Rock, pop, alternative ›

On se kumma.
Teet pari kolme keskinkertasta levya.
Ne sattuu myymään kohtuu hyvin.
Ekan levyn jälkeen kusi nousee päähän ja kamankäyttö alkaa.
Tokan levyn jälkeen oot maailman kovin jätkä.
Kolmannen levyn jälkeen vedät OD:n tai tapat ittes muuten vaan.
Ja sun kuolemas jälkeen jengi pitää sua nerona, vaikka musas olikin lähinnä keskinkertasta paskaa.
Tuttu kaava?
En voi olla nostamatta esille paria esimerkkiä:
 
Curt Cobain: Lähes soittotaidoton jätkä, joka teki samaa biisiä ainakin neljä levyä. Nyt sitä narisevaa äijjää pidetään jonkinlaisena nerona. Kertokaa mulle mitä sekin jätkä sai aikaan?
 
Jimi Hendrix: Olihan se kova veivaamaan, muttei yhtään sen kovempi ku muutkaan sen aikalaiset esim. Clapton, Page ja Beck. Ainoo vaan että se on noista neljästä ainoo musta, ainoo jenkki ja ainoo raato.
 
Jim Morrison: Niin että kuka? Joo.. just.. Taas yks väärinymmärretty nero ja ylläri ylläri listan kolmas narkki. Toi edellinen Jimi sentään osas soittaa.
 
No ei muuta ku bensaa kiukaalle!!
Sanokaa nyt mulle idiootille mikä noista jätkistä tekee niin kovia? Tai niistä muista magic 27 kavereista? Hä?

Morrison kuoli liian myöhään, se kerkes sitä ennen pilata mm. mun teinivuodet, kun erehdyin luulemaan Doorsia jotenkin mitantäyttäväksi musiikiksi. Onneksi oikaisin ryhtini ja huomasin, että ihan paskaahan se.
 
Mutta mutta...kuolema tekee taiteilijan, näinhän se menee. Kesken uran kuoleminen jättää ilmaan hienoja kysymyksiä, kuten "mitähän sekin lis vielä saanu aikaseks, jos vaan olis saanu elää", mikä on hassu ajatus, koska kynttilän polttaminen molemista päistä luultavasti oli se juttu, mikä myös teki heidän taiteestaan sitä, mitä se oli.
 
Ja Hendrix kyllä oli ihan eri maata soittajana ku Page, sitä nyt on turha kiistää. Mutta pyhä lehmä siitäkin on tullut, tuolta shareware-maailmasta jokainen voi käydä imuroimassa Henkan livejä ja todeta omin korvin, millaista paskaa ne senkin keikat osittain olivat. Kenties jopa useimmat?

Janis Joplin, 27 myöskin kuollessaan. Sekä Brian Jones (Rollarit) jälleen 27.

Hendrix kyllä oli ihan eri maata soittajana ku Page
 
No makuasia... venäjästäkin puhutaan että siellä kaikki muu on paskaa paitsi kusi...
 
Ja B. Jones nyt kitaristina voidaan jättää ihan tarkotuksella tässä yhteydessä kokonaan mainitsematta....
 
Janis J. oli sitävastoin Nancy Sinatran ja Elviksen HUONO risteytys... tai jtn

Jim Morrison: Niin että kuka? Joo.. just.. Taas yks väärinymmärretty nero ja ylläri ylläri listan kolmas narkki.
 
Oliko Morrison narkki ? Mäkun oon lukenu ja saanu sellasen kuvan että se oli alkoholisti. Sillon tällön saatto ottaa LSD'tä yms mutta että ois ollu lähinnä koukussa vaan tuohon liuottimeen......

Kirjoittajan kirjoituksesta voi aistia turhaumaa.
 

Curt Cobain: Lähes soittotaidoton jätkä, joka teki samaa biisiä ainakin neljä levyä. Nyt sitä narisevaa äijjää pidetään jonkinlaisena nerona. Kertokaa mulle mitä sekin jätkä sai aikaan?
 
