Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tämä ei liity musiikin teoriaan, eikä kyseessä ole sovittamisen vaikeus, vaan maestron oma kädettömyys.
 
Okei, keksin riffin johon olen tyytyväinen ja hion sitä hieman, mutta mitä sen jälkeen? En ole varma mihin kohtaan biisiä se voisi sopia, enkä miten siitä voisi siirtyä sulavasti jatkamaan jotain toista biisin osaa. Tarkoitus ei siis ole renkata yhtä riffiä koko kappaleen ajan.
 
Minulla on näkemystä. Tiedän suunnilleen millaisen biisin haluan, mutta en saa suunniteltua sitä riffiä ja siihen sopivaa rumpuosuutta enempää. En vain keksi enää mitään mikä sopisi, kun yksi hyvä riffi on irronnut niin samaan biisiin on vaikea keksiä enää toista kun sen pitäisi olla pitkälle sellainen että sopii edes välttävästi kappaleen ilmeeseen.
 
Olisikin kyseessä niin helposti ylitettävä asia kuin liika itsekritiikki, mutta vika liittynee luovuusvajeeseen. Sama juttu kuin piirtäessä: istun tunnin kynä kädessä miettimässä mitä hittoa kykyjeni mukaista voisin piirtää, ja lopulta turhaudun ja viskaan piirrustustarpeet helkuttiin.
 
Ettehän te, tai kukaan, voi kädestä pitäen näyttää miten potkin aivosolut käyntiin, mutta arvostaisin jotain vinkkejä esim. biisien rakenteesta(intro, verse, jne.) ja ajattelutavoista millä hakea sopivia ratkaisuja.

Sääntö numero yksi. Minkään ei tarvitse valmistua yhdeltä istumalta.
Mä oon antanu parhaimmillaan päälle vuoden aikaa idealle kypsyä.
 
Kovassa luovuus-'flow'ssa tietysti saattaa tulla kaikki tarvittava tuossa tuokiossa, mutta niitäkin on hyvin harvakseltaan ja niistäkin pitää vielä hioa kokonaisuus kuntoon.

Ettehän te, tai kukaan, voi kädestä pitäen näyttää miten potkin aivosolut käyntiin, mutta arvostaisin jotain vinkkejä esim. biisien rakenteesta(intro, verse, jne.) ja ajattelutavoista millä hakea sopivia ratkaisuja.
 
Kannattaa aloittaa ihan yksinkertaisesta rakenteesta. Esim vain A ja B osat ja kummassakin 8 tahtia. Tai blues 12 tahtia.

Aluksi kun keksin jonkun hyvän riffin niin siitä innostuneena kasasin äkkiä biisin sen ympärille. Lopputulos oli se että siinä biisissä oli se yksi hyvä riffi ja kaikki muu oli roskaa. Sitten aloin kerätä varastoon niitä hyviä riffejä ja välillä kuuntelen niitä ja huomaan että jotkut sopivat yhteen. Siksi joissain biiseissäni kertosäe saattaa olla kolme vuotta vanhempi kuin intro.
 
Tiivistettynä: älä yritä säveltää väkisin.

Harjoitella voi myös niinkin päin että ensin lyöt lukkoon biisin rakenteen ja keksit siihen sointukulun (tai varastat rakenteen ja sointukulun jostakin valmiista biisistä jonka melodiaa et tunne) ja sitten väkisin sävellät siihen melodian ym.

Harjoitella voi myös niinkin päin että ensin lyöt lukkoon biisin rakenteen ja keksit siihen sointukulun (tai varastat rakenteen ja sointukulun jostakin valmiista biisistä jonka melodiaa et tunne) ja sitten väkisin sävellät siihen melodian ym.
 
Totahan mun maikka pistää mut tekemään.
Netistä on saatavissa ainakin jazz-stankkujen sointuja ja kyllä sieltä helposti sellainenkin löytyy, jonka melodiaa ei tunne.

Tämä ei liity musiikin teoriaan, eikä kyseessä ole sovittamisen vaikeus, vaan maestron oma kädettömyys.
 
Okei, keksin riffin johon olen tyytyväinen ja hion sitä hieman, mutta mitä sen jälkeen? En ole varma mihin kohtaan biisiä se voisi sopia, enkä miten siitä voisi siirtyä sulavasti jatkamaan jotain toista biisin osaa. Tarkoitus ei siis ole renkata yhtä riffiä koko kappaleen ajan.
 
