Yleistä keskustelua musiikista ›

Hieno kirjoitus anarkiapurilaiselta, se todettakoon ihan ensimmäiseksi. Mun pitää kuitenkin olla eri mieltä. Lukemattomat kerrat olen jankannut täälläkin, että mun kristallipallo näkee internet-musiikkijakelun tulevaisuutena Realin Rhapsodyn kaltaiset palvelut.
 
Idea lyhykäisyydessään on käytännössä samanlainen kuin tässä "pay-per-play" systeemissä, homma hoidetaan vain kiinteällä kuukausimaksulla, joka muuten rhapsodyllä, yahoolla ja napsterilla on tällä hetkellä alle 10$ kuussa.
 
Kristallipallo kertoo myös, että esimerkiksi rhapsodyn malli on nykyisellään melko täydellinen. Biiseihin - tai oikeammin palveluun ostetaan vain kuunteluoikeus. Oikeus polttaa levy/biisi omalle cd-levylle hommataan I-tunesin tapaan alle dollarilla per biisi.
 
Olihan esihistoriallisella ajalla (5 vuotta takaperin) normaalia maksaa netin käytöstä puhelinyhtiölle minuuttitaksaa. Tämä vitutti suuresti kaikkia interveppiä vähänkään enemmän käyttäneitä. Tulevaisuudessakin on varmasti rhapsodyn kaltaisia palveluita, joten en näe mitään syytä miksi "pay-per-play" olisi lopulta kisan voittokortti.
 
Toki on todennäköistä, että ketjun aloittajan kuvaama malli nostaa jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän päätään. Itseasiassa näen todennäköisenä, että tämä on ikäänkuin nettimusiikkijakelun toinen sukupolvi. Anttilat ja muut "bulkkimyymälät" saattavat siirtyä tämänkaltaiseen jakelumuotoon hyvinkin parin vuoden sisällä, mutta isot asiat tapahtunevat kuitenkin kuukausimaksullisten palveluiden kanssa. Rhapsody on osoittanut sen, että tekniikka sallii jo tuhansia ja taas tuhansia 24/7 musiikkia striimaavaa kuuntelijaa ilman pykimistä.
 
TV-sarjat todennäköisesti löytynevät kohta näistä palveluista myös. I-tunes avasti kivasti latua.
 
Tämä on tietysti hyvin pitkälle pohdintaa pelkästään kuluttajan näkökulmasta. Todennäköisesti (ehkä) pay-per-play systeemillä, jos se olisi täysin monopoliasemassa markkinoilla, sillä lypsettäisiin enemmän rahaa kuin kuukausimaksuilla. I-tunes systeemillä samassa tilanteessa varmasti rahaa tulisi vielä enemmän. Veikkaan kuitenkin, että jakelijoiden on lopulta tarjottava sitä, mitä kuluttajat haluavat.
 
EDIT: googlen musapalvelua odotellessa =)

Kuuntelijoiden kannalta tällainen kiinteä maksusysteemi vaikuttaa huomattavasti kätevämmältä ja helpommalta ratkaisulta. Ongelmaksi kuitenkin syntynee artistien palkkiot. Miten päätetään siitä kuka saa enemmän rahaa? Kuunteluiden verran vai kaikille sama kiinteä palkkio? Jos kerran kaikkia saa samalla rahalla kuunnella.

Onhan noita kaikenlaisia visioita muusikko foorumeilla/muualla netissä nähty...
 
Levy-yhtiöistä eroon pääseminen tuntuu olevan monille se suurin unelma, joka luultavasti johtuu näiden kirjoitusten laatijoiden taustoista. On helppoa unohtaa että kaikkia kuluttaja ryhmiä ei kiinnosta etsiä artisteja samalla tavalla kuin muusikkoja. Tuotteena musiikkin sosiaaliset tekijät ovat nykypäivänä paljon merkittävämpiä kuin monilla muilla taiteen lajeilla. Tämä siksi että muusikille on luotu vahva rooli nuorisolle oman identiteetin rakentajana. Jakelu on nykyään levy-yhtiön tehtävistä ja haasteista merkityksettömpiä. Levy-yhtiöiden kourista ei päästä eroon ennen kuin artistien markkinointi ja musiikki mediat tulevat täysin riippumattomiksi levy-yhtiöistä. Kuinka monella omakustanne julkaisijalla on varaa mainostaa uutta levyään yhtään missään? Mistä median tulisi metsästää musiikki sisältöä sivuilleen? Factorystä?
 
