Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olipas fiksu otsikko.
Noh, otetaan mikä vaan radiossa soiva biisi, niin esim. laulun rinnalla kulkee semmonen, vaikkapa jousilla tai tai muulla soitettu "linja" joka ei itseasiassa ole kappaleen melodia, vaan aika kaukana usein siitä. Välillä se "linja" kuulostaa ikäänkuin kappaleen toiselta ääneltä, kun taas jossain toisessa biisissä se voi olla tosi simppeli, parin äänen vaihtelua, mutta kuulostaa silti hyvältä.
Miten tällainen linja luodaan kappaleeseen? Onko siihen olemassa jotain sääntöjä?
Yritän nyt keksiä jonkun biisin selvennykseksi, jos ette ymmärtäneet mitä tarkoitan. *etsimään*

Soinnun sävelillä tonaalisesti.

Soinnun sävelillä tonaalisesti.
 
Ei välttämäti. Laulun tai päämelodian taustalla voi soida minkälainen melodia tahansa, tyylitajusta ja mieltymyksestä riippuen.

Sävellajin pohjalta ne soivat äänet valitaan.
 
(Ja joo joo, voihan sitä avantgardeilija halutessaan vaikka arpoa äänet nopalta, mutta ei sellaisella mainittuun radiosoittoon päästä. Pysytään perustapauksissa ja -säännöissä.)

Sävellajin pohjalta ne soivat äänet valitaan.
 
Kun valitset sävelen ko. sävellajin pohjalta, tulee siitä soinnun sävel, jos se ei sitä jo valmiiksi ole. Useimmiten melodiasta tulee vaan järkevämpi, kun katsot vähän sointuakin ja elelet sen mukaan ja vaikka täytät koloja soinnun välistä.

Kun valitset sävelen ko. sävellajin pohjalta, tulee siitä soinnun sävel, jos se ei sitä jo valmiiksi ole.
 
Paitsi jos kyseessä on lainamuunnesointu. Pop-maailmassa nuo kakkosäänet on aika usein variaatioita päämelodiasta, vaikkapa kvintin tai terssin korkeampaa(näin karuna esimerkkinä). Kansanmusiikissa on yleistä, että samaan aikaan soi kaksi tai enemmän aivan erilaisia melodioita, mitkä on kuitenkin sidottu yhteen jonkin musiikillisen asian avulla.

Pop-maailmassa nuo kakkosäänet on aika usein variaatioita päämelodiasta, vaikkapa kvintin tai terssin korkeampaa(näin karuna esimerkkinä).
 
No joo, tätä nyt esiintyy lähinnä kitaraharmonioissa ja vastaavissa. Harvoin muistan kuulleeni vaikkapa jousisovituksia jotka menisivät tuolla tavoin ("Iron Maiden goes Classic?")

No joo, tätä nyt esiintyy lähinnä kitaraharmonioissa ja vastaavissa. Harvoin muistan kuulleeni vaikkapa jousisovituksia jotka menisivät tuolla tavoin ("Iron Maiden goes Classic?")
 
No esim. Levottomat-biisissä haitari soittelee niitä vähän väliä.

No joo, tätä nyt esiintyy lähinnä kitaraharmonioissa ja vastaavissa. Harvoin muistan kuulleeni vaikkapa jousisovituksia jotka menisivät tuolla tavoin ("Iron Maiden goes Classic?")
 
Jaa... No en ole paljoa kuunnellut pop-musiikin jousisovituksia, mutta jouset soittavat usen sointujen mukaan, mikä taas meinaa sitä, että terssi- ja kvinttikulkuja tulee varmasti(vaikka niitä ei välttämäti kuulekaan).

Jaa... No en ole paljoa kuunnellut pop-musiikin jousisovituksia, mutta jouset soittavat usen sointujen mukaan, mikä taas meinaa sitä, että terssi- ja kvinttikulkuja tulee varmasti(vaikka niitä ei välttämäti kuulekaan).
 
Yleensä poppisjouset kirjoitetaan lähes aina äänenkuljetusopin mukaan, eli kvinttien rinnakkaisliikkeitä ei hirveämmin esiinny. Terssit on hyväksytty barokin jälkeen, eli niitä voi helposti olla.