Nirvana oli aikoinaan aika kohtuu vallankumous ennen Cobainin kuolemaa. Se sai aikaan sen, että aivan HELVETIN moni ihminen rakasti Nirvanan musiikkia. Ja sen, että minä aloin soittamaan. Se on muuten Kurt.
 

Jimi Hendrix: Olihan se kova veivaamaan, muttei yhtään sen kovempi ku muutkaan sen aikalaiset esim. Clapton, Page ja Beck. Ainoo vaan että se on noista neljästä ainoo musta, ainoo jenkki ja ainoo raato.

 
Jimin impakti oli käsittääkseni aika iso hänen eläessään jo. Ehkä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Raaka jätkä.
 

Jim Morrison: Niin että kuka? Joo.. just.. Taas yks väärinymmärretty nero ja ylläri ylläri listan kolmas narkki. Toi edellinen Jimi sentään osas soittaa.

 
Vaikea sanoa, en ole perehtynyt pahemmin.
 
No ei muuta ku bensaa kiukaalle!!
Sanokaa nyt mulle idiootille mikä noista jätkistä tekee niin kovia? Tai niistä muista magic 27 kavereista? Hä?
 
Koska käytät ilmaisua "magic 27" menet mukaan siihen paskaan, mitään sinulle on suollettu. En tajua, miksi vedät nämä kyseiset artistit lokaan siksi, että heidät on medioissa ja puheissa liitetty tähän kuuluisaan kerhoon. Erota nämä tyypit tuosta mielleyhtymästä ja mieti niitä vähän aikaa yksilöinä. Mieti mitä ovat merkinneet aikakausilleen ja muille muusikoille.
 
Unohdit Marilyn Monroenkin jo mainittujen lisäksi.

Unohdit muuten Layne Staleyn, mutta se onkin kohtuullisen uusi tapaus. Ja ehkä hieman liian vähän suosittu, vaikka suosijat ovatkin sitä fanaattisempia. Jos nyt muistan oikein, että hän oli 27.
 
Ei ollut. 34-vuotias oli kuollessaan.

Ei ollut. 34-vuotias oli kuollessaan.
 
Ei vittu, miten mä sekoitin tuon, AIC-miehenä? Kirjoittaessani mietinkin, että nyt menee jotain väärin. No, ei kannata juopotella liikaa, siitä jää muistivaurioita jotka ei lähde!

Curt Cobain: Lähes soittotaidoton jätkä, joka teki samaa biisiä ainakin neljä levyä. Nyt sitä narisevaa äijjää pidetään jonkinlaisena nerona. Kertokaa mulle mitä sekin jätkä sai aikaan?
 
Jimi Hendrix: Olihan se kova veivaamaan, muttei yhtään sen kovempi ku muutkaan sen aikalaiset esim. Clapton, Page ja Beck. Ainoo vaan että se on noista neljästä ainoo musta, ainoo jenkki ja ainoo raato.
 
Jim Morrison: Niin että kuka? Joo.. just.. Taas yks väärinymmärretty nero ja ylläri ylläri listan kolmas narkki. Toi edellinen Jimi sentään osas soittaa.
 
Tää saattaa ehkä olla makuasia. Musta yksikään noista ei ole keskinkertaista paskaa.

Koska käytät ilmaisua "magic 27" menet mukaan siihen paskaan, mitään sinulle on suollettu.
 
Noh, Noh... käytin ilmaisua "magic 27" kuvaamaan koko sitä jengiä joita hehkutellaan nuorena kuolemisen takia vaikka syytä ei ehkä välttämättä olisi.... Lasketaanko tähän sitten mukaan vaikka pari jätkää lisää nimittäin Randy Rhoads, John Bonham ja otetaan kerhon tuorein jäsen Darrel "Dimebag" Abbot?
Ketkä näistäkin jätkistä oli oikeesti neroja ja uudistajia ja ketkä ei?
 
IMO... kovia jätkiä kaikki kolme....
 
EDIT:
 
Oliko Morrison narkki ?
 
Käsittääkseni veti tuota heroiinia aika ahkerasti. Näin ainakin elämänkertaelokuvan ja muutamien kirjallisten lähteiden perusteella.