Toinen internetin roolia musiikkibisneksessä pohdittaessa usein huomiotta jäävä pointti on muusikoiden etu. Kuka niitä ajaa? Vapailla markkinoilla ainoastaan järjestäytyneellä työvoimalla on neuvottelu valtaa. Tuotteena musiikille on hyvin vaikea asettaa hintaa ja sen arvo ei perustu juurikaan mihinkään, paitsi erikoistapauksissa (suuri tunnettavuus, rooli tietyssä tapahtumassa jne.). Jos artistille maksetaan kahden sentin korvaus kun hänen tekmäänsä kappaletta soitetaan nettimediassa, mikä estää kyseistä mediaa laskemasta hintaa? Hyvin tehtyä musiikkia on riittävästi ja aina on olemassa artisteja jotka ovat valmiita antamaan teoksensa soitto-oikeudet halvemmalla. Ilman jonkinlaista kansainvälistä muusikoiden etujärjestöä nettimediat söisivät muusikoiden leipää kilpailutilanteen koventuessa. Ehkä muutama nettimedia päättäisi perustaa myyntivaltikseen jonkinlaisen Fair Trade järjestelmän.
 
Julma tosiasia on että musiikki tuotteena kärsii kovaa inflaatiota ja tulot on tulevaisuudessa kerättävä jostain muualta. Keikkoja, paitoja, julisteita, sponsoreita (?).
 
Kirjoitan vielä lisää jahka pääsen kotiin täältä...

Tjaa-a. Hyvä pointti tuo kyllä. Uskon kuitenkin, että levy-yhtiöt eivät tule jatkossakaan varsinaisesti vastaamaan musiikin myynnistä kuluttajalle, vaan ne myyvät musiikin jatkossa levy-kauppojen lisäksi myös nettikauppiaille, eivätkä häviä tästä yhtälöstä mihinkään.
 
Kuitenkin levy-yhtiö taitaa olla se muusikon "kaveri" ja samalla puolella oleva taho nettikaupassakin. Mun käsittääkseni diilit tehdään kuitenkin hyvin pitkälle muotoa "Artisti - Levy-yhtiö" ja Levy-yhtiö - Jakelija" mallilla.
 
Jonkinlainen lapsenusko meikäläisellä on, että muusikon leipä ei entisestään kavennu nettimusabusineksen myötä. Se kuuluisa "prosentti" (joskus kirjaimellisestikin), joka bändille myydystä levystä tippuu tuskin kaventuu. En näe oikein mitään järkevää syytä tähän. Lisäksi kaiken järjen mukaan nettijakelu on halvempaa kuin konkreettisen, muovia ja ties mitä hivenaineita sisältävän kiekon myyminen.
 
En näe myöskään mahdottomana sitä, että nettijakelun myötä musiikkia myydään entistä enemmän, entistä isommalla rahalla. Nythän musabisnes on kärsinyt nimenomaan "vanhanaikaisten" jakelukanavien korvautumisesta uusilla (piratismi). Paljonkohan soittimia myytiin saksasta suomeen ennen intervep-kaupan yleistymistä?
 
Muutamia välikäsiä tippuu myös rattaista pois, alkaen vaikka niistä heeboista, jotka painavat levyt ja kannet. Tämän voi tietty nähdä joko huonona tai hyvänä asiana riippuen siitä millä alalla itse häärää. Pidemmällä aikavälillä perinteiselle levykauppiaalle saattaa käydä kuin kamerakauppiaille ja valokunvakehittämöille.
 
Mut joo. Tälläistä täyden amatöörin ihan mutu-pohjaista arvailua tämä. Korjatkaa ja lisätkää omat mielipiteenne.

