiaan), mutta esmes B:n ensimmäisen sarjan kompurat ovat saaneet kovastikin kehuja ja jopa ihan "isoilta" pojiltakin. Nämä tosin taisivat olla hieman hintavampia vehkeitä, kuin mitä tehdas nykyään ulos suoltaa.
 
Vanhat Composerit ja Intelligatet kelpaa ainakin allekirjoittaneelle siinä missä dbx/Drawmer/Klark/BSS/SPL DynaMaxx/Mindprint. Lisä "pro" mallinimessä tarkoittaa, ettei sitä kantsi tuoda edes näytille. Tosin osa dbx-laitteista saa multa melkoista mulkoilua (mm. Project 1 -sarjan laitteet ja niiden seurannaiset, eli lähinnä koko 2xx-sarja).
 
Laatu maksaa, tähän ei auta se että säästetään tuotekehityspuolella kopioimalla jonkun muun tekemää laitetta.
 
Ymmärtääkseni ne vanhatkin oli kopioita tavalla tai toisella, mutta ne vaan rakennettiin laadukkaammista komponenteista, pienemmillä toleransseilla ja paremmalla laaduntarkistuksella. Ja olihan ne selkeesti jämäkämpiä rakenteeltaankin.
 
miffe

Niitä toteuttava tuotantoyhtiö _ei_voi_ laittaa sinne mitään arpalautaa, jossa joku kanava toimii, jos sattuu muistamaan. Taiteelliset arvot ja tekninen toteutus on pidettävä visusti erillään toisistaan. Tekniikka on kuitenkin väline, jolla hommaa toistetaan. Jos tuotantoyhtiö lähettää tuon kaliiberin totetukseen jotain kuraa, niin on aika äkkiä viimeinen toteutus. Eikä noita toteutuksia osteta ihan markalla, vaikka ala onkin kaikkien markanpummaajien ja melko kovan kilpailun ansiosta laitteiden arvoon ja teknikoiden ammattitaitoon nähden alihintainen.
 
Asiaa puhut. Valitettavasti vieläkin pienemmissä tai isommissakin jytäilloissa ainakin välillä tuppaa se äänentoisto olemaan se ensimmäinen budjetin tarkistuksen kohde.
 
Euroviisuista sen verran, että sen toteutti itse eniten arvostamani "talo".

Kopioinnista kun puhutaan aina paljon varsinkin silloin, jos joku erehtyy mainitsemaan taikasanan Behringer niin mua on alkanut askaruttamaan seuraavanlainen asia:
 
Mitkä ovat ne merkit, jotka tekevät niitä origaaleja laitteita ja vain originaaleja laitteita? Eli tarkoitan siis niitä laitteita, jotka eivät muistuta mitään aiempaa laitetta sen paremmin ulkonäöltään kuin toiminnoiltaan, tai jotka eivät perustu johonkin tunnettuun elektroniseen kytkentään, yleisesti saatavilla oleviin komponentteihin tai johonkin muuhun yleisesti käytössä olevaan tekniseen ratkaisuun.
 
Lisäpisteitä saa jos osaa nimetä sen Behringerin laitteen, joka on jonkun tälläisen laitteen kopio ja josta ei mikään muu valmistaja ole kopiota valmistanut.

Todelliset UG-muusikot vetelee vintage-kamoilla mitkä surisee ja pärisee mutta luotettavuus on kuitenkin ihan eri luokkaa kuin näissä nykyajan B- ja muissa tuotteissa jotka yleensä enimmäkseen vain suhisevat.
 
Mun B mikserissä on varmaan jotain vikaa kun se on toiminut kuutisen vuotta päivittäisessä käytössä luotettavasti ilman suhinoita ja pörinöitä.

Mun B mikserissä on varmaan jotain vikaa kun se on toiminut kuutisen vuotta päivittäisessä käytössä luotettavasti ilman suhinoita ja pörinöitä.
 
Onks siinä virta päällä?
 
;-)