Sinähän nyt vedät kaikki samaan nippuun, ja koska et pidä siitä miten heitä mediassa ja vaikka missä piireissä on yhdistetty ikävuoteen 27 ja legendaarisuuteen, tuomitset kaikki samalla. Koita erottaa nyt nämä tyypit tästä 27-hommasta ja miettiä niitä kaikkia ihan erikseen.
 
Jos et tykkää kyseisistä artisteista, tuskin kukaan voi sinua käännyttää ajattelemaan toisin, vaikka perustelisi mitä tahansa ja miten tahansa. Mutta se, jos heitä paljon arvostetaan, kertoo siitä että on helvetisti väkeä jotka heistä tykkäävät. Silloin vaan heidän ja sinun mielipiteesi ei kohtaa. Ei se väärin ole.
 
Minä en tykkää Dannysta, eikä kukaan voi sanoa minulle mitään mikä asian muuttaisi. Ei siinä mitään.

Sinähän nyt vedät kaikki samaan nippuun
 
Ei ollenkaan.. palatakseni alukperäiseen ensimmäiseen kirjoitukseeni: Mikä vittu tekee noista em. tyypeistä aikalaisiinsa verrattuna niin ihmeellisiä, että kaverit on pitäny "nostaa jalustalle"? En missään vaiheessa oo suoranaisesti väittäny, että ko. tyypit ois ollu huonompia ku muut, mutta en oo kyllä sanonu että parempiakaan. Mikä ne siis erottaa aikalaisistaan ja mikä tekee niistä niin "legendoja"?
 
Paskaa se on kuolleenkin jätkän paska.
 
EDIT: typoja ihan ..tanasti

Curt Cobain: Lähes soittotaidoton jätkä, joka teki samaa biisiä ainakin neljä levyä. Nyt sitä narisevaa äijjää pidetään jonkinlaisena nerona. Kertokaa mulle mitä sekin jätkä sai aikaan?
 
Nirvana sai aikaan grunge-musiikin - käytännössä.Toki oli Soundgardenia sun muuta ,mutta Nirvana se nosti yleiseen tietoisuuteen.Teki musiikkia joka vaikuttaa tänäkin päivänä vaikkapa Suomessa.
 
Jimi Hendrix: Olihan se kova veivaamaan, muttei yhtään sen kovempi ku muutkaan sen aikalaiset esim. Clapton, Page ja Beck. Ainoo vaan että se on noista neljästä ainoo musta, ainoo jenkki ja ainoo raato.
 
Ensimmäinen kitarasankari show-temppuineen(seläntakaa soittaminen,hampailla soittaminen).Oma soundi jonka vaikutuksen tunnistaa tänäkin päivänä helposti.Kehitti efektitekniikka (ei toki itse) - käsittääkseni mm.wah-wah olisi suunniteltu Jimin idoeoiden pohjalta.
 
Jim Morrison: Niin että kuka? Joo.. just.. Taas yks väärinymmärretty nero ja ylläri ylläri listan kolmas narkki. Toi edellinen Jimi sentään osas soittaa.
 
Morrison oli hyvä tekstittäjä jonka asenne ja tyyli vaikuttivat jälkipolviin merkittävästi.
 
Kaikki em. ansiot ovat nimenomaan siinä ,että ovat toimineet suurina vaikuttajina ja esikuvina ja tekivät musaa ja lyriikoita joiden vaikutuksen kuulee heti tänäkin päivänä.

Ei ollenkaan.. palatakseni alukperäiseen ensimmäiseen kirjoitukseeni: Mikä vittu tekee noista em. tyypeistä aikalaisiinsa verrattuna niin ihmeellisiä, että kaverit on pitäny "nostaa jalustalle"? En missään vaiheessa oo suoranaisesti väittäny, että ko. tyypit ois ollu huonompia ku muut, mutta en oo kyllä sanonu että parempiakaan. Mikä ne siis erottaa aikalaisistaan ja mikä tekee niistä niin "legendoja"?

 
Lähinnä se helvetin suuri fanien määrä. Ja jos et tykkää, et tykkää, ja siten sitä on hankala selittää.