Metalli bändeistä Northerilla on hyviä noita
tausta linjoja. Kuunnelkaapa unlesh hell biisi, niin siellä
kun laulu lähtee niin toinen kitara soittaa
kans sitä laulu melodiaa.
Eiks se ois laulusta helpoin väsätä sit se kitara melodia?

Yleensä poppisjouset kirjoitetaan lähes aina äänenkuljetusopin mukaan, eli kvinttien rinnakkaisliikkeitä ei hirveämmin esiinny. Terssit on hyväksytty barokin jälkeen, eli niitä voi helposti olla.
 
Noh, ehkä te tiedätte paremmin. Harmoniaopissa nuo kvintti- ja oktaavikulut kielletään, mutta luulenpa, että nykymaailmassa säveltäjä heittää tarpeen tullen jordaniin nuo säännöt.
 
Voiskohan olla sillä tavalla, että ankara satsioppi olisi ollut voimassa enempi renesanssi-harmoniassa. :)
Eli sen jälkeen ollaan vähän pehmennytty...
Kyse on kontrapunktin opiskelusta. Rimski-Korsakovin ankara sointusatsin opintomateriaali
on varmaan maailman historian perusteellisin, vittumaisin ja ehdottomasti hyödyllinen.
Klasarit on siinä ässiä! Turha sylkeä lasiin, vaan ottaa nöyrästi haltuun. Aloita vaikka Salmenhaarasta...
 
MrShaft

Aloita vaikka Salmenhaarasta

Joo, kyllähän noi Salmenhaarat on sitä peruspakkollista kauraa. Korsakoff voi olla alussa vähän raskas. Sitten on nämä Adlerin ja Pistonin kirjat, joita arraajat usein ovat käyneet läpi. Kevyessä musassa mm. Mancíni, Riddle ja Nestico ovat tehneet ihan kivoja ja helppolukuisia oppaita.

Äänenkuljetusoppi on aika tärkeätä sinänsä, vaikka nykyajan arraus onkin vähän "vertikaalisempaa". Itse diggaan enemmän sellaisesta "horisontaalisesta" arrauksesta, jossa äänet menevät ikäänkuin itsenäisinä. Se on vähän "klassisempi" tapa ja vaikeampi hallita, mutta lopputulos on usein paljon elävämpi.

...Sitten on nämä Adlerin ja Pistonin kirjat, joita arraajat usein ovat käyneet läpi. Kevyessä musassa mm. Mancíni, Riddle ja Nestico ovat tehneet ihan kivoja ja helppolukuisia oppaita...

 
Mahtaakohan Mancinin arrauskirjaa enää saada mistään.
Olen yrittänyt etsiä, mutta se on kuulemma ollut loppu jo vuosia.
 
Arraajien raamattuhan on Sebeskyn Contemporary Arranger, että jos se kiinnostaa.
Yleensä nämä arrauskirjat vain tuppaavat keskittymään orkesterointiin, ja olettavat että tuo satsin hallinta on jo hanskassa.
 
MrS

Mahtaakohan Mancinin arrauskirjaa enää saada mistään.
Olen yrittänyt etsiä, mutta se on kuulemma ollut loppu jo vuosia.

Kirjastosta :)

Arraajien raamattuhan on Sebeskyn Contemporary Arranger, että jos se kiinnostaa.
Yleensä nämä arrauskirjat vain tuppaavat keskittymään orkesterointiin, ja olettavat että tuo satsin hallinta on jo hanskassa.

Joo, ja kyllä se juttu pitää muutenkin jo olla hanskassa. Noita on kiva sitten myöhemmin lukea ja fiilistellä. Lisäksi tulee sellaista käytäntöä avittavaa jutskaa.

Sinänsä arraus ja orkestrointihan ovat tiukasti ottaen eri asioita.

Sävellajin pohjalta ne soivat äänet valitaan.
 
No höh. Ne valitaan sen pohjalta, joka kuulostaa hyvältä.
Niinkuin kaikki muutkin sävelet, soinnut ja tiesmitkä.
 
Olen siis teoriarajoittunut.