Hmmm pay per play, en jaksanut lukea kokonaan (Ei ole nyt juuri aikaa). Mutta toi lausehan kuulostaa hyvältä.
 
Nykyään soi musiikki suunnilleen kokoajan, vaikka ei sitä "haluasi" kuullakkaan.
Se kun maksaisi jokaisesta minuutista musiikin parissa, toisi sellaisen jutun, että musiikkia tulisi kuunneltua vain silloin kun todella mielii.

Loistavia ideoita koko ketju täynnä.
 
Itse olen tuon kiinteän maksusysteemin puolella. Varsin loistava idea. Eikösse ole jo jossain määrin Ranskassa käytössä? Joku laajakaista maksun yhteyteen tullut maksu joka "laillistaa" noi laittomat lataukset?
 
Kuuntelijoiden kannalta tällainen kiinteä maksusysteemi vaikuttaa huomattavasti kätevämmältä ja helpommalta ratkaisulta. Ongelmaksi kuitenkin syntynee artistien palkkiot. Miten päätetään siitä kuka saa enemmän rahaa? Kuunteluiden verran vai kaikille sama kiinteä palkkio? Jos kerran kaikkia saa samalla rahalla kuunnella.
 
ei varnastikkaan olisi mahdotonta pitää jotain rekisteriä yllä mistä näkyisi paljonko mitäkin kipaletta on kuunneltu. Sitten vaan muutetaan ne prosenteiksi /promilleiksi ja jaetaan palkkiot kokonaispotista sen mukaan.
 
Jonkin näköinen globaali TV olisi hienojuttu. Niin että kaikki kanavat näkyisivät kaikkialla maailmassa. Ei tarvitsisi odottaa sitä "tämän päivän Conania" kolmea päivää tai jotain TV sarjaa, jopa vuosia ennen kuin se ehkä nähdään täällä. Kielikään ei varmaan olisi suuri ongelma sillä englanti on globaali kieli ja useat sitä puhuvat.
 
En usko, että nykyisetkään tv-kanavat olisi uhattuna. Useimmat kuitenkin haluavat seurata lähetyksiä omalla äidinkielellään. Lisäksi ne käsittelevät ihmisiä lähellä olevia asioita. Eli Suomessa suomen uutisia.

Raja demon ja "oikean levyn" välillä alkaisi hämärtyä ja hyvä demokin voisi alkaa tuottaa tekijälleen rahaa siinä missä isolla rahalla tuotettu juttukin.
 
Tässä kohtaa tulee tavallaan kauhukuva siitä, miten huonosti tehty / tuotettu musiikki voisi edetä virusten tavoin ihmisten maksettavaksi. Tilaat musiikkia ja saatkin 3 minuuttia tyhjää. Kuka kontroloi laatua, jos levitykseen on mahdollisuus ilman varsinaista hengentuotosta?
 
Vaikka levyjen hinnat ovatkin korkealla (IMO), niin periaatteessa levy-yhtiötkin toimivat hetkittäin ihan hyvinä standardien asettajina laadulle. :)
 
*hmmm* Taisi mennä hieman vikaan tämä ajatuksenjuoksu, mutta jos kukaan ymmärsi mitä yritin sanoa, niin pukekoon hän sen sanoiksi, right?
 
- Tony -

Tässä kohtaa tulee tavallaan kauhukuva siitä, miten huonosti tehty / tuotettu musiikki voisi edetä virusten tavoin ihmisten maksettavaksi. Tilaat musiikkia ja saatkin 3 minuuttia tyhjää. Kuka kontroloi laatua, jos levitykseen on mahdollisuus ilman varsinaista hengentuotosta?
 
Vaikka levyjen hinnat ovatkin korkealla (IMO), niin periaatteessa levy-yhtiötkin toimivat hetkittäin ihan hyvinä standardien asettajina laadulle. :)
 
*hmmm* Taisi mennä hieman vikaan tämä ajatuksenjuoksu, mutta jos kukaan ymmärsi mitä yritin sanoa, niin pukekoon hän sen sanoiksi, right?
 
