Kitarat: soittaminen ›

Nyt kun on tarpeeksi valitettu siitä, että tällä palstalla jauhetaan vain paskaa, niin kokeillaan tälläistä:
 
Miten lähestyisitte seuraavanlaista sointukulkua, jos tehtävänä olisi soittaa tähän soolo:
 
|Bmaj7 D7|Gmaj7 Bb7|Ebmaj7 |Am7 D7|Gmaj7 Bb7|
|Ebmaj7 F#7|Bmaj7 |
 
Miten perustelisit ne valinnat mitä soittaisit tähän päälle?

Taitais jäädä soittamatta... :)

Mä sahaisin vakio E harmoooonista molliskaalaa ylös alas, vasemmalle ja oikealle..
 
hahahah! ;) (jeps jeps, mulla EI ole elämää)

"Emmä tiedä... kysy Sorsalta."

Lue vaikka Seiskaa!

Pelkkinä sointumerkkeinä tuo ei oikein kuulosta miltään, ainakaan näin aamutuimaan. Pitäisi kuulla nuo jollain soittimella soitettuna ja saada kitara käteen. Eiköhän siitä jotain syntyis. Varmaan helpoin tapa on yrittää käyttää säveliä, jotka joko kuuluvat noihin sointuihin tai kokonaisia asteikkoja, jotka tukevat noita sointuja, ettei menisi liian arpeggioksi.
 
Soinnusta toiseen siirtyessä kannattaa yrittää etsiä kahden peräkkäisen soinnun "määräämien" asteikkojen yhteisiä säveliä, joita voi käyttää "ponnahduslautana" vaihdettaessa asteikosta toiseen. Kaikenlaiset kromaattiset hypyt ovat myös sallittuja, jopa suositeltavia. Jos vaikka siirryt C-duuriasteikosta D-duuriasteikkoon, on luontevaa heittää noiden kahden väliin vaikkapa joitakin säveliä C#-duuriasteikosta, jolloin saadaan aikaan kromaattinen ja jokseenkin "raikas" vaikutelma.

tilulilutilulilutilulilutilulilutilulilutilulilutilulilutilulilutilulilu....
 
HOHO !

Giant Stepsin soittamisesta on kirjoitettu kirjoja ja se on edelleen äärimmäisen haastava harjoitus solistille.
 
Ehkä suoraviivaisin lähestymistapa on käsitellä jokaista sointua yksitellen ja soittaa kunkin soinnun sisältämiä säveliä plus mahdollisesti väliin jääviä. Biisistä löytyy ii-V-I -kadensseja (kuten tuossa pätkässä Am7 D7 Gmaj7) joiden kohdalla voi viipyä yhdessä sävellajissa ja skaalassa useamman tahdin ajan; muutenhan tuossa paukkuvat sävellajit melkein jatkuvasti. Lisäksi biisin tempo on sen verran rivakka, että kiire tulee joka tapauksessa.

Soittaa vaan tarpeeks nopeesti, niin ei kerkiä kuuleen "vääriä" nuotteja.
 
Ei vaineskaan, selvitä sävel-laji ja alota vaikka siitä.

Ai jaa, se olikin Giant Steps.. en heti tunnistanu. :)
 
Suosittelen katsastamaan ainakin Pat Methenyn, John Scofieldin ja Mike Sternin levyttämät versiot John Coltranen oman levytyksen lisäksi. Siinä jo muutama eri lähestymistapa tuohon omana aikanaan "raikkaaseen" sointukiertoon (kuulemma pianistilla oli vaikeaa soittaa tuota kunnolla jopa levytyssession aikaan), enkä tavallaan ihmettele, kyllähän tuossa käydään läpi sointuja pop-musiikista paljolti poikkeavassa kaavassa ja runsaudessa eikä vastaavaa oltu jazzissakaan juuri kuultu ennen tuota.

No tunnistettiinhan se biisiikin sieltä :-). Tätä on tullut aina välillä hinkattua joten ajattelin, että olisi mukava kuulla muidenkin ajatuksia tästä.
 
Itselläni lähestymistapa tuohon on hyvin pitkälle vertikaalinen. Eli asteikko per sointu. Siinä rinnalla kulkevat sitten soinnun sävelistä johdetut linjat. Ja viimeisenä niittinä sitten ne kromaattiset nuotit mukana sopassa. Olen huomannut, että ainakin itselläni tuo melko vauhdikas tempo (varsinkin tässä biisissä) laittaa ajattelemaan improvisointua enemmän sointusävelten pohjalta kuin asteikkojen.
 
Jos haluaa ylittää aidan matalimmasta kohdasta, niin tuohan voi soveltaa wholetone-asteikkoa esim. Eb:stä (siis koko sointukulkuun). Ideana se, että vaikka joukossa onkin sointuja, jotka eivät välttämättä hirveän hyvin istu tuolle asteikolle, niin kuitenkin itse tonaaliset keskukset (vähän ontuva suomennos) löytyvät tuolta (siis Eb, G ja B)
 
Milläs temmolla olette parhaimmillaan jauhaneet tuota niin, että olette vielä pysyneet kyydissä? Itse olen päässyt jonnekin n. 250 tietämille, tosin tuolla temmolla ei voi kyllä sanoa, että musiikillisesti hirveän hyvää sooloa soittaisi, enemmänkin vain koittaa pysyä mukana.

Hieman aiheeseen liittyen, toinen suht tunnettu biisi, jossa saa edes vähän miettiä, mitä soittaisi sointukierron päälle on "All The Things You Are", johon aikanaan itsekin väsäsin kertaotto-tyyppisesti soolon.
 
http://peavey.mine.nu/mp3/kitara/things.mp3
 
Okei, saa antaa palautetta. Kitarasoundi on tarkoituksella persoonallinen. Tausta on tehty Band-in-a-Boxilla ja kone temppuili kesken nauhoituksen, joten taustabändi välillä kompuroi vähäsen. Ei haitanne menoa.

Eikös Coltrane vetänyt alkuperäseen Giant Stepsiin soolon melkein täysin arpeggioilla? Minäkin voisin tehdä sitten niin...

Jos palautetta pyydetään, niin täytyyhän sitä antaa ;-). Minun korviini tuo tarttui "ihan ok" soolona. Toinen chorus oli huomattavasti parempi kuin ensimmäinen, jossa meno oli vähän jäykkää. Pyrkimys melodisuuteen on plussaa. Sinänsä soitat soinnut ihan hyvin & pysyt mukana sointukierrossa, eli perusasiat ovat kunnossa. Ehkä itse kaipaisin tuonne jonkinlaista riskinottoa mukaan, tuossa kuitenkin liikuttiin suurimmaksi osaksi melko turvallisilla vesillä. Sen kautta voisi sitten koko soolo nousta uudelle tasolle.
 
BIABista: hyvä harjoitusvastustaja, mutta toisaalta ainakaan minusta tuntuu vaikealta soittaa sen päälle _hyvää_ sooloa. Syynä juuri se että kun sen kanssa ei ole minkäänlaista interaktiivisuutta. Soitto ei elä. Aebersoldin kanssa komppiryhmä on elävä ja soittajien välillä on vuorovaikutusta, mikä kyllä kuuluu sitten soitostakin.
 
Jos haluat tarkempaa palautetta niin kerro.
 
Okei, saa antaa palautetta. Kitarasoundi on tarkoituksella persoonallinen. Tausta on tehty Band-in-a-Boxilla ja kone temppuili kesken nauhoituksen, joten taustabändi välillä kompuroi vähäsen. Ei haitanne menoa.