Kitarat: soittaminen ›

Hallowed Be Thy Name, Powerslave, The Prisoner...
 
Hallowed Be Thy Name? Smithin soolo ei ainakaan ole mikään helppo. Omasta mielestä melko vaikea.

Ilmankos on tullut ihmeteltyä miten jotkut kaksi vuotta soittaneet leuhkivat vetelevänsä The Wickermanin sooloa päivän treenin jälkeen. En tunne hirveästi kitaristeja joten oma näkökulma tässä on kyseessä.
Onko muita helpohkoja/ei niin vaikeita Smith-rypistyksiä kun Aces High ja The Evil That Men Do?
 
No joku Stranger In A Strange Land ei ainakaan ole niin vaikea. En minä tiiä, kaikki ne on haastavia.

Hallowed Be Thy Name? Smithin soolo ei ainakaan ole mikään helppo. Omasta mielestä melko vaikea.
 
No jos vaikeustason huippua tuosta kolmikosta pitäisi etsiä, se olisi kyllä The Prisoner. Varsinkin 03:43 - 04:20 on haastava, vaikka onkin oikeastaan sitä saman toistoa.

Toisinaan sitä aattelee että perhana ku oonkin hyvä soittaa, mutta kun aattelee vähän tarkemmin niin tajuaakin kuinka paska oikeasti on.
 
Tuttua huttua. Jamisession aikana tuntee itsensä jumalaksi. Kun menee kotiin ja muutaman tunnin päästä soittaa sohvalla, ei käsitä miten voi olla niin paska.
 
Vielä masentavamman tunteen tuo tämä mnetin keskustelu foorumi josta löytyy paljon "maailmanluokan" soittajia ja se saa oman tason tuntumaan vieläkin alhaisemmalta.
 
Kappas, en tiennytkään että saan jonkun tuntemaan alemmuutta ;)
 
...ei helv- minä olen paska.

vitunko väliä sillä on kuinka hyvä on? sama se vaikka olis kuinka paska jos tykkää soittamisesta niin kauan kun soittaminen pon kivaa pystyy parantamaan omaa soittoaan (ite oon aika paska)

Tökkii....
 
Nimittäin myös mulla. Ja aina kun tökkii otan jonkun itsellenin lähes tuntemattoman keppimiähen (viulistin/pianistin/whatever) "käsittelyyn" ja analysoin ja etsiskelen ko. hepun tyylille ominaiset seikat ja yritän improvisoimalla "apinoida" ko. tyyliä. Eihän se ikinä täysin onnistu, mutta fiilis on aika tyydyttävä kun saa selville jonkun kaverin soundin salaisuusden. Muutama esimerkki vaikeustasoineen (IMHO):
 
Helppoja:
Hammett, Mustaine, Smith, Gers, Van Halen
 
Keskivaiketa:
YJM, Laiho, Latvala, Slash, Murray, Pitrelli, McAlpine, Blackmore, Page
 
Vaikeitia/Helvetin vaikieta apinoitavia:
Friedman, Petrucci, Vai
 
Enkä sitten puhunu soittoteknisestä vaikeustasosta, vaan siitä kuinka helppo on saada itsensä kuullostamaan ko. jätkiltä.

Aina kun ajaudun tuohon pisteeseen, revitän jotain Free noisea ilman tempoja tahtilajeja, ilman rajoja. Pistän niin paljon peliin kuin pystyn. Välistä auttaa. Löytää uusia "skaaloja".
 
Toinen mikä auttaa, niin yritä soittaa mahdollisemman paljon "vääriä ääniä", huomannut että silloin kun alkaa soitto vituttamaan, se johtuu siitä että kaikki mitä tekee kuulostaa samalta. Yritä taivuttaa nakit sellaisiin ääniin mitä et ole koskaan ennen käyttänyt. Tee kaikkea mitä et normaalisti tekisi.

Toinen mikä auttaa, niin yritä soittaa mahdollisemman paljon "vääriä ääniä", huomannut että silloin kun alkaa soitto vituttamaan
 
Hemmetin hyvä kikka. Suosittelen minäkin.

Paul Gilbertin treenit sai mulla ainaki kehitystä sellassesta perusrämpyttäjästä soolokitaristiks. Oli mulla joku kuukauden taukokin yhdessä vaiheessa, sen jälkeen kitaransoitto maistu todella hyvin.