- Tony -
 
Asiaa. Nykyisin alkaa olla jo sen verran halpoja äänitysvehkeitä, että kotona voi tehdä valmista kamaa. Valitettavasti vaan se merkitsee myös sitä, että kaikenlaisia sepikumpulaisia alkaa olla jo kolmetoista tusinassa. Viimeisen parin vuoden aikana on pursuillut makuuhuoneprojektien omakustannelevyjä ja singer-songwriter-trubaduureja, jotka kuulostavat siltä, että olisivat jääneet jonkun lehden demopalstan pahnan pohjimmaisiksi. Jotenkin musta alkaa tuntua siltä, että on yhä vaikeampaa "kannattaa hyvää asiaa" ja olla "indie-myönteinen" kun laatu laskee tasaista vauhtia. Näissä makuuhuoneprojekteissa mua häiritsee kai eniten se, että ne ovat yleensä aika nössöjä, kun yhteissoiton riemusta ja kipinästä ei useinkaan voida puhua. Bändienkin kohdalla tuntuu joskus siltä, että eka demo on samantien pantu omakustannelevyksi. En nyt varsinaisesti tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, mutta kun joutuu töiden puolesta näitä kuuntelemaan, niin jonkinlaista kynnystä kuitenkin toivoisi.
 
Ihan eri asia on sitten tietenkin se, että ei se, että on "oikealla" levy-yhtiöllä takaa tietenkään yhtään mitään. Ehkä kuitenkin jonkinmoista knowhow-tasoa kuitenkin. Mikä toisaalta voi tarkoittaa myös ammattitaitoista potaskaa.

Tässä kohtaa tulee tavallaan kauhukuva siitä, miten huonosti tehty / tuotettu musiikki voisi edetä virusten tavoin ihmisten maksettavaksi. Tilaat musiikkia ja saatkin 3 minuuttia tyhjää. Kuka kontroloi laatua, jos levitykseen on mahdollisuus ilman varsinaista hengentuotosta?
 
Eihän sitä tarvitse kuunnella loppuun? Lisäksi "Älä soita minulle tätä biisiä" tai jopa "Älä soita minulle tätä artistia" toiminnolla saisi tuommoiset nopeasti karsittua pois. Ymmärrän kuitenkin huolesi. Jos se kanava mistä pitäisi pääosin kuunnella musiikkia laittaisi ilmoillle suurimmaksi osaksi paskaa niin voi hyvinkin olla että ei sitä jaksaisi kukaan kovin kauan. Sanotaan esim että 8/10 biiseistä on ala-arvoista amatöörituotantoa. Vaikka koko artistin laittaisi banniin niin ei varmasti auttaisi kovin paljon.
 
JOS tämä toteutuu niin uskon että levy-yhtiöt tulevat edelleen olemaan voimissaan. Palvelun tarjoaja ostaa levy-yhtiöltä bändien esittämisoikeuksia, koska tietävät että silloin on joku standardi olemassa. Vai onko tämä tarkoitettu niin että kuka tahansa saisi laittaa mitä tahansa valtakunnallisees levitykseen?

Asiaa. Nykyisin alkaa olla jo sen verran halpoja äänitysvehkeitä, että kotona voi tehdä valmista kamaa.
 
mikä on ainoastaan hyvä asia. en keksi millään huonoa sanottavaa siitä, että tietokoneet ja musiikin tuottamisen digitalisoituminen on demokratisoinut tätä touhua niin, että noita makuuhuoneprojektejakin syntyy. onneksi en ammatikseni näitä kaikkia joudu kuuntelemaan ;)
 
itse asiasta: hyviä ideoita paljon.

mikä on ainoastaan hyvä asia. en keksi millään huonoa sanottavaa siitä, että tietokoneet ja musiikin tuottamisen digitalisoituminen on demokratisoinut tätä touhua niin, että noita syntyy. onneksi en ammatikseni näitä kaikkia joudu kuuntelemaan ;)
 
Tää on just näitä toisaalta ja toisaalta-juttuja. Totta kai on hienoa, että ihmiset pääsevät luomaan himassa sävelteoksia. Eri asia on sitten missä vaiheessa ne kannattaa tuoda kaikkien kuuluville.