Minulla on näkemystä. Tiedän suunnilleen millaisen biisin haluan, mutta en saa suunniteltua sitä riffiä ja siihen sopivaa rumpuosuutta enempää. En vain keksi enää mitään mikä sopisi, kun yksi hyvä riffi on irronnut niin samaan biisiin on vaikea keksiä enää toista kun sen pitäisi olla pitkälle sellainen että sopii edes välttävästi kappaleen ilmeeseen.
 
Olisikin kyseessä niin helposti ylitettävä asia kuin liika itsekritiikki, mutta vika liittynee luovuusvajeeseen. Sama juttu kuin piirtäessä: istun tunnin kynä kädessä miettimässä mitä hittoa kykyjeni mukaista voisin piirtää, ja lopulta turhaudun ja viskaan piirrustustarpeet helkuttiin.
 
Ettehän te, tai kukaan, voi kädestä pitäen näyttää miten potkin aivosolut käyntiin, mutta arvostaisin jotain vinkkejä esim. biisien rakenteesta(intro, verse, jne.) ja ajattelutavoista millä hakea sopivia ratkaisuja.
 
Koita sellaista, että älä keksi, vaan anna ideoiden tulla. Pistä kitara pois ja mene pois koneelta tai millä ikinä teetkin biisiä ja ala kuunnella päässäsi kappaletta samalla tavalla kuin kuuntelisit päässäsi jotain jo valmista, toisen bändin kappaletta. Yleensä tällä tavalla biisi alkaa edetä ihan omaa elämäänsä, varsinkin kun et yritä tehdä tietoisesti tällä tavalla vaan annat aivojen vaan työstää kappaletta. Kokeile päässäsi kaikkia erilaisia ideoita, niin että annat vaan musiikin virrata, etkä rajoita itseäsi liikaa. Kun keksit jonkun jutun, koita antaa sen virrata johonkin toiseen juttuun jne. Sitten kun biisi soi mieleiselläsi tavalla, jatka normaaliin tapaan. Pohdiskele myöskin sitä, miten saat riffin säkeistö-tyyppiseksi säestäväksi riffiksi tai kertosäe-tyyppiseksi biisin tärkeimmäksi riffiksi, olettaen että haluat osien palvelevan sitä tarkoitusta josta nimetkin ovat niille muodostuneet.
 
Tärkeää on myöskin saada ideat pois päästä. Kirjoita tai äänitä riffit, melodiat ja kaikki muu vastaava ulos päästä niin saat tilaa uusille ideoille.

mä tykkään pakottamisesta tiettyyn pisteeseen saakka.
 
yks mitä mä teen paljon on se, että jos mulla on jokin tausta valmis - sanotaan vaikka rumpukomppi ja bassot -, niin mä alan vaan tylysti jauhamaan kitaralla tai syntikalla. mä tavallaan "maistelen" niitä säveliä, joita jo on siinä biisissä ja sitten heitän soppaan lisää kamaa ja sekoitan välillä.
 
toi on hyvä tapa siinä mielessä, että biisi pysyy yhtenäisenä ja kohesiivisena, koska jos sä keksitkin yhtäkkiä vaikka uuden osan riffin, niin sillä on väkisinkin tekemistä jonkun aiemman kanssa.

Kiitosta, tuo toimii.
 
Olin koulussa tylsistymässä tekemisen puutteen johdosta ja suljin tietokoneen hetkeksi ja rupesin kelaamaan riffiä päänupissani. Tulihan sieltä jotain murinaa minkä päälle on helppo keksiä laulumelodiaa.
 
Harmi kun en tunnista kovin hyvin noita säveliä niin olisin kirjoittanut vihon takakanteen vaikka nuoteille pätkän muistiin. Enhän minä sitä enää muista, mutta toivottavasti keksin jotain yhtä hyvää/parempaa. :)
 
Kyllä sä keksit. Vanha viisaus on se, että jos juttu on oikeasti hyvä, sen kyllä muistaa myöhemminkin, ja se pitää paikkansa. Jossain vaiheessa huomaa että kyllä sitä suunnilleen samantasoisia, ihan okei-juttuja keksii suht helposti eikä kaikkia tarvitse (eikä edes kannata) kirjoittaa muistiin. Sitten voi keskittyä niiden tosi hyvien juttujen keksimiseen, eikä homma ole sellaista kamalaa luomisen tuskaa.

Tiivistettynä: älä yritä säveltää väkisin.
 
