Aloittelijat ›

Heavy Metallin kuuntelusta alkoi mun kitaransoitto. Hevihän on hyvin kitaravetoista ja kaverilla sattui oleen semmonen susi halppis-sähkis, millä pääsi ekat riffit opetteleen.

Muistan kun olin ihan pieni (3v) ja "pääsin" laulamaan jäähallissa väliajalla.. siihen kuulutusmikkiin! Ei suinkaan hävetä vielä 12v myöhemminkin... :P
 
No, päiväkodissa olin jo kiinnostunu musiikista, olin kade isoveljelle, kun se pääsi soittamaan nokkahuilua, mutta minä en (kun olin liian nuori). Mutta muitten lasten kans laulettiin, tietysti kovaa ja korkealta... Niin, ja kyllähän mä soitin triangelia :D
 
Oikeasti soittaminen alkoi 2 luokalla, yksityisillä pianotunneilla. (jotka loppui 6:lla, mutta soitan vieläkin aina kun siltä tuntuu, viikottain, omatoimisesti)
 
sittemmin oon soittanu pari vuotta kitaraa mus.opistolla (ja vuoden itsenäisesti), ollu kuorossa, säveltäny, suorittanu 3/3 teorian jne.
 
Edessä päin on lisää kitaransoittoa(musikkiliikkeessä), YMT-opinnot ja kuoroa, mutta toivottavasti pääsen aloittamaan myös ne haaveilemani laulutunnit mus.opistolla! Rehtori ehdottaa mua sinne, mutta opettaja tutkii, onko mun ääni tarpeeks "aikuistunu" :)
 
Siinä on jo tarinaa kerrakseen.. ja jouduin lyhentelemäänkin, kun ei millään meinannu tulla loppua!
 
EDIT: Pääsin sitten laulutunneille, nyt jo kaksi takana! :)

Jaa-a. Taisipa olla niin, että tuli kuunneltua rokkia levyltä ja radiosta, sähkökitaran soundi miellytti kovasti korvaa jne. Koulun musiikkitunneilla sitten sain jonkun akustisen käteeni..eihän siinä mitään kehdannut kuin rämpytellä ja kattella mitä soittotaitoiset immeiset tekivät ja yrittää imitoida. No, joka tapauksessa yhtenä saunailtana mainitsin faijalle, että kitaran soitto vois kiinnostaa ja parin viikon päästä painuttiinkin sitten Soitin-Huttuselle josta lähti mukaan sähkökitara ja vahvistin ja kirjakaupasta Suuri kitarakirja. Siitä sitten opeteltiin sointuja ym.
 
Sillä tiellä tässä sitten ollaan edelleen, sähköskeba laulaa kuin viimeistä päivää.

Oli ite opetellu jotain ihan perusbiisejä jauhamaan kitaralla helvetin huonosti siinä 17 ikäisenä. Pari vuotta myöhemmin prassailin kännissä Nosturilla joillekkin tyypeille että olen kitarasankari. Nyt olen ollu bändin basisti puolisentoista vuotta =) Musiikki on mun elämä!

Tarhassa soittelin kannelta ja ala-asteella poikkihuilua, mutta oikeasti kiinnostuin soittamisesta vasta riparilla kun kaikki muut osasi rämpytellä jotain srkn kitaranrämällä. Niinpä oli aivan pakko saada konfislahjaksi oma kitara että oppisi itsekin soittamaan edes vähän, ja se sitten vei mennessään.

Pajupilleistä se taisi lähteä. Veistelin niitä alta kouluikäisenä, aika harvasta sai äänen syntymään, mutta se oli alku. Joskus viiden vanhana äitini yritti tehdä musta viulistia, mutta se oli ihan yhtä tyhjän kanssa...myöhemmin jatkoin pianolla, nokka- ja poikkihuilulla, sitten fonilla. Enää en soita kuin suutani... Harmittaa, kun nuorempana tuli töppäiltyä koko soittoharrastus. Enää ei riitä itsekuri treenaamiseen. Ihmiset: arvostakaa vanhempia, jotka pakottavat teidät mukulana soittotunnille!

Kun se kuulosti niin helvetin siistiltä kun kaveri soitti Nirvanaa akustisella kitaralla. Nyt se ei enää ihan niin siistiltä kuulosta...heh

Mun skepansoitto harrastus alko 3vuotta sitten, kun sain ensimmäisen nailonkielisen kitaran. siitä about 0,5vuotta, niin sain sit kinuttua mun ihan ekan sähkökitaran. sillä rimputtelin jonkun aikaa ja sit ostin paremman kitaran. et eipä siinä mitään. kaikki vaan soittaan kitaraa, se on ihan mukavaa puuhaa.

Eli mistä alkoi teidän sukeltaminen soittamisen ihmeelliseen maailmaan? En tarkoita esim. musiikin kuunteluun vaan soittamiseen yleensä.. Minulla se alkoi reilu kuukausi sitten kun akustinen kitara tipahti taivaasta näppeihini..
 
Enhän vielä ollut kovin vanha kun äiti minut basson viereen laittoi.