Tää on just näitä toisaalta ja toisaalta-juttuja. Totta kai on hienoa, että ihmiset pääsevät luomaan himassa sävelteoksia. Eri asia on sitten missä vaiheessa ne kannattaa tuoda kaikkien kuuluville.
 
No tota, tämä on kyllä puhtaasti mielipidekysymys. Munsta. Mennään sinne sen kysymyksen äärelle, että mitä on hyvä musiikki ja kuka sen saa määritellä. Niiden kysymysten siis. Kuuluisko koko rokkia olla sitten olemassa, kun syntyaikoina sitä pidettiin pelkkänä monotonisena ja tylsänä paukkeena. Tai punkin joka oli pelkkää rääkymistä samalla kun joku pisteli parastaan kiviporalla vieressä.

No tota, tämä on kyllä puhtaasti mielipidekysymys. Munsta. Mennään sinne sen kysymyksen äärelle, että mitä on hyvä musiikki ja kuka sen saa määritellä. Niiden kysymysten siis. Kuuluisko koko rokkia olla sitten olemassa, kun syntyaikoina sitä pidettiin pelkkänä monotonisena ja tylsänä paukkeena. Tai punkin joka oli pelkkää rääkymistä samalla kun joku pisteli parastaan kiviporalla vieressä.
 
Niinpä. Tämä on tosiaan monipiippuinen juttu. Se, mikä mulle kuulostaa alkeelliselta demolta voi jollekin toiselle olla vuoden levy. Musta vaan välillä tuntuu siltä, että levyjä ilmestyy kerta kaikkiaan liikaa.

Niinpä. Tämä on tosiaan monipiippuinen juttu. Se, mikä mulle kuulostaa alkeelliselta demolta voi jollekin toiselle olla vuoden levy. Musta vaan välillä tuntuu siltä, että levyjä ilmestyy kerta kaikkiaan liikaa.
 
Tossa olen samaa mieltä. Levyjen arvostus on jo laskenut sinällään. Syitä on varmaan useita, mutta tuo tarjonta voi olla yksi. Niukkoja hyödykkeitä arvostetaan aina enemmän kuin helposti saatavia. Nyt ollaan sitten kai siinä, että lähes jokainen treenisdemo mikä on vain poltettu cd-r muotoon onkin jo levy.
 
Kyllä musta silti kaikilla pitää olla oikeus tehdä levyjä itse valitsemistaan lähtökohdista. Mua harmittaa, koska tykkäsin vanhanmallisista levyistä. Minusta ne on kivoja. Jopa cd-on kiva, vaikka ei yhtä kiva kuin vinyyli. Meneehän se tietty niin, että sellaisia levyjä joista tykkään tuntuu ilmestyvän eksponentiaalisesti pienenevään tahtiin. Mutta minkäs teet...

Meneehän se tietty niin, että sellaisia levyjä joista tykkään tuntuu ilmestyvän eksponentiaalisesti pienenevään tahtiin. Mutta minkäs teet...
 
Suhteessa kokonaisuuteen ehkä. Musta tuntuu pikemminkin siltä, että ilmestyy niin paljon hyviä levyjä, että kaikkia ei ehdi millään tsekkaamaan, saati kuuntelemaan.

Suhteessa kokonaisuuteen ehkä. Musta tuntuu pikemminkin siltä, että ilmestyy niin paljon hyviä levyjä, että kaikkia ei ehdi millään tsekkaamaan, saati kuuntelemaan.
 
Niin no toi on vaan mun mielipide ja mähän oon tällanen väsynyt ja vanha ja omaan huonon musiikkimaun. :)

Toi aloitus oli kyllä suhteellisen mahtavaa ideointia, jatkoideoinneista puhumattakaan.
 