Noin minäkin sanoisin. Kukin tyylillään, mutta itsellä homma menee ihan fiilispohjalta. Jos yrittämällä yritän jotain, se ei tule. Voi tulla ihan ok, mutta siihen se jääkin.
 
Yleensä kun alkaa ajattelemaan "miten tämän pitäisi mennä", olen jo hakoteillä. Ei ole mitään tapaa miten sen pitäisi mennä. Vaisto on aina kova sana. Mä luotan että jossain tuolla sisimmässä on luonnos biisistä, että sisimmässäni tiedän miten se menee. Se pitää vaan löytää. Yleensä se tulee kun vaan soittelee/laulelee ilman paineita ja fiilistelee. Fiilistelyssä ei niinkään yritetä mitään, ei ole sitä pientä ahdistusta päällä mikä siitä voi tulla.
 
Ja tuo mielessään hyräily on ollut itselleni joskus kova sana. Mielessään sitä pystyy joskus kuvittelemaan ihan saatanan kovia riffejä ja biisejä. Kun mielessään hyräilee ja kuvittelee, niin siinä ei ole mitään rajoja, antaa vaan mennä. Sitten jos sen saa aivoista siihen asteeseen, että sitä pystyy hyräilemään ääneen, niin sitten helvetin äkkiä kitara/mikki kouraan ja biisi narulle.
 
Eikä mikään neuvo aina päde, joskus tulee vaan seinä vastaan. Itse kuuntelin vanhoja biisinraameja joku päivä ja yllätyin kuinka paljon niitä oli, puolia en edes muistanut itse. Jotenkin muutamaan sai taas uudenlaista kosketuspintaa kun ne oli passiivisesti hautunut päässä.

ala kuunnella päässäsi kappaletta samalla tavalla kuin kuuntelisit päässäsi jotain jo valmista, toisen bändin kappaletta.
 
Itse teen tuota paljon. Yleensä, jos kuuntelenkin jotain uutta levyä ja on soimassa biisi josta pidän, niin aina, vaikkei tiedäkään miten se jatkuu, on joku odotus tai tunne siitä että miten se biisi tuosta jatkuu, ja mikä sointu sopisi seuraavaksi yms.
 

Tärkeää on myöskin saada ideat pois päästä. Kirjoita tai äänitä riffit, melodiat ja kaikki muu vastaava ulos päästä niin saat tilaa uusille ideoille.
 
Joo, ollaan samanlaisia tuossakin. Aika monta kovaa riffiä on unohtunut kun ei ole muistiin laittanut, mutta niinhän se kaikilla. Nyt on sängyn vieressä nauhuri ja mikki, joskus kun heräsin kusihätään niin aloin siinä piruuttani ajatella jotain jännää laulumelodiaa ja ynisin sen sitten talteen siinä sekavassa tilassa. Pitäisiköhän kuunnella kuinka paska se oli.

Joo, ollaan samanlaisia tuossakin. Aika monta kovaa riffiä on unohtunut kun ei ole muistiin laittanut, mutta niinhän se kaikilla. Nyt on sängyn vieressä nauhuri ja mikki, joskus kun heräsin kusihätään niin aloin siinä piruuttani ajatella jotain jännää laulumelodiaa ja ynisin sen sitten talteen siinä sekavassa tilassa. Pitäisiköhän kuunnella kuinka paska se oli.
 
Hmm, tästä tulikin mieleeni, että voisi kokeilla semmoista temppua, että pistäisi joka yö kellon soimaan siinä kolmen maissa, ja pakottaisi itsensä mölisemään jotakin nauhalle ennen kuin saisi taas jatkaa unia. Voisi syntyä paljon mielenkiintoista materiaalia. Paino sanalla mielenkiintoista.

hah mulla on ollu yhen biisin kanssa sama ongelma:D piti keksiä semmonen ei-rässi biisi ku bändi kaverit sano et mä voisin tehdä muitaki ku rässi biisejä. no aluks ei meinannu tulla mitää siitä pääriffistä mut sain kuin sainki sen tehtyä. ja sit seuras pari viikkoa kestäny riffien keksiminen. välillä niitä tuli ja sit välillä ei tullu mitää enkä ollut tyytyväinen niihin ollenkaa. tänää sit jynssäsin pari tuntia ja sain kuin sainki sopivat riffit biisiin. eli sanon et ajan kanssa se sieltä yleensä tulee.