Joskus pienenpienenä poikasena, en tarkalleen edes muista ikää mutta jotain pari vuotta vanha olin hyvä kun kävellä taisin, niin hakkasin patoja ja kattiloita keittiössä aina kun silmä vältti.
 
Äiti ajatteli että pitää pojan päästä soittotunneille ja joskus 5-vuotiaana se raahas mut yhden rummunsoitonopettajan luo. No, mä olin niin pieni että pelkäsin sitä opettajaa. Sitten rumpujensoitto jäikin vähän niinku unelmatasolle, kunnes joskus 9-vuotiaana sain omat kannut. Harvemmin tuli niitä silloin soiteltua, kun oli pianonsoiton pirulainenkin harmina... Pianon lopetin joskus 15-vuotiaana (olin alottanut sen kun olin 7). Sitten 16-vuotiaana löysin rummut uudestaan, kävin vähän aikaa rumputunneilla, lopetin ne ja keskityin täysin bändiin. Sillä tiellä ollaan vieläkin, jonkinlainen demo on nyt väsäyksessä ja kattellaan mitä syntyy...=)

.Ja kun kotiin pääsin enolta kitara lainaan ja yrittään...
 
Hei makin sain mun ekan kitaran enolta lainaa. Tosin se 20v. vanha Neuvostoliittolainen akustinen, mut ei se mitaan. Turisti oon vielakin, mutta eikohan se tasta.
Enot on parhaita!

Kuuntelin gunnareita, ja olin kuullut tabulatuurien olemassa olosta, ja yritin niitä sitten kirjastosta lainailla ja soitella, mutta eihän siitä tullut yhtään mitn. Mutta sitten oli se sellanen "3 soinnun kappale" Used to love her, ja äitini oli joskus soittanut vähän kitaraa, ja sitten opetti minulle se pari sointua... Sen jälkeen olen lähes kaiken itse oppinut jostain opuksista tai levyiltä... Kävin kyllä kitara tunnillakin kerran, mutta se tuntui olevan enemmänkin masentava kokemus, kun olisi kaikki tekniikat yms. opetella ihan "väärin"(siis nii, miten "kukaan" kuuluisa kitaristi ei soita!)... Ja kun sain sen ekan sähkiksen Jackson ps1, niin eihän siitä enää irti päässyt... :)

Tännehän pukkaa viestiä.. Minäkin sain Ekan Sähkökitaran noin viikko sitten..

Pikkupoikana räpelsin jotain koskettimien kanssa, mutta vasta 16-vuotiaana aloin treenaamaan kunnolla erinäisten metallibändien (Dimmu!!!) innoittamana. Siinä vuoden koskettimia soittelin ja uuden synankin ostin, mutta väistämättä tuli eteen tilanne, jolloin kitara alkoi kiehtoa enemmän. Sitä sitten ryhdyin soittelemaan ja jäin koukkuun.

About 6 vuotiaanaa serkkuni osti rummut ja kiinnostuin niistä heti koska eivät vaikuttaneet hirveen vaikeilta soittaa. Soittelin sen rummuilla niin kauan kunnes sain ensimmäisen settini 12 vuotiaana (Century setti Headliner pelleillä, kova peli). Vuodet meni ja soittelin lukuisissa bändeissä kunnes vuonna 2002 liityin Deep Insight nimiseen yhtyeeseen ja ostin Pearl setin, sabian ja zildjian pelleillä. Nyt pari viikkoo sitten ostin kolmannen settini joka on merkiltääm PREMIER. Siinä mulla on kolme Zildjian Z-custom peltiä sekä sabianin AA-flathat haitsut ja 8" sabian splashi. Ja sillä nyt sitte rokataan ympäri suomea ja eurooppaa...
 
olen nyt 21 vuotias, joten oon soittanut jo jonku aikaa...

The Rolling Stones.

Kitara:
 
Varmaan joskus 8-vuotiaana räpläsin isin vanhaa landolaa, sitten sain sedältä Rocky merkkisen kitaran jolla sai rämpytellä lisää. Sitten tuli nylonilandola jolla piti opetella jo soittamaan...tämän jälkeen homma jäi. Marraskuussa 2002 hommasin sitten Squier+Vox kombinaation jolla olen alkanut jopa osata joitain kipaleita.
 
Rummut:
 
Pikkuveli sai Centuryn rumusatsin...No pitihän niitä kokeilla ja pienen harjoittelun jälkeen parit peruskompit meni. Kävin oppitunneillakin mutta eipä niistä ollut mitään apua...:=) Ite tuntu oppivan paremmin.
 
Suu:
 
Suun soittamisen olen oppinut melko varhaisessa vaiheessa...en muista tarkkaa aikaa.
 
Urut:
 
Kehittyminen näiden kanssa pysähtynyt... Alkanut opetteleen joskus 8-vanhana isin WLM:llä.

Eno innosti 4 v sitten kukapa muukaan. Siellä opettelin jotain metallicaa pari kuukautta ja oli pakko saada oma akustinen.
Muistan vieläkin sen tuoksun mikä lähti siitä kitaralaukusta.