Nyt kun mä oon kirjotellut tätä niin en oo enää varma, toistanko mä tässä jo kertaalleen mainittuja asioita, mutta antaa nyt mennä tän kerran:
 
Tuli vaan mieleen sellainen asia, että mun mielestäni tän palveluntarjoajan tulis olla tavallaan suojatussa monopoliasemassa oleva globaali Teoston kaltainen järjestö (niinkuin taidettiin jo aloitusviestissäkin jotain siihen suuntaan mainita), joka ei pyri tuottamaan itselleen voittoa, vaan ottaa näistä soittokertojen tuloista prosentuaalisen siivun, jolla pyritään kattamaan ylläpidon kustannukset. Ja siis suojattu tarkoittaisi sitä, että toista vastaavaa ei ole, eikä tule. Kun kilpailua ei ole, eikä tule tällä saralla, saataisiin kuriin mahdolliset rahastusyritykset saman palvelun tarjoamisesta ja näin olisi myös artisti suojattu saamaan aina sen tietyn prosentin omien tuotoksiensa kuuntelusta, sillä välikätenä ei olisi tuottavaan toimintaan pyrkivä yritys (levy-yhtiön lisäksi).
 
Homma voisi myös mennä jotakuinkin niin, että levy-yhtiö ei ota artistilta suoranaisesti mitään siivua tuotosta vaan raha tavallaan kierrätetään sen palveluntarjoajan kautta.
Toisin sanoen: Kuluttaja maksaa kuuntelustaan palveluntarjoajalle, palveluntarjoaja maksaa levy-yhtiölle tietyn prosentin tuloista ja artistille tietyn prosentin tuloista, sekä ottaa vielä itselleen tietyn prosentin kattamaan omat kulunsa. Se kuinka suuri siivu menee levy-yhtiölle ja kuinka suuri siivu artistille, on artistin ja levy-yhtiön keskenäisessä sopimuksessa. Palveluntarjoajan saama prosentti olisi aina vakio jokaisen artistin kohdalla, riippumatta siitä kuinka paljon tai vähän biisit myy.
 
Sitten se, että maksaako kuukausimaksua vai minuuttitaksaa saisi olla kuluttajan päätettävissä. Ne jotka käyttävät palvelua harvoin, voisivat maksaa minuuttitaksaa ja säästää tällä tavoin. Suurkuluttaja taas luonnollisesti säästäisivät kuukausimaksuissa.
 
Ja vielä tuohon demojuttuun sen verran, että tämä asia voisi olla ehkä jollain tavalla ratkaistavissa niin, että demojen kuuntelu olisi kuluttajille ilmainen oheispalvelu, mutta mikäli artisti haluaa demonsa kuuluville, joutuisi hän maksamaan pienen korvauksen palveluntarjoajalle. Ja painoarvo sanalle pienen, tyyliin euro/biisi tms. Se on sitten demoartsistin harkinnan varassa, haluaako hän laittaa muzakkiansa nettiin vai tähän palveluun. Se, miksi se olisi maksullista artistille johtuu siitä, että tän oheispalvelunkaan ylläpito ei ole ilmaista ja toisekseen demoartisti saattaa saada paljon laajemman kuulijakunnan tätä kautta kuin netin välityksellä.
 
En tiedä oliko näissä mitään järkeä kenenkään muun mielestä mun lisäkseni, mutta laitoinpahan korteni kekoon.:)

Tuli mieleen ihan pikku pointti/miettimys. (Ja puhun tässä nimenomaan/ainoastaan rahan takia tehtävästä musiikista, mitä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Ja kyllä, tämä on kärjistettyä)
 
Koska joka tapauksessa kappaleita kuuntelevat ihmiset vaihtaisivat silloin tällöin biisiä kesken kuuntelun (esim. biisi jota ei ole kuullut ennen joka on kuuntelijan mielestä huono), miten järjestettäisiin tuo artisteille menevä raha?
 
Jos biisistä maksettaisiin aina artistille sama hinta, riippumatta kuuntelun kestosta, johtaisi tämä varmasti siihen että ns. 'täyte'-biiseistä tulisi entistä huonompia/lyhyempiä, koska se johtaisi nopeammin biisin vaihtoon ->eli lisää rahaa. Varsinkin uuden levyn tullessa ihmiset todellakin kokeilisivat levyn jokaista biisiä, ja jos niitä kukaan ei kuuntele jälkeenpäin kuitenkaan, miksi nähdä vaivaa tehdä siitä enemmän kuin 2min pitkä?
 