Kun oon aiemmin, eli ennen kun siivosit kuvauksen, kattonut sun mielimusaa niin voisin todeta että olisi varmaan jo motivaation sekä ammattilaishaaveiden vuoksi aika pikkuhiljaa laajentaa musamakua ihan muihinkin genreihin kuin heviin, hanoihin ja hurriganesiin. Kyllä mä tiedän että ei aina jaksa 14 vuotiasta kiinnostaa käyttää rahoja muihinkin levyihin kun just niihin lempibändien aikaansaannoksin, mutta saahan niitä levyjä kirjastosta ja joidenkin blueskitaristien ja jazzmuusikoiden kuuntelu voi saada kiinnostumaan soittamisesta. Myös Jukka Tolosen musiikki on mua henkilökohtaisesti saanut kiinnostumaan soitosta aina vaan enemmän. Kannattaa siis kuunnella mahdollisimman laajasti kaikkea musaa ja ottaa vaikutteita. En tiedä miten harjoittelet sooloja mutta voisin myös väittää että improvisointi on paljon kehittävämpää kuin kirjoitettujen soolojen opettelu. Plokkailet piisejä ja improvisoit sooloja ja kannattaa muistaa että vaikka pentatoninen molli sopii melkeen kaikkeen niin mitä monipuolisemmin käytät asteikkoja ja moodeja sekä arpeggioita sitä paremmalta kuulostaa. Älä ota paineita soitosta vaan pidä hauskaa.

Itsellänikin on tuo soitto alkanut takkuilemaan aika lailla, yksi syy voi olla kyllä että soittelen Harley Bentonilla (KYLLÄ, luitte oikein), sillä vaan ei tunnu pystyä soittamaan kunnolla. Kerran sain koittaa isoveljen Jacksonia (JS30RR), perkele että oli hyvän tuntunen, vaikka tuolta polvien korkeudelta soitinkin.
 
Voisiko joku kertoa minkälaista soittelua kannattaisi harjoitella. Olen soitellut 4-5 kk, isoveljen opastuksella olen opetellut jonkun pentatonisista kaavoista, joku blueskuvio ja kaikkea sorminäpertelyä. Demppailuakin olen harjoitellut aika ahkerasti. Lisäksi Metallicalta tulee soiteltua (harjoiteltua) kaikenlaista.
 
Ajattelin että kesätöihin päästyäni ostan kunnon aloituskitaran (Ibanez RG321/Yamaha Pacifica), vai voisiko joku suositella jotain muita kitaroita, olisin todella kiitollinen. Lisäksi epäilyttää että jaksaako tuo soittelu innostaa, kun tuolla vitun Bentonin romulla joutuu soittelemaan.
 
Anteeksi kun laitoin tämän valitusvirren samaan topicciin, en vaan keksinyt minne muualle olisin voinut laittaa.

Voisiko joku kertoa minkälaista soittelua kannattaisi harjoitella. Olen soitellut 4-5 kk, isoveljen opastuksella olen opetellut jonkun pentatonisista kaavoista, joku blueskuvio ja kaikkea sorminäpertelyä. Demppailuakin olen harjoitellut aika ahkerasti. Lisäksi Metallicalta tulee soiteltua (harjoiteltua) kaikenlaista.
 
Ajattelin että kesätöihin päästyäni ostan kunnon aloituskitaran (Ibanez RG321/Yamaha Pacifica), vai voisiko joku suositella jotain muita kitaroita, olisin todella kiitollinen. Epäilyttää vaan että jaksaako tuo soittelu innostaa, kun tuolla vitun romulla joutuu soittelemaan.
 
Anteeksi kun laitoin tämän valitusvirren samaan topicciin, en vaan keksinyt minne muualle olisin voinut laittaa.
 
Kannattaisi opetella ikivihreitä, kuten Syksyn Sävel ja Paratiisi. Sointujutuista on paras aloittaa, sillä niistä (ja kaikesta perustavanlaatuisesta teoriasta) on hitosti hyötyä.
 
Ylipäätänsä homma kannattaa aloittaa musikaalisuutensa kehittämisellä. Kuuntelemalla kaikenlaista musiikkia ja soittamalla helppoja ja nopeasti opittavia biisejä aluksi. Ei niitä Metallicoita kannata alkaa jyystämään, kun ei vielä ole etes sormien vahvuus vaadittavalla tasolla.