Lähinnä se helvetin suuri fanien määrä.
 
Jaa että paska on hyvää nam, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä....
 
Onko George W. Bush kuoltuaan legenda, kun sitä kerran fanitti yli puolet jenkeistä (ainakin niistä jotka äänesti). Tuskinpa.
 
Ei nyt jauheta tosta fanien määrästä... mieluummin kertokaa, että mikä teidän, arvon Bon Scott, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Janis Joplin, John Bonham, Freddie Mercury yms. fanien mielestä tekee näistä jätkistä suurempia kun muut? Muu kun se, että on vitun kiva spekuloida mitä hendrixin jimi tekis jos ois elossa tai millanen levy ois ollu Led Zeppelin XXIV jos tyypit ei hengittäs multaa....

Ei nyt jauheta tosta fanien määrästä... mieluummin kertokaa, että mikä teidän, arvon Bon Scott, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Janis Joplin, John Bonham, Freddie Mercury yms. fanien mielestä tekee näistä jätkistä suurempia kun muut? Muu kun se, että on vitun kiva spekuloida mitä hendrixin jimi tekis jos ois elossa tai millanen levy ois ollu Led Zeppelin XXIV jos tyypit ei hengittäs multaa....
 
Karisma?
 
Tai sitten, että oltiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Jaa että paska on hyvää nam, miljoona kärpästä ei voi olla väärässä....
 
Onko George W. Bush kuoltuaan legenda, kun sitä kerran fanitti yli puolet jenkeistä (ainakin niistä jotka äänesti). Tuskinpa.
 
Ei nyt jauheta tosta fanien määrästä... mieluummin kertokaa, että mikä teidän, arvon Bon Scott, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Janis Joplin, John Bonham, Freddie Mercury yms. fanien mielestä tekee näistä jätkistä suurempia kun muut? Muu kun se, että on vitun kiva spekuloida mitä hendrixin jimi tekis jos ois elossa tai millanen levy ois ollu Led Zeppelin XXIV jos tyypit ei hengittäs multaa....
 
"I think it's not so much that you're wrong, but that you're wrong AND you're a complete idiot."

Olikos Shannon Hoon (Blind Melon) 27 kuollessaan? Yliannostus hälläkin.
 
Kyllähän noilla kaikilla edellämainituilla oli sitä karismaa, jota vähemmän palvotuilta (edelleen hengissä olevilta) aikalaisiltaan puuttui. Se, tuliko tuo karisma aineista, onkin sitten pohtimisen arvoinen juttu. Kyllähän noista r'n'r:n alkuaikojen raadoista kasvoi se "live fast, die young" -kulttuuri, joka rehottaa kyseisen taiteenlajin keskuudessa edelleen. Että itsetuho on rankkaa...
 
Tosin onhan noita itsetuhoisia taiteilijoita ollut ennen sähkökitaran keksimistäkin, ja yhtälailla heitäkin on ihailtu.

Kaikki em. ansiot ovat nimenomaan siinä ,että ovat toimineet suurina vaikuttajina ja esikuvina ja tekivät musaa ja lyriikoita joiden vaikutuksen kuulee heti tänäkin päivänä.
 
Näin. Musiikillisten ansioiden lisäksi jokainen kolmikosta toi mukanaan myös aimo annoksen hulluutta, asennetta ja kapinaa, jotka heilauttelivat koko rockmusiikin perustaa. Ikävää että se sitten purkaantui aineiden käytöön.
 
70-luvulla olin lastenlauluiässä, mutta muistan hyvin millainen mainio puhdistava tuulahdus Nirvana oli 90-luvun alussa. Se toi hetkeksi taasen rockin takaisin ja puhdisti pöydän 80-luvun lopun kammottavasta puudeliheavystä ja AOR:stä. Vaikutus oli tietysti väliaikainen ja kaikki kesyyntyi nopeasti, mutta niinhän tämä sykli aina menee.
 
Kaikkea musiikkia ei voi aina ymmärtää puhtaasti musiikkina, kannattaa katsoa myös historiallisia konteksteja ja voisi kyllä vähän kunnioittaakin, vaikka musiikki ei iskekään.