Jos biisitä maksettaisiin minuuttitaksa, ns. 'hitti'-biiseissä saisimme kuulla lisää kertosäkeitä, pidemmän (samaa jauhavan) intron jne. Eli tavallaan tehtäisiin sama biisi 2 kertaa pidempänä koska se tuottaisi enemmän rahaa. Ja kyllä, useimmat ihmiset kuuntelisivat sen aina loppuun asti. Sellaisia ihmisiä kun on paljon nykyäänkin jotka kuuntelevat levyn hittibiisin aina repeattina väh. 2 kertaa putkeen.
 
Itseasiassa herää kysymys, tehtäisiinkö enää levyjä, vai alkaisivatko 'artistit' vain tehdä yksittäisiä biisejä 3-6 kuukauden välein?
 
Ja vielä toisen kerran: Kyllä, tämä oli kärjistettyä.

Jos biisistä maksettaisiin aina artistille sama hinta, riippumatta kuuntelun kestosta, johtaisi tämä varmasti siihen että ns. 'täyte'-biiseistä tulisi entistä huonompia/lyhyempiä, koska se johtaisi nopeammin biisin vaihtoon ->eli lisää rahaa. Varsinkin uuden levyn tullessa ihmiset todellakin kokeilisivat levyn jokaista biisiä, ja jos niitä kukaan ei kuuntele jälkeenpäin kuitenkaan, miksi nähdä vaivaa
tehdä siitä enemmän kuin 2min pitkä?
 
Koekuuntelu-ominaisuus, eli kaikista (tai ainakin osasta) levyn biiseistä saisi kuunnella näyteklipin ilmaiseksi, kuten monissa web-kaupoissa on jo mahdollista. Mutta jos itse biisiä lähtee kuuntelemaan niin maksaa koko biisistä, kuuntelee sen loppuun tai ei.
 
Jos biisitä maksettaisiin minuuttitaksa, ns. 'hitti'-biiseissä saisimme kuulla lisää kertosäkeitä, pidemmän (samaa jauhavan) intron jne. Eli tavallaan tehtäisiin sama biisi 2 kertaa pidempänä koska se tuottaisi enemmän rahaa. Ja kyllä, useimmat ihmiset kuuntelisivat sen aina loppuun asti. Sellaisia ihmisiä kun on paljon nykyäänkin jotka kuuntelevat levyn hittibiisin aina repeattina väh. 2 kertaa putkeen.
 
Ehkä mä olen naiivi, mutta vaikka levy tehtäisiinkin pelkän rahan takia tai yhden hitin takia, en silti jaksa uskoa, että levy-yhtiöt tai artistit on niin ahneita sikoja, että rahansokeudessaan lähtisi täysin aliarvioimaan ja sumuttamaan ihmisiä. Ja Suomessa nyt ainakin tulisi jo kuluttajasuojalaki mukaan kuvioihin jos tälläiset selvästi biisin mitään lisäarvoa tuomattomat asiat, kuten 10 kertaa toistuva intro 20 kertaa toistuva kertsi lopussa alkaisi toistua kaavamaisesti ns. hittibiiseissä.
 
Itseasiassa herää kysymys, tehtäisiinkö enää levyjä, vai alkaisivatko 'artistit' vain tehdä yksittäisiä biisejä 3-6 kuukauden välein?
 
En mä sinänsä nää siinä mitään ongelmaa, jos nää yhden hitin ihmeet tekevät vain sen yhden biisin ja poistuvat takavasemmalle sen jälkeen,:) Tuskin kuitenkaan kaikki siihen ryhtyisi omatahtoisesti, ja sitäpaitsi pitkäsoitto tietää enemmän rahaa joka tapauksessa, vaikka se yksi hitti myisikin muuta levyä reilusti enemmän, jos vain tuottojen kannalta asiaa puntaroidaan.