Muutama esimerkki vaikeustasoineen (IMHO):
 
Helppoja:
Hammett, Mustaine, Smith, Gers, Van Halen
 
Keskivaiketa:
YJM, Laiho, Latvala, Slash, Murray, Pitrelli, McAlpine, Blackmore, Page
 
Vaikeitia/Helvetin vaikieta apinoitavia:
Friedman, Petrucci, Vai
 
Rohkenen olla muutamasta kohdasta eri mieltä. Esimerkiksi Eddie Van Halenilla on kyllä erittäin tunnistettava ja vaikeasti kopioitava tyyli, jolla tarkoitan sitä ettei pelkkä soittotekniikoiden kopiointi 1:1 riitä. Vaikka osaat täppingin ja vibrakammen käytön, et hyvin todennäköisesti kuulosta Eddieltä, sillä sen miehen soundista iso osa on mielestäni - yllätys yllätys - sormissa, eikä siis muiden kuin Eddien. :)
 
Pitkälti sama homma pätee Slashiin, miehellä on kyllä täysin omanlainen ote soittoon, vaikka viljelee samoja blueslickejä kuin suurin osa porukasta.
 
Friedmanin allekirjoitan, kaverin tasolle on kyllä vaikea päästä niin skaalojen käytön kuin tekniikankin suhteen. Petruccin soitossa taas on aika vähän mitään omaperäistä mielestäni. Nopeutta kylläkin, mutta ei oikein mitään, mitä ei voisi opetella 1-2-3-4 -tekniikkatreeneillä.

Hallowed Be Thy Name? Smithin soolo ei ainakaan ole mikään helppo. Omasta mielestä melko vaikea.
Maidenin kaikki soolot on helppoja... Se hyvyys ei perustu siihen vaikeuteen aina...

Kannattaisi opetella ikivihreitä, kuten Syksyn Sävel ja Paratiisi. Sointujutuista on paras aloittaa, sillä niistä (ja kaikesta perustavanlaatuisesta teoriasta) on hitosti hyötyä.
 
Ylipäätänsä homma kannattaa aloittaa musikaalisuutensa kehittämisellä. Kuuntelemalla kaikenlaista musiikkia ja soittamalla helppoja ja nopeasti opittavia biisejä aluksi. Ei niitä Metallicoita kannata alkaa jyystämään, kun ei vielä ole etes sormien vahvuus vaadittavalla tasolla.
 
No kuuntelen kaikenlaista rockia (ACDC/Van Halen) ja sitä kautta metalliin (In Flames/Children Of Bodom). Ja soittelen paljon muutakin kuin tuota Metallicaa. 'Tallicalta tulee soiteltua Enter Sandmania, Seek & Destroyta, joitain kohtia Creeping Deathista ja Master Of Puppetsista. Muista soittelen mm. Paranoidia (tietysti), Judas Priestiä (Living After Midnight, Grinder, Breaking The Law), Holy Diveria (hyvää demppailuharjoitusta).

Tästä voit saada vähän inspiraatiota: www.koti.mbnet.fi/jdinky/tunteella.mp3

Mä en jaksa ottaa sun puheitas todesta, ku tsekkasin sun iän omakuvastas. Mikä vitun kiire?
 
Jaa. Ainakin koulussa mulla tuli suurin hätä ammatin valinnan suhteen jo yläasteella, vaikka joka ikinen vähänkään vanhempi tietää ettei ole yhtään kiire mihinkään. Niinpä, eikös se kiire ole kovin yleensä silloin kun ei tiedä ettei ole kiire? Eikä 14-vuotias välttämättä sitä huomaa.

Petruccin soitossa taas on aika vähän mitään omaperäistä mielestäni. Nopeutta kylläkin, mutta ei oikein mitään, mitä ei voisi opetella 1-2-3-4 -tekniikkatreeneillä.
 
Tästä mä olen osittain samaa mieltä, vaikka lähes fanitankin Dream Theateria ja LTE:tä. Näiden bändien biisien vahvuus vaan ilmenee suurimmalta osin koko poppoon työskentelystä eikä niinkään yhden miehen suorituksista.

Mä oon nyt huomannut, että sooloilu ei suju. Tajusin, että oikeat vahvuuteni ovat komppaamisessa, johon aionkin keskittyä jatkossa reilusti. Tänään opettelin The Number of The Beast-kappaleen kompit oikeen kunnolla, ja pitkästä aikaa soittaminen tuotti taas vanhan kunnon fiiliksen, ja pisti adrenaliinin kiertämään urakalla. Nyt alkaa taas näkyä valoa tunnelin päässä, ja komppaaminen tuokin uusia haasteita!
 
Nyt noustaan suosta! Mitenkäs kannattaisi lähteä treenaamaan, että musta tulisi Loistava komppaaja? Nyt pitää oikein keskittymällä keskittyä, eikä väkisin sooloilla kun